maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Letitystä

Vielä reilu viikko sitten mä en tiennyt miten tehdään 
letti otsahiuksiin
saati että olisin osannut tehdä sen takahiuksiin. 
Ja voitteko kuvitella, että mä en ollut tähän ikään osannut tehdä edes 
ranskalaista lettiä!
Nyt mä osaan.
Ystäväni opetti ihan kädestä pitäen.

Tyttäreni kaksjapuolvee on aina inhonnut sitä, että hänen hiuksiinsa kosketaan.
Monesti tosin pinnejä ja pampuloita on saanut laittaa, 
mutta hän on repinyt ne samantien pois.
Mutta nyt kuin tilauksesta hän yhtäkkiä antaakin näprätä hiuksiaan :)


 En väitä olevani hommassa mikään huippu, 
mutta ihanaa tietää edes periaate.

Mutta hei, oletteko samaa mieltä, että tällä pikkumiehellä on kaikesta huolimatta
tämän perheen hienoin kampaus :D



Täällä paistaa aurinko, jee :)
Kohta lähdetään välipalalle ulos ja herkutellaan Onnin kunniaksi.
Mies edelleen ainoa, joka sairastaa - diagnoosina keuhkoputkentulehdus.

 Iloa päiväänne!

sunnuntaina, helmikuuta 27, 2011

Se siitä kivasta lomasta

Täällä alkaa huomenna hiihtoloma ja meidän piti 
lähteä heti sen alkajaisiksi Tukholmaan.
P-i-t-i.
Mies toooosi kipeä, joten eipä sitten lähdetä :(
Mulla on vuosisadan ketutus - miksi me sairastetaan lomalla??????

Tiedän sanomattakin, että me muut ei säästytä taudilta
ja nyt pelkäänkin pienten sairastumista.
Jos mies on noin kipeä, niin kuinka siihen reagoi
esim. kahdeksankuukautinen..
Influenssaa veikkaisin tuon siis olevan.
Ja hei, entäs jos mä itse tuun kipeäksi
- voinko mäkin vaan maata sohvalla ja nukkua? Kuka hoitaa lapset?

Eilen kahviteltiin hieman esikoisen kunniaksi. Hän viettää
nimipäiväänsä maanantaina.
Kahvipöytään leivoin lohipiirakan, valkosuklaa-mansikkatortun
ja laskiaispullia. No okei, ne pullat oli pakastealtaasta.


Nimpparilahjaksi poika sai 
Lego Ninjagoita,
jotka tuntuu olevan nyt kova sana.

Ostimme ystäväperheeltämme kameraan uuden objektiivin.
Pitäisi ehdottomasti harjoitella sen käyttöä ja tutustua
tuohon järkkäriin paremmin muutenkin. Vaan mistä aika moiseen?

Hohhoijaa-fiiliksillä,

maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Kiharapilvi

Mä kävin kampaajalla.
Edellisestä käynnistä tais ollakin jo yli 2 kuukautta.
Siis oikeesti, kaks KUUKAUTTA! Miten tää aika juokseekin niin lujaa..

Mä oon aika tylsä kampaamoasiakas.
- en yhtään yllätyksellinen enkä varsinkaan kokeiluhaluinen.
Aina sitä samaa - tyviväri.

Tänään lähti pituudesta ehkä milli pois, tyviväri värjättiin ja laitettiin vaaleita raitoja.
Ja lopuksi tehtiin suoristusraudalla ihana kiharapilvi


Lähteissäni sain vielä mukaani suoristusraudan ikäänkuin kaupanpäällisiksi.
Ja arvatkaapa mitä tuo lysti maksoi -  66e ja rapiat päälle. Vaan!
Viime viikolla käytin 2 poikaani parturissa. Päät ajettiin pääosin koneella,
lasku oli reilut 38e... Kummassa oli hintasuhde kohillaan??

Mieheni sanoi vau, esikoinen ihmetteli, että pidennettiinkö mun hiuksia.
Molemmat halusi kuvata. Mä vaan en ollut kovin kuvauksellinen,
joten ei mitään kokonaiskuvia nyt.

Ennen..                                               Jälkeen..


Pitäisköhän käydä kampaajalla hieman useammin
eikä päästää juurikasvua noin kamalaks? Pitäis.
Ja hei, ei nää hiukset oo keltaiset, kuten kuvat antaa valitettavasti ymmärtää :(

The Gorgeous Blogger

Ihana Johanna Sisustusunelmista antoi minulle tämän tunnustuksen ♥
Olen ihmeissäni. Kiitos :)


The Gorgeous Blogger-palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon eteenpäin niille, jotka mielestään sen ansaitsevat."


Milloin aloitit blogisi?

Piti oikein tarkistaa, milloin ensimmäinen blogikirjoitus on päivätty.
Päivämäärä näyttää olleen 29.1.2010 eli tässähän ollaan jo vuoden vanhoja ja
vähän ylikin, oho.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan blogissani perheemme arjesta, käsitöistä, sisustuksesta ja joskus ehkä juoksemisestakin, kunhan vaan saisin taas vaihteen päälle ;)
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Tuskin tästä mitään erityistä saa muihin verrattuna, olen yksi muiden joukossa.
Mutta Katria lainatakseni erityistä on se, että tämä blogi kertoo meistä :)

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin jo usemman vuoden tätä ennen pitänyt kotisivuja kertoillen meidän perheen elämästä. 
Jostain syystä sitten päätin siirtyä tänne blogistaniaan ja hieman laajentaa tätä kertoilua 
muuhunkin kuin lapsiin.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Tällä  hetkellä en halua muuttaa mitään. Joskus banneria tai muutoin sivun ulkonäköä on kiva muuttaa, mutta sisältö tullee pysymään aina kutakuinkin samana.

Haluaisin jakaa tämän tunnustuksen seuraaville 
hanille blogeille ja naisille niiden takana ♥
Marja Vaaleanpunaisessa hirsitalossa - rakas 'siskoni'

Minna Villa Kajavassa - uusi kamuni, joka jaksaa aina ilahduttaa kivoilla kommenteillaan ja positiivisuudellaan :)

Rilla Rillan kodissa - ystis miltei naapurista ;)
Nonnukka Oma koti onnenpesässä - kaunis koti, kuvat ja tarinat piristävä päivääni

Helena Tavallisessa arjessa - ihanaa, että annat taas mahdollisuuden kommentoida!

Ihania blogeja, tarinoita, kuvia ja fiksuja, kauniita naisia kaiken takana on vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa näin.

Ilontäyteistä viikkoa teille kaikille. 
Meillä 5 päivää arkea, sitten LOMA!! Ja hei, mulla on tänään kampaaja - jihuuuuu :)

keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Hulluna nalleihin

Kun esikoiseni syntyi, hurahdin nalleihin.
Erityisesti Bukowskin nalleihin.


Sittemmin innostus on kadonnut,
mutta en raaski luopua noista ihanista,
pehmoisista pikkuisista.
Tai no, oon mä muutaman myynyt..

Tänään siirsin esikoisen huoneesta kaikki nallet
pienempien huoneen hyllylle, onpahan nyt nalleilla turvaa toisistaan ;)


Istuupa tuolla samaisella hyllyllä tosi vanha nallekin
- isäni nalle, jolla taitaa olla ikää miltei kuutisenkymmentä vuotta.


Kyllä ne vaan on söpöjä ♥

maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Ystäville

 'Kiitos pienistä merkityksellisistä kohtaamisista,
kiitos tuhlailevasta ajankäytöstä,
kiitos tunteesta, että on saanut olla jollekin joku eikä kuka vaan joku jonon jatkona'.

Kiitos ystävyydestä


Ihan teille jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle 
iso rutistus
näin ystävänpäivänä!

Tästä virallisesta ystävyyden päivästä huolimatta itse olen sitä mieltä,
että ystävänpäivä on ihan joka päivä!

perjantaina, helmikuuta 11, 2011

Aloitetaan näillä

Mulla oli viikko sitten nimpparit.
Sain lahjaksi GGn lattekupit.
Eilen ostin kavereiksi toisen parin.



Ja nyt niihin on himo, pakko saada lisää :)
Kävin jo aiemmin katsomassa kupposia ainoasta paikasta, jossa tässä meidän kulmilla niitä saa
ja silloin valikoima ei ollut kummoinen. 
Nyt parin vkon aikana sinne oli tullut vaikka miten monta uutta 'mallia'
eli ostettavaa jäi vielä, hehee.

Ihania

Mukavaa viikonloppua kaikille
ja lämmin tervetulotoivotus uusille ystävilleni siellä ruudun takana :)


PS. Kevään tuntu hävisi äkkiä,
kun pakkaslukemat kipusivat pariinkymppiin eikä
helpotusta ole ainakaan seuraavaan viikkoon luvassa.
Mä olen totaalisen kyllästynyt talveen :(

torstaina, helmikuuta 10, 2011

Pienoinen sairastaa

Ulkona on mitä kaunein talvi-ilma
- aurinko paistaa ja pakkasta kuutisen astetta. 
Ihan kevään tuntua jo.
Nythän tuo aurinko on ja pysyy - sulattaa kaikki lumet äkkiä pois,
eikö niin?

