Savunhajua, taksikyytiä, palomiehiä, veden valumista.
Että sellainen päivä tänään :(
Pikkumies alkoi aamukuuden jälkeen ääntelehtiä niin kovaa,
että mies nousi laittaakseen lastenhuoneen oven kiinni, jotteivat heräisi.
Kas, nenään tulikin savunhajua, joten eikun alakertaan.
Minä autuaasti nukuin puoli kasiin ja raahautuessani alakertaan ihmettelin, mikä haisee.
Mies totesi jo reilun tunnin ihmetelleensä ja tutkineensa asiaa löytämättä syytä.
Välissä piti lähteä viemään koululainen kouluun.
Kiireellä.
Eikun auto kotipihan ojaan eikä toivoakaan saada sitä sieltä omin neuvoin pois.
Eikä toisella autolla tietenkään päässyt ojassa olevan auton ohitse.
Mikä olikaan taksin numero..
No, pääsipähän poika siis pirssillä kouluun.
Sitten soitettiin palolaitokselle ja kohta oli tupa täynnä palomiehiä haistelemassa ja tutkimassa. Tutkivat välikaton, piipun, uunit, kaikki - ei mitään.
Palomiehet kehoittivat tekemään kunnon tuuletuksen.
Jos auttaa, hyvä.
Jos ei, niin soitto sähkärille, joka tarkastaa työnsä keittiörempan jäljiltä.
Jos ei mitään löydy, aletaan purkaa seiniä. Jepjep.
Palomiesten käynnistä oli ainakin se hyöty, että auttoivat auton pois ojasta, heh.
Mulla oli neljä tuntia 2 ikkunaa sepposen selällään.
Alakertaan tuli vilu, joten majoittauduttiin yläkertaan.
Aloin ihmetellä, mistä kuuluu outoa rapinaa ja kas,
huomasin että parvekkeen oven läheltä tiputtelee vettä.
Katonrajasta.
Mies tuli kotiin ja tyhjensi lumet parvekkeen katolta, vuoto loppui.
Jossain vaiheessa oltiin sammutettu ilmalämpöpumppu.
Illansuussa mies laittoi sen päälle ja savunhaju palasi.
Nuuhkittiin molemmat pumpun alla ja anoppikin kävi toteamassa tilanteen.
Savunhaju tuli pumpusta.
Siitä kaksi kuukautta vanhasta..
Nyt pumppu on siis kiinni ja aamulla soitetaan pumppufirmaan.
Mä olen alkanut taas hengittää enkä pelkää niin paljon kuin aamulla
Pitäkää nyt peukkuja, että selitys tälle savuepisodille oli pumpussa.
Tuli on kaunis kynttilässä, takassa, nuotiossa,
mutta täytyy todeta, että muuten mä pelkään tulta.
Tulipaloa.
Jos jotain kivaa tässä päivässä oli, niin
kaksi ystävääni lapsineen tuli aamusta meille
(ja seurasivat episodia aitiopaikalta).
Tuon ajan olin suht rauhallinen :)
Hyvää oli myös se, että suunnittelin aamusta lasten kanssa,
että jos savunhajua ei saada pois, niin me retkeillään yö
alakerrassa porukalla ja mä päivystän.
No, tuo lupaushan piti lunastaa kaikesta huolimatta, joten
terveisiä siskonpedistä meidän olohuoneesta :D
PS. Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen,
vastaan paremmalla ajalla.
Ja tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun tulitte :)