27/2020: Tähtiin kirjoitettu - Minnie Darke

Julkaistu: 2019

Suomennos: Irmeli Ruuska
Luokka: 84.2 romantiikka, romanttinen viihde
Sivuja: 445
Luettu: 04/2020
Mistä: kirjastosta lainattua
Miksi:  vaikutti mielenkiintoiselta

Nuori toimittaja Justinella on huipputyöpaikka ja hän odottaa malttamattomana pääsyään oikeisiin toimittajan töihin. Urakehityksen ottaessa pienen askeleen lähemmäksi tavoitetta Justine törmää vanhaan lapsuuskaveriin ja myöhemmin ensirakkauteen Nickiin. Edelleen Nickillä on paikka Justinen sydämessä. Nick odottaa myös urakehitystä ja pääsyä oikeisiin näyttelijän töihin, ja luottaa samalla vankasti horoskooppien kertomaan. Justine ei mitenkään malta olla ohjailematta Nickin tähtiä haluamaansa suuntaan, vaikka kohtalo kääntääkin Justinen asettamat kuviot uusiksi. 

Ajatuksia: Tämä oli kevyttä ja mukavaa luettavaa. Ei mitään maata mullistavaa, mutta juuri sopiva, silloin kun haluaa rentoutua ja viihtyä romanttisen tarinan parissa. Hyvänmielenkirja, joka tarjoaa hattaraa. 

8/2021: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, osa 2 - Jenny Colgan

Kuunneltu 5.2.-18.2.2021

Lukija:    Anniina Piiparinen

Kesto:    12 h 34 min

Julkaistu:  2021
Suomennos: Paula Takio
Luokka:  84.2 romantiikka / viihde
Mistä:  Storytel ÄÄNIKIRJA
 
2021 Helmet-lukuhaaste 44: Kirjassa on reseptejä

"Kesä on saapunut Cornwalliin, ja Polly Waterford ei voisi olla onnellisempi. Polly on rakastunut Mount Polbearnen idylliseen saaristolaiskylään, uuteen kotiinsa majakassa, leipomon pyörittämiseen sekä mehiläishoitajapoikaystäväänsä Huckleen.

Lempeiden kesätuulien mukana kantautuu kuitenkin myös huolia. Hiljattain leskeksi jäänyt Selina toivoo, että muutto Mount Polbearneen auttaisi surussa, mutta Pollylla on salaisuus, joka voi tuhota hänen uuden ystävänsä hauraan toipumisprosessin. Huckle löytää edestään vanhat velvollisuudet, ja Pollyn on vaikea kestää miehen koko ajan pidempiä poissaoloja. Polly siivilöi jauhoja, vaivaa taikinaa ja leipoo leipää, mutta mikään ei voi tyynnyttää myrskyä, jonka hän tietää olevan tulossa. "

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512421329/auringonsateita-ja-vuoroveden-vaiheita/#

Ajatuksia: Pidän Colganin  tarinoista, mutta tällä kertaa tarinan kuunteleminen äänikirjana asetti uudenlaisia haasteita. Minulle tarina ei siten toiminut, vaan lähinnä tuskaannuin/ärsyynnyin. Joten jatkossa luen tarinat itse joko paperisena tai e-kirjana.  Joka tapauksessa tämän tyyppiset kirjat käyvät hyvin rentoutumiseen ja ovat esimerkiksi lomalukemistoon hyvä valinta. Suosittelen tutustumaan. 

Nuoralla tanssiva kreivitär - Helena Lapinniemi

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus
Sivuja: 512
Luettu: 12/2016 (27.-29.12.2016)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2016: 101. luettu kirja

Tuuri on notkea ja näppärä kapakkapiika joka työkseen tansii, tarjoilee, tekee temppuja ja väistelee miekkosten ahnaita kouria. Vaan aikanaan saa neito tarpeekseen ja päättää lähteä tien päälle. Mukaansa hän houkuttelee tiinenä olevan Ardennen, palvelittaren jota kapakanpitäjä auliisti myös kaupittelee asiakkaileen. Kaksikko liittyy kiertolaisryhmä Humpuukimaakareihin ja kiertää eri paikoissa esiintymässä ja huvittamassa kansaa. 

Eräänä päivänä kreivi Richard von Clostenin sanansaattaja Damio Mehler tavoittaa kauan etsimänsä Tuurin ja selviää, että neitoa (joka on oikealta nimeltään Trudi Moritzintytär von Closte) odottaa perintönä kokonainen kreivikunta. Tuuri vähät välittää aatelissuvustaan ja sen tavoista, mutta päättää käydä katsastamassa minkälaista kreivittärenä olo on, sittenhän sekin on nähty. Pian saa kreivikunta kokea kummia, kun toimelias rääväsuu kiertolaistapoineen astuu valtaan apunaan Humpuukimaakareiden uskolliset ystävät. Tuuri ei kumarra ketään, eikä arvoa hänen silmissään saavute hienolla suvulla tai muilla titteileillä, ja tämän joutuu myös aatelisto oppimaan.

Ajatuksia: Kirja sattui silmiini kahden viikon lainahyllystä ja hitusen empien otin sen mukaani. Yllätyin todella iloisesti. En ole koskaan lukenut mitään tämänkaltaista. Tarina on uskomatonta ilottelua jonka parissa aika ei todellakaan tullut pitkäksi. Tuntui kuin olisin katsellut näytelmää. Tämä oli tähän hetkeen aivan ihanan erilainen tarina joka teki minut hyvin iloiseksi. Tuuri on kiertolaistapoineen ja suorine puheineen sekä valtavan suurella maalaisjärjellä varustettu hahmo, joka saa mukavasti vauhtia paatuneisimpaakin aateliseen. Tämä olisi oikeasti upea nähdä jollain näyttämöllä. Tarina on överi, mutta juuri sellainen sen pitääkin olla. Pidin kovasti, kiitokset kirjailijalle.

Kevyesti kipsissä – Veera Vaahtera

HAASTE 6: kirjastosta kertova kirja

Nimi: Kevyesti kipsissä
Tekijä Vaahtera Veera
Julkaistu Tammi 2016
Sivuja: 243
Luokka: Romantiikka /84.2 VAA
Luettu: 05/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Hilpeänhauska kertomus siitä, mitä tapahtu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.

”Kadunkulman käännös tuli vastaan nopeammin kuin tajusin. Ehdin vielä väistää lastenvaunut ja koiran, sain hypättyä kadulle liiskaantuneen pitsapalan ylitse, mutta sitten oikealta kurvasi sinen Audi, jota ei kyennyt pysäyttämään edes kimpale kunnianarvoista proosaa.

Ensin petti jalka. Heti sen jälkeen lensi romaani. Päädyin selälleni auton etupuskurille. Aurinko häikäisi silmiäni, jossakin solisi vesi ja tajusin, että oli kai tullut kevät!”


Lotta on lukutoukka joka on löytänyt itselleen melko täydellisen työpaikan, hän nimittäin työskentelee kirjaston vahtimestarina. Nuori nainen on sinkku ja tyytyväinen tilanteeseensa. Kukaan ei häiritse hänen lukuhetkiään.

Kohtalo muuttaa Lotan arkea. Eräänä päivänä Lotta kävelee töistä kotiin lukien kirjaa ja jotenkin jää samalla auton alle. Sairaalasta kotiutuessaan tulee asunnosta vastaan pienimuotoinen tulva ja Lotta joutuu evakkoon isosiskonsa kämppään. Isosisko on kuitenkin eri mieltä ja alkaa kumppaninsa kanssa järjestellä Lotalle miesseuraa.

Pian Lotalla on valittavanaan kohtalon tarjoama mies, joka on oikein ihana ja namu, mutta epäilyttävän sosiaalinen tapaus jonka vuoksi Lotta joutuu epämukavuusalueelle ihmisjoukkioiden keskelle.
 Toisena vaihtoehtona on isosiskon ja hänen kumppaninsa valitsema mies, joka on yhtä innostunut kirjoista kuin Lottakin. Tässä suhteessa olisi tiedossa loputtomiin ihania lukuhetkiä ja älykkäitä keskusteluja.

Ajatuksia: Lotta on henkilöhahmo jonka ajatuksiin pystyin samaistumaan täysin. Tunnistin itseäni pelottavan paljon.  Itse ajattelen puolivitsikkäästi olevani sosiaalinen erakko, eli olen töissä hyvin sosiaalinen ja työssä kohtaan ihmisiä paljon ja pidän työstäni paljon. Toinen puoli onkin sitten kotihiiri joka ei edes kyläile, ellei ole pakko tai muuten vahva sosiaalinen paine .  Viihdyn loistavasti myös yksin, kuten Lottakin, enkä osaa edes hävetä sitä.

