Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskinen JP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskinen JP. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. toukokuuta 2021

67/2018: Kuinka sydän pysäytetään - Juha-Pekka Koskinen


 KUINKA SYDÄN PYSÄYTETÄÄN – JUHA-PEKKA KOSKINEN

Julkaistu: 2015
Luokka: 84.2 historiallinen
Sivuja: 352
Luettu: 07/2018 
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 67. luettu kirja

”Tsaarin kukistuminen tempaisee eversti Stendahlin Venäjän sisällissodan pyörteisiin. Suomen puolella isättömäksi jäänyt Juho joutuu pitämään huolta siskoistaan ja veljestään – jan kantamaan vastuun katkeroituvasta äidistään.” 

Juho ja hänen lapsuudentoverinsa Laura yrittävät ponnistella kohti omia unelmiaan, mutta maailman melskeessä unelmat ja rakkaus pyrkivät eri suuntiin. 

Ajatuksia: Tarinassa oli puolensa, mutta mitenkään erityisesti se ei minua saanut mukaansa. ei ehkä parasta lukemista tämän kesän helteisiin. 


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Paholaisen vasara – JP Koskinen

Nimi: Paholaisen vasara
Tekijä Koskinen JP
Julkaistu Helsinki-kirjat Oy 2011
Sivuja 239
Luokka: 84.2 KOS jännitys
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Nuori tutkija Matias Rakola päätyy Helsinkiläiseen mielisairaalaan tutkimaan erikoista miespotilasta. Potilas kertoo olevansa romanialainen prinssi Vladislaus, jonka suuri yleisö tietää paremmin nimellä kreivi Dracula. Pienenä ongelman tarinan uskottavuuteen tuo, että Vlad-seivästäjän aikakausi sijoittuu 1400-luvulle. Mies vaikuttaa kuitenkin varsin selväjärkiseltä ja hän kuvaa ”omaa aikakauttaan” täydellisesti.

Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Markuksella ja mielisairaalan johtajalla Petralla on yhteinen menneisyys ja yhteinen salaisuus. Markuksella on muitakin salaisuuksia jotka juontavat lapsuuteen. Pikku hiljaa tapahtumat alkavat purkautumaan, palat sopimaan paikoilleen ja yllätyksiä on luvassa.

”Ihmisen muisti toimi juuri niin, antoi ikävien muistojen vajota niin syvälle, ettei voinut olla varman olivatko ne oikeita tapahtumia vain unta. Ne vajosivat tajunnan kuultavan jään läpi mutta jättivät jälkeensä tummia avantoja. tiesin sen hyvin, sillä minun tehtäväni oli sukeltaa noihin avantoihin ja löytää se, minkä ihmiset luulivat iäksi kadottaneensa. Joskus avanto oli ehtinyt jäätyä umpeen ja se oli hakattava rikki. Tajunnan vesiin hukkuneita kalmoja ei voinut jättää nostamatta, sillä jos ne nousivat pintaan omia aikojaan, seuraukset olivat arvaamattomia. ” Lainaus sivulta 77

Ajatuksia: Tässä tarinassa oli jotain hyvin tuttua, mutta en saa päähäni mitä?? Ehkä hitusen kömpelöä paikoittain, mutta  silti mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin. Kokonaisuutena ihan ok.