Herkullinen elämä – Richard C. Morais

Tekijä: Morais Richard C.

Nimi: Herkullinen elämä 

Lukuhaaste 2016: Haaste 1. Ruuasta kertova kirja

Julkaistu: 2012

Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus

Sivuja: 335

Luettu: 08/2016

Mistä: Kirjastosta

Miksi: TBR sekä lukuhaaste

Hassan Hajin elämä on värikäs ja mausteinen, siihen mahtuu surua, pelkoa, oppimista, ystävyyttä ja menestystä sekä paljon paljon ruokaa.  Herkullinen elämä on Hassanin kasvutarina intialaisesta pojasta menestyneeksi ranskalaiseksi kokiksi.

Ajatuksia:: Tämä oli nopealukuinen kirja jonka parissa viihdyin ihan mukavasti, tosin olisin mielelläni lukenut Hassanin oppivuosista enemmän ja syvemmin. Katsoin lukemisen jälkeen myös tästä tehdyn elokuvan ja vaikka se olikin varsin erilainen, pidin sitäkin varsin viihdyttävänä, ehkä se upposi minuun kaikessa romanttisuudessaan jopa paremmin kuin tämä kirja. 

Kolibri – Kati Hiekkapelto

Nimi: Kolibri
Tekijä Hiekkapelto Kati
Julkaisu Otava 2013
Sivuja 381
Luokka: jännitys 84.20 HIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Anne Feketen ura tuoreena rikostutkijana uudessa työpaikassa saa varsin vauhdikkaan alun kahden hyvin erilaisen tapauksen johdosta.

Lenkkipolulta löytyy nuoren naisen ruumis. Uhria on ammuttu lähietäisyydeltä haulikolla päähän ja jälki on sen mukaista.

Toisena tapauksena Anna tutkii maahanmuuttajataustaisen  17-vuotiaan tytön hätäpuhelua. Tyttö löytyy kunnossa, mutta Annalla on omat epäilyksensä tapahtumien taustoista.

Ruumiita tulee lisää ja pian etsinnässä on sarjamurhaaja. Työpaineita ei helpota uusi työpari Esko, joka osoittaa selvästi mitä mieltä hän on maahanmuuttajataustaisesta naispoliisista.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen kesti pitkään, enkä oikein tiedä minkä takia. Teksti tuntui heti tutulta ja kotoisalta, mutta jotenkin ei tullut sellaista ”pakko lukea loppuun heti” –tunnetta. Tarina eteni ihan ok, tosin lopun juonenkäänteistä en hirveästi innostunut. Ehkä tapahtumasarjan mystiseltä vaikuttanut kokonaisuus, kaikkine uhreihin jätettyine koruineen ja atsteekkijumalineen, loi enemmän odotuksia kuin mihin tarina sitten lopulta ylsi.  Kokonaisuudesta pidin jonkin verran, mutta hullaantumista ei tällä kertaa päässyt tapahtumaan. Kirjan päähenkilöstä Annasta pidin kovasti ja mielestäni maahanmuuttajataustainen päähenkilö on loistava valinta. Pienestä kritiikistä huolimatta  Hiekkapelto vakuutti minut niin, että haluan tutustua tuotantoon ja etenkin Annaan lisää.

 Huomattavasti seikkaperäisemmän kuvan teoksesta ja positiivisemman arvion löydät vaikkapa Kirsin kirjanurkasta.

Kahden maailman tyttö – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Kahden maailman tyttö
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2011
Sivuja 261
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tara on 17-vuotias tyttö Kurdistanista. Hän muutti perheensä kanssa Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Tara on sopeutunut suomalaiseen kulttuuriin hyvin ja hänellä on ystäviä. 

Kotona noudatetaan kuitenkin vanhoja perinteitä. Isä ja veli vahtivat, että tyttö pysyy siveänä ja puhtaana. Suomalaisten kanssa voi olla ystävä koulussa, mutta ei koskaan kotona. Poikien kanssa Tara ei saa luonnollisesti olla missään tekemisissä. Vanhemmat valitsevat tulevan puolison. On kunniakkaampaa että tytär kuolee, kuin häpäisee sukunsa. 

Ajatuksia:  Rakkautta, läheisyyttä, hyväksyntää, mutta millä hinnalla? Perhe on tärkeä, mutta pelko on läsnä. Nuori haluaa sopeutua, olla yksi muiden joukossa, olla tavallinen suomalainen nuori, tehdä tavallisia nuorten asioita. Toisella puolella on rakas perhe, kunnia, tavat ja perinteet.

Jos ajattelen kirjaa ihan puhtaasti romaanina, ei tämä ollut minulle lajinsa parhaimmistoa. En saanut henkilöistä otetta tarpeeksi tai jotenkin jäi pinnallinen tuntu. Tarina itsessään on kuitenkin tärkeä.

Olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista, tavoista ja uskonnoista. En sillä tavalla, että haluaisin ”kauhistella” erilaisia asioita, vaan ihan puhtaasti olen kiinnostunut ihmisten tavasta olla, elää ja toimia. Olen ehdottomasti niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa vastaan, ja ajattelen naisen oikeuksista hyvin ”suomalaisittain”. Olen myös sitä mieltä, että maan lakeja tulee kaikkien täällä asuvien noudattaa. Silti ymmärrän kuinka paljon haasteita täysin erilaisesta kulttuurista tulleilla on. Etenkin vanhemmilla, jotka ovat olleet täällä vain pienen osan elämästään, heille tärkeät arvot on omaksuttu jo aiemmin erilaisessa kulttuurissa. Riippumatta siitä mitä mieltä tietyistä kulttuurisista tavoista olen, niin ymmärrän ettei tapojen muuttaminen ole yksinkertaista tai helppoa.  Nuoret ja lapset omaksuvat asuinmaan kulttuurin, kielen ja tavat nopeastikin, osittain myös riippumatta niistä arvoista mitä kotona noudatetaan. On ihan luonnollista, että vanhempien asettamien rajojen noudattaminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa, etenkin jos ne poikkeavat paljon valtaväestön tavoista, ristiriitoja tulee varmasti. Täällä nuoret usein kyseenalaistavat asioita, usein siihen kannustetaankin, mutta kaikissa kulttuureissa tällainen ei ole sallittua. Pitäisin ehkä suurempana ihmeenä jos hyvin erilaisesta kulttuurista tulleilla perheille ei tulisi mitään haasteita ja ristiriitoja muuttaessaan tänne, kuin että haasteita tulee. Tietävätkö he  minkälaisen kulttuurin keskelle  tulevat? Saavatko he minkä verran tietoa tavoista,  ja ihan puhtaasi laista, mikä on täällä sallittua ja mikä ei? Vaikeita asioita jotka varmasti koskettavat monia.