31/2020: Hyvästien aika - Roberts S.D.

 

Luettu: 14.4.-20.4.2020
Julkaistu:  2016, oma versio v. 2017
Suomennos: 
Luokka: 84.2 
Sivuja: 333
Mistä: Omasta kirjahyllystä

Kuinka voi jättää ihmisen, jota rakastaa eniten maailmassa?

”Kuolema ei todellakaan ollut tehtävälistallani, jonka olin laatinut aiemmin sinä iltapäivänä.”

 Will Curtis on aina vakuuttanut tyttärelleen, ettei koskaan jätä häntä, mutta kun nelivetoa ajavan kuskin tarkkaavaisuus herpaantuu, tulee Ellasta orpo ja Willistä kuollut.

 

Elämän päättyminen osoittautuu kuitenkin yllätykselliseksi, jota tietysti tapaturmainen kuolemakin oli, ja Will saa oman henkioppaan ja hetken aikaa ajatella jatkoaan.

Tarina menettämisestä, valinnoista, toivosta ja ennen kaikkea rakkaudesta.

Ajatuksia: Tämä lämminhenkinen tarina vei mukanaan ihan kiitettävästi. Surullinen, mutta samalla jollain tapaa toiveikas.

HIRVIÖN KUTSU – PATRICK NESS (SIOBHAN DOWDIN ALKUPERÄISIDEASTA)

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 fantasia/nuoret
Sivuja: 215
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Kirjaryhmän suositus
Vuosi 2018: 35. luettu kirja

”Hirviö ilmestyy paikalle seitsemän minuuttia yli keskiyön. Se kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs tarina Conorin on kerrottava itse. Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän kertomuksen 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu vakavasti.”

Ajatuksia: Tämä tarina vaatii hetken sulattelua. Heti lukemisen jälkeen ei pysty muodostamaan mielipidettä. Siinä on monta kerrosta, joka jäävät mielen perukoille kypsymään. Uskon, että tämä pysyy mielessäni pitkään.  Tässä on valtavasti surua ja kipua, joka patoutuu ja purkautuu eri tavoin. Tarina, joka kannattaa itse kokea, minä olen vielä vähän hämilläni.

Hoivakodin kissa Oscar – David Dosa

Julkaistu 2011
Luokka: 84.2
Sivuja: 254
Luettu: 05/2017
Mistä: mummolta
Miksi: ystävän suositus
Vuosi 2017:  58. luettu kirja

Geriatri David Dosa työskentelee Steere Housen hoito- ja kuntoutuskeskuksessa. Hänen asiakkainaan ovat pääosin Alzheimerin tautia tai muuta dementiaa sairastavat ihmiset. Hoitohenkilöstö kertoo Davidille toistuvasti hoitokodin kissan Oscarin erityisestä käyttäytymisestä. Lopulta varsin skeptinen David alkaa haastattelemaan asiakkaiden omaisia ja henkilökuntaa, ja pikkuhiljaa hänenkin on pakko uskoa Oscarin erityisiin kykyihin.

Ajatuksia: Lämminhenkinen ja erityinen tarina. Oscar joka ei ole välttämättä mikään maailman mukavin tai lempein kissa perusluonteeltaan, työskentelee määrätietoisesti ja rakastettavasti niiden ihmisten parissa, ketkä häntä eniten tarvitsevat. Kukaan ei pysty selittämään Oscarin taitoa, mutta kaikki joutuvat tunnustamaan hänen erityisen lahjansa.

Raja – Riikka Pulkkinen

Julkaistu 2006
Luokka: 84.2
Sivuja: 399
Luettu: 01/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä
Kirjavuosi 2017: 15. luettu kirja

Arja Aropalon mies sairastaa Alzheimerin tautia. Anja on luvannut miehelleen auttaa hänet kuolemaan, kun mies ei enää muista mitään. Nyt mies on hoitolaitoksessa ja hänen muistinsa on hiipunut. Anja kamppailee lupauksen ja omatuntonsa kanssa. 

Toisaalla Anjan siskontyttö lukiolainen Mari miettii kuolemaa. Haaveilee omista hautajaisistaan ja siinä sivussa huomaa rakastuneensa omaan äidinkielenopettajaansa Julianiin. Mari haaveilee Julianista ja huomaa saavansa vastakaikua tunteilleen.

Juliania kiehtoo nuori liha ja tytön ihailun tuoma valta. 

