torstaina, tammikuuta 27, 2011

Ne mun omat villasukat

tuli viimein valmiiksi.
Miltei jo jätin koko homman kesken. 
Toinen sukka valmistui jo ajat sitten, toista en meinannut millään saada valmiiksi. 
Meillä on pikkumies valvonut iltaisin (huoh), joten kudo siinä sitten..


En jaksanut sittenkään kutoa ihan pitkävartisia, mutta on nuo pidemmät kuin tavissukat.
Tykkään kyllä kovasti :)


 Tänään tein lasten pyynnöstä kaurakeksejä.
Yksi satsi syötiin jo aiemmin, nyt pyysivät lisää.
Esikoisen koulukaveri totesi eräänä päivänä keksin saadessaan
'nää on tosi hyviä, parempia kuin mitkään kaupan keksit' :)


Kyllä meillä karkki-/herkkupäivä on olemassa, 
lauantaisin, 
mutta välillä voi vähän lipsua
- eikös?

Vaihdoin blogimallia, kun halusin tuon Johannan vinkkaaman
painikejutun
Nyt on sitten kaiketi kaikki sekaisin, mutta tutkin paremmalla ajalla..

sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011

Valkeaa unelmaa


Meillä ei aikailtu.
Eilen tehtiin Ikean reissu ja NE kotiutuivat meille.
Ektorpit. 
Valkoisena.



Vanha sohva muutti ystäväperheen takkahuoneeseen :)

On mulla vaan ihana mies , kun suostuu kaikkiin mun 'kotkotuksiin'.
(Ja nyt tähän äitini sanoisi, ettei se uskalla olla suostumatta, mutta
voinen todeta, että ei hän nyt niin tossun alla sentäs ole.) 

Ulkona on kaunista. 
Sokerihuurretut puut, kaikki niin valkoista.


 Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille teille ihanille :)

Tunnustuksia

Kiitos
olen otettu :)

Tämän ensimmäisen tunnustuksen sain 
systeriltäni Hirsitalon Marjalta
(Noh, ei oikea systeri, mutta systeri toisella tavalla, you know..)
  
Tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään
ja jakaa se 15 blogille eteenpäin.

 Vaikea keksiä itsestään mitään sellaista, minkä voisi kuvitella ketään kiinnostavan,
mutta yritetään..

1. En pääse lastenvaateliikkeistä ulos ostamatta mitään 
(ja harvoin vaatekaupoista ylipäänsä). Oikeasti.
2.  Pidän iskelmämusiikista ja lempiradiokanavani on Iskelmäradio. Olen outo :D
3. Minulla on vakaa aikomus jatkaa juoksuharrastustani kevään aikana. 
Olen ollut laiskimus enkä ole raskauden jälkeen saanut aikaiseksi, 
mutta kyllä mä vielä täältä nousen.
4.  Aikana ennen lapsia kävimme mieheni kanssa ulkomailla lämmittelemässä 2krt vuodessa. 
Tällä kokoonpanolla ei valitettavasti enää voi noin usein moisia matkoja tehdä.
5. Olen äkkipikainen ja hermostun aivan liian helposti. 
Mistä saisi ostettua lisähermot?
6. Koukutun ja innostun asioista liiaksi. Hyvä esimerkki neulominen. 
Kun innostun, niin sitten mä vaan neulon. Ja kohta unohdan koko jutun :D 
No, kohta mulla on ne omat palmikkosukat valmiina.
7. Valvon iltaisin liian pitkään ja öisin nukun huonosti. 
Univelkaa on vaikka muille jakaa. Kuka haluaa ;)

Seuraan yli viittäkymmentä kivaa, elämänmakuista blogia. 
Osassa sisustetaan, 
osassa eletään lapsiperhearkea, 
osassa niitä molempia 
ja osassa jotain aivan muuta. 
Tuosta joukosta poimin nämä 15 blogia, joiden  
päivityksiä seuraan ja odotan <3 


**

Tämän toisen tunnustuksen olen saanut sekä 
Kiitos kummallekin,
olette ihania :)


Tehtävä

1. Anna tunnustus eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pidät, ja jotka inspiroivat.
2. Listaa kolme itselle rakasta asiaa.
3. Laita esille kuva, jota rakastaa, ja kertoa miksi.

** 
1. Tunnustus on kiertänyt jo varmaan miltei kaikissa blogeissa,
joten en jaa sitä enää sen kummemmin, mutta sen voi napata täältä kuka
tahansa blogiystäväni :)
2. Rakkaita (ja tärkeitä) asioita ovat 
neljä ihanaa lastani sekä mies, 
oma koti ja terveys
ja se, että saan olla lasten kanssa kotona. Vaikka välillä kiristää päätä, niin päivääkään en vaihtaisi pois..
Rakkaita ovat tietysti myös kaikki läheiset ja ystäväni <3
3. Rakkainta kuvaa tuskin tarvitsee selitellä sen enempää.


Meillä on nopeat käänteet - me käytiin tänään Ikeassa :) 
Siitä lisää huomenna..


torstaina, tammikuuta 20, 2011

Lastenhuoneen kapina

Mä jotenkin niin tunnistan itseni tästä laulusta.
Tai pystyn hyvin näkemään kuinka lapseni 
ajattelevat just näin.
Kyseessä siis Ufo Mustosen  
Lastenhuoneen kapina.
Mun ja lasten ykkössuosikki tällä hetkellä
(hyvänä kakkosena Tuure Kilpeläisen Kuningas EI).

**
En saa pomppia sängyllä, en saa pelata sisällä.
En saa seistä edessä, kun ne katsoo TV:tä.
En saa syödä luntakaan, vaikka varoisin keltaista.
En saa leikkiä ruualla, enkä puhua sitä suussa.
Pitää kiltisti kuunnella, istua hiljaa paikallaan.

Ei enää muuta kuulekaan, kuin:
"Älä älä älä älä
Älä älä älä älä
Läl läl läl läl lä."

Lapset, nouskaa kapinaan, tää on lasten asia.
Ei jaksa kuulla napinaa just, kun on mukavaa.

Nyt menee lastenhuoneen ovi aikuisilta kii
ja kaikki hauska niiltä ohi
vain siks, kun pikilanka piks.

En saa koskea mihinkään, en saa kaivaa nenääkään.
En saa puuhun kiivetä, tai puusta alas hypätä.

Niin ne määrää lapsia, Kiire määrää aikuista.

Ei saa itkeä, kitistä, vaikka oisikin ikävä.
Ei saa nauraa, kikattaa, vaikka kaikki huvittaa.

En enää muuta kuulla saa, kuin:
"Älä älä älä älä
Älä älä älä älä
Läl läl läl läl lä."

Lapset oli täällä kyllä ennen aikuista,
Vai ootteko kuulleet yhdenkään
syntyvän vanhana?

Nyt menee lastenhuoneen ovi aikuisilta kii
ja kaikki hauska niiltä ohi
vain siks, kun pikilanka piks.
Vain siks, kun pikilanka piks.

Kun musta tulee aikuinen, aion kieltää kaiken.
En saa tehdä itsekään töitä yhtään enempää.

Leikin lasten kanssa vaan niin kauan, et ne nukahtaa,
Sit ne sänkyyn peittelen. Soitan pomolle, etten
tule töihin huomenna.
Sen on turha anella, mulle korvaan hokea:

"Älä älä älä älä
Älä älä älä älä
Läl läl läl läl lä."

Noustaan kaikki kapinaan, tää on lasten asia.
Ei jaksa kuulla napinaa just, kun on mukavaa. 
** 
Ehkä mä tosiaan joskus voisin  
relata
olla napisematta.
Katsoa kuinka sotkuiseksi huone menee ennenkuin ne alkaa itse
vapaasta tahdosta siivoamaan sitä.
Antaa niitten pomppia sohvalla ja sängyssä, ja vaikka syödäkin siellä.
(juu, siis meillä ei niillä saa pomppia - sitä varten on patjat ja kattoon kiinnitetyt renkaat roikkumista varten).
  Antaa niitten syödä lapioittain lunta, olla pukematta päivävaatteita, jos ne ei halua,
katsoa koko päivän telkkaria,
pelata futista sisällä,
olla pesemättä hampaita ja hiuksia, koska se sattuu  
(joo, niin ne väittää ennenkuin edes suihku on auennut)
jne.
Voisinhan mä antaa lasten pyörittää tätä perhettä jonkin aikaa.
Sehän olis monessa tilanteessa se helpoin vaihtoehto. Antaa periksi.
Mutta ei kauaskantoista, joten ei kiitos.

Mä oon varmaan valtakunnan ainoa tiukkis. Plääh.

