36/2020: Yliaika - Piia Leino

 Osa 1 sarjassa Suomi 2050 -trilogia

STORYTEL ÄÄNIKIRJA, Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kuunneltu:    5.5.-8.5.2020

Julkaistu:    2020
Luokka:      84.2 fantasia/scifi

Kustantamo: S&S
Kesto: 6 h 44 min

Miten eläisit, jos tietäisit kuolinpäiväsi?

Vuonna 2052 Suomi kukoistaa, ja pääkaupungin valkealla asfaltilla kulkee vain nuorekkaita ihmisiä. Hyvinvoinnilla on kuitenkin hintansa: Suomen kansalaisuus on rajattu alle 75-vuotiaille.
2020-luvun voimapoliitikko Annastiina Kankaanrinta on elänyt lähes täydellisen elämän ja valmistelee nyt exituksestaan tyylikästä mediatapahtumaa. Kukat ja lakanat on huolella valittu ja shampanja viilennetty, vain viimeiset sanat ovat valitsematta. Särö harmoniassa laukaisee lopulta paniikin. Mitä kaikkea muuta Annastiinalta on jäänyt tekemättä ja voisiko virheet vielä
korjata?
Yliaika pohtii, mikä meitä ajaa ja mikä lopulta on valintojen paino. Olisiko mahdollista elää niin, ettei aika valuisi hukkaan?
Piia Leinon edellinen romaani, EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019 voittanut Taivas, sijoittui sekin 2050-luvun Helsinkiin, mutta hyvin erilaiseen tulevaisuuteen kuin Yliajan virtaviivaistetussa luksus-Suomessa. Molemmilla ajatusleikeillä on kuitenkin juurensa vahvasti nykyhetkessä. Tulevaisuus valitaan nyt, joka päivä uudestaan.
https://kustantamo.sets.fi/kirja/yliaika/

Ajatuksia: tämä on tarina, joka todella jää mieleen pyörimään. Erilainen, ja todella mielenkiintoinen ajatusten herättäjä. On pelottavaa ymmärtää miksi kirjan ratkaisuun on päädytty, enkä tarkoita todellakaan että kannattaisin tuota "tulevaisuuden mallia", mutta ymmärrän silti ajatuksen tuossa takana. Tämä tarina on hyvin pelottava ajatusleikki

Mielenkiinnolla odotan jatkoa, koska tämä vakuutti. 

Lukija Krista Putkonen-Örn osaa työnsä hyvin ja häntä on aina miellyttävä kuunnella. 

PITKÄÄN MENI IHAN HYVIN – ANNA RIMPELÄ

Julkaistu: 2019
Luokka: 84.2
Luettu: 1.-7.3.2020
Mistä: kirjastosta lainattua
Miksi: aihe kiinnosti
Vuosi 2020: 20. luettu kirja

Kahdeksankymppinen Aino päättää varautua tulevaan ja aloittaa kuolemaansopeutumisvalmennusprojektin. Projektiin kuuluu arkun ostamista, ja tutustumista kuolemaan lemmikin kautta. Projektia sotkee kuitenkin naapuruston elävät ja kuolleet sekä 20 eurolla ostettu mies Senegalista.

Ajatuksia: Tarinassa oli paljon hauskoja ajatuksia ja tapahtumia, mutta jotenkin kokonaisuus jäi liian sähellykseksi ja sitä myötä ohueksi.

Vanhojen tie – Aija Kuparinen & Olga Poppius

Helme-haaste 2017: 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Julkaistu 2017
Luokka: 32.2 muistelmat
Sivuja: 172
Luettu: 06/2017
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Facebookissa nähty, ja kiinnostuin
Vuosi 2017: 72. luettu kirja

Kirjan takakannesta
”Vanhojen tie kertoo neljäntoista suomalaisen romanivanhuksen elämäntarinan. Koskettavat kertomukset vievät lukijan matkalle menneeseen aikaan ja kiehtovaan kulttuuriiin. Romanien tie oli vaikea, mutta täynnä toivot, lämpöä ja yhteisöllisyyttä.”

Ajatuksia: Minulla on jatkuva kiinnostus erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin, ja suorastaan ahmin kirjoja joista saan lisää tietoa. Tässä mielenkiintoni herätti aihe romanivanhukset, joista en ole aiemmin lukenut, ja tietysti tuo suunnattoman kaunis kansi.

Vaikka tarinat ovat mielenkiintoisia, olisin toivonut jotain vielä enemmän. Ja tämä ihan sen takia, että romanikulttuuri on täynnä monimutkaiselta tuntuvia tapoja ja sääntöjä. Tarinat ja muistelmat ovat kuitenkin aina arvokkaita.
 Eräs vanhus kertoo, että terveyskeskuksessa hänelle ei uskallettu kunnolla koskea, kun olisi pitänyt verenpainetta mitata. Henkilö oli kokenut sen loukkaavaksi ja sanonut, ” ettei tämä mustuus tartu”. Epäilen kuitenkin, että tuossa voi olla taustalla juuri tietämättömyys. Valtaväestö tietää, että romaneilla on erilaisia tapoja ja vanhuksia kunnioitetaan suuresti. Voisiko olla kyse, että verenpaineenmittaaja on pelännyt loukkaavansa asiakasta. Surullista, että niin tai näin, asiakas koki arvottomuutta. Tämä kertonee siitä, että tietoa pitäisi olla lisää. Toisaalta romanikulttuuriin ei avoimuus välttämättä kuulu, eli haasteita riittää puolin jos toisin.

Itse ajattelen, että ihmisiä olemme ihan kaikki ihonväristä ja kulttuurista riippumatta. Rasismia on valitettavan paljon myös puolin ja toisin kaikissa kulttuureissa. Vieläkin taitaa ihmisiä erilaisuus pelottaa. Toivottavasti se joskus muuttuu.

Torstaisin puistossa – Hilary Boyd

Nimi: Torstaisin puistossa
Tekijä Boyd Hilary
Julkaistu Karisto 2013
Sivuja: 326
Luokka: 84.2
Luettu: 08/2016
Lukuvuosi 2016: 46. luettu kirja
Mistä: Lainattu kirjastosta

Torstaisin puistossa kertoo 60-vuotispäiviensä kynnyksellä olevasta Jeaniesta. Jeanie pyörittää varsin mukavasti menestyvää kauppaansa, mutta eläkkeellä oleva puoliso haluaa heidän muuttavan maalle ja vaimon unohtavan yrityksen pyörittämäisen. Suhde aviomieheen ei muutenkaan ole kunnossa, vaikka ulospäin pariskunta näytteleekin roolinsa uskottavasti. 

Ulkoillessaan tyttärentyttärensä kanssa läheisessä puistossa Jeanie tutustuu pikkupoikaan ja hänen nuorekkaaseen isoisäänsä. Pikkuhiljaa käynnistyy tapahtumaketju joka muuttaa Jeanien elämässä kaiken. 

Ajatuksia: Mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu. Koskettava, surullinen ja iloinen. Näin voi käydä, riippumatta iästä ja siitä kuinka lojaali haluaa perhettä kohtaan olla. Tämä saa myös ajattelemaan, miksi asetetaan sopiva ikä rakastumiselle tai pitääkö huonossa tai mitäänsanomattomaan parisuhteeseen jäädä vain tavan vuoksi? Yhtä oikeaa ratkaisua ei varmasti ole, mutta positiivista on, että tarina herättää ajattelemaan eri näkökulmista. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista kun helposti haluamme ajatella.