Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paasilinna Arto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paasilinna Arto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Suloinen myrkynkeittäjä – Arto Paasilinna


Julkaistu 1989
Luokka: 84.2
Sivuja: 194
Luettu: 01/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä
Vuosi 2017: 2. luettu kirja

Everstinna Linnea Ravasta asuu punaisessa tuvassa rauhassa keskellä ei mitään. Rauhaa järkyttää kuitenkin  "ottopoika" joka putsaa mummon eläkkeen säntillisesti kuukausittain. Kiittämätön kasvattipoika tuo mukanaan vielä muutaman hunsvotin lisää vanhuksen passattavaksi ja Linnean rauha ja terveys on mennyttä. Lopulta kun hunsvotit pakottavat Linnean allekirjoittamaan testamentin, saa mummeli kyllikseen ja päättää näyttää nuoremmilleen mistä puusta hänet on veistetty.

Ajatuksia: Vakavastakin aiheesta Paasilinna kertoo kepeästi huumorilla höystettynä ja aikamoinen tarina onkin luvassa. Hatun nosto sitkeälle Everstinnalle, aika rautainen rouva.  Eipä arvanneet nuoret kollit millaista mammaa lähtivät kiusaamaan :)

maanantai 14. elokuuta 2017

Neitosten karkuretki - Arto Paasilinna


Julkaistu: 2008
Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus
Sivuja: 243
Luettu: 11/2016 13.-15.11.2016
Mistä: kirjastosta
Miksi: Sattumalöytö palautushyllystä

Stinan lapsuus vanhempien eron jälkeen on karu. Uusi isäpuoli on kova kurittamaan ja äiti keskittyy enemmän viinan iloihin kuin lapsiinsa. Isä Görän on ihana mutta asuu Tukholmassa, jonne äiti ei häntä päästä. Hetken Stina saa hengähtää asuessaan Hilma mummon luona, mutta kun iäkäs mummo kuolee, Stina joutuu lastenkotiin missä ankara kuri jatkuu. Alkaa muodostua idea pakomatkasta ja pian Stina ystävineen on jo matkalla.

Ajatuksia: Jotenkin oli tuntuma, että tämä tarina ei vaan kuulu Paasilinnan kirjoitettavaksi. En tavoittanut tässä sitä henkeä mitä useimmissa hänen kirjoistaan, toki onhan aihealue aika epätyyllinen hänelle, tai tällainen mielikuva minulla on. Ehkä omien oletuksieni vuoksi tämä jätti minut kylmäksi.