Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jungstedt Mari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jungstedt Mari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

KULLAN KALLIS – MARI JUNGSTEDT

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 351
Luettu: 03/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 20. luettu kirja

Perikunta on pistämässä myyntiin kauniin vanhan maatilan Gotlannissa. Kohde on kiinteistövälittäjän unelma ja tätä unelmaa lähtee arvioimaan Sanna Widding. Hetken päästä kiinteistövälittäjä löytyy surmattuna ja erikoinen murha-ase tuntuu rajaavan epäillyt suhteellisen pieneen piiriin.  Kuitenkin tulee uusi ruumis, joissa murha-ase on sama.

Ajatuksia: Muistelen, että tämä oli lukuhetkellä ihan perus ok, mutta jostain syystä tämä ei jäänyt mieleen, eli nyt kun kirjoittelen vähän toista viikkoa myöhemmin, minulla on vain hatara mielikuva kirjan sisällöstä, eli ilmeisimmin ei ole kauhean vaikuttunut?

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Joka yksin kulkee – Mari Jungstedt

Nimi: Joka yksin kulkee
Tekijä Jungstedt Mari
Julkaistu Otava 2015, alkuperäisteos Du går inte ensam v.2013
Sivuja 265
Luokka: 84.2 JUN / jännitys
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eva Eliasson on tuore yksinhuoltajaäiti. Kun tytär on toipilaana flunssasta eikä voi mennä vielä hoitoon, Eva ottaa tyttärensä mukaan töihin. Pieni Vilma-tyttö menee aivan pieneksi hetkeksi leikkimään kauneussalongin edustalle ja katoaa. Jäljelle jäävät vain valkeat kengät. 

Ajatuksia: Tämä oli minun ensimmäinen tutustumiseni Mari Jungstedtin tuotantoon. Kirjan kappaleet olivat nerokkaan lyhyitä ja samalla hyvin koukuttavia. Oli suorastaan pakko lukaista mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin, pieni hengettömyys vaivasi. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että henkilöhahmot ovat minulle vieraita, koska en ole lukenut muita sarjan kirjoja.  Tarinan sisällä kukee useampi tarina, kohtalo ja salaisuus. Lopun tapahtumat etenevät jotenkin hyvin nopeasti ja tämä lukijan makuun vähän pidettiin vähän turhankin hoppua. Myös syyllisen arvaa vähän liian helposti. Ihan lopuksi  lukijalle oli viritetty vielä houkutus koukutus temppu, ja enköhän minäkin jäänyt jonkinasteiseen koukkuun.

Yhteenveto: Toisaalta koukuttava kirja,  mutta samalla jotain jäi puuttumaan, että tämä olisi valloittanut jännärisydäntäni ihan kokonaan. Tarinassa sinänsä ei ole mitään vikaa ja toki mielenkiinto kirjailin tuotoksia kohtaan heräsi. Lopputuloksena siis jotenkin hämmentävä, mutta positiivinen olo.