Tästä mä tykkään

aurinko ja ihana lämpö - helle

kesä <3

Siis oikeasti, voiko olla ihanampaa?

Aurinko hellii meitä nyt ihan täysillä ja

katsoessani viiden vuorokauden sääennustetta

suupieleni kohoavat korviin asti :)

Kävimme tänään eräässä ulkoilmakahvilassa pienen automatkan päässä.

Ei ole kahvilan maisemissa valittamista..

Heinäsirkka hauskuutti lapsia piiiitkillä loikillaan :D

Kesä on kiitollista aikaa vastasyntyneen kanssa,

kun ei tarvitse odotella kahta viikkoa sisätiloissa.

Voi ulkoilla heti.

Marketteihin tai ylipäänsä mihinkään kauppoihin 
en vielä muutamaan päivään

pikkuisen kanssa lähde, 

mutta muutoin ollaan päätetty olla ja mennä kuten ennenkin.

Suunnitteilla on siis kaikenlaista :)

Kiitoksia muuten kommenteista aiempiