96/2021: Hautaustoimisto Wähähappinen - Markku Ropponen

 STORYTEL ÄÄNIKIRJA, Lukija Artti Virmavirta

 
Kuunneltu:   14.10.2021-16.10.2021
Kesto:            10h 57min
Julkaistu alkup.: 2019 Tammi

E-kirja:             2019

Luokka:            84.2 kaunokirjallisuus / huumori

"Kyltissä luki "VÄHÄHAPPINEN, tervetuloa aitojen ihmisten kylään!" P-kirjaimille oli ammuttu silmät isokaliiperisella kiväärillä, puhuri heilutti tolpan ympärille kietaistujen sukkahousujen terää."

Esikoiskirjailija Onni Mäihälä sekä Vauhkonen (omalaatuinen Tallinnan lahja suomalaiseen koiramaailmaan) ajautuvat monien mutkien kautta hautaustoimiston apumiehiksi. Tylsää ei Mäihälän Onnilla ehdi olemaan, vaikkei esikoiskirjailijan tuotanto saanutkaan kirjastoa notkumaan ihailijoista. Väliaikainen työnkuva on vähintäänkin erikoinen, mutta vaihtoehtoja Mäihälän pojalla ei juurikaan ollut. 

Ajatuksia: Ihan huumoripitoinen välipala, joka piristi koiranulkoilutushetkiä oikein mukavasti. Lukijana Antti Virmavirta on korvakarkkia. 

6/2020: Valuvika - Soili Pohjalainen

Kuunneltu:   21.-24.1.2020

Lukija:          Ella Pyhältö

Kesto:          4 h 23 min  

Julkaistu:     2019

Luokka: 84.2 

Mistä: Storytel äänikirja

Joskus paras roolimalli on karvalakkimalli.

Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.
Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilo­vittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.
Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.
Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli. https://atena.fi/kirjat/valuvika

Ajatuksia:  Ensimmäisenä kehuttava loistavaa lukijaa, Ella Pyhältö osaa työnsä hyvin. En usko, että olisin jaksanut lukea tätä kirjana, mutta äänikirjana tarina soljui huomaamatta, ja lukijalta murrekin taipui oikein mukavasti.

46/2021: Koira nimeltä Mutsi - Jukka Itkonen

Kuunneltu:   11.5.2021

Lukija:          Aku Laitinen
Kesto:            1 h 48 min
Julkaistu:     2019 Lasten Keskus
Luokka: L84.2 kertomakirjallisuus,  lasten- ja nuorten kirjat, sadut ja tarinat
Mistä: Storytel äänikirja
2021 Helmet-lukuhaaste 42: Satukirja

ESITTELYTEKSTI

Mutsi on ei ihan pieni, jos ei aivan isokaan koira, jolle tapahtuu joka päivä uutta ja ihmeellistä. Maailma kun on Mutsista kiinnostava ja kerrassaan jännittävä paikka. Täällä riittää seikkailtavaa ja vastaan voi tulla vaikka mitä.

Siksi ei ole yhtään kummallista, että Mutsi tekee keikkaa bändin solistina, joutuu merirosvojen kaappaamaksi ja ratkaisee kadonneen professorin tapauksen. Toki Mutsi käy ystävänsä Jäniksen kanssa omatekoisella raketilla myös avaruudessa - siellä asustelee ainakin yksi chiliä kavahtava ilkimys ja monta kurnuttavaa pituushyppääjää.

Jukka Itkosen Koira nimeltä Mutsi on riemukas ja vastustamaton seikkailukertomus, joka on yllätyksiä täynnä. Humaani teos puhuu kauniisti välittämisestä, ystävyydestä ja erilaisuuden kohtaamisesta sekä tietenkin mielikuvituksen mahtavasta voimasta. Virpi Pennan letkeä kuvitus on omiaan siivittämään mainion ja viisaan Mutsi-koiran seikkailuja.

https://lkkp.kauppakv.fi/sivu/tuote/koira-nimelta-mutsi/2488153

Ajatuksia: Kun tarina kertoo sansibarin hilpeän laputtajan ja kerimäen leukavan metsänakin jälkeläisestä, ei se voi olla kuin loistava. Itse kuuntelin Aku Laitisen tarinointia hymyillen, koska tässä oli paljon aikuisillekin suunnattuja vitsejä ja kokonaisuudessaan loistavia oivalluksia ja sanaleikkejä, jotka saivat hyvälle tuulelle. Mutsi muutetaan välillä jopa jäähalliksi eli jääkautiseksi koiraksi ja samalla hän kohtaa vuokatin eli jäälakeuksien älykkäimmän kissalajin.

Uskon, että kuvitettu versiokin on ihastuttava, mutta Aku Laitinen tekee kyllä lukijana hurjan hyvää työtä. 

Tämä tarina sai lenkistäni iloisen.

Suosittelen lämpimästi. Uskon, että lapsetkin tykkäävät.