No, silloin kun en ole ja mua lapsettaa, niin meillä on kivaa.
Rakennetaan Legoja, leikitään Barbeilla, tehdään lumimajoja ja -linnoja.
Eilen huhkittiin oikein urakalla. Tehtiin kolmiosainen linna,
jossa porukalla vaanittiin (kuulemma lumisotilaina)
iskää, kun se tuli töistä :D



keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

Mä haluan Ektorpin

valkoisena, kiitos.
Meillä on meneillään sohvakeskustelu.
Entinen iso kulmadivaanisohvamme on
vain 2 vuotta vanha, mutta eipä uskoisi.

Kangas on istuinosan etuosasta kulunut ja muutenkin
sohva on väriltään haalistunut.
Ostettiin siis Askosta laatua..


Jo silloin, kun ostimme nykyisen sohvan,
olisin halunnut valkoisen Ektorpin, mutta mies laittoi vastaan.
Mutta arvatkaapa mitä?
Eilen hän sanoi mulle, että miksipä ei :)

Olen kieltämättä itse aina ajatellut, ettei valkoinen sohva ole
lapsiperheen
juttu, mutta Ihanaa valkoista-Sari sai mut erään postauksensa
kommenttilootassa vakuuttumaan siitä, että kyllä se on.
Nyt mä siis odotan, että joku ostaisi tuon meidän vanhan sohvan
- sitten perävaunu auton vetokoukkuun ja Ikeaan. Jep.
Pitää mennä kiireesti ennenkuin mies muuttaa mielensä ;)


torstaina, tammikuuta 13, 2011

UGGini mun

Tänään ne tuli, tullin kautta.
Mun UGGit.


Tein tilauksen 30.12. ja siinä luvattiin, että tulevat 4-8 TYÖpäivän kuluessa. 
Taisi mennä just se 8 päivää, mutta mä ehdin jo moneen otteeseen hermostua.
Se mitä ihmettelen, niin tilaus meni Britteihin, kengät tuli Kiinasta ja tosiaan tullin kautta. 
Ystäväni tilasi samasta paikasta, mutta sai ne suoraan kotiovelle.


Toinen asia, joka kummastuttaa - UGGit ovat Australiasta. 
Niissä lukee Made in China. 
Myös niissä, jotka mies osti mulle kalliilla hinnalla viime
talvena 'ihan oikeasta kenkäkaupasta'.
Niin tai näin, nuo on ihanat.
Ja tarpeen tällaisina talvina :)


Stonzit tilasit pienimmäiselle Ipanaiselta.
Näyttävät kuvassa 'ihan oikeilta kengiltä', mutta ovat
tavallaan toppatöppöset. Näyttävät hauskoilta ja
ovat osoittautuneet hyviksi. Ja sitäpaitsi niitä voi käyttää
keväämmälläkin. Ihan uusi tuttavuus mulle.


 Mä olen totaalisen kyllästynyt. 
Lumeen. 
Tai lähinnä siihen, että sitä sataa koko ajan lisää. 
Kohta me hukutaan siihen.


tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Palmikkoja

Ensinnäkin kiitos taas edelliseen postaukseen kommentoneille :) ja
kiitos niille, jotka ovat löytäneet tiensä tänne. 
Huippua kun olette täällä, te kaikki!

Kerroin tuossa pari postausta takaperin, että haaveilen pitkistä 
palmikkosukista.
Laitoin ne työn alle, mutta huomasinkin tekeväni sukkia tyttärelleni ;)
Käytin samaa lankaa kuin Aapon sukissa. 
Toinen sukka on ollut valmis jo monta päivää ja toinenkin kantapäähän saakka. Huomasin tehneeni pienen kavennusvirheen ekassa sukassa, joten laitoin projektin hetkeksi jäihin - mietin, puranko toisenkin kantapään kavennuksiin saakka vai teenkö toiseenkin kavennusvirheen. Ei tuosta virheestä kyllä haittaa ole eikä sitä (ehkä) huomaa kuin kokenut kutoja.


Mä en osaa ollenkaan lukea neuleohjeita, joita esim. Novitan sivuilla on, 
joten tämä on 'oma' mallini. Yksinkertaisin siis. 
Varressa palmikkoa, teräosa sileää neulosta.


 Kerrottakoon tässä vielä, että ennen viime talvea
olin kutonut edelliskerran yläasteella eli
yli 20 vuotta sitten (a-p-u-a, onko siitä niin kauan...).
Yläasteella tein käsityöopettajan mukaan kaikkea kuin
Iisakin kirkkoa ja ala-asteen kässämaikastakin mulla on
pelkästään karmaisevia muistoja.
Olen siis harjoittelija, joten antakaa anteeksi, että jälki on sen mukaista, hih.
Huomaan kuitenkin, että tuohonKIN voi koukuttua. 
Yleensä kun aloitan, haluan saada heti valmista.
Kaikessa. 
Olen siis 'hetikaikkimullenyt'-tyyppi.
Pitää siis kiireesti päättää purkaako vai jatkaako.
Kerron sitten, kun tulee valmista ;)



maanantaina, tammikuuta 10, 2011

Ekaa kertaa

Meidän nuorimmainen on kohta 7 kuukautta.
Tuntuu, että hän vasta syntyi..

Viime viikolla istutin hänet ensimmäistä kertaa
syöttötuoliin.
Topakastihan tuo siinä jo tönötti :)
 Minä olin jotenkin kaikessa tohinassa unohtanut,
että häntä voi jo tuoliin istuttaa. Hölmö minä.


Viikonloppuna kokeiltiin kuinka pulkkailu sujuu.
Hieman takakenoa oli havaittavissa,mutta ei se menoa haitannut. 
Harmitus tuli, kun pulkka pysähtyi :)


Ostin lauantaina Reiman myymälästä alella tuon Reimatecin haalarin ja pipon.
Aiemmin ei ole kosteussuojaa tarvittu, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa olemaan tarpeen,
kun touhut muuttuvat muuksikin kuin vaunuiluksi. Haalarilla on kokoa sen verran, että
toivon sen mahtuvan vielä aluksi tulevanakin talvena.

Kaksi päivää ollaan ihmetelty talven ensimmäisiä suojakelejä.
Lapset ovat olleet innoissaan, kun voi tehdä lumipalloja, - ukkoja ja 
liukumäkikin saatiin liukkaammaksi kuin ikinä.
Lumiukosta tuli aika iso.


Kunhan mittari kääntyy taas miinuksen puolelle,
mieheni lupasi jäädyttää pihallemme pienen luistelukentän.
Kiitos vaan vinkistä Nooralle :)

sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Neljä vuotta sitten ♥

Minusta tuli toisen kerran äiti.
Mulla oli ollut LA jo Tapaninpäivänä eli reilusti yli mentiin.
Selvisimme synnytyksessä säikähdyksellä vaikka sen loppuvaihe
olikin paniikinomainen, sekä meillä että kätilöillä.
Herättyäni nukutuksesta minulle kerrottiin, että meillä on toinen poika :)


Nyt tuosta on jo neljä vuotta.
Eliaksesta on kasvanut tarinoita kertova, vallaton vesseli.
Joskus hieman tottelematon kiusanhenki, 
mutta silti niin suloinen pieni kulta

Virallinen syntymäpäivä siis oli tänään,
mutta meillä juhlittiin isommin jo loppiaisena.
Kavereita vanhempineen, mummoja, kummeja ja vauvoja.
Hulvatonta hulinaa ja hauskanpitoa.

Syntymäpäivästä johtuen Eliaksella on siis peräkkäin kaksi joulua ;)
Lahjoja tuli.. ööö.. paljon.
Torstaista tähän iltaan asti meillä oli ollut olohuone kuin lelukauppa
- PostiPatea, Toy Storya, Star Warsia, Mikki Hiirtä-
- pelejä, kirjoja, autoja, aluksia-

Cars-fani sai toivomansa kakun,
mun mielestä hieno :)


 Voi tylsyyttä, huomenna alkaa taas arki ja 
seuraava yhteinen loma on vasta helmi-maaliskuun vaihteessa.

Sitä odotellessa,


keskiviikkona, tammikuuta 05, 2011

Miten mä nyt näin innostuin?

Tähän aikaan vuodesta toiset innostuu shoppailusta,
kutomisesta :D
No okei, oon mäkin aleilla käynyt, mutta aika köyhäksi on jäänyt saalis, niisk.

Viime talvena kudoin pari Kalastajan vaimo-kauluria, pari pipoa ja villasukat lapsille.
Nyt on yksi lapsi lisää viime talveen nähden, joten eikun
kutimet esiin ja sukan tekoon..


Eilen päivällä aloitin, tänään iltapäivän päätteeksi tulivat valmiiksi.
Ei siis iso työ. Ja taitava neuloja olisi tehnyt paljon nopeammin.
Mulla meni tovi siihen, kun jouduin kysymään äidiltä neuvoa :D


Nyt on haaveissa pitkät palmikkosukat, itselle.
Oliskohan liian vaativa urakka? Valmistuisivat varmaan kesäksi ;)