Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hautala Marko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hautala Marko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. toukokuuta 2021

23/2019: Kuiskaava tyttö - Marko Hautala


Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 kauhu 
Sivuja: 255
Luettu: 02/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2019: 23. luettu kirja

”Ei tarvitse olla hullu kuullakseen kuiskausta. Se on kuin tinnitus. Mutta tarttuu, jos vain olen kuullut tai lukenut kuiskaavasta tytöstä.”

Antonin työkaveri Unto löydetään kuolleena. Homma menee yhä oudommaksi, kun Anton saa eri ihmisiltä viestejä, joita Unto on halunnut jättää hänelle. Yksi tärkeimmistä on punainen potilaskansio, joka pitää sisällään jotain kipeää ja pelottavaa.

Ajatuksia: Paikoin viihdyin tarinan parissa ihan hyvin ja se piti otteessaan. Tämä lienee kolmas Hautalan kirja, jonka luen ja tässä vaiheessa on todettava, että minä en vaan ymmärrä kirjailijan tarinoita. Aiemmin olen törmännyt samaan ilmiöön kuin tässäkin, alku sujuu, mutta jossain vaiheessa näin yksinkertainen lukija putoaa kelkasta tai homma muuttuu minulle liian vaikeasti ymmärrettäväksi. Putoan kelkasta ja tunnelma samalla. En osaa pitää pelottavina liian outoja tarinoita, ne ovat sitten vain outoja. Ehkä minun pitää vaan luovuttaa tämän, sinänsä taitavan, mutta minulle liian vaikeasti ymmärrettävän kirjailijan tuotannosta.


tiistai 14. helmikuuta 2017

Torajyvät – Hautala Marko

Nimi: Torajyvät
Tekijä Hautala Marko
Julkaistu 2011
Sivuja: 262
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Aaron on kypsään ikään ehtinyt mies jonka ura on vahvassa nousuvaiheessa. Jenni on taas miestään huomattavasti nuorempi kaunis edustusäiti. Heidän poikansa Miro kärsii mm. ylivilkkaudesta eikä ole lapsista helpoimpia.

Pariskunta saa erikoisen kutsun ulkosaristoon Markukselta Aaron aikuiselta pojalta. Kutsusta ei voi kieltäytyä, koska se saattaa olla Markuksen viimeinen, mies on huonossa kunnossa. Kutsun saaneita on muitakin ja vierailu on jo alkuvaiheessa varsin pahanenteinen.

Ajatuksia: Lienee selviää tuosta alkuselostuksestakin, etten päässyt kirjaan missään vaiheessa mukaan, enkä myöskään ymmärtänyt edes juonta. Pahoittelut.  Hautalan Kuokkamummo oli mielestäni tätä parempi, vaikkei sekään ole minun kirjani. Tästä en vaan pitänyt miltään osin.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuokkamummo – Marko Hautala

Nimi: Kuokkamummo
Tekijä: Hautala Marko
Julkaisu: Tammi 2014
Sivuja 328
Luokka jännitys 84.2 HAU
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Odotukset: Monilla tahoilla on hehkutettu Hautalan olevan Suomen Stephen King. Tällä perusteella odotukset ovat todella korkealla. Kirjan kansi on loistava ja se luo sopivasti hyytävää tunnelmaa.

Tarinan pohjana on urbaanilegenda Kuokkamummosta. Hirvittävästä naisesta joka tappaa lapsia, ja joka on yhtä vanha kuin meri ja taivas.  Kuokkamummo kaivaa lasten sydämet rinnasta kuokallaan  ja laittaa ne perunamaahan pehmenemään ja mustumaan. Sen jälkeen Kuokkamummo maiskuttelee mädät ja sopivasti mureutuneet sydämet ikenillään. Sen kieli on aina ihan musta. 

Tarinan kerronta kulkee kahdella tasolla. Nykyhetkessä Kuokkamummon tarinaa kertoo Ylipastori joukolle nuoria. Saarnan päätteeksi Ylipastori kuiskaa jokaisen nuoren korvaan henkilön nimen jota heidän tulee kytätä, eikä kukaan tiedä kuka kyttää ketäkin. Jos joku paljastaa nimen häntä rangaistaan.  ”Kukaan ei puhu, Ylipastori sanoo. Ikinä.”  Yllättävää kyllä, joku kuitenkin puhuu.

Samuelin isä on kuollut ja mies joutuu palaamaan lapsuusmaisemiin Patteriniementielle. Samuelilla oli syynsä pysyä poissa.  Maisa on myös lähtöisin samoilta kulmilta ja hänelle on sinne liittyviä erityisiä, mutta ei erityisen miellyttäviä muistoja. Maisa tekee tutkimusta ja on kiinnostunut eräästä tietystä kaupunkitarinasta. Takaumissa kerrotaan Samuelin ja hänen ensirakkautensa Julian tarinaa. Myös Maisan osuus tarinaan paljastuu.

Ajatuksia: Kirjassa oli hetkiä jolloin pidin siitä kovasti ja hetkiä jolloin pitkästyin. Paikoitellen tarina sai kyllä otteeseensa, ja tunnelma oli hyytävä,  mutta sitten tapahtui jotain ja tunsin itseni taas hyvin ulkopuoliseksi. Lopusta jäi lähinnä sekava ja hieman hämmentynyt olo. Epäilen, että odotukseni kirjaa kohtaan olivat liian suuret ja siksi pienoinen pettymyksen tunne. Tämä ei ehkä ollut minun kirjani, mutta kirjailijan tuotannosta kiinnostuin kyllä, ja tarkoituksena on lukea ainakin Torajyvät.