Tarina itsessään oli mukavan raikas ja sopi tähän hetkeen paremmin kuin hyvin. Eihän anti mitään uutta ja ihmeellistä ollut, mutta tarina tarjosi hymyä ja hyvää mieltä. Muutama röhönaurukin taisi päästä. Tämä sopisi loistavasti myös rentoon lomalukemistoon, jos tykkää rennosta ”hömpästä” ja tämä hömppä positiivisessa merkityksessä. Kiva uutuuskirja joka löytää varmaan paikkansa monen lomalukemistossakin.

Mustikkasoppaa – Katariina Romppainen

Nimi: Mustikkasoppaa
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2011
Sivuja 178
Luettu: 08/2015

Sini-Marja alias Mustikka on hiukan alle kolmekymppinen vauhdikas mimmi joka suhahtaa sukkelasta irtosuhteesta toiseen. Vaan luontoäiti laittaa biologisen kellon kilkattamaan ja kauhukseen Mustikka huomaa toivovansa perinteistä perhettä, vauvoineen ja vakaine miehineen. 

Ajatuksia: Mukava lukukokemus. Sähellystäkin on, mutta ei mitään yltiöpäistä. Jutun juonen arvaa aika nopeasti, mutta sekään ei haitannut. Tämä toimii mukavana rentouttajana. Pidin Romppaisen kirjasta  ”Pitkät päiväunet” tosin huomattavasti enemmän, mutta tämä onkin hyvin eri tyyppinen tarina. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan piristävä kokemus.

Muistatko minut? – Sophie Kinsella

Nimi: Muistatko minut?
Tekijä Kinsella Sophie
Julkaistu WSOY 2009, alkuperäisteos Remember Me? v. 2008
Sivuja 450
Luettu: 07/2015

Lexi Smart herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen, eikä muista elämänsä viimeisistä kolmesta vuodesta yhtikäs mitään. Jos tilanteesta haetaan jotain positiivista, niin Lexin peilikuva (niin kokovartalo kuin kasvotkin) on parantuneet viime näkemästä huomattavasti ja asusteista päätellen myös varallisuus. Kun sairaalaan tällää vielä minjöönääriksi osoittautuva komea hurmuri, joka kertoo vieläpä olevansa Lexin äärettömän rakas aviomies, ei tilanne vaikuta ollenkaan hullummalta.

Ja sitten tulee se mutta ja kolikon kääntöpuoli. Kaikki ei ehkä olekaan ihan niin loisteliaasti kun Lexi ensin kuvittelee. Vanhat ystävät vaikuttavat varsin viileiltä ja uusi bestis vähintäänkin epäuskottavalta. Jotain kummallista vispilänkauppaakin taitaa olla menossa. Mitä ihmettä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja kuka Lexi todellisuudessa on?

Ajatuksia: Jos olenkin monesti kertonut, ettei chic lit ole minun alaani, tulee tässä se poikkeus. Koska poikkeuksetta olen pitänyt Sophien Kinsellan kirjoista En osaa yhtään sanoa minkä takia, mutta Kinsellan luomat hahmot eivät vaan ärsytä lainkaan, vaan saavat minut hymyilemään. Niin tämäkin.

Yhteenvetona: Ihanan rentouttava, hauska ja kaikin puolin mukiinmenevä tarina joka toimii. Sopivassa suhteessa hömppää sekä vähän syvällisempää sanomaa.

Lohturuokaa – Kate Jacobs

Nimi: Lohturuokaa
Tekijä: Jacobs Kate
Julkaistu Gummerus 2011
Sivuja 522
Luokka 84.2
Luettu: 07/2015
Mistä: Oma

