PARILLISIA JA PARITTOMIA – JOJO MOYES

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2 romantiikka
Sivuja: 482
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2018: 31. luettu kirja

Jess Thomas on kahden lapsen sinnikäs yksinhuoltaja, jolla ei ikinä tarpeeksi rahaa, vaikka hän tekeekin aina useampaa työstä. Jess uskoo, että hyvät ihmiset palkitaan vielä joskus. 

Nicky on Jessen poikapuoli, jonka on hyljännyt niin narkkari äiti, kun vätys isä. Jess ja Tanzie ovat ainoa varma asia Nickyn elämässä. Nickyä kiusataan erilaisuudesta, eikä pojan elämä ole todellakaan helppoa.

Tanzie on Jessen matikkanero tytär. Tyttö on äärettömän lahjakas, ja hänet halutaankin opiskelemaan matematiikkaa stinpendin turvin yksityiskouluun. Stipendi on loistava, mutta ei riittävä apu. Tanzie elämässä on äidin ja veljen lisäksi tärkeintä valtava laiska ja kuolaava koira Norman.

Ed Nicholls on varakas IT-menestyjä, joka on juuri nyt vaikeuksissa typerän virheen takia. Ed on päättänyt, ettei yksikään nainen enää ikinä huijaa häntä.

Erinäisten sattumien johdosta koko porukka ajautuu samaan autoon pitkälle matkalle.

Ajatuksia: Tähän lämpenin jotenkin hitaammin kuin moneen muuhun, mutta loppujen lopuksi kirja sai silmiini kyyneleet, mitä ei tapahdu kovinkaan usein, eli hyvä kokonaisuus. Silti, tässä olisi ollut tiivistämisen varaa.

Pianonvirittäjä – Stefan Tegenfalk

Julkaistu 2016
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 400
Luettu: 07/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Suositus Facebookin ryhmästä
Vuosi 2017: 77. luettu kirja

Kuusitoistavuotias tyttö löytyy kuolleena järven rannalta Tukholman lähistöltä. Paljastuu, että kyseessä ei ollut onnettomuus, vaan tyttö on surmattu.

Toisaalla seurataan kuusitoistavuotiaan koulukiusatun Linnean elämää. Linnea on musikaalisesti äärettömän lahjakas, mutta jostain syystä oman ikätovereidensa syrjimä. Linnealla ei ole ystäviä, eikä ymmärtäjiä, kunnes hän kohtaa pianonvirittäjän.

Jonna de Brugge ja Walter Gröhnin rikostutkintaryhmä selvittelee jälleen sotkuista mysteeriä. Taustoista paljastuu hämmästyttävä verkko, mutta syyllinen on edelleen täysi arvoitus. Tutkijoiden ahdinko lisääntyy, kun tyttöjä katoaa lisää.

Yhdeksäntoista minuuttia – Jodi Picoult

Haaste 8: Kirja jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle

Nimi: Yhdeksäntoista minuuttia
Tekijä: Picoult Jodi
Julkaistu: Karisto 2008, alkuperäisteos 2007
Sivuja 628
Luokka: 84.2 PIC
Luettu: 10/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

”Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään. ”

Ajatuksia: Picoult on taitava nainen herättämään ja kyseenalaistamaan omia periaatteita ja ajatuksia. Kaikki ei ole niin mustavalkoisen selvää kun aluksi ajattelee. Kaikki lukemani Picoultin kirjat ovat omalla tavallaan herätelleet ajattelemaan asioista paljon laajemmin kuin ennen lukemista. Nämä tarinat todella herättävät keskustelua. Rohkeaa ja mielestäni hienon puolueetonta tekstiä. Jokainen voi itse päätellä mikä on oikein ja mikä on väärin, missä määrin ja miksi asioita tapahtuu. Kipeitä asioita käsitellään ja avataan, ketään ei aseteta jalustalle, ja toisaalta ei myöskään lytätä tai tuomita. Vaikka itsellä olisi etukäteen täysin selvä mielipide asioista, kirjailija saa näkemään asiat myös toiselta kantilta.

Tällä kertaa aavistukseni osui oikeaan, en tiedä miksi. Enempää en paljasta. Mutta jos kestät tämän rankan aiheen, niin suosittelen vilpittömästi lukemaan tämän tarinan. Picoultin tarinat herättävät aina ajattelemaan ja se on hyvä se. Picoultin kirjojen laatuun voi luottaa. Aina lopputulos ei itseä miellytä tai se voi järkyttää, tai  saa surulliseksi, mutta kokonaisuus on ollut kaikissa lukemissani kirjoissa hyvä.

