Neulotut tähtilapaset ja tupsulakki

Koulutyttö toivoi tähtilapasia. 

En ollut koskaan neulonut tähteä, mutta pinterest toki löysi minulle kirjoneuletähden ohjeen. 

Saattaa käydä niinkin, että perheen kuudennella lapsella ei ole lakkia. Ei mitään tietoa, mitä edelliset ovat tämän ikäisenä käyttäneet vai onko silloin ollut aina kesä?!

Novitan kypärämyssyn ohjeella neuloin lakin, mutta jätin edestä kiilan pois, niin tuli suoraotsainen päähine. Tupsu on melkein yhtä iso kuin pää, mutta on jaksanut keikkua mukana. 

Vuoritin lakin ohuella trikoolla. Ompelin trikoosta pipon, jonka ompelin lakin etureunaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Trikoo asettuu ihan nätisti lakin sisään, kun lakin laittaa päähän, mutta jonkin verran lakki pieneni tässä toimenpiteessä ja on nyt jo vähän liian pieni...

'

Joka tapauksessa tupsulakki päässä on keikuttu lumikasoissa ja saadaan onneksi keikkua vielä tästä eteenpäinkin, sillä ulkona sataa lunta (ja on juuri nyt auringonpimennys). 

Poikavauvalle vaatetusta

Pitkin matkaa olen ommellut kaikenlaista tälle pienimmälle lapsukaiselleni. 

Metsolan apilajoustofroteesta haalari, jossa reilusti leveyttä. Ajatuksena käyttää ulkohaalarina kesäiltoina (kun tuo pakkanen vain ensin väistyisi). Sivusaumattoman haalarin kaavan olen väsännyt muutamaa valmiskaavaa apuna käyttäen. Nepit myös lahkeissa, jotta voi vaihtaa helpommin vaipan. Raitaresorit Majapuulta.

Hupussa Marimekon raitatrikoo väärinpäin, kun kangas ei riittänyt oikeinpäin. 

Tämän vauvanvaateprojektin aikana yritin muodostaa vakiintunutta mielipidettä kantinkääntäjästäni. Tätä Majapuun collegehaalaria ommellessani olin sitä mieltä, että en pidä laitteesta: se kiristi resorikaitaleen liian tiukalle, minkä näkee esim. hupun reunasta.

Tämä samalla kaavalla kuin edellinenkin haalari.

Kirjastossa kun käytiin, niin lainasin ihan Ottobre-lehden 2/2012 ja piirsin sieltä Bert-bodyn kaavan, koossa 74 cm. Oli riittävän kapea ja kaikin puolin hyvä kaava. Samaisesta lehdestä myös tuo housukaava.  

Bodeja hurruutellesani aloin ajatella taas kauniita ajatuksia kantinkääntäjästä. Jotenkin trikoon kanssa se toimi paremmin. Valmista tuli äkkiä, kun kanttaus oli kätevää. (Kiitos Paula vinkistä. Teipillä vaatteet seinälle, kun lattialla ei oo tilaa kuvata...)

Nuo nauhapipot muokkasin jonkun ikivanhan lakkikaavan pohjalta. Pipot on niin ihania pienillä pojilla, mutta niin on nauhalakitkin ja tässä nyt yritin yhdistää molemmat ihanuudet. 

Siksak-trikoo Majapuulta, musta trikoo kaapista, resorit R-collectionilta, lakin kangas Luulajasta, ison kauppakeskuksen kangaskaupasta. Tämän tarkempaa informaatiota ei tästä päästä tällä hetkellä valitettavasti irtoa.

Samalla linjalla jatketaan, ei mitään uutta. Ruutujoustofrotee Metsolasta, norsut Ottobren kaupasta ja musta trikoo, kuten myös lakkikangas tilkkulootasta.

Tuo housukaava sitten olikin oikein iloinen yllätys, sillä takana on takakiila ja nyt mulla on toimiva kaava pöksyihin, joihin mahtuu hyvin myös kestovaippa. Tuo takakiila siis nousee vyötärölle asti. Keski-etu -saumaa ei ole ollenkaan. 