Augusta ”Gus” Simpson on tunnettu TV:n ruokaohjelman kokki ja hänellä on taattu maine auvoisena ja kokeneena emäntänä. Ehkäpä TV-aseman johtajan mielestä liiankin kokenut, koska juuri Gusin 50 v. synttärit lähestyessä tulee ilmoitus ohjelman lopettamisesta. Pian Gus huomaa viidenkympin kriisin lisäksi kilpailevansa nuoren miss Espanjan kanssa ohjelma-ajasta, apureinaan sekalainen seurakunta sukulaisia, tuttavia ja muuta erikoista joukkoa. Mukaan mahtuu tulisia yhteenottoja  ja makeita lemmenpirskahduksia.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen sattui niin oikeaan aikaan, ettei paremmin olisi voinut käydä. Kaipasin itse piristystä ja jotain mukavaa rentoutusta (olin taas saanut piikityksiä kipeään käteeni). Pidin oikein kovasti ja nautin tästä tarinasta juuri tähän hetkeen sopivana. Ei tarvinnut mietiskellä eikä pohdiskella, vaan sai tyytyä seuraamaan tilannetta sivusta.

Suosittelen tätä kun haluaa rentoutua mukavan viihdyttävän tarinan parissa. Toki tässä on myös pinnan alla muutakin kuin höttöä, mutta minulle tämä kävi kevyestä viihteestä.

Rakkautta ja rautalankaa – Anneli Salonen

Haaste 41: Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin

Nimi: Rakkautta ja rautalankaa
Tekijä Salonen Anneli
Julkaistu Karisto 1997
Sivuja 192
Luokka: 84.2
Luettu: 06/2015
Mistä: Mummolta lainattua

Rakkautta ja rautalankaa kertoo Sotalaiva -nimisen talon asukkaista ja etenkin yhdestä sen asukkaasta, Helinästä. Helinä muuttaa Sotalaivaan äitinsä kuoleman jälkeen 9-vuotiaan pikkuveljensä Samin kanssa. Sotalaivan omistava Sampo on Helinän ja Samin isoisä, joka nyt ottaa asiakseen huolehtia kelvottoman poikansa lasten hyvinvoinnista.

Sotalaivaan mahtuu kaiken sorttista väkeä ja varsin värikästä persoonaa. Kommelluksia sattuu yhdelle jos toisellekin ja romantiikan murusiakin heitellään ilmaan. No, mahtuu kesäiltaan mukaan elävän patsaan lisäksi yksi kävelevä ruumiskin.

Ajatuksia: Etsin kirjahaasteen kriteerit täyttävää kirjaa ja se löytyikin mummon kirjahyllystä. Anneli Salonen oli 73-vuotias kun tämä kirja julkaistiin.

Kirja oli todella raikas tuulahdus. Mukavaa ja mutkatonta, juuri sopivaa lomalukemistoa josta jäi hyvä mieli. Tarina etenee sujuvasti, ja toimi ainakin minulla loistavana rentouttajana.

Täytynee tutustua muihinkin Anneli Salosen kirjoihin tarkemmin. Muistelen kyllä, että olen jotain häneltä lukenut joskus kauan sitten, mutta tällaista lomalukemista haluaisin lisää.

Amorin kiehkurat – Anna Jansson

Nimi: Amorin kiehkurat
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu Gummerus 2014
Sivuja: 317
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kampaamo Salong d´Amour on erikoistunut laadukkaan kampaamotyön lisäksi saattamaan sopivia ihmisiä sopivasti yhteen. Ihmissuhteita rautaisella ammattitaidolla hoitaa salongin ehtoinen emäntä Angelika oppipoikansa Rickyn kanssa.

Ajatuksia: Anna Jansson on tunnetumpi dekkarikirjoistaan, mutta koska en tiettävästi ole yhtään hänen dekkariaan lukenut, ei minulla ollut mitään ennakko odotuksia tyylistä.

Pidin raikkaasta tarinasta jollaiseen en ole ennen törmännyt. Ehkä tietyistä tarinan asetelmista pystyisi päättelemään, että kirjailija on dekkaritaustaa, mutta kokonaisuus pysyy pääosin romanttisen kepeänä. Toisaalta mitään pelkkää huttua tämä ei ole. Kyseessä on mielestäni aikuinen nainen, joka tietää mitä on rakastaa ja mitä on menettää rakkaansa.  Hän haluaa vilpittömästi auttaa ihmisiä. Autettavat eivät tosin monesti tiedä olevansa autettavina, saati sitten olevansa avun tarpeessa. Paljon plussaa hersyvästä ja paikoin roskistakin huumorista.  Pidin todella paljon Angelikan ja salaperäisen Sinbadin kirjeenvaihdosta. Kieli oli paikoin hurjan kaunista ja olisin halunnut lukea paljon lisää tästä viestittelystä.