Ajatuksia: Tämä tarina herättää ajattelemaan, mikä on tietysti hyvä. Samalla itsellä heräsi monenlaisia tunteita, inhoa, ymmärrystä ja sympatiaakin. Elämä ei ole helppoa, ei nuorella eikä kypsemmällä iällä.

Jäähyväiset Einolle - Johanna Ervast

Kirja: Jäähyväiset Einolle
Tekijä: Ervast Johanna
Julkaistu: 2008
Luokka: 84.2
Sivuja: 190
Luettu: 11/2016 9.11.2016
Mistä: Kirjastosta
Miksi: lukulistalla
Vuosi 2016: 91.luettu kirja

3-vuotias Eino valittaa huonoa oloa kesken yöunien ja hetken päästä ambulanssi vie poikaa kriittisessä tilassa sairaalaan. Einolla todetaan massiivinen aivoverenvuoto. Hetkessä perheen onnellinen elämä mullistuu. Päivät sairaalassa vaihtuvat viikoiksi ja epäselvyys Einon tilasta ahdistaa. Vanhemmat yrittävät toivovat pelastusta mutta lopulta he toivovat vain, että Einon ei enää tarvitsisi kärsiä kipuja.

Ajatuksia: Todella rankka tarina. Itselleni järkyttävintä luettavaa oli varmaan lapsen kipu. Kun hoidot lopetetaan ja ravinnon ja nesteiden antokin päättyy. Tuntuu uskomattomalta minkä takia järjestelmässä ei ole vaihtoehtoa sille, että vanhemmat joutuvat katsomaan sivusta kun lapsi (karrikoidusti sanoen)" joudutaan tappamaan nälkään." En suinkaan väitä, että eutanasia -ajatuksena on helppo asia, mutta jotenkin tuntuu suhteettomalta kärsimykseltä kaikille tahoille nykyinenkin käytäntö, etenkin tämän tarinan jälkeen.. Kun mitään toivoa ei enää ole, eikö jokainen ihminen ansaitsisi toivon edes hyvästä, kivuttomasta ja arvokkaasta kuolemasta. Ymmärrän, että on olemassa hyvää kivunhoitoa, sitä en kritisoi, mutta kyllä tämä herättää ajattelemaan asioita monelta kantilta. Tällaiset asiat ovat vaan kovin vaikeita, eikä helppoa ratkaisua ole olemassakaan, kannattaa sitten mitä ajattelumallia tahansa. Ei voi toivoa, kuin voimia vanhemmille.

Viestejä koomasta – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Viestejä koomasta
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaistu 2016
Sivuja: 210
Luokka: Nuoret 84.2 TIA
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Ysiluokkaa edeltävänä kesänä Silva elää vauhdikasta ja huoletonta nuoruutta. Ystäväporukan mukana tulee tehtyä myös kaikenlaista, mistä Silva ei pysty olemaan ylpeä. Nuori nainen kokeilee rajojaan jopa siinä määrin että asiat menevät todella hullusti. Erään kostean illan jälkeen Silva päätyy kaveriporukan yllyttämänä hyppäämään sillalta ja herää jostain oudosta paikasta. Mikään ei enää ikinä voi olla kuten ennen hyppyä.

Ajatuksia: Sain mahdollisuuden lukea tämän kirjan sähköisessä muodossa ja olen tilaisuudesta todella kiitollinen ja otettu. Koska en omista tablettia tms. lukulaitetta, lukeminen osoittautui kuitenkin minulle mahdottomaksi. Onneksi kirjasto on olemassa ja pääsin tarinan pariin.

Kirjan aihe on todella mielenkiintoinen. Tiaisen tuttuun tapaan tämä saa myös ajattelemaan pintaa syvemmältä. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin jonkinlaista kömpelyyttä tai pinnallisuutta jota en odottanut. Jotenkin ensimmäistä kertaa tuli tunne, että olen liian vanha tämän tarinan pariin (ja minä sentään luen kaiken maailman outouksia ja todella paljon nuortenkirjojakin). Kokonaisuus vei kuitenkin voiton "yli-ikäsyyden" tunteestani ja luin tämän kirjan yhdeltä istumalta. Tämä ei kuulu Tiaisen kirjojen lemppareihini, mutta olen iloinen, että pääsin tutustumaan tähänkin tarinaan. Uskon, että nuorempiin lukijoihin tämä uppoaa paremmin.

Erityismaininta tuosta kirjan huippukauniista ulkoasusta. Aivan mielettömän ihana!