4/2022: Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus - Teemu Keskisarja

Kunneltu: 7.-9.1.2022

Lukija:     Jarkko Pajunen

Aika:         8 t 18 min

Julkaistu:     2008, Storytel äänikirjana 2021
Luokka:  Tietokirjallisuus

2022 Helmet-lukuhaaste 14: Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

Kirjaus kuvaus:

Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhäisempi suomalainen rikollinen.

Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan. Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä. Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani ”muurattiin elävältä”.

AJATUKSIA: Alun perin tartuin tähän tietokirjaan ihan sen takia, että olin törmännyt Kerpeikkariin geokätköharrastuksen parissa ihan tässä kotikulmilla. Kerpeikkarin tarina on kyllä mielenkiintoinen, mutta mielestäni Keskisarjan teos laajenee hieman sivuraiteille itse päähenkilöstä, joka oli tavallaan harmi. Historia on kuitenkin mielenkiintoinen, vaikkakin olisin halunnut tietää enemmän päähenkilöstä. 

Hurjalta tuntuu myös tuo Kerpeikkarin lopullinen rangaistus: pienessä kopissa kahleissa ihmisten pällisteltävissä. Eli jos joku pitää mestausta julmana, niin mielestäni tuo rangaistus johon Juhani Adamin poika päätyi, oli julmempi. Silkkaa kidutusta, jota julma murhamies kesti puolitoista vuotta. Kukaan ei varmasti päässyt sanomaan, että Kerpeikkari olisi päässyt helpolla, vaikka pää ei pölkylle lopulta jäänytkään. 

SÄBÄTALVI - Kalle Veirto

HAASTE 33: Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi- tai     kuntaasi

 
Nimi: Säbätalvi
Tekijä: Veirto Kalle
Julkaistu:  Karisto 2014
Luokka: Nuoret / urheilu 84.2 VEI
Sivuja 253
Luettu: 01/2015
Kirjastosta lainattua

Einari Tallimäellä ei mene oikein putkeen. Mopo, tai oikeammin skootteri,  oli karannut käsistä ihan kirjaimellisesti ja sen jälkiseuraukset kestäisivät vielä pitkään. Niin onnettomuusillan tapahtumat, kun Einarin tulevaisuuskin on hämärän peitossa. 

Kaiken harmauden keskelle Einari saa sähköpostiinsa yllättävän sopimustarjouksen. Hänelle tarjoutuu mahdollisuus aloittaa ammattilaispelaajana Heinolan uudessa salibandyjoukkueessa Ruotsalaisessa Yläpesässä eli Svenssoneissa. Palkka ei kakkosdivarin pelaajalla ollut tietysti kummoinen, mutta kun sopimukseen sisältyi asunto sekä lounasetu, niin eipä Einarilla paljon hävittävääkään ollut.

Einari sopeutuu Heinolaan ja Yläpesään yllättävän hyvin. Pelit sujuvat, ja hän saa kantaa sankarin viittaa yllään. Ystävyyssuhteet joukkuekavereihin lujittuvat ja rakkauttakin on ilmassa. Ei elämä ihan noin helposti voi tietenkään sujua. Menneisyyden tapahtumat on kohdattava ja asiat selvitettävä. Helppoa ei ole Yläpesälläkään ja välillä koko joukkueen tulevaisuus on vaakalaudalla. 

Ajatuksia: Tässä vaiheessa lienee myönnettävä, että vaikka kotona asuu lähes yhdeksän vuotta salibandya pelannut teini, sekä lajia valmentava puoliso, niin minun tietämykseni lajista liittyy lähinnä kanttiinin pitoon. Tämän lajityypin kirjat ovat muutenkin itselleni aivan vieraita, en muista olenko lukenut  urheilukirjoja koskaan aiemmin?!

Tästä huolimatta pidin tarinasta. Teksti oli helppolukuista, ja mielestäni kyse on kasvutarinasta. Ja onhan tuo Einari vaan aika sympaattinen kaveri.  Takakannessa sanotaan, että kyseessä on tarina nuoruudesta, ystävyydestä, urheilusta ja rakkaudesta. Ja näin se todella on. Minun mielestä tässä on myös ihanaa lojaalisuutta, erilaisuuden hyväksymistä, erilaisten tilanteiden hyväksymistä, toisen tukemista, virheistä oppimista ja niin edelleen. 

Olisin kaivannut henkilökuvauksiin jotain enemmän. Jos ajatellaan esimerkiksi Miniä; häntä kuvaillaan ihan kirjan alussa sanoilla ”ponnaripäinen, vaalea nainen” ja siinä kaikki!? Tai Juhana Kailas, varmasti värikäs persoona, mutta hahmo tai sen värikkyys jäi varsin pitkälle oman mielikuvituksen varaan. Ehkäpä tässä on kyse vaan siitä, että olen nainen enkä ajattele yhtä suoraviivaisesti kuin miehet. (Ja ehkäpä tämäkin yleistys olisi pitänyt jättää tekemättä, anteeksi). 

Mielenkiinnolla odotan, jos/kun tuo teini lukee tämän, mikä on hänen kantansa. Epäilen, että sanomista saattaa tulla tuosta nuorison käyttämästä kielestä, tai sen käyttämättä jättämisestä. Pojalta voi tietysti tulla infoa myös siitä, onko pelien kuvaus realistista, siihen en ota kantaa. 

No niin, ”vakavaa” kritiikkiä… Kun kyse nyt kuitenkin on omasta kotikaupungistani, niin hieman hampaita kiristelen tuolle joukkueen nimelle ”Ruotsalainen Yläpesä eli Svenssonit”…. hmmm. No ymmärrän, kirjailihan on tuosta naapurikaupungista, joten kaikella rakkaudella,  - voi, voi tuota lahtelaista huumoria.

Yhteenvetona: Lämminhenkinen kasvutarina, suosittelen!