”Merenkävijän tytär on tullut Varjojen valtakuntaan, ja sydämeni on pakahtua ilosta. Kun tyttären raivon tyrskyt olivat tyyntyneet ja meri rauhoittunut, pystyimme kuulemaan taas toistemme äänet ja kaikki minua piinannut katosi. ”  
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 261)

”Rakas kohtalotar, tuuli on tänä iltana lempeä ja aurinko punainen. Värit ovat palanneet Kuolemanvarjon valtakuntaan. Ensin pieni varovainen helmiäisviiru, joka hakeutui sisään oven alta, kun kuulin äänistä pehmeimmän, ja sitten hän jo seisoikin ovellani silmät tähtinä säkenöiden, ja värit tulvivat hänen perässään huoneeseen.”
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 294)

Jos nyt haluan nipottaa niin toki tarinaan olisi voinut tuoda lisää syvyyttä, mutta lukukokemus olin ihan mukavan lämmin näinkin. Kaiken kaikkiaan ihan mukava tarina. Toivon vilpittömästi, että Anna Jansson kirjoittaa jatkossakin muutakin kuin dekkareita, hänessä on ainesta vaikka mihin. Omalta osaltani lupaan tutustua myös kirjailijan dekkaripuoleen.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajia kaksin kappalein

Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Mielensäpahoittaja
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu 2010
Sivuja 130
Luokka: Novellit / 84.2
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kun 80-kymppisellä Sysi-Suomalainen herralla riittää totuuksia, mielipiteitä ja ohjeita vähän kaikesta  ja kaikille, voi ajatuksista muodostaa novellikokoelmankin. Siitähän mielensäpahoittajassa lienee kyse. Ei taida olla asiaa, mistä tällä herralla ei olisi vankkaa mielipidettä, ja taattua on ettei mielipidettä vaihdeta ihan tuosta vain. Eihän sitä miehen nyt sovi olla mikään tuuliviiri.

Eihän tuosta vanhasta herrasta voi oikein olla pitämättä, varsinkin kun itsekin tuntee useammankin samanlaisen sekä miehen, että naisen. Toisaalta myötätuntoani saavat omaisetkin, ei ole helppoa heilläkään. Tämä toimii loistavana välipalana ja hyvänmielen kirjana. Ainoa asia mistä vähän pahoitin mieleni, on se, etten  tajunnut kuunnella tätä äänikirjana.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike - Tuomas Kyrö

                                          Nimi: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 

                    Tekijä   Kyrö Tuomas

                    Julkaisu: 2012

                    Sivuja:  130

                    Luokka: Novellit / 84.2

                    Luettu:   03/2015

                    Mistä:   Lainattu kirjastosta

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin , kun ruma ihminen vaihtui kauniiseen naiseen."

Mielensäpahoittajan tarina jatkuu. Uuden kotiapulaisen kanssa menevät sukset ristiin ja mielensäpahoittaja päättää kieltäytyä kotiavusta kokonaan. Sen sijaan mies päättää opetella kokkauksen salat ihan itse. Mielensäpahoittaja ehtii pahoittaa mielensä monta kertaa ennen kuin sopivat ohjeet ruuan laittoon löytyy ja ruskeasta kastikkeesta tulee sitä aitoa ja oikeaa. 

Edelleen pidän Mielensäpahoittajasta. Tämän kirjan jälkeen uskaltauduin jopa katsomaan elokuvan.  Elokuvaversiosta en  pitänyt ihan yhtä paljon kun kirjoista, mutta on silläkin omat hyvät puolensa.

Haluan kokea vielä nämä Mielensäpahoittajat äänikirjoina. Kesällä on varmasti sopivaa aikaa nauttia mökkeilyn lomassa Mielensäpahoittajaa äänikirjana. 