Ja vielä yhdet, kun oli niin hyvät kaavat kerrankin.

Velour jälleen Metsolasta ja trikoo Marimekosta, tottahan toki. Raitaresori Majapuulta, vihreä resori Metsolasta. Housut tuolla samaisella kaavalla, jota mainostin, mutta lisäsin siihen jalkaterät näihin yksilöihin.

Sellainen loppuhuomautus, että on se vain jälleen kerran ihmeteltävä tätä vauhtia, millä nuo ihmisen lapset kasvaa. Minun pienellä vauvallani on kaksi hammasta, minun pieni vauvani syö pottuporkkanaa ja juoksee kai kohta minua karkuun. Olispa vielä vähän aikaa pieni...

Kasvavalle vauvalle vaatetusta

Onpa ollut ihanaa ommella puuvillakankaista kesäpöksyjä ja lakkeja tälle pulskalle pienokaiselle. 

Housujen kaava Elsebeth Gyntherin ihanasta ja ikivanhasta kirjasta Ompele lapselle. (Niitä kirjoja on kaksi ja tämä on siitä, jossa ommellaan pienemmälle lapselle.) Muokkasin tätä sivusaumattoman haalarin kaavaa sen verran, että lisäsin resorit lahkeisiin ja yläosan tein myös vähän eri lailla. Kankaat kirppiksiltä.

Kun yhdet haalarit sain onnistumaan, niin johan samoilla höyryillä piti toisetkin tekaista. Aloin siinä ommellessani miettimään käytännöllisiä seikkoja, kuten sitä, että vauvalta pitää vaihtaa vaippa, kun hän majailee näissä housuissa. Neppareita ei ollut hallussa riittävästi. Keksin sitten laittaa jalkoväliin ohuen vetoketjun. Pohdin, kuinka se hankaa vauvaa, mutta johan tämä herra käyttää vaippaa ja sukkia, joten uskalsin tällaisen testin tehdä.  

Kangas kirppikseltä. Lakin kangas rakkaan siskoni hylkäämistä samettihousuista. Kiitosta vain sinne suuntaan!

Meidän lapset ovat kontanneet aika heikkoon kuntoon ikivanhan retropotkupuvun, jonka joskus kirppikseltä löysin. Potkarin niskassa oleva lappu kertoo sen olevan merkkiä "Suomen trikoo". Piirsin siitä kaavan ja tein oman versioni Suomi-trikoista. Hupun vain lisäsin. Kangas on Metsolasta. 

Kypärälakki on Sampsukan merinovillatilkusta kyhätty. Tällainen pihi ompelija oikein innostui, kun huomasi, että sieltähän voi tilata pikkutilkkuja pilkkahinnalla ja niistähän saa vaikka mitä tällaisille pikkuihmisille.

Mutta sitten tähän pääasiaan. Rakastan ompelua, kuten varmaan tämän blogin lukijat ovat havainneet, mutta yli kaiken rakastan päähineiden ompelua. Keväthän se taas on ja annoin itselleni luvan kokeilla uudenlaisia kesälakkeja. Olen pitkin matkaa suuresti ihaillut Viivin verstaan lakkeja ja nyt uskalsin yrittää tätä vauvalakkia. Siitä seurasi useampi lakki, kun ei mennyt kerralla koko kohdilleen, mutta tuli pari sopivaakin.

Liian iso lakki. Kangas kirppikseltä.

Liian pieni lakki. (Jäi siksi silittämättä.) Kangas kirppikseltä.

Liian iso lakki nro 2. Onneksi lapsen pää kasvaa. Päällyskangas sisaren housuista, sisäkankaasta en muista mistä. 

Nyt on lakki poikineen tehty. Pitää vissiin käyttää näitä täällä talossa, kun eihän me täältä ulos ehditä, kun äiti vain ompelee lakkeja. Tosi puheessa on ulkoiltukin viime päivinä ja nautittu ihanasta keväästä ja ihanista lätäköistä, jotka jäätyy yöllä ja sulaa iltapäivällä ja jäätyy taas yöllä.