Pikkumies sairastaa. Eilen aamulla mittasin kuumetta 38,
myöhemmin päivällä 38.7. Ihmeen pirteä oli kaveri koko päivän,
touhusi ja söikin hyvin, mutta päiväunia ei nukkunut nimeksikään.
Ja arvatkaa mitä?! Mä sain nukkua viime yönä huimat 6h yhteen soittoon.
Se on t-o-d-e-l-l-a paljon!!

Tänään kuumetta ei ole ollut, mutta epäilen,
että korvissa on tuon kuumeen selitys..
Käytiin nimittäin kohta 2vkoa sitten lääkärin pakeilla,
kun yöt olivat yhtä hulinaa eikä syöminenkään onnistunut plus
korviakin alkoi hierotuttaa.
Lääkäri totesi, että toinen korva on täynnä räkää, puhui liimakorvasta.
Otettiin varmuudeksi antibioottikuuri vaikka lääkäri sanoikin, ettei se
välttämättä tehoa. 2vkon päästä on jälkitarkastus korvalääkärin luona..
Voi miten mä toivon, ettei Aaposta tule 'korvapotilasta'. Meillä on Eliaksella
putket jo toista kertaa ja silti ei olla päästy eroon tulehduksista.

Esikoinen räpsäisi pari kuvaa pikkumiehen uusista taidoista. 
Istuminen onnistuu jo aika hyvin,
konttausasento löytyy ja siinä hytkyminen naurattaa sisaruksia. 
Pois alta, kohta täältä tullaan :D



Päivän väri tulppaaneissa on punainen
Hieman väriä valkoiseen olohuoneeseen :)


maanantaina, helmikuuta 07, 2011

Uusi valaisin

ruokapöydän päälle 
olohuoneeseen.


Jotenkin ihastuin tähän vaikka onkin ehkä turhan krumeluurinen meille.
Hyvä puoli se, että nuo roikkuvat jutut saa halutessaan pois kokonaan tai niitä voi vähentää.
Varjostin ei ole mun mielestä noin kiiltävä, jotenkin korostuu kuvissa.

Nyt etsin sitten valaisinta toiselle puolelle olohuonetta. 
Sinne ei voi ottaa mitään roikkuvaa, sillä katto on aika matalalla. 
Yksi hyvä vaihtoehto mulla jo on ;)


Katsoin vastaavaa valaisinta menneellä viikolla K-Raudasta. Hinta vajaat 140e.
Lauantaina löysin tuon meidän valaisimen Kärkkäiseltä, hinta 59e. 
En oikeasti näe noissa kahdessa kummoistakaan eroa, 
joten ei kannata aina ostaa sitä, jonka ensimmäisenä näkee. 
Tosin mieheni tunnuslause on 
'köyhän ei kannata ostaa halpaa'...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)
Mä masennuin, kun huomasin sääennusteessa povattavan huomiselle 
lumimyräkkää,
saattaapi sadella oikein reilumman kautta, jopa 20 cm :(


perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Kun on kerran aloittanut

niin ei vaan pysty lopettamaan.
Eli mitäs muuta kuin uudet sukat :D

Varsi on hieman pidempi kuin tavallisissa sukissa.
Väriltään suklaanruskeat.
Teräosassa palmikoita.


Ja jotta en pääsisi pitkästymään,
niin ostin jo uudet langat..
Niska ja hartiat huutaa 
L-O-P-E-T-A
ja niitä pitäisi totella, sillä alkaa vahvasti
näyttää siltä, että
puutuminen, päänsäryt ja pyörrytys ovat palaamassa :(
Saa nähdä maltanko lopettaa.

Tällänen mä oon,
kun innostun, niin sitten innostun kunnolla.
Kunnes löydän taas jonkun kiinnostavamman jutun.


Leppoisaa viikonloppua
ystävät :)



keskiviikkona, helmikuuta 02, 2011

Koko päivä yhtä jännitysnäytelmää

Savunhajua, taksikyytiä, palomiehiä, veden valumista.
Että sellainen päivä tänään :(


Pikkumies alkoi aamukuuden jälkeen ääntelehtiä niin kovaa, 
että mies nousi laittaakseen lastenhuoneen oven kiinni, jotteivat heräisi. 
Kas, nenään tulikin savunhajua, joten eikun alakertaan. 
Minä autuaasti nukuin puoli kasiin ja raahautuessani alakertaan ihmettelin, mikä haisee.
Mies totesi jo reilun tunnin ihmetelleensä ja tutkineensa asiaa löytämättä syytä.