21/2019: Missä olet - George Constable

 

Julkaistu: 1999

Luokka: 84.24 romantiikka
Sivuja: 335
Luettu: 02/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2019: 21. luettu kirja

Lake Stevensson saa perintönä hulppean talon tädiltään. Ainut, että perinnön ehtona on hoitaa tädin rakasta koiraa ja taata rakkaalle lemmikille hyvä elämä. Lake ei ole koiraihminen ja haluaisi vaan pistää talon rahoiksi, mutta elämä saattaa yllättää moneltakin kannalta. 

Ajatuksia: Tästä jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset. Idea on loistava ja paikoitellen viihdyin hyvin. Paikoitellen tarina taas tuntui junnaavan paikoillaan ja pitkästyin. Henkilöhahmot eivät varsinaisesti saaneet minua huutamaan hurraata, vaan jäivät etäisiksi. Koirat saavat aina sympatiapisteet, niin tässäkin tapauksessa.

PITKÄÄN MENI IHAN HYVIN – ANNA RIMPELÄ

Julkaistu: 2019
Luokka: 84.2
Luettu: 1.-7.3.2020
Mistä: kirjastosta lainattua
Miksi: aihe kiinnosti
Vuosi 2020: 20. luettu kirja

Kahdeksankymppinen Aino päättää varautua tulevaan ja aloittaa kuolemaansopeutumisvalmennusprojektin. Projektiin kuuluu arkun ostamista, ja tutustumista kuolemaan lemmikin kautta. Projektia sotkee kuitenkin naapuruston elävät ja kuolleet sekä 20 eurolla ostettu mies Senegalista.

Ajatuksia: Tarinassa oli paljon hauskoja ajatuksia ja tapahtumia, mutta jotenkin kokonaisuus jäi liian sähellykseksi ja sitä myötä ohueksi.

Ensin rahat - Janet Evanovich

Julkaistu: 2008 (alkuperäinen teos v. 1994)
Luokka:  84.2
Sivuja: 294
Luettu: 10/2019
Mistä: Ystävältä lainattu
Miksi: Ystävän suositus
Vuosi 2019:  115. luettu kirja

Stephania Plum on menettänyt työpaikkansa ja edessä on kovat ajat. Taloudellinen tilanne on vähintäänkin haastava, mutta töitä ei tunnu löytyvän. Lopulta Stephanie joutuu nöyrtymään ja pyytämään työpaikkaa sukulaiselta. Pienen kieroilun ja kiristyksen jälkeen  Stephanie aloittaa serkkunsa yrityksessä uuden uran palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephanialla ei ole minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä alasta, mutta hän ajattelee töiden opettavan. Naista ei pelota yhtään, vaikka ensimmäinen etsittävä on murhasta syytetty entinen poliisi, sydäntenmurskaajana tunnettu Joea Morelli, jolla on kirvelevä paikka myös Stephanien rakkaushistoriassa. 

Tutkimusten yhteydessä Stephanie kohtaa vaaratilanteita, jollaisia hän ei osannut kuvitellakaan. Tie palkkionmetsästäjän arkeen osoittautuu tuskalliseksi, kiviseksi ja usein jopa hengenvaaralliseksi. Hän on selkeästi päässyt jonkin sellaisen asian jäljille jonka takia hänet halutaan hiljentää. Varsinainen etsittävä, Joe Morelli tuntuu sen sijaan leikkivän Sephanien kanssa, eikä ota tätä tosissaan, saati pidä uhkana. 

Ajatuksia:  Olen viime aikoina kuunnellut hyvin paljon äänikirjoja, ei ole oikein keskittymiskyky riittänyt lukemiseen. Nyt kun erinäisistä syistä elämä on ollut huolten täyttämää, tämä tarjosi juuri sopivan hengähdystauon. Tämä ystäväni suosittelema kirja tarjosi juuri sopivan ja hyvin viihdyttävän tarinan (joka ilokseni näyttää tulevan myös televisiosta 9.11.2019). Stephanie Plum on juuri sopivan hassahtanut päähenkilö ja tarina saa  väkisinkin hymyn huulille. 

VIHAINEN LESKI – MINNA LINDGREN

Julkaistu: 2018
Luokka: 84.2
Sivuja: 247
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: blogivinkki
Lukuhaaste 2019: 15: Kirjassa käsitellään jotain tabua
Vuosi 2018: 7. luettu kirja

Ulla-Riitta Rauskio on elänyt kiltin ja tunnollisen ihmisen elämän. Elämä ei ollut aina kivaa, mutta Ulla hoiti aina velvollisuutensa ja eli muita varten. Hänellä on takanaan vuosikausien rankka jakso omaishoitajana, kunnes mies otti ja kuoli. Samalla Ulla-Riitalla alkoi aiemmin tuntematon vapaus. 74-vuotias Ulla-Riitta alias Ullis pääsee tutustumaan toisenlaiseen elämään, siinä elämässä hän on villi ja vallaton, päättää itse omista asioistaan ja myös siitä kenen vierestä kulloinkin herää. Ulliksen keski-ikäiset lapsukaiset yrittävät parhaansa mukaan rajoittaa hauraana pitämänsä leskirouvan elämää ja pyrkivät tekemään hänen puolestaan myös päätökset, mutta Ullis ei enää elä heitä varten, ja tämä mummo pistää tuulemaan.