Tästä lakkiasiasta vielä sellainen varoituksen sana, että vaikuttaa siltä, että tämä ei lopu tähän. Kokeilin jo tuossa päivällä matkia Viivin Verstaan lippistä sillä seurauksella, että jono lapsia kantoi minulle erilaisia kankaita ja toivoi jokainen edes muutamaa lippistä itselleen. 

Huomenna on lauantai ja minä tiedän, mitä teen, kun olen ensin siivonnut sen verran, että voin sanoa siivonneeni.  Nauttikaa tekin viikonlopusta!

Villalakkeja vauvalle

Viime aikoina olen saanut aikaiseksi vain pieniä neulomuksia, vaikka ideoita riittäisi isompiinkin juttuihin. Tässä lakkeja vauvalle. 

Novitan langasta, muistaakseni Isoveljestä. Ensin neuloin korvaläpät ja sitten loin silmukat niiden väliin etu- ja takakappaletta varten, taakse muutaman silmukan enemmän kuin eteen. Neuloin pyörönä lakkiosan, kuten pipossa. Lopuksi neuloin reunaan joustinneuletta ja tein narut.

-------------

Alpakkalangasta (Hjerte Garnin Baby alpaca) ihanan pehmeitä peruslakkeja talvilapselleni. Näiden kanssa ei tarvitse aluslakkia.

Ja vielä vähän paksumpi ulkolakki Novitan Nallesta.

Nyt kun vielä pakkaset hellittäis, että päästäis ulos täältä talosta ja käyttämään lakkeja.

Päähineita ja huppari

Keksinpäs taas jotain ommeltavaa pienistä tilkuista. 

Pihistin nukenvaatelaatikosta yhden vastasyntyneen vauvan lakin, leikkelin sen kappaleiksi ja piirsin kaavat. Ompelin lakkikappaleet yhteen saumurin laakasaumalla, niin saumat ei paina pientä päätä. Laakasaumahan on molemmilta puolilta tasainen eli nurjalle puolellekaan ei jää mitään saumavaroja. Osaan lakeista tein tahallaan lyhyet nauhat ja ajattelin pitää niitä löysällä umpisolmulla. Pitkät nauhat on aina jotenkin pelottavia vauvojen kaulan seutuvilla. Kankaat Metsolasta paitsi apinakankaasta en taaskaan muista, mistä olen sen tilannut.

Näitä tekisi mieli ommella enemmänkin, mutta pitää ensin odottaa, että saa kokeilla, istuuko lakit vauvan päähän.

---------------------------

Kokkihatut herättivät täällä päin niin paljon tunteita, että niitä piti ommella lisää, että kaikille riittää. Nyt on kokkeja, milloinkahan me leivotaan?

-------------------------------

Kolmevuotias poika tuli tässä yhtenä päivänä onnellisena näyttämään piirrustustaan, jossa potkaisee palloa. Nyt kuva komeilee pojan hupparissa, vaikka valokuvassa ei kovin selvästi näykään. 

Kopioin piirrustuksen kaavapaperille ja kiinnitin kaavapaperin etukappaleeseen nuppineuloilla. Takapuolelle lisäsin palan tukikangasta. Sitten vain ompelin suoralla ompeleella, tikin pituutta lyhensin vähän, jotta kurvit onnistuu helpommin. Kun kuva oli valmis, revin kaavapaperin pois. (Idea tähänkään ei ole omasta pääkopastani suinkaan, vaan eräältä ompeluystävältä. Odotellaan, milloin hänen blogiinsa ilmestyy tämän hupparin esikuva...)

Hupullisten vaatteiden ompelussa pidän eniten hupun vuorikankaan valinnasta. Tässä vuorikankaaksi päätyi pala Nanson trikoota. Itse huppari R-collectionilta tilaamaani ohutta collegea, hupun musta kangas ja resorit niin vanhoja, etten yhtään muista, mistä ne ovat peräisin.

Tällaisia tänään.

Norsuja ynnä muuta

Jostain syystä olen vähän koukussa norsuihin. Norsukankaita on hankala ohittaa ostamatta ja erilaisia norsuneuleitakin on tullut neulottua näköjään. Tässä postauksessa nyt mm. tällaista norsuasiaa.

