Kolmevuotias

Tuntuu, että vasta äsken oli päivä joka pysäytti kaiken. Onni ja Suru. 
Aikaa on kulunut, haava on mennyt umpeen, muttei parantunut. Voiko lapsen kuolemasta koskaan parantuakkaan? En usko. 
Paljon olen tämän uuden raskauden myötä elänyt omia pelkojani, ollut kiitollinen jokaisesta päivästä kun tunnen potkuja mahassani, pelännyt joka kerta jos aikaa viimeisimmästä potkusta tai liikkeen tunteesta on mennyt enemmän kuin tavallisesti. Ennen rakenneultraa pelkäsin alitajuisesti niin paljon, että näin monta viikkoa putkeen painajaisia vauvan menetyksestä ja Ellinoorasta. Kun ultra oli ohi, eikä mitään syytä huoleen ollut, painajaiset katosivat sinne mistä ilmestyivätkin. Onneksi valveilla hurjaa lamaannuttavaa pelkoa ei ole ollut. 
Meillä on ollut onnea kun olemme saaneet ihanan Emilian pitää rajusta alusta huolimatta. Jokainen päivä on kiitoksen aihe. 30.07.2015 oli mennyt kolme vuotta kaksosten syntymästä ja meillä oli ilo ja onni juhlia pientä tomeraa kolmevuotiasta. Juhlat tosin pidimme vasta eilen. 

Kuvassa Emilia sovittaa omaa Mekkotehtaan Riine-mekkoaan, jota ei suostunut laittamaan synttäreille päälle vaan halusi leopardi-mekon. Kovin tomera ja määrätietoinen tyttö on tästä taistelijasta kasvanut!

Tyttö tilasi viikko ennen juhlia äitiltä "Mie tahon leppäkerttukakun!" ja äitihän siis leipoi sellaisen. Pohjan leivoin syvässä uunivuoassa kinuskikissan tummalla kakkupohjalla, välissä banaania ja mansikkatäytettä. Päälliset sokerimassaa. Hyvää, nams!

Juhliin saapui iso joukko lapsia ja heidän vanhempiaan, oli mukavat juhlat! 
Kiitos vieraille ja muille Emiliaa muistaneille!

♡

Pivikki 

Aika

"Sinun pieni kätesi 
etusormieni ympärillä 
etsimme yhdessä kesää. 
Kukkia nurmikolta 
kiviä hietikolta. 
Naurat ääneen sitruunaperhoselle 
joka istuu ruohonkuorella, 
ja pienet varpaasi ihmettelevät
lämpöistä hiekkaa jalkojesi alla, 
katselen sinua ja kiitän 
että sain elää tämän 
päivän lähelläsi."

Paljon onnea rakkaalle Emilialle!

Kaksi vuotta mennyt iloisen pienen tytön touhuja seuraillessa, vanhempien ikuisena seuralaisena suru. Onneksi iloa ja naurua on paljon, muuten olisi vaikeampaa. On paljon  asioita joista olla kiitollinen. Paljon olemme saaneet ja paljon menettäneet. 

Nyt ottamaan kakkua uunista...

♡

Pivikki

Vuosi

30.07.2013
Vuosi täynnä suurta surua ja iloa.  Vuosi sitten oli tähänastisen elämämme kamalin päivä.

   Onnea ihana 1-vuotias Emilia! 

  

Värikästä vauvalle ja kevätfiiliksiä

Stannalta saaduista vaateompelutilkuista tuli tilikkupeitto vauvalle. Palat on about 10cm*7cm kokoisia, eli saa leikattua pienimmätkin rippeet mukaan. Kankaina joustofroteeta ja velouria. 

Peiton koko noin 65cm*95cm, toiselle puolelle ompelin vanhempieni retrokukallista häälahjalakanaa.

 Emilia on muuten jo 9kk vanha, korjatua ikää 8kk! Hurja miten aika juoksee...Emilia ryömii kovasti, menee konttausasentoon, ei paljoa vaadi että lähtee konttaamaan. Ihana aurinkoinen neiti, suuri persoona  jolla on jo neljä hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla ♥   Ja jottei todellisuus unohtuisi, ollaan Ellinooran hautakiveä pähkäilty ja joitakin tarjouspyyntöjä laitettu eri kivifirmoihin. Jos tänä kesänä kiven pienelle rakkaalle saisi. Uusille lukijoille tiedoksi jollette ole viime vuoden kirjoituksia selanneet: Ellinoora oli siis Emilian identtinen kaksoissisko, joka menehtyi kohtuun rv 35+5 akuutin TTTS:n seurauksena. Kyllä sitä täytyy ihmisen olla onnellinen siitä mitä on, vaikka on paljon menettänytkin. Vaikka ikävä pientä on joka hetki.

♥

Puoli vuotta

Elämämme pisin puoli vuotta on mennyt nopeasti.

Kuinka pieni käsi Emilialla olikaan...ja kuinka iso mutta silti vielä pieni kätensä on nyt.

Pätkiä kirjeestä sairaala-aikamme kriisityöntekijälle: 

"Hei, en tiedä muistatko meitä. Meille syntyi heinäkuun viimeisenä päivänä kaksoset, toinen elävänä, toinen kuolleena. Emilia ja Ellinoora tyttöset. Aikaa tuosta kamalasta päivästä on jo puoli vuotta. Niin se elämä kuljettaa eteenpäin pikkuhiljaa. Emilia on kiltti, iloinen ja hyvin yönsä nukkuva vauva. Helppo vauva. Kulkeminen päivästä toiseen surun ja ilon kanssa on ollut rankkaa, mutta toisaalta antoisaa. Joka päivä tajuaa jotain uutta elämästä. Joka päivä on syy hymyillä, joka päivä Ellinoora kulkee kanssamme, sydämissämme. Viimeeksi eilen itkin autossa Mariskan Kukkurukuu-biisin tullessa radiosta, sillä se muistutti liikaa loppukesästä ja niistä ensimmäisistä viikoista ilman kahta niin hartaasti toivottua elävää vauvaa. Toisaalta itkemme myös onnesta, sillä meillä on Emilia-vauva terveenä ja aurinkoisena kanssamme. Arvostamme elämää ihan eri lailla kun ennen. Asioiden tärkeysjärjestykset muuttuivat. Ja paljon. Surun kanssa päivä kerrallaan eteenpäin, muutakaan ei voi."

♥

Veden vallassa

Käytiin kotikaupungissani, siellä oli satanut paljon vettä...venekin oli  veden vallassa. Ei päästy tänä kesänä mökille lainkaan. Jos aurinko olisi hieman edes paistanut, niin olisi varmasti varastettu aikaa ja karattu pikavisiitille saareen. Toisaalta hyvä että satoi vettä melkein koko reissun ajan, niin ei tarvinnut olla liian reipas. Toisaalta olisi ihana mennä mökille vaan nollaamaan ajatuksia luonnon helmaan, olla rauhassa vailla pakollisia tekemisiä. Vain olla ja hengittää.

 Perjantaina 28.9.2012 laskettiin rakas pieni Ellinoora haudan lepoon läheisten läsnäollessa ♥

♥ Kun on oikein pieni voi lentää linnun untuvalla, nukkua orvokinlehden alla, kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa, levätä kukassa tuoksuvassa, kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille, ja liitää maailman tuulien teille, kun on oikein pieni. ♥


Yksin kaksonen Emilia kasvaa vauhdilla, tällä viikolla neuvolassa oltiin niin reippaita. Neidin mitat 5,5kg ja 56cm. Ikää nyt siis sen yhdeksän viikkoa, korjattua ikää kai siis sen viisi viikkoa. Onneksi pieni Emilia-neiti saa hymyn huulille vaikka meillä on suru kanssamatkustajanamme. ♥
Muistakaahan osallistua arvontaan *klik* ♥

Päivä kerrallaan eteenpäin...

Erikalla alkoi esikoulu elokuun alkupuolella, viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Arki pitää elämässä kiinni. Onneksi on nuo ihanat isot lapset ja Emilia-vauva pitämässä ilon elämässä surun läsnäolosta huolimatta.

Hetken Emilia-vauvan kanssa ovat korvaamattomia. Ihana Rinsessa ♥

Tokihan sitä miettii että näitähän ihanuuksia pitäisi olla tässä kaksi...vaan ei ole. Oman lapsen hautajaisten järjestely on todella rankkaa henkisesti. Tämän kuun lopussa Ellinoora pääsee viimeiseen leposijaansa. Valittiin Ellinoora-neidille kaunis keraaminen uurna, jossa kaksi joutsenta. Onneksi toinen tytöistä jäi meidän kanssa tänne kulkemaan. Meidän yksin kaksonen. Varmasti Emiliakin tiedostaa jollain lailla ettei kaksossisko olekaan enää täällä...Meidän pieni ihana.

Emilia painaa jo nyt viisiviikkoisena melkein neljä kiloa, 50cm vaatteet ovat sopivia ja kaikista pienimmät kestovaipatkin ovat jäämässä pieniksi. ♥

Lauantaina käytiin Kärsämäellä lasten maatalousnäyttelyssä. Eveliina osallistui siellä Piritta Desing korikaupan piirustuskilpailuun ja väritti pitkään ja hartaasti taideteostaan. Onnihan potkaisi ja neiti voitti itelleen pienen muovipäreisen korin. Olipa siellä maataulousnäyttelyssä lentokoneitakin ja possuja. 

 

Eveliina täytti 4-vuotta 29.8. Synttärikekkerit vietettiin vasta eilen. Tilasin mansikkakakun kun en itse olisi sitä kerennyt tehdä. Eveliinan juhlissa ei kovin montaa vierasta käynyt, oli syysflunssa kaatanut petipotilaiksi leikkikavereita. Kivat juhlat meillä silti oli ♥

♥