Ajatuksia: Tarinan aihepiiri oli varsin herkullinen. Omat vanhemmat ovat lähellä Ulliksen ikää, mutta itselleni ei tulisi mieleenikään alkaa järjestelemään heidän asioitaan. Koska toiminta ikäihmisten parissa on varsin tuttua, sai moni kohta minut hymyilemään. No juu, en ehkä nauttinut kaikista viinanhuuruisista seikkailuista, mutta kokonaisutena tämä oli vallan kelpo tarina, joka toivottavasti myös herättää lukijan ajattelemaan mitä ikääntyminen tarkoittaa. Missä vaiheessa ikä numeroina aiheuttaa itsemääräämisoikeuden menettämisen, vaikka järki leikkaa paremmin kuin nuorempana, lonkat eivät vaan kestä yhtä tiukkaa taaperrusta. Tärkeä aihe.

Valitsin tämän Helmet-haasteen kohtaan 15: Kirjassa käsitellään jotain tabua, koska onhan vanhusten seksuaalisuus, tai heittäytyminen irtosuhteisiin jonkinlainen tabu. Jos nuoriso ei halua ajatella, että vanhemmilla on seksielämää, niin vielä vähemmän he haluaisivat keskustella isovanhempien seksielämästä.

KAUHEIMMAT RUNOT – ANTTI HOLMA

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.22
Sivuja: 192
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Haaste
Lukuhaaste 2019: Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Vuosi 2019: 6. luettu kirja

Erilainen runokirja. Antti Holma esittelee kirjassa neljä runoilijasuuruutta: Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks, Paraske ja Edith Södenmalm

Ajatuksia: Kieltämättä tässä oli hauskoja runoja. Osa todella härskejä ja itse en pystynyt lukemaan kirjaa kuin hetkittäin. Omaksi lemppariksi nousi seuraava Reino Leinon teos:


Runo kesäyössä
"Yli pilvien valkeus matkustaa,
sen virta mun vie läpi öiden.
Se näyttää missä on mieleni maa, 
mi helkkyvi heilimöiden.
Siellä laulajaa kenkään ei kammitsoi, 
siellä tuuloset soittaa viljaa.
Vaan toivon, kun kiurut ne karkeloi, 
että kaikki ois saatana, hiljaa."

Jääköön selittelemättä tarkemmin mistä on kyse, mutta omalla kohdallani tulee elävästi mieleen oma kommenttini eräänä hyvin varhaisena mökkiaamuna. 😊.

Suloinen myrkynkeittäjä – Arto Paasilinna

Julkaistu 1989
Luokka: 84.2
Sivuja: 194
Luettu: 01/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä
Vuosi 2017: 2. luettu kirja

Everstinna Linnea Ravasta asuu punaisessa tuvassa rauhassa keskellä ei mitään. Rauhaa järkyttää kuitenkin  "ottopoika" joka putsaa mummon eläkkeen säntillisesti kuukausittain. Kiittämätön kasvattipoika tuo mukanaan vielä muutaman hunsvotin lisää vanhuksen passattavaksi ja Linnean rauha ja terveys on mennyttä. Lopulta kun hunsvotit pakottavat Linnean allekirjoittamaan testamentin, saa mummeli kyllikseen ja päättää näyttää nuoremmilleen mistä puusta hänet on veistetty.

Ajatuksia: Vakavastakin aiheesta Paasilinna kertoo kepeästi huumorilla höystettynä ja aikamoinen tarina onkin luvassa. Hatun nosto sitkeälle Everstinnalle, aika rautainen rouva.  Eipä arvanneet nuoret kollit millaista mammaa lähtivät kiusaamaan :)

Nuoralla tanssiva kreivitär - Helena Lapinniemi

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus
Sivuja: 512
Luettu: 12/2016 (27.-29.12.2016)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2016: 101. luettu kirja

Tuuri on notkea ja näppärä kapakkapiika joka työkseen tansii, tarjoilee, tekee temppuja ja väistelee miekkosten ahnaita kouria. Vaan aikanaan saa neito tarpeekseen ja päättää lähteä tien päälle. Mukaansa hän houkuttelee tiinenä olevan Ardennen, palvelittaren jota kapakanpitäjä auliisti myös kaupittelee asiakkaileen. Kaksikko liittyy kiertolaisryhmä Humpuukimaakareihin ja kiertää eri paikoissa esiintymässä ja huvittamassa kansaa. 

Eräänä päivänä kreivi Richard von Clostenin sanansaattaja Damio Mehler tavoittaa kauan etsimänsä Tuurin ja selviää, että neitoa (joka on oikealta nimeltään Trudi Moritzintytär von Closte) odottaa perintönä kokonainen kreivikunta. Tuuri vähät välittää aatelissuvustaan ja sen tavoista, mutta päättää käydä katsastamassa minkälaista kreivittärenä olo on, sittenhän sekin on nähty. Pian saa kreivikunta kokea kummia, kun toimelias rääväsuu kiertolaistapoineen astuu valtaan apunaan Humpuukimaakareiden uskolliset ystävät. Tuuri ei kumarra ketään, eikä arvoa hänen silmissään saavute hienolla suvulla tai muilla titteileillä, ja tämän joutuu myös aatelisto oppimaan.