Tämä tekele ei ole kyllä ihan uusi enää, mutta tekee mieli esitellä se täällä, koska tähän liittyy niin arvokas tarina: neuloin tämän äidiltäni saadusta villalangasta, jonka hän oli saanut omalta äidiltään. Siis mummolan lampaiden villasta kehrättyä lankaa. Itse en tosin ole koskaan noita lampaita nähnyt. Ne olivat jo historiaa, kun synnyin. Tietäisipä kansakoulun opettajana toiminut mummuni, että lapsenlapsenlapsi käyttää ekaluokalla hänen lampaistaan tehtyä mekkoa. Mekko tuntuu käsissä vähän rasvaiselta ja tuoksuukin melkein lampaalle. 

Mekko kutittaa aika paljon, mutta menee aluspaidan kanssa. En ole vielä rohjennut pestä. Ohje on oikein kätevä: neulotaan ylhäältä alas, aloitetaan siis kauluksesta, eikä koko kamppeeseen tule yhtään saumaa. Tämän tavan tehdä villapaita olen oppinut Mutturalla-blogista, ohje täällä.

Sitten ihan Novitan Floricasta neulottu villatakki. Lanka, jonka olen todennut kestävän aikaa ja kulutusta. Malli ei voi enää tästä yksinkertaisemmaksi muuttua: aina oikein -neuletta koko hökötys. Reunat kanttasin samaisella aina oikein -neuleella, vaihdoin vain valkoiseen väriin. Poimin valmiin takin reunoista silmukat pitkälle pyöröpuikolle. Vaatteen kulmissa lisäsin joka toinen kerros yhden silmukan molemmin puolin nurkkasilmukkaa.

Tämän villatakin lanka on muistaakseni Novitan, mutta kun se on jo toiseen kertaan neulottu, niin en muista, mitä se oli. Neulomisessa on se etu ompeluun nähden, että voi käyttää villatakkia vuoden, purkaa sen ja neuloa siitä uuden villatakin. Tuon hunajakennokuvion ohje esim. täällä. 

Nyt Lotta toimii taas mallina varsinaisen käyttäjän vielä verhoutuessa salaperäisyyden peittoon. Olen yrittänyt tehdä täydellistä kaukalopussia vauvalle (siinä onnistumatta), ja tämä on uusin yritys. Tässä vauva puetaan haalariin, kaukalon remmit kiinnitetään haalarin päältä ja se lukitusmöhkäle sujautetaan haalarin läpi tuosta mustalla kantatusta aukosta, joka on siis sekä etu- että takapuolella haalaria. Varulta ompelin vielä aukkoihin tarranauhaa, jos joskus käytän tätä ilman kaukaloa.

Aika näyttää, onko tämä nyt sitten aivan täydellinen... Kangas kirppikseltä, hupun vuorikangas Eurokankaasta. Vuoritin ohuella fleecellä, koska kokemukseni mukaan vauvat ovat aina hiestä märkiä, kun ne nostaa kaukalosta. Kylmällä voi sitten pistää peittoa päälle. Kaava muokattu jostain vanhasta unipussin kaavasta. 

Sitten vielä hiukan potkarisatoa. Kuvat vähän auringon pilaamia, mutta jos täällä pohjolassa paistaa lokakuussa aurinko, niin on sen annettava vähän näkyä...

Vasen kangas Metsolan joustofroteeta, oikea trikoo Marimekosta, tehtaanmyymälästä. Kaava (muistaakseni...) itse piirtämäni. 

Tämäkin joustofrotee on muistaakseni Metsolasta. (En enää koskaan yritä ommella vetoketjua ruudulliseen kankaaseen. Kolme kertaa yritin ja nyt saa kohdistukset kelvata...)

Käännettävät hihansuut on näissä potkareissa. Ohje esim. annakookoon blogissa.

Ja vielä yksi vauvanvaate, tilkkulaatikossa pyörineestä Metsolan pallojoustofroteesta huppari, jonka leikkelin jonkun bodyn mukaan. Onpahan nyt pallokangas tuhottu kokonaan, yksi etappi sekin.

Että sellaista tällä kertaa.