Havukka-ahon ajattelija – Veikko Huovinen

Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Tekijä: Veikko Huovinen
Julkaistu alkuperäinen 1952, lukemani WSOY 24. painos 1996
Sivuja: 212
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Mutta pallolla on jänkää ja murahautoja! Ja on jänkää… Saharassa sellainen urheilukenttä, että sopii perät tehä. Mie lienevät hakeneet tiktaattorit sieltä viime kahakassa? Löytää kai tuo soranottopaikan lähempääkin… Vaikka siellä voi olla kyllä hyvänlaatuiset hiekat mökin kivijalkaan….

Korpifilosofi Konsta Pylkkänen on erikoinen persoona ja selvästi oman tiensä kulkija. Miekkonen viihdyttää itseään ja muita kertomalla huimia tarinoita. Välillä Havukka-ahon ajattelija lisää vettä myllyyn nille jotka miettivät hänen menneisyyttään. Ompahan sitten taas kyllä mistä puhua.

Omalaatuinen mies pestautuu kahden maisterismiehen apuriksi ja pääsee samalla tutustumaan mitä nuo oppineet miehet tekevät. Pylkkäsellä on luonnollisesti omat kommenttinsa kaksikon toimista ja tieteen ihmeellisyyksistä.

Ajatuksia: Kotimaisen kirjallisuuden klassikko, enkä enää ihmettele miksi. Tässä tarinassa on luonto lähellä koko ajan ja sen merkitys koko tarinassa on suuri. Pylkkänen tutkailee maailman ihmeitä lapsenomaisella innolla, mikä on ihailtavaa. Ja voi mitä kaikkea tuo veikkonen ajatteleekaan mielessään.

Täällä Pohjantähden alla, osa 1 – Väinö Linna

Nimi: Täällä Pohjantähden alla, osa 1
Tekijä Linna Väinö
Julkaistu WSOY 1959  (minun kappaleeni 13. painos vuodelta 1961)
Sivuja 460
Luokka: 84.2 LIN
Luettu: 09/2015

Alussa olivat suo, kuokka -  ja Jussi

Tämä tarina on monille tuttu, ainakin tuon kirjan ensimmäisen lauseen osalta. Minä olen nähnyt tarinan elokuvana ja taitaa joku teatteriversiokin katsottuna. Mutta kirjan olen aiemmin sujuvasti sivuuttanut.

Tarinan alussa pääosassa on Jussi. Mies jolla on sisua vaikka muille jakaa. Jussi on vakava ja hieman synkkämielinen mies joka pitää tarkasti huolta vähistä varoistaan. Silti miehellä on kunnianhimoa sekä sen ripaus ahneutta, että hän halua omistaa ja rakentaa vähän komeamman torpan kuin muilla oli. Helppoa ei elämä ollut kenellekään ja varpaillaan saivat olla myös pappilan torpparina toimiva Jussi perheineen. Ei ollut hyvä, jos torpparilla meni liian hyvin, saati sitten iso ja komea torppa,  se synnytti kateutta. Töitä oli tehtävä ja vähästään annettava. Yhteiskunnallinen asemansa tuli tietää ja siinä pysyä. Samalla sosialismi nosti päätään ja muutoksen tuulet alkoivat puhaltamaan.  Jossain vaiheessa tarinan pääosaan nousee Koskelan Akseli, ikääntyneen Jussi-isän jäädessä enemmän taka-alalle.

Tästä tarinasta on itse asiassa yllättävän vaikea kirjoittaa. Tarinassa on paljonkin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja historiallisesti tämän on todellakin kiinnostava. Silti minun on pakko tunnustaa, että muutamissa paikoin meinasi otteeni tarinasta herpaantua. Välillä oli hetkiä, jolloin lukeminen oli vähän väkisin puurtamista. Kokonaisuutena tämä on toki mielenkiintoinen kuvaus meidän historiamme eri vaiheista. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että kaikkien kannattaa lukea tämä jossain vaiheessa elämäänsä. Ymmärrän hyvin, ettei tämä nappaa välttämättä nuorison suosikkilistoille, mutta kun ikää tulee enemmän, kannattaa tutustua oman maansa historian vaiheisiin. Vaikka tarina itsessään on fiktiota on aikalaiskuvaus varmasti aika kohdillaan,  

Tie Myrskyluodolle – Anni Blomqvist

Myrskyluoto-sarja, osa 1

Nimi: Tie Myrskyluodolle
Tekijä Blomqvist Anni
Julkaistu Gummerus 1974, alkuperäisteos 1968
Sivuja 154
Luokka: 84.2
Luettu: 06/2015
Mistä: Mummolta lainattua

Tie Myrskyluodolle kertoo nuoren Maijan tarinaa 1800-luvun ankarissa saaristolaismaisemissa. Kuri ja elämä oli kovaa ja ihmiset turvasivat jumalan sanaan. Nuori Maija kihlataan Kala-Erkerin Jannelle, eikä siinä tytön mielipidettä kysellä.

Ajatuksia: Ajattelin, että tämän tarinan lukeminen kuuluu yleissivistykseen. Mutta pakko tunnustaa, ettei itse tarina vielä saanut minua ihan mukaansa. Toki aikalaiskuvaus ja saaristolaiselämä 1800-luvulla on itsessään ihan mielenkiintoista, mutta vielä en tähän osaan en ole ”rakastunut”. Toivon todella, että Maijan ja Jannen tarina vie jossain vaiheessa mukanaan. Nyt en osannut olla muuta kuin onnellinen siitä, etten itse ole elänyt tuota aikaa. Tässä naisessa ei nöyryys riittäisi, ja olisin viettänyt elinvuoteni todennäköisesti Seilin saarella, tai jotain….