KAUHEIMMAT RUNOT – ANTTI HOLMA

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.22
Sivuja: 192
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Haaste
Lukuhaaste 2019: Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Vuosi 2019: 6. luettu kirja

Erilainen runokirja. Antti Holma esittelee kirjassa neljä runoilijasuuruutta: Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks, Paraske ja Edith Södenmalm

Ajatuksia: Kieltämättä tässä oli hauskoja runoja. Osa todella härskejä ja itse en pystynyt lukemaan kirjaa kuin hetkittäin. Omaksi lemppariksi nousi seuraava Reino Leinon teos:


Runo kesäyössä
"Yli pilvien valkeus matkustaa,
sen virta mun vie läpi öiden.
Se näyttää missä on mieleni maa, 
mi helkkyvi heilimöiden.
Siellä laulajaa kenkään ei kammitsoi, 
siellä tuuloset soittaa viljaa.
Vaan toivon, kun kiurut ne karkeloi, 
että kaikki ois saatana, hiljaa."

Jääköön selittelemättä tarkemmin mistä on kyse, mutta omalla kohdallani tulee elävästi mieleen oma kommenttini eräänä hyvin varhaisena mökkiaamuna. 😊.

Järjestäjä – Antti Holma

Nimi: Järjestäjä
Tekijä Antti Holma
Julkaistu 2014
Sivuja: 380
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Lillukka oli sellainen nainen, että hän halasi. Halitaan, hän huusi. Hän halasi minua joka aamu niin, että hänen liian tiukka paitansa nostattamana hikiläiskä osui paljaaseen käsivarteeni märkänä ja lämpimänä, jätti iholleni kostean merkin. Hänen halauksensa ei ollut halaus, se oli kehollinen nuolaisu, jossa hän antoi koko pontevan maallisen massansa vartaloni kannateltavaksi. Hän romahti ylleni, ja minä sain pitää häntä pystyssä.”

Tarmo on töissä kirjastossa, ja vasten tahtoaan halausten kohteena ja ”yksi tytöistä”. Tarmo kuitenkin haluaa epätoivoisesti löytää miehen itsessään. Tarmo inhoaa työkavereitaan, paitsi Minnamaria joka on ihan melkein ok. Sitten Tarmo kohtaa kirjastossa miehen, joka on kertakaikkisen täydellinen, niin upea, että sillä kuitataan kertyneet myöhästymismaksukin. Tarmon on aika vaihtaa maisemaa ja ottaa selvää tuosta ihanuudesta. Näin hän päätyy Suomalaisen teatterin järjestäjäksi.

Ajatuksia: Olin tarkoituksella jättänyt lukematta kaikki tätä kirjaa koskevat arvostelut joten lähtökohtaisesti en tiennyt tästä mitään. Pidin kirjassa Holman sujuvasta tekstistä ja sarkastisesta huumorista. Kuitenkin tämä osoittautui todella synkäksi kirjaksi. Kirjan loppupuolella tuli sama tunne kuin joskus teininä, kun luin ranskan kokeisiin. Luin kyllä, mutta en ymmärtänyt mitään. Tuli ahdistunut ja hämmentynyt olo. Siinä missä alku vaikutti lupaavalta, loppu oli minulle liian erikoista ja ahdistavaa. Holma osaa kirjoittaa, sitä en kiellä, mutta tämä ei ollut minun kirjani.