Ajatuksia: Kirja sattui silmiini kahden viikon lainahyllystä ja hitusen empien otin sen mukaani. Yllätyin todella iloisesti. En ole koskaan lukenut mitään tämänkaltaista. Tarina on uskomatonta ilottelua jonka parissa aika ei todellakaan tullut pitkäksi. Tuntui kuin olisin katsellut näytelmää. Tämä oli tähän hetkeen aivan ihanan erilainen tarina joka teki minut hyvin iloiseksi. Tuuri on kiertolaistapoineen ja suorine puheineen sekä valtavan suurella maalaisjärjellä varustettu hahmo, joka saa mukavasti vauhtia paatuneisimpaakin aateliseen. Tämä olisi oikeasti upea nähdä jollain näyttämöllä. Tarina on överi, mutta juuri sellainen sen pitääkin olla. Pidin kovasti, kiitokset kirjailijalle.

Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Iloisia aikoja mielensäpahoittaja
Tekijä Tuomas Kyrö
Julkaistu 2014
Sivuja: 248
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tällä kertaa mielensäpahoittaja valmistautuu huolella tulevaan, luonnollisesti huomattavasti huonompaan tulevaisuuteen, laatimalla testamentin, tekemällä arkkunsa itse ja hoitamalla muutoinkin hautajaisjärjestelyjä. Ei tällaisia asioita jätetä muiden hoidettavaksi, itse ne on hoidettava, että saa sitten mieleisensä. 

Poika ja miniä ovat huolissaan, olisiko Mielensäpahoittajan vallannut masennus tai sairaus. Mutta monenlaista seikkailua on luvassa ennen kuin arkku on valmis ja testamentti laadittu.

Ajatuksia: Olen Tuomas Kyrölle äärettömän kiitollinen tästä ihanasta hahmosta. Väkisinkin tulee mieleen Havukka-ahon ajattelija, mutta sehän on vain positiivista. Mielensäpahoittaja on äärettömän viisas ja lämminhenkinen hahmo, vaikka yrittääkin sitä peitellä. Minä pidän hänestä suunnattoman paljon, kirja kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini. Suosittelen ihan kaikille. Kirjaa kannattaa lukea niin, että näkee myös sarkastisen huumorin läpi, koska tässä on oikeasti tärkeää ja todellista asiaa. Asioita mitä jokaisen meistä kannattaa vähän miettiä. Suhdetta ikäihmisiin, maailmaan ja siihen mikä on todella tärkeää ja mikä ei. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen tavannut montakin "mielensäpahoittajaa" ja arvostan heitä. Hieno kirja, kiitos!

Havukka-ahon ajattelija – Veikko Huovinen

Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Tekijä: Veikko Huovinen
Julkaistu alkuperäinen 1952, lukemani WSOY 24. painos 1996
Sivuja: 212
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Mutta pallolla on jänkää ja murahautoja! Ja on jänkää… Saharassa sellainen urheilukenttä, että sopii perät tehä. Mie lienevät hakeneet tiktaattorit sieltä viime kahakassa? Löytää kai tuo soranottopaikan lähempääkin… Vaikka siellä voi olla kyllä hyvänlaatuiset hiekat mökin kivijalkaan….

Korpifilosofi Konsta Pylkkänen on erikoinen persoona ja selvästi oman tiensä kulkija. Miekkonen viihdyttää itseään ja muita kertomalla huimia tarinoita. Välillä Havukka-ahon ajattelija lisää vettä myllyyn nille jotka miettivät hänen menneisyyttään. Ompahan sitten taas kyllä mistä puhua.

Omalaatuinen mies pestautuu kahden maisterismiehen apuriksi ja pääsee samalla tutustumaan mitä nuo oppineet miehet tekevät. Pylkkäsellä on luonnollisesti omat kommenttinsa kaksikon toimista ja tieteen ihmeellisyyksistä.

Ajatuksia: Kotimaisen kirjallisuuden klassikko, enkä enää ihmettele miksi. Tässä tarinassa on luonto lähellä koko ajan ja sen merkitys koko tarinassa on suuri. Pylkkänen tutkailee maailman ihmeitä lapsenomaisella innolla, mikä on ihailtavaa. Ja voi mitä kaikkea tuo veikkonen ajatteleekaan mielessään.

