Nainen joka unohti – Liane Moriarty

HAASTE  6: Kirjassa on monta kertojaa

Julkaistu 2016
Luokka: 84.2
Sivuja: 495
Luettu: 01/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palalutushyllystä
Kirjavuosi 2017: 10. luettu kirja

39-vuotias kiireinen kotiäiti Alice joutuu pieneen onnettomuuteen aerobic-tunnilla. Siinä samassa naisen muistista katoaa viimeiset 10 vuotta. Valitettavasti noihin 10 vuoteen mahtuu lapsien syntymät sekä upea aviomies, joka osoittautuu nykyajassa hankalaksi ex-mieheksi.

Samalla muistinmenetys tarjoaa Alicelle loistavan tilanteen tarkastella tilannettaan ulkopuolisen silmin. Miksi ennen niin lämpimät välit isosiskoon ovat viilenneet? Kuka ihme on Gina josta kaikki vihjaavat ja kuitenkin vaikenevat. Minkälainen äiti hän on? Suurin mysteeri, minkä ihmeen takia Alice ja hänen elämänsä rakkaus ja sielunkumppaninsa Nick ilmeisimmin vihaavat toisiaan.

Ajatuksia: Tarinassa oli kepeyttä ja samalla se oli aika vakavakin itsetutkiskelu. Teksti oli sujuvaa ja varmasti tutustun kirjailijan tarinoihin jatkossakin. Minulle tämä ei uponnut ihan huipputeoksena mutta kokonaisuus oli kuitenkin varsin hyvä. Ehkä pienen pieni ”ontuminen” johtui siitä, etten pitänyt Alicen muistavasta versiosta kovinkaan paljon.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä – Jojo Moyes

Nimi: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Tekijä Moyes Jojo
Julkaistu 2015, alkuperäisteos 2010
Luokka: 84.2
Sivuja 532
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma pokkari

Tarina kulkee kahdella tasolla.
Lontoossa 1960 auto-onnettomuudessa muistinsa menettänyt Jennifer Stirling herää sairaalassa. Jenniferille selviää, että hänellä on värikäs ystäväpiiri ja rakastava aviomies. Samalla hän löytää salaperäisiä rakkauskirjeitä tuntemattomalta mieheltä ja kirjeet ovat ilmiselvästi osoitettu hänelle.

Vuosi 2003 ja Lontoo. Nuori toimittaja Ellie  Haworth löytää toimituksen arkistosta vanhoja kirjeitä, jotka herättävät hänessä paljon tunteita. Ellie päättää selvittää rakastavaisten tarinan. Samalla hän miettii omaa elämäänsä. Onko onnellisia loppuja olemassa?

Ajatuksia: Tarina oli ihan ok, mutta mitään huippuhehkutusta ei täältä ole luvassa. Pidin Jenniferin tarinasta, mutta Ellie itse ei herättänyt sympatioita juurikaan, no ehkä vähän lopussa. Kokonaisuus parani loppua kohden, tai sitten itse vaan lämpenin kylmässä juhannussäässä todella hitaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen tarina vaikka itselleni Moyesin ensimmäinen kirja oli huomattavasti voimakkaampi lukukokemus. Tuota kirjan suomalaista nimeä kritisoin. Mielestäni se ei vaan sovi tarinaan, mutta makuasioita, joista lienee turha kiistellä.