Avioliittosimulaattori – Veera Nieminen

Nimi: Avioliittosimulaattori
Tekijä Nieminen Veera
Julkaistu 2013
Sivuja 267
Luokka: romantiikka / 84.24 NIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Omasta hyllystä

”Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani. Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa – ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” 

Tarina: Tyttö rakastuu varsinaissuomalaiseen poikaan ja poika rakastuu karjalaistyttöön, tarvitseeko tuore parisuhde enempää haasteita?  Lisää mausteita tähän rakkaussoppaan tuo kuitenkin  pojan perhe, johon kuuluu murrosikäinen pikkuveli, jäyhä appiukkokokelas ja vielä jäyhempi appiukon vanha velipoika. Nuoripari päättää testata rakkauttaan käytännössä ja Aino muuttaa Jussin kotiin kuukaudeksi. Alkaa todellinen avioliittosimulaattori. 

”Olen niin päättänyt jäädä tänne. Jos on ruotsinsuomalaisia ja suomenruotsalaisia, niin minusta tulee lännenkarjalainen.”

Ajatuksia: Oikeastaan tämä kirja yllätti. Odotin romantiikkaa ja huumoria ja niitä sain, mutta silti tämä kirja on jotenkin erilainen, ja tarkoitan positiivisesti erilainen. Tässä saa ihan rauhassa mietiskellä itsekin asioita ja kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi. Voisin hyvin lukea Ainon ja Jussin tarinaa lisääkin, koska uskon että materiaalia riittäisi jatkoteokseenkin, sen verran avoimeksi kaikki jäi, ja rakkaus on kuitenkin vasta alussa. Varmaa on, että haluan lukea Veera Niemisen kirjoja jatkossakin. 

Itseäni hymyilytti kovasti myös tuo murreongelma. Teininä vähän ”heilastelin” eräällä kesäleirillä oikein komean raumalaispojan kanssa. Poika oli oikein suloinen ja ihana, mutta rehellisesti sanoen en ymmärtänyt hänen, enkä hänen kavereidensa keskinäisestä puheesta juurikaan mitään. En tiedä oliko ilta nuotiolla juuri sen takia niin mielenpainuvan romanttinen, kun en ymmärtänyt puheesta muuta kuin sen pehmeän lämpimän soinnin. Puhelinnumeroita en suostunut vaihtamaan, koska siinä vaiheessa olin jo myöntänyt itselleni, ettei kommunikointi puhelimitse olisi mitenkään mahdollista. 

Suosittelen Aviolittosimulaattoria kaikille kotimaisesta viihteestä ja romantiikasta pitäville. Virkistävän omaperäisellä tyylillä kirjoitettu sukkelasanainen tarina.

Tuulin viemää – Sari Luhtanen

Nimi: Tuulin viemää
Tekijä Luhtanen Sari
Julkaistu Tammi 2011
Sivuja 288
Luokka: romantiikka 84.2 LUH
Luettu: 03/2015

Tarina: Tuuli on nimensä mukainen tuuliviiri. Kun työkaveria kositaan kesken työpäivän, ilmoittaa myös Tuuli ettei hänen työpaikkansa ole enää Metmediassa, vaan hän keskittyy järjestämään häitänsä. Sellaista pikkujuttua kuin sulhasen puuttuminen, ei Tuuli tietenkään työkavereilleen kerro. Tuuli päättää reippaasti hoitaa ensin tärkeämmät asiat, kuten hääpuvun, kakun ja tietysti kutsuihin tarvittavat materiaalit. 

Ajatuksia: Lämpenin hiukan hitaasti tähän hullutukseen, ja tuohon Tuulin persoonaan. Tarina itsessään on hattaraa ja mielestäni varsin kaukana todellisuudesta. Kuka lähes kolmekymppinen voi oikeasti käyttäytyä noin? Päädyin kuitenkin löysäämään vähän pipoani ja tarina sai kuin saikin minut puolelleen. Loppua kohden jopa pidin tästä ihan vilpittömästi. Kaiken kaikkiaan tämä kuuluu harmittomiin ja hauskoihin hyvän mielen kirjoihin joka toimii loistavana lomalukemisena tai harmaan päivän piristyksenä. 

Huono karma – David Safier

HAASTE 21: Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella

                                          Nimi:  Huono karma

                    Tekijä: Safier David

                    Julkaistu: 2011

                    Sivuja: 280

                    Luettu: 02/2015

                    Mistä: Kirjastosta lainattu

Kolmekymppisen Kim Lange elää varsin vauhdikasta ja etuoikeutettua elämää. Hänellä on loisto työ televisiotoimittajana, käsittämättömän suloinen tytär ja kelpo aviomies. Kim ei tajua miten täydellistä hänen elämänsä on ennen kuin venäläisestä avaruusasemasta pudonnut lavuaari tappaa hänet.