Rajanaapuri – Roope Lipasti

HAASTE 45: Suomalaisesta miehestä kertova kirja

Nimi: Rajanaapuri
Tekijä Lipasti Roope
Julkaistu Otava 2012
Sivuja: 231
Luokka: 84.2 LIP
Luettu: 2/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Rajanaapuri on kertomus kahdesta hyvin erilaisesta miehestä. Naapuruksista joista toinen on tarkkailija ja toinen tekijä. Tarkkailijan mielestä naapurilla on ongelmia. Hän häärää aina jotain, ja pihalla on kesken jos jonkinmoista projektia. Lapsiakin on lauma. Mutta tarkkailijan on myönnettävä, että naapurilla on harvinaisen ihastuttava vaimo. Mutta minkäänlaista järjestystä naapuri ei osaa pitää.

Tarkkailijan elämä on pitkälti tarkkailua, liiemmälti hän ei halua apuaan tarjota, enemmin katsoo vierestä ja tarjoaa vain sanallisia mielipiteitä ja ohjeita, osittain hyvin kärkkäästi. Tarkkailija on lapseton leskimies, jolle järjestys on kaikki kaikessa. Tarkkailija tarkkailee myös asioita ja tapahtumia joita ei ehkä pitäisi tarkkailla, kuten naapurin vaimoa.

Ajatuksia: Tässä oli jotain vallatonta ja pidin Lipastin tyylistä kovasti. Huumoria oli mukavasti ja tarinaa oli helppo seurata. Itse en kyllä haluaisi tuollaista hitusen pervon oloista tarkkailijaa naapurustoon. Kaiken kaikkiaan tarina oli mukavan erilainen. Lipasti teki vaikutuksen ja varmasti tartun hänen tarinoihinsa uudelleen.

Suomesta, rakkaudella – Roman Schatz

Nimi: Suomesta, rakkaudella
Tekijä Schatz Roman
Julkaisu Johnny Kniga 2005
Sivuja 133 + 133
Luokka: 84.2 SCH / Novellit
Luettu: 09/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Saksalaissyntyisen Roman Schatzin toi Suomeen rakkaus naiseen, mutta tänne hänet sai jäämään rakkaus Suomeen. Tässä pakinakokoelmassa Roman kuvailee näkemystään suomalaisuudesta, kielestä ja kulttuuristamme varsin moniulotteisesti ja osuvasti.  Monista asioista olen jopa itsekin samaa mieltä, toki en nyt ihan kaikista sentään. Minusta on valloittavan mielenkiintoista lukea miten meidät nähdään kulttuurillisesti ja kansalaisina. Selväksi tuli, että suomalainen sisu on käsitys, joka lienee aika haastavaa ulkomaalaisille.

Nauratti paikoin ihan ääneenkin. Mukavaa oli myös se, että kirjasta oli puolet suomeksi ja puolet englanniksi. Oli hauskaa lukea molemmat.

Suomen kielestä Roman heittää mm. seuraavan esimerkin.

”It looks as if she/he pretens to be asleep”. Kymmenen sanaa. Sama suomeksi kahdella: 

“ Lienee nukkuvinaan ( tai: Nukkuneeko tuo?)

Roman hyvä, juurikin tämän takia meillä on sananlasku ”Lyhyestä virsi kaunis”

Romanin tarjoaa myös ohjeita ulkomaalaisille:

”Yritä kehittää ainakin perustavaa laatua oleva rakkaus luontoon ja maaseutuun. Joudut viettämään siellä joka tapauksessa hyvän tovin, voit yhtä hyvin pitää siitä.”

”Opettele syömään jäätelöä talvella. "

"Opettele puhumaan sisään hengittäessäsi."

" Kun lasket sormillasi, aloita pikkurillistä”

What?? Tätä pikkurillistä aloittamista en kyllä allekirjoita!!

Ajatuksia: Mukava pieni piristys syksyiseen hetkeen. Tämä täytyy ostaa lahjaksi eräälle ihmiselle

Vadelmavenepakolainen – Miika Nousiainen

Haaste 15: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut pitkään

Nimi: Vadelmavenepakolainen
Tekijä Nousiainen Miika
Julkaistu Otava 2007
Sivuja 270
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Sain opiskella sitä (ruotsia) järjestelmällisesti vasta seitsemännellä luokalla. Olin alusta alkaen valtavasti muita edellä, ruotsintaitoni oli jo kuusivuotiaana Kouvolan eliittiä. Olin kahminut käsiini kaikki mahdolliset ruotsinkieliset lehdet ja esitteen. Kukaan ei puhunut ruotsia Kouvolassa. Kaupungin kaikki kolme suomenruotsalaista pysyttelivät kotioloissa, etteivät saisi turpaan. Kun vaadin Sokoksella palvelua ruotsiksi, sain osakseni vain häijyn mulkaisun.”

Mikko Virtanen on kansallisuustransvestiitti. Hän on suomalainen mies joka sydämeltään tuntee olevansa pesunkestävä ruotsalainen. Tällainen erilaisuus ei ole helppoa, etenkään kun on lähtöisin Kouvolasta. Myöskään aikuinen Mikko ei saa osakseen ymmärrystä.  Kasvava ahdistuneisuus suomalaisuudesta saa lopulta aikaan erikoisen tapahtumaketjun, joka vie Mikonkin viimein kohti onnellista ruotsalaista elämää. Ruotsalaisuuden hinta on kuitenkin kova, eikä siitä ihan kaikki voi selvitä siitä hengissä.

