19/2021: Gilgamesin tappio – Risto Isomäki

  

STORYTEL ÄÄNIKIRJA, Lukija Aku Laitinen
 
Kuunneltu:   9.3.2021-20.3.2021
Kesto:            9 h 09 min
Julkaistu alkup.: 1994 Kirjayhtymä,

E-kirja 2021 Into Kustannus
Luokka:              84.2 scifi

Ihmiset ovat pilanneet maapallon eikä metsiä juurikaan ole. Otsonikerroksen ohentuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Ihmiset ovat onnistuneet luomaan siirtokuntia avaruuteen, mutta jokainen matka maasta avaruuteen heikentää otsonikerroksen tilaa edelleen. 

Kaukana maasta Anne Narainin johtama retkikunta tutkii Hazelin planeetaksi nimettyä planeettaa. Planeetan ekosysteemi vaikuttaa hyvin erikoiselta ja saattaa tarjota mahdollisuuden pelastumiseen, mutta ymmärtääkö ihminen ottaa apua vastaan, vai pyrkiikö se tuhoamaan mahdollisuuden kaikessa itsekkyydessään.

Ajatuksia: Alun aihepiiriin liittyvän epäluulon jälkeen hieman innostuin kirjasta, mutta sitten jotenkin jumahdin, enkä enää jaksanut keskittyä tarinaan. Eli minulle tarinan alku toimi, mutta välillä kiinnostus herpaantui. Olen Risto Isomäen "fani", mutta tämä tarina ei ollut minua varten. Sinänsä ei yllätä, koska avaruusjutut eivät yleensä ole. 

Lukijana Aku Laitinen on taitava ja yksi lempiäänistä äänikirjojen maailmassa. 

Haamu – Rick Hautala

Julkaistu: 1994
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 428
Luettu: 11/2017
Mistä: omasta hyllystä
Miksi: omien kirjojen inventaario
Vuosi 2017: 117 luettu kirja

Sarah Lahikainen on nuori nainen, jolla on lapsuudesta saakka ollut mielikuvitusystävä Tully. Tully suojelee Sarahia vähän turhankin hanakasti ja tulkitsee tytön toiveita omalla tavallaan.
Sarah näkee, kun hänen äitinsä raiskataan ja tapetaan julmasti. Tyttö pakenee ja onnistuu pääsemään tappajaa karkuun, mutta hän ei tiedä, että tappaja etsii häntä yhä. Sarah muuttaa isänsä ja hänen uuden vaimonsa luo, mutta huono onni seuraa, kun kuolleita tulee lisää ja Sarah alkaa miettimään omaa osuuttaan kuolemiin.

Ajatuksia: Tämä on ihan kelpo tarina omassa genressään. Ei kuitenkaan tarjoile mitään ennen lukematonta, mutta ihan sukkelasti tarinaan pääsi mukaan. Sen verran sujuvaa Hautalan kerronta oli, että taidan myöhemmin etsiä jotain muitakin tarinoitaan.

Kanaria kutsuu – Elsa Anttila

Helmet-haaste 2017:  7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Julkaistu 1994
Luokka: 84.2
Sivuja: 255
Luettu: 05/2017
Mistä: mummolta
Miksi: välipala
Vuosi 2017: 8. luettu kirja

Reetta Rummukainen matkustaa Kanarialle kihlajaismatkalle. Tosin sulhanen majoittuu eri paikkaan ja muutenkin nuoripari pisti tunteet jäihin ennen matkaa. Reetta päättää unohtaa Kari Ketosen ja nauttia matkasta täysin rinnoin tätinsä huonekaverina. Vielä kun kohteessa odottaa serkkutyttö, niin siinä ei miehiä kaivata, ainakaan yhtä pihiä kuin arkkitehti Kari Ketonen. 

Samalla matkalla on muitakin sukulaisia, onhan Kanarian lämmössä tarkoitus viettää rakennusneuvos Remeksen 60-vuotisjuhlia. Juhliin osallistuu rakennusneuvoksen uusimman lapsinaisen lisäksi iso joukko ex-vaimoja ja taitaa mukana olla jokunen rakastajatarkin.

Ajatuksia: Olen lukenut Elsa Anttilaa viimeksi varmaan reilu 20 vuotta sitten. Nyt nappasin mummon hyllystä välipalalukemistoon. Ja kyllähän tämä sellaisena toimii. Konsepti ei tuota yllätyksiä ja luvassa on kevyttä romanttista tarinaa. Ei mitään ylistystä, mutta välipalatyyppisenä toimii.

Se mikä itselleni oli yllätys, oli että Elsa Anttilan nimen takaa paljastui nyt jo edesmennyt Jorma Kurvinen! Miten tämä on mennyt minulta ihan ohi? Toki silloin kun itse Anttilaa luin, ei ollut nettiä käytettävissä. Joka tapauksessa minut yllätti, että tarinoiden takana onkin mies. Mikäs siinä, mukava yllätys, etenkin kun Jorma Kurvisesta tulee mieleen lähinnä Susikoira Roi -nuortensarja tai sotakirjat.