Carrie – Stephen King

HAASTE 10: Suositun kirjailin ensimmäinen kirja

Nimi: Carrie
Tekijä King Stephen
Julkaistu 1974
Sivuja 206
Luokka: jännitys / 84.2 KIN
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Carrie White asuu syvästi uskonnollisen, mieleltään pahasti häiriintyneen äitinsä kanssa. Carrie on myös koulukiusattu hylkiö, joka ei tiedä nykymaailmanmenosta mitään. Carrie  haluaisi kuitenkin olla normaali ja hyväksytty. 

Carriella on taito jollaista kiusaajat eivät voi kuvitellakaan. Ja kun asiat menevät oikein pieleen, tämä ominaisuus vain vahvistuu. Lopulta kun asiat menevät äärilaitojen yli tapahtuu jotain pahaa kaikille.

Ajatuksia: Tämä on Kingin ensimmäinen kirja ja olen lukenut sen joskus todella kauan aikaa sitten. Silloin se vaikutti minuun enemmän, mutta olin itsekin teini. Nyt lukemisen jälkeen tuli enemmän tunne surullisesta tarinasta kuin varsinainen jännityskirjan aiheuttama fiilis. Näin ne vuodet muuttaa lukukokemusta aika paljonkin. Teinille tämä oli aikoinaan wau ja nyt äiti-ihmisenä ajatukset ihan toisenlaiset.

Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja! – Aino Kontula

Oppilaan päiväkirja

Nimi: Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja!
Tekijä: Kontula Aino
Julkaistu: Ajatus Kirjat /Gummerus 2007
Sivuja 222
Luokka: 84.2 KON
Luettu: 08/2015

Niko Nyyssönen , 12 v 315 päivää, 145 cm ja 40 kiloa. Alkoholisoitunut äiti ja ongelmateinin mainetta kantava isoveli. Siinä lähtökohdat lähteä seiskalle pelottavaan ja valtavan kokoiseen kouluun joka kantaa lempinimeä Tyrannosaurus rex. 

Ajatuksia: Tarina kerrotaan päiväkirjamerkintöinä. Teksi on sujuvaa ja monin paikoin hauskaa sanailua. Niko kerää sympatiapisteitä. Isovelikään ei ole ihan niin tunteeton tapaus kun etukäteen näyttää. Äiti taas huomattavasti pahempi. Kokonaisuudessa mukana ronskin ja huumoripitoisen kerron lisäksi todella koskettavaa ja surullista tarinaa. Herää kysymys, johon valitettavasti tiedän vastauksen. Tällaisessa maailmassako me nykyään elämme?

Aino Kontula vakuutti minut kirjoittajan taidoillaan ja jatkan hänen tuotantoonsa tutustumista. Tsempit ja jaksamista kaikille tämän maailman Nikoille ja veli Roberteille.

Nörtti New game – Aleksi Delikouras

                      Nimi: Nörtti, New game

                      Tekijä: Delikouras Aleksi

                      Julkaistu 2012

                      Sivuja 206
                      Luokka: Nuoret  84.2 DEL

                      Luettu: 02/2015

                      Lainattu kirjastosta

New game on ote DragonSlayer666:n päiväkirjasta ja elämästä noin puolen vuoden ajalta. Drago elää 24/7 virtuaalimaailmassa, tai eläisi, jos äiti ei diktaattorimaisin ottein yrittäisi rajoittaa poikansa elämää. Dragon äiti ei ymmärrä pilaavansa samalla Dragon mahdollisuudet tulla maailman parhaaksi pelaajaksi, puhumattakaan mahdollisuuksista kuuman punapään Fetasalaatin suhteen.

”Ihme diktaattori toi mutsi”.

7. lokakuuta

”Peruspäivä. Tosin mä myöhästyin koulusta kuusi tuntia ja ehdin vain kahdelle viimeiselle tunnille.”

DragonSlayer666 on varsin suorasanainen kaveri, hänellä on mielipide kaikesta ja kaikista. Näin aikuisen näkökulmasta asioiden mustavalkoisuus ja nuoren varmat mielipiteet kieltämättä hieman hymyilyttää. Kirja ei ole missään nimessä pelkää "huttua" vaan siinä käsitellään myös vakavia, pelottavia ja surullisiakin asioita, vaikkakin aika roisin sanoin, voi rivien välistä lukea paljon. Koulumaailma voi olla todella julma ja pelottava. 

Ihastuin tämän kirjan riemastuttavaan huumoriin ja varsin värikkäisiin kielikuviin. Tarina sai minut nauramaan myös ääneen, mikä kertoo paljon. Puhekieli kuulostaa aidolta, sanon näin, vaikka inhoan kiroilua.  Oli mielenkiintoista lukea näin suoraa tekstiä nuoren ajatuksista/näkökulmasta. Monikin asia kuulostaa parin (pelaavan) teinin äitinä tutulta. Ymmärrän miksi kirja suosittu ja kehuttu. Mielestäni tämä kirja on kirjoitettu nuorelta nuorille, ja Aleksi Delikouras selvästi tietää mistä kirjoittaa. Mutta aikuisellekaan ei tee pahaa vähän avartaa maailmaansa ja lukea tämä. Ihan silmiä avaava lukukokemus nykypäivän nuorten maailmasta. Omalta osaltani haluan kiittää kirjailijaa kirjasta, joka tarjoaa lukemista niillekin nuorille jotka eivät sitä yleensä harrasta. Loistotyötä.