Ajatuksia: Minuun Nousiaisen huumori upposi oikein mukavasti. Tarina oli varsin viihdyttävä, tosin jos olisin itse suomenruotsalainen voisin olla ihan toista mieltä. Päähenkilö Mikko osoittautui ennakoitua huomattavasti "sairaammaksi" tapaukseksi, ja tarinaan sisältyi muutonkin elementtejä, joita en todellakaan osannut odottaa. Seuraavaksi lienee etsittävä tästä tehty elokuva käsiin.

Särkyvää – Jari Järvelä

Nimi: Särkyvää
Tekijä Järvelä Jari
Julkaisu Tammi 2014
Sivuja 221
Luokka: 84.2
Luettu: 07/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

”Teemu on lihava keski-ikäinen mies, joka kuuluu riskiryhmään muutenkin kuin painonsa puolesta: hän on päättänyt tehdä itsemurhan.”

Teemu kääntää isänsä Ladan nokan kohti Espanjaa tarkoituksenaan päättää päivänsä Pamplonan kujilla, uljaan härän tai useamman seivästämänä. Matkalla kohtaloonsa, mukaan sattuu liftarityttö Agnes.” Kaksin aina kaunehimpi” ei tässä tapauksessa välttämättä pidä paikkaansa. Ainakin tämä kaksikko päätyy mitä omituisempiin tilanteisiin ja ainakaan turhan helpoksi, ei matkaa voi kutsua. Teemun tarinakin avautuu lukijalle pikku hiljaa.

Ajatuksia: Tämä kirja sai minut nauramaan ja sitä siltä odotinkin. Sanailu on sujuvaa ja upposi omaan ilmeisen kieroon huumorintajuuni todella nasevasti ellei suorastaan täydellisesti. Mitäpä sitä salaamaan, pidin tästä, se kutkutti nauruhermoja mukavasti. Tyrskähdyksiä sai aikaan myös nuo Teemun blogin keskustelut, vastaavaa ilmiötä olen nähnyt paljonkin esimerkiksi naamakirjassa. Aina yhtä käsittämätöntä ja hauskaa...

Toinen puoli tarinasta on kuitenkin muuta kuin sitä sattuvaa sanailua, ja hyvä niin. Tasoja ja eri syvyyksiä pitääkin olla, ja hyvän tarinan tunnistaa mielestäni siitä, että se  herättää  erilaisia ajatuksia. Kokonaisuus toimi ainakin minulle hyvin, ja voin vilpittöästi suositella kirjaa muillekin. Tykkään!

Jatkan siis innokkaana kirjailijan ilmeisen monipuoliseen tuotantoon tutustumista.

Jääräpää – Mikko-Pekka Heikkinen

Nimi: Jääräpää
Tekijä: Heikkinen Mikko-Pekka
Julkaisu: Johnny Kniga 2014
Sivuja: 301
Luokka: 84.2 HEI
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Avioliiton myötä Lappiin muuttanut, alun perin Helsinginstä kotoisin oleva juristi ja ”latteliberaali” Katja Karhuvuona, omaa sukua Kivinen, on Muonion uusi kunnanjohtaja. Asla Karhuvuona on aito ja alkuperäinen saamelaismies, designvaatturi ja Katjan puoliso.

Helppoa ei helsinkiläisjuristin elämä ole pohjoisen mailla. Etenkin suhde appiukkoon Pieraan, aitoon vanhankansan tunturiänkyrään, on vaikea. Appiukko osoittaa selvästi mitä mieltä on lantalaisista, ja appiukon mielestä miniä on niistäkin sitä pahinta laatua.

Muonion kylässä on meneillään muutakin kummallista. Käydään tiukkaa neuvottelua kuntien yhdistämisestä ja haasteet on kovat. Katjalle selviää, ettei kylällä ole muutenkaan asiat ihan kohdillaan, elo ei ole sitä miltä näyttää. Pariskuntien suhteissa on jotain outoa ja alkukantaista. Pian Katja joutuu miettimään omaakin suhdettaan Aslaan, toistaako historia itseään?

Ajatuksia: Ihan alkuun on sanottava, että Katjan appiukko Piera on selvästi pohjoisen ”Mielensäpahoittaja”, niin monta kertaa hänen sanoissaan toistuu ”Mie vastustan”. En voi tuolle mielleyhtymälle mitään, vaikkei noissa herroissa muuten samaa olekaan. Tarina sinänsä oli ihan mielenkiintoinen ja erilainen, samalla se oli myös aika surullinen. Onneksi hurttia huumoria oli mukana runsaasti, joten lukeminen käynyt liian raskaaksi. Kirjassa käsitellään loppujen lopuksi varsin laajalti erilaisia asioita ja ongelmia. Kirjan henkilöistä löytyy myös joka lähtöön "erikoisuuksia". Ajatellaan nyt vaikka tuota Katjan miestä; raavas pohjoisen mies, joka salaa herkistelee amerikkalaisten nyyhkyleffojen parissa. Tai appiukko, jonka henki ja elämä saamelaisuuden ohella on Black Sabbathin varhaistuotanto.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina. 