Kun Kim herää ja huomaa syntyneensä uudelleen muurahaisena hän joutuu tarkastelemaan mennyttä eloaan ihan uudelta kantilta. Tosiasiat puhuvat puolestaan. Loistotyö oli vaatinut häikäilemättömyyttä, suloiselle ja äärettömän rakkaalle tyttärelle ei jäänyt aikaa, ja kelpo aviomiehen olemassa olo ei estänyt Kimiä kokeilemasta ”kuinka vihreää se nurmi on aidan toisella puolella”.  Kim oli kerännyt elämänsä aikana runsaasti huonoa karmaa, ja sai nyt maksaa valinnoistaan. Koska toistuvat  jälleensyntymät muurahaisena ei vastannut Kimin ajatusta täyspainoisesta elämästä, oli naisen ryhdyttävä hankkimaan hyvää karmaa ja pian.

Ajatuksia: Valitsin tämän kirjan pelkästään hauskan kannen perusteella. Mutta ihastuinkin tähän kirjaan aivan täysin ja kokonaan. Kirja on hauska, mutta samalla myös jollain tapaan koskettava. Kim on mitä on, mutta rakastaa aidosti lastaan ja on huolissaan perheestään.  Tosin kieltämättä perheestään raivoisan mustasukkainen muurahainen tuntuu hieman erikoiselta. Alkuun ihmettelin sivujen alareunan ”Casanovan muistelmia”, mutta pian opin pitämään niistäkin, ihan ok tyyppi tuo Casanova. Kirjassa on myös varsin mielenkiintoisesti ajateltu kuoleman jälkeinen elämä. Jos jotain olisin toivonut, niin ehkä kirja olisi saanut olla vähän pidempi. Olisin halunnut lukea vähän enemmän Kimin elämästä eläinten maailmassa. Mutta kokonaisuutena ihana ja hauska tarina, olematta kuitenkaan pelkkää huttua.  Haluan ehdottomasti lukea Safieria lisää.

Suosittelen tätä lämmintä ja huumoripitoista kasvu/kehitystarinaa ihan kaikille. Tämä on leppoisa hyvän mielen kirja jos mikä.

Miniä – Tuomas Kyrö

                                                        

Julkaistu 2012
Sivuja 122
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Sen piti olla täydellisen rentouttava viikonloppu, viiniä, sisustuslehtiä, kaukosäädin omassa käytössä ja aamulla saisi nukkua pitkään. Muu perhe oli appiukon luona Sysi-Suomessa 300 km:n päässä. Vihdoinkin Liisa rentoutuisi kunnolla.

Liisa eli tarinan miniä, on nelikymppinen kolmen lapsen äiti sekä uraohjus. Mies toimii "kotiäitinä" ja on työssään hyvä. Anoppi on vaikeasti dementoitunut ja joutunut sairaalaan. Kun iäkäs appiukko loukkaa nilkkansa eikä pärjää kotona, hänet lykätään taksiin ja miniän hoiviin . Mies ja lapset jäävät vielä appilaan hoitamaan asioista. Liisa yrittää saada kodin appiukkoa vastaavaksi, eli pois hus pois hienosteluruuat ja espressot. Tilalle HK:n sinistä. Maidon pitää olla punaista ja kahvin tavallista. Ja ei pidä unohtaa PERUNAA, tuota maailman kaikkeuden tärkeintä ravinnon osaa.  

Tietysti tähän viikonloppuidylliin sopii loistavasti vielä venäläinen delekaatio jonka piti saapua vasta maanantaina. Tärkeät kaupat on tärkeät kaupat, joten Liisan ei auta muu kuin ottaa appiukko mukaan neuvotteluihin. Kun mies pistää lapset junalla kotiin, on varsin erikoinen kauppaneuvottelukunta valmis. 

Ajatuksia: Pidin kovasti Kyrön tarjoamasta huumorista. Tarina ei hauskuudestaan huolimatta ollut todellakaan mitään höttöä. Minuun tämä tyyli uppoaa täysillä. Vähän nolottaa myöntää, että tämä oli ensimmäinen lukemani Tuomas Kyrön kirja, mutta ei todellakaan viimeinen.