Samalla tunnustan kaikella rakkaudella ja omasta pelottavan aktiivisesta pelinuoruudestani huolimatta (asia josta ei puhuta), olevani nykyään myös ”ihme diktaattori mutsi”, ja vieläpä ylpeä sellainen, olen pahoillani lapset, aina ei vaan voi voittaa... 

YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN – John Ajvide Lindqvist

HAASTE 46; Kirja, joka pelottaa sinua.

Nimi: Ystävä hämärän jälkeen
Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu 2008 ( alkuperäinen teos  Låt den rätte komma in, 2004)
Sivuja 607
Luettu: 01/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Oskar kiljui kuin porsas. Se kuului pelin henkeen. Jos hän röhki, he saattoivat toisinaan jättää rangaistuksen väliin. Hän ponnistelu erityisen paljon peläten että he rangaistuksen aikana muuten pakottaisivat hänen kohottamaan kätensä ja löytäisivät hänen inhottavan salaisuutensa.
Hän rypisti nenänsä siankärsäksi ja röhki ja kiljui, röhki ja kiljui. Jonny ja Micke nauroivat. Hyi helvetti, Possu. Jatka. ” 


Oskar on hieman pullea koulukiusattu poika, joka asuu äitinsä kanssa ihan tavallisessa ruotsalaisessa lähiössä. Mutta Oskar ei ole ihan tavallinen melkein 13-vuotias poika .

”Oskar haaveili sähkötuolissa tapahtuvan teloituksen näkemisestä. Hän oli lukenut miten veri alkoi kiehua, ruumis vääntyi luonnottomiin asentoihin. Hän kuvitteli myös hiusten syttyvän palamaan mutta siitä hänellä ei ollut kirjallista todistusaineistoa. Siis ihan mahtavaa. 

Hän selasi sivuja eteenpäin. Seuraava leike oli Aftonbladetista ja käsitteli ruotsalaista paloittelusurmaajaa. Melko kurja passikuva. Olisi voinut olla kuka tahansa. Kuitenkin mies oli murhannut kaksi homoseksuaalista prostituoitua omassa saunassaan, paloitellut heidät sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kaivanut heidät maahan saunan taakse. Oskar otti viimeisen suupalan Dajmista ja katseli tarkkaan miehen kasvoja. Kuka tahansa.

     Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua."

Oskarin seinänaapuriksi muuttaa samanikäinen Eli tyttö, omituisen miehen, Håkanin kanssa. Elikin on outo ja hän haisee pahalta. Hän tulee ulos vain illalla, kun on tarpeeksi hämärää. Kuitenkin Elistä tulee Oskarin paras ystävä. 

Rauhallinen lähiöelämä saa särön kun Blackebergin metsästä löytyy murhattu teinipoika. Pojan kurkku on vedetty julmasti auki. Poliiseja hämmästyttää, että murhatavasta huolimatta pojasta ei löydy pisaraakaan verta. Murhia tapahtuu lisää ja poliisit etsivät psykopaattista sarjamurhaajaa. Lehdistö puhuu rituaalimurhista. Ulkona vaanii jokin. 

Håkan ja Eli ovat outoja, lisäksi heillä on salaisuus, mikä ei kestä päivänvaloa.

Ajatuksia: Olen lukenut kauhukirjoja joskus todella paljon, ja luulin ettei minua enää hetkauta tai yllätä juuri mikään. Jos kirjoissa vilisee yliluonnollisia kammotuksia tms. , niissä ei mielestäni ole mitään pelottavaa. Kirja voi olla sävyltään pelottava, mutta jotenkin niin kaukana tavallisesta, että ne eivät kosketa eivätkä jää mieleen pyörimään sen kummemmin. Tämä tarina on kuitenkin erilainen.

Tämä kirja on vaikuttava, hämmentävä, paikoin äärettömän vastenmielinen, pelottava, oksettava, jännittävä, kauhea, surullinen, lumoava ja taatusti ajatuksia herättävä, hyvin erilainen kauhukirja.