Kerjäläinen ja jänis– Tuomas Kyrö

Nimi: Kerjäläinen ja jänis

Tekijä Kyrö Tuomas

Julkaistu Siltala 2011 

Sivuja 328

Luokka: 84.2 KYR

Luettu: 04/2015

Mistä: Lainattu kirjastosta

”Kerjäläinen lähtee Romanian slummista, kani Töölön puskista.”

Vatanescu tarvitsee rahaa ja pojalleen jalkapallokengät. Siinä tärkeimmät syyt tarttua huume- ja ihmiskauppias Jegor Kugarin tarjoamaan vuoden työsopimukseen. Sopimuksen reiluudesta (Jegorille 75% ja Vatenesculle loput) voi olla montaa mieltä mutta köyhällä ei tunnetusti ole hirveästi varaa valita. Sopimukseen kuuluu matka Suomeen  täydellä ylläpidolla, joka käytännössä tarkoitti vuoden 1974 ydinsodan jälkeiseen selviytymiseen varastoitua purkkiruokaa eli tutummin nötköttiä  sekä epämääräisiä nukkumapaikkoja.

Työhön perehtymisenä Vatanescu saa mukaansa pahvinpalaan kirjoitetun kuvauksen kurjista elinolosuhteista ja muusta sääliä herättävästä materiaalista. Työpiste määritellään ja Vatanescu päätyy kerjäämään suurin piirtein Taidemuseon  risteyksen lähettyville. Työläisen elämä ei ole helppoa ja ura kerjäläisenä saa uuden käänteen kun poliisit hajottavat kerjäläisten leirialueen. Tässä vaiheessa uraansa, sekä työnantajaansa hyvin pettynyt, normaalisti varsin rauhallinen Vatanescu päätyy sietokykynsä rajoille, uhmaa Jegoria, varastaa häneltä rahaa ja pakenee paikalta. Pakomatkalla Vatanesculta hakee turvapaikkaa kaltoin kohdeltu citykani. Turvapaikka myönnetään ja kaksikko lähtee seikkailulle joka  kuljettaa heitä ympäri Suomea. Matkan varrella Vatanescu ja citykani saavat tietämättään valtavaa julkisuutta ja suosiota. Suosiosta seuraa yllättäviä asioita molemmille. 

Ajatuksia: Olen vasta viime aikoina tutustunut Kyrön tuotantoon ja on todettava, että kyllä mies on paikkansa ja palkkansa ansainnut. Vatanescu on varsin sympaattinen hahmo, vaikkakin sydämessä erityispaikan ja sankarin roolin saikin ihastuttava, urhea ja viisas citykani.

Suosittelen kaikkia tutustumaan Kyrön tuotantoon vähän  Mielensäpahoittajia pidemmälle, kannattaa!

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajia kaksin kappalein

Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Mielensäpahoittaja
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu 2010
Sivuja 130
Luokka: Novellit / 84.2
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kun 80-kymppisellä Sysi-Suomalainen herralla riittää totuuksia, mielipiteitä ja ohjeita vähän kaikesta  ja kaikille, voi ajatuksista muodostaa novellikokoelmankin. Siitähän mielensäpahoittajassa lienee kyse. Ei taida olla asiaa, mistä tällä herralla ei olisi vankkaa mielipidettä, ja taattua on ettei mielipidettä vaihdeta ihan tuosta vain. Eihän sitä miehen nyt sovi olla mikään tuuliviiri.

Eihän tuosta vanhasta herrasta voi oikein olla pitämättä, varsinkin kun itsekin tuntee useammankin samanlaisen sekä miehen, että naisen. Toisaalta myötätuntoani saavat omaisetkin, ei ole helppoa heilläkään. Tämä toimii loistavana välipalana ja hyvänmielen kirjana. Ainoa asia mistä vähän pahoitin mieleni, on se, etten  tajunnut kuunnella tätä äänikirjana.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike - Tuomas Kyrö

                                          Nimi: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 

                    Tekijä   Kyrö Tuomas

                    Julkaisu: 2012

                    Sivuja:  130

                    Luokka: Novellit / 84.2

                    Luettu:   03/2015

                    Mistä:   Lainattu kirjastosta

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin , kun ruma ihminen vaihtui kauniiseen naiseen."

Mielensäpahoittajan tarina jatkuu. Uuden kotiapulaisen kanssa menevät sukset ristiin ja mielensäpahoittaja päättää kieltäytyä kotiavusta kokonaan. Sen sijaan mies päättää opetella kokkauksen salat ihan itse. Mielensäpahoittaja ehtii pahoittaa mielensä monta kertaa ennen kuin sopivat ohjeet ruuan laittoon löytyy ja ruskeasta kastikkeesta tulee sitä aitoa ja oikeaa. 

Edelleen pidän Mielensäpahoittajasta. Tämän kirjan jälkeen uskaltauduin jopa katsomaan elokuvan.  Elokuvaversiosta en  pitänyt ihan yhtä paljon kun kirjoista, mutta on silläkin omat hyvät puolensa.

Haluan kokea vielä nämä Mielensäpahoittajat äänikirjoina. Kesällä on varmasti sopivaa aikaa nauttia mökkeilyn lomassa Mielensäpahoittajaa äänikirjana. 

Happy Family – David Safier

HAASTE 47: Hauska kirja

Nimi: Happy Family
Tekijä: Safier David
Julkaisu: Bazar 2012 
alkuperäinen teos Happy Family 2011
Luokka: 84.2 SAF
Sivuja 314
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Nelikymppinen heikosti menestyvää lastenkirjakauppaa pitävä Emma Wünschmann on enemmän kuin kerran miettinyt omia elämänvalintojaan. Joskus oli aika jolloin Emma hylkäsi upean kustannustoimittajan uran Frankin ja tulevan vauvan takia. Nyt Frank on jatkuvasti väsynyt zombi-aviomies, ja tuo vauva Fee, äitiään syvästi halveksiva teini. Perheeseen kuuluu myös äärettömän älykäs, mutta äitinsä pettymykseksi erakkoluonteinen Max poika. 

Kun Emma saa vanhalta ystävältään kutsun Stephenie Mayerin kirjan julkaisutilaisuuten hän ajattelee, että pieni rentouttava reissu tekee hyvää koko perheelle. Kohtuullisen voimakkaan kiristyksen ja uhkailun voimalla Emma saa kuin saakin koko perheen mukaan matkalle, jonka tunnelma on  tosin aivan muuta kuin leppoisa.  
Pienen väärinkäsityksen takia Wünschmannin perhe on julkaisutilaisuuden ainoa hirviökostyymeihin pukeutunut perhe, eikä tilaisuus muutenkaan suju ihan odotetulla tavalla. Teini möläyttelee suustaan mitä sattuu, nuorimmainen pahentaa jo entisestään pahaa tilannetta ja rakkaan aviomiehen keskittyminen menee Stephenie Mayerin takapuolen tuijottamiseen. 

Paluumatkan tunnelma on siis syystäkin räjähdysherkkä. Valitettava Emman räjähdys tapahtuu euroa pyytäneen kerjäläismummelin kohdalla. Mummeli osoittautuu velhoksi, joka ei viitsi kuunnella perheen turhanpäiväistä riitelyä ja valitusta, vaan kiroaa koko porukan ja lähtee lipettiin. Perhe huomaa muuttuneensa pukujensa mukaisiksi hirviöiksi. Eli nyt vähemmän onnelliseen perheeseen kuuluivat vampyyri-äiti, älytön Frankenstein-isä, teinimuumio ja ihmissusilapsi. Perheen ei auta muu, kuin lähteä kiireellä jäljittämään velhomummelia ja pyytää tätä muuttamaan heidät takaisin. 

Ajatuksia: Pidin etenkin tarinan alusta todella paljon ja olisin ollut varsin tyytyväinen jos perheen ongelmia olisi ratkottu ihan vähän vähemmän mielikuvituksellisella tavalla. Safierin teksti on napakkaa ja hauskaa kuten aiemminkin. Ja vaikka kirjassa onkin viljelty huumoria paljon, se ei missään tapauksessa ole pelkästään hauska kirja. Käsittelyssä on rankkoja ja vaikeita aiheita. On koulukiusausta, perhesuhteita monissa kipeissä kerroksissa, pettymyksiä ja surua. Etenkin Feen ja Emman suhde on aika rankka. Maxin ajatukset koskettivat. Uskokaa tai älkää, sain jossain vaiheessa ihan oikeasti kyyneleet silmiini. 

Tarinassa riittää todellakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vähän liikaakin, ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että kirjailija oli niin innostunut kirjoittamaan, että  mopo oli karannut käsistä. Sähellystä ja seikkailua jatkuvalla syötöllä. Kiperistä hetkistä selviytyminen sekä ”taistelut” erilaisia vihollisia vastaan vähän ontuivat kerronnaltaan. Kirjailija ei tainnut enää itsekään tietää miten sankarit voisivat tilanteista selvitä kunnialla. En tiedä olisiko yhteen tarinaan tarvinnut upottaa ihan kaikki maailman taruolennot, minulle olisi riittänyt vähempikin. 

Yhteenvetona: Pienoisesta kritiikistä huolimatta kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä, johtuen suuresti tuosta rivien väliin upotetusta tarinasta. Toivottavasti Safierilta tulee vielä joskus kirja, missä on tuo hänen huumorinsa, ja koskettavat henkilöt, mutta hitusen vähemmän mielikuvitusolentoja.  Safier on loistava tarinankertoja, ja hän osaa kaiken tuon sähellyksen lisäksi (ja ilman sitäkin) aidosti koskettaa lukijaa. Niin paljon pidän kirjailijan tyylistä, että taatusti luen jatkossakin hänen teoksiaan.