Välissä piti lähteä viemään koululainen kouluun. 
Kiireellä
Eikun auto kotipihan ojaan eikä toivoakaan saada sitä sieltä omin neuvoin pois. 
Eikä toisella autolla tietenkään päässyt ojassa olevan auton ohitse. 
Mikä olikaan taksin numero.. 
No, pääsipähän poika siis pirssillä kouluun.

Sitten soitettiin palolaitokselle ja kohta oli tupa täynnä palomiehiä haistelemassa ja tutkimassa. Tutkivat välikaton, piipun, uunit, kaikki - ei mitään.
Palomiehet kehoittivat tekemään kunnon tuuletuksen. 
Jos auttaa, hyvä. 
Jos ei, niin soitto sähkärille, joka tarkastaa työnsä keittiörempan jäljiltä. 
Jos ei mitään löydy, aletaan purkaa seiniä. Jepjep.

Palomiesten käynnistä oli ainakin se hyöty, että auttoivat auton pois ojasta, heh.

Mulla oli neljä tuntia 2 ikkunaa sepposen selällään. 
Alakertaan tuli vilu, joten majoittauduttiin yläkertaan. 
Aloin ihmetellä, mistä kuuluu outoa rapinaa ja kas,
huomasin että parvekkeen oven läheltä tiputtelee vettä. 
Katonrajasta.
Mies tuli kotiin ja tyhjensi lumet parvekkeen katolta, vuoto loppui.

Jossain vaiheessa oltiin sammutettu ilmalämpöpumppu.
Illansuussa mies laittoi sen päälle ja savunhaju palasi.
Nuuhkittiin molemmat pumpun alla ja anoppikin kävi toteamassa tilanteen.
Savunhaju tuli pumpusta.
Siitä kaksi kuukautta vanhasta..

Nyt pumppu on siis kiinni ja aamulla soitetaan pumppufirmaan.
Mä olen alkanut taas hengittää enkä pelkää niin paljon kuin aamulla
Pitäkää nyt peukkuja, että selitys tälle savuepisodille oli pumpussa.

Tuli on kaunis kynttilässä, takassa, nuotiossa,
mutta täytyy todeta, että muuten mä pelkään tulta. 
Tulipaloa.

Jos jotain kivaa tässä päivässä oli, niin
kaksi ystävääni lapsineen tuli aamusta meille 
(ja seurasivat episodia aitiopaikalta).
Tuon ajan olin suht rauhallinen :)
Hyvää oli myös se, että suunnittelin aamusta lasten kanssa,
että jos savunhajua ei saada pois, niin me retkeillään yö
alakerrassa porukalla ja mä päivystän.
No, tuo lupaushan piti lunastaa kaikesta huolimatta, joten

terveisiä siskonpedistä meidän olohuoneesta :D




PS. Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen,
vastaan paremmalla ajalla.
Ja tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun tulitte :)






tiistaina, helmikuuta 01, 2011

Uuden oppimista

Sitä se on lapsen elämä (ja miksei aikuisenkin).

Uuden oppimista.

Meillä kaikki neljä lasta ovat siinä kehitysvaiheessa,
että uusia asioita opitaan, jos nyt ei joka päivä,
niin ainakin joka toinen :)

Viikonloppuna katsottiin lasten kanssa leffaa. 
Puolivahingossa laitoin lapsille herkkuja tarjottimelle ja tarjottimen lattialle,
kun taljoilla köllöttelivät.
Unohdin, että meidän lattioita pitkin vilistää tätä nykyä
mittarimato ;)
Nopea sellainen..


Ai noin ei olis saanut tehdä.
Okei, pitää piiloutua :D


Kun toinen oppii liikkumaan,
toinen oppii lukemaan.

Enää meillä ei voi puhua salakieltä kirjain kerrallaan,
on pitänyt ottaa englanti käyttöön.
Miks tossa lukee 'sitä, tätä ja tuota'.
Kyselytulva on loputon, innostus on suuri, kun osaa ja oivaltaa.

Eräänä päivänä viime viikolla minusta oli suloista,
kun esikoinen pyysi pienemmät sisarukset kanssaan sohvalle
ja luki heille sadun.
Kokonaan.
Ihan itse.


Todettakoon tähän loppuun vielä, että kyllä tuo pieninkin
alkaa olla jo iso,
kun turvakaukalo alkaa pian olla historiaa
ja kaupan ostoskärryssäkin istutaan
'isojen paikalla'.
  


Hei, huomenna on jo keskiviikko.
Kolme yötä ja on taas perjantai. 
Mii laik it :)