Tarina herätti monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi, kun samaan tarinaan laitetaan valtava määrä erilaista pahuuden ilmentymää, niin jossain vaiheessa huomaa, että jokin kauheita tekoja tehnyt hahmo herättää empatiaa. Tämä on oikeastaan aika pelottavaa. Jos näiden hahmojen teot olisivat toisenlaisessa ympäristössä, tai yksittäisissä kertomuksissa, pitäisin varmasti kaikkia yksinkertaisesti kammottavina ja kauheina. Asiat eivät ole kuitenkaan noin yksiselitteisiä. Monenkin hahmon kohdalla tulee mieleen sanat syy ja seuraus. Ei hyväksy tekoa, mutta käsittää miksi teko on tapahtunut. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kirjan lukeneet saattavat ymmärtää mitä tarkoitan. 

Joitain kohtia Eliin liittyen olisi mielestäni voinut jättää pois, hahmo on tarpeeksi mystinen ilman näitä ylimääräisiä kikkailuja (tarkoitan taustatarinaa). 

Kirja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvä. Rankka lukukokemus, jota vilpittömästi suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Herkille lukijoille en tätä suosittele, ja mielestäni lukijan tulee olla aikuinen, sen verran rankkaa tarinaa luvassa. Tämä ei ole mikään tavallinen kauhutarina, vaan jotain muuta.

PUNAINEN KUIN VERI, osa 1 - Salla Simukka / HAASTE 27: Kirjatrilogia

PUNAINEN KUIN VERI, osa 1 – Salla Simukka

Tekijä Simukka Salla
Julkaisu Tammi 2013 
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 265
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

”- Okei, missä sä olet nyt?

 - Mä lukitsin itseni vessaan. Niin Lumikki oli äänistä päätellytkin. Elisa ei näköjään osannut olla hiljaa liikkumisen taitoa. Hänen ei ollut tarvinnut opetella. Jos asuntoon olisi tunkeutunut ammattitappaja, tämä olisi tiennyt äänten perusteella hetkessä, mistä etsiä tyttöä. Lukittu vessa oli sitä paitsi ehkä huonoin mahdollinen pakopaikka. Siellä olisi tappajalle tarjolla kuin umpiopakattu mikroateria. Ei tarvinnut kuin avata kansi reilusti voimaa käyttäen ja ahmaista sisältö. Edes lämmitystä ei vaadittu." 

(ote sivulta 98)

Lumikki on 17-vuotias lukiolainen joka on muuttanut puolitoista vuotta sitten Riihimäeltä Tampereelle opiskelemaan. Kotikaupunkiin jäi vain paljon kipeitä ja kirveltäviä koulumuistoja sekä värittömät, hajuttomat, mauttomat ja puhumattomat vanhemmat. 

”Mustaa, mustaa, mustaa. Maalipinta oli ollut jo tasainen, mutta Lumikki oli halunnut siihen vielä lisää mustaa, pinnanmuodostuksia, rosoa, niin että taulu ei olisi vain kaksiulotteinen kuva. Kun hän oli saanut tarpeeksi kerroksia, hän oli asettanut taulun kuvisluokan lattialle sanomalehtipaperin päälle, kiivennyt tuolille seisomaan ja alkanut tipautella ylhäältä punaista maalia pisaroina taululle. Maalitipat olivat läiskähdelleet mustaa vasten kuin punaiset sadepisarat, kuin veripisarat. Lumikki oli saanut taulun tänään jo melkein valmiiksi. Nyt hän tiesi taulun nimenkin. Siitä tulisi Tyttöjen välisestä ystävyydestä.” (ote sivuilta 143-143)

Lumikki haluaa olla huomaamaton, ja pitää huolta vain omista asioistaan. Aina asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Erinäisten sattumien seurauksena Lumikki näkee ja kuulee asioita, joita hänen ei olisi pitänyt. Kun samassa koulussa opiskeleva Elisa soittaa itkuisena ja pyytää epätoivoisesti apua, hän auttaa, vaikkei haluaisi. Pian Lumikki on itse hengenvaarassa. Kilpajuoksu alkaa. 

Ajatuksia: Tapojeni mukaisesti "kaappasin" 15-vuotiaan poikani äidinkielentunnin lukukirjan hetkeksi lainaan.  Äitinä olen äärettömän kiitollinen poikani äidinkielen opettajalle tästäkin lukuvinkistä. 

Salla Simukka on minulle aivan uusi tuttavuus eikä minulla ollut ennakko odotuksia kirjan suhteen. Olen iloisesti yllättynyt!  Pidän kovasti Simukan tavasta kirjoittaa. Vaikka kirja on toki synkkä sävyltään, ihastuin suuresti Simukan tapaan kuvailla asioita.  Lumikki itsessään on myös varsin mielenkiintoinen ja monikerroksinen hahmo. Simukka raottaa pikku hiljaa Lumikin kipeää menneisyyttä, ja saa lukijan suorastaan janoamaan lisää tietoa. Mielenkiinto heräsi. Tämä trilogia on luettava kokonaan, joten kirjasto kutsuu.