Julkaistu: 1998, Otava E-kirja 2020
Suomennos: Arja Gothoni
Luokka: 84.2
Sivuja: 413
2022 Helmet-lukuhaaste 32: Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
Anna Alessi oli koulukiusattu ylipainoinen tyttö. Nyt kuudentoista vuoden jälkeen Anna on hoikistunut ja täyttää vaativammatkin ulkonäkökriteerit. Silti Anna on äärettömän epävarma, eikä osaa suhtautua kehuihin.
Anna saa kutsun luokkakokoukseen, johon hän vastentahtoisesti lupaa osallistua. Muistot koulun päättymisestä kirvelee yhä. Kukaan ei kuitenkaan tunnista Annaa ja juttusille tulee vuosien takainen koulun suosituin poika James, joka on myös Annan pahimpien koulutraumojen syy.
Ajatuksia: Tämä ei ollut yhtä mieleinen kuin aiemmat kirjailijalta lukemani, mutta toki sopii lomalukemistoon hyvin. Aihe on vakava, mutta samalla mukana on huumoria ja romantiikkaa.
Ajatuksia: Alku vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti tarina ei minun mielestäni kantanut loppuun saakka. Alkuun nostatusta tehtiin kiitetttävästi, mutta itse salaisuus ja varsin latteaksi, eli odotuksni eivät täyttyneet oikeen miltään osin. Krista Putkonen-Örn on taitava lukija, eli hänen ansiostaan tarinan jaksoi kuunnella loppuun.
Alexilla on ihana vaimo ja poika, joita hän rakastaa yli kaiken. Elämä tarjoaa kuitenkin haasteita monissa muodoissa ja elämä on siinä pisteessä, että Alexin on aika muuttaa kotoaan miettimään missä mennään.
Sam on kahdeksanvuotis autistinen poika. Samin maailmankuva on jotain, mitä Alex ei ymmärrä eikä pääse sisälle. Vaikka poika on kuinka rakas, ajanvietto hänen kanssaan kerää Alexille lähinnä paineita ja stressiä siitä, miten päivät milloinkin sujuu, ja minkä nurkan takana odottaa uudet ongelmat. Isä ja poika eivät tunne toisiaan lainkaan.
Sitten Sam saa pelikonsolin ja ihastuu Minecraft-pelin rauhalliseen ja seesteiseen palikkamaailmaan. Myös Alex pääsee peliin mukaan, ja kaksikko rakentaa oman ”iskän ja Samin maailman”. Pikku hiljaa Alex pääsee tutustumaan poikaansa ja hänen maailmankuvaansa ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin.
Ajatuksia: Upea, koskettava ja tärkeä tarina, joka jäi mielen perukoille. Vaikutuin, ja haluan ehdottomasti myös itse tutustua kirjan peliin Minecraftiin, joka itselleni on tuttu ainoastaan lasteni puheitten kautta.
Esikoiseni on juuri aloittanut videopelituottajan opinnot (v. 2018) ja hän on aina sanonut, että haluaisi olla mukana tekemässä pelejä, joilla voidaan tehdä hyvää, tai joita voidaan käyttää esimerkiksi peruskouluopetuksessa. Oikeastaan vasta tämä tarina avasi silmiäni enemmänkin, miten paljon mahdollisuuksia pelimaailmalla on tarjota myös erityistarpeita tarvitseville, on kyse sitten minkä ikäisestä henkilöstä vaan.
Kirja on kirjoitettu hyvin, se kosketti, se ei kaunistellut vanhempien haastavaa arkea, eikä kirjailija pelännyt tehdä henkilöistä epätäydellisiä. Mukana oli huumoria, iloa, ystävyyttä, mutta myös surua ja ajoittaista epätoivoa. Kokonaisuus oli hieno. Minä hyppäsin täysillä mukaan Samin ja hänen perheensä elämään, ja toivon että muutkin kokeilevat samaa. Suosittelen vilpittömästi.
”Elämä on seikkailu, ei kävelyretki. Siksi se on vaikeaa.”
Nina Redmond rakastaa kirjoja yli kaiken ja työ pienen kirjaston kirjastonhoitajana on hänelle täydellinen. Sitten muutoksen tuulet puhaltavat ja pikkukirjasto saa väistyä uuden mediahirvityksen keskeltä. Ninan on pakko ajatella elämäänsä uudelleen. Erinäisten sattumien kautta Nina saa ostettua itselleen pakettiauton, johon hänen on tarkoitus perustaa liikkuva kirjakauppa, mutta lupa-asiat ja muut mutkat tuntuvat tuhoavan Ninan parhaatkin ideat. Sitten hän päättyy Skotlannin ylämaille, keskelle idyllistä pikkukylää, joka on täynnä hyvin persoonallisia ihmisiä. Yllättäen Ninan kirja-autosta tulee huippusuosituttu. Skotlanti tarjoaa muitakin yllätyksiä, kuin onnistuneen työn.
Ajatuksia: Tämä oli sopivan kevyttä lukemista, muuten varsin synkkään aikaan. Oikea hyvänmielen kirja. Tarina sinänsä pitää sisällään aika paljon höttöä, mutta tässä kohtaa, kun itse olin toista viikkoa flunssan kourissa, mitään kevyt höttö ei haitannut. Varmasti tutustun kirjailijan tuotantoon myös jatkossa.