Näytetään tekstit, joissa on tunniste Adoptio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Adoptio. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. lokakuuta 2018

SEITSEMÄN SISARTA, OSA 1 – LUCINDA RILEY

Julkaistu:  2017
Luokka: 84.2
Sivuja: 656
Luettu: 01/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Helmet 2018: Haaste 3: Kirja aloittaa sarjan
Vuosi 2018: 10. luettu kirja

Maia D´Apliese sisaruksineen suree omalaatuisen kasvatti-isänsä kuolemaa. Arvoituksellinen isukki jätti jokaiselle tyttärelleen kirjekuoren, joka sisälsi vihjeen hänen alkuperästään. Sarjan ensimmäinen keskittyy sisarusparven vanhimpaan, eli Maiaan. Maian vihje kuljettaa hänet Brasiliaan ja Rioon. Samalla tarina kertoo Maian isoisoäidin tarinaa 1920-luvun Riossa. 

Ajatuksia: Tällä tarinalla oli hetkensä, mutta mielestäni tässä olisi ollut valtavasti tiivistämisen varaa. Nyt tämä on 656 sivun järkäle, joka sortuu ajoittain itsensä toistamiseen. Lucinda Riley osaa kyllä kertoa tarinaa ja saa mukaansa, mutta samanlaista ihastumista kuin mitä Keskiyön ruusu tarjoili, en valitettavasti kokenut. Uskon kuitenkin, että palaan vielä kokeilemaan ainakin tarinan toisen osan.


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Adoptiomatka – Anna Pihlajaniemi

Nimi: Adoptiomatka
Tekijä Pihlajaniemi Anna
Julkaistu Tammi 2011
Sivuja: 238
Luokka: 99.1 PIH
Luettu: 02/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Minkälaista on tulla äidiksi kello 11.46, bussimatkalla töihin?”

Adoptiomatka on adoptiopäiväkirja. Siinä on kasattuna viiden vuoden odotuksen tunnelmat kaikkine vaiheineen ja kaunistelematta.

Ajatuksia: Minusta tämä on tärkeä tarina.

Itse ajattelin, että voi kun joku olisi kertonut tuolle kirjoittajalle epävarmuuden ja epätoivon hetkillä,  että ei hätää, sinä kelpaat juuri noin, te kelpaatte juuri tuollaisina kuin olette. Tuntuu, että tuleville vanhemmille tulvi paineita joka puolelta. Luulen, että jos jokainen joutuisi käymään saman rumban läpi biologisen lapsen ”suunnittelussa ja hankinnassa”, voisi moni lapsi jäädä syntymättä, moni ei jaksaisi vaan luovuttaisi.  Omat lapseni ovat olleet todella toivottuja, suunniteltuja ja harkittuja, mutta rehellisesti sanoen en ole koskaan joutunut ajattelemaan omaa vanhemmuuttani tai sitä että kelpaanko, noin tarkkaan. Eli kyllä tämä tarina avasi ajattelemaan asioita vähän eri kannalta.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kiinan kadotetut tyttäret – Xinran

HAASTE 9: Tietokirja

Nimi: Kiinan kadotetut tyttäret
Tekijä Xinran
Julkaistu 2013
Sivuja 304
Luokka:  32.3 XIN
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta


Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kiinalaisäitien ja tyttärien kohtaloita. Samalla hän yrittää kirjallaan vastata adoptoitujen kiinalaistyttöjen kysymykseen ”Miksi kiinalainen äitini ei halunnut minua?” Tositarinaa siitä miten yhden lapsen politiikka ja sukupuolten eriarvoisuus on vaikuttanut Kiinassa etenkin tyttövauvojen kohtaloon. 

Ajatuksia: Karua ja rankkaa luettavaa. Tuntuu käsittämättömältä minkälaisen kohtalon moni tyttölapsi on Kiinassa saanut. Aihe tyttöjen asemasta on mielenkiintoinen ja tärkeä. Silti, en lämmennyt Xinranin tavalle kirjoittaa. Xinran on itse sanonut olevansa toimittaja eikä kirjailija, ja  olisin ehkä toivonutkin hänen pysyvän juuri siinä roolissa. Tarinoiden kerronta on mielestäni paikoin epäuskottavaa ja kömpelöä, tuli tunne, on yritetty kirjoittaa kertomakirjallisuutta ilman taitavaa kerrontaa. Välillä teksti oli kuin raportissa ja välillä sekaan oli yritetty heittää jotain muuta.  Jokin tässä ”tökki”, mutta kuten aiemminkin olen sanonut, vika voi hyvinkin olla lukijassa eikä teoksessa.

Yhteenvetona: Pidin siis teosta ja sen aihetta tärkeänä. Lasten, äitien ja koko perheen kohtalo tietysti järkyttää ja liikuttaa, mutta Xinranin tekstistä en jostain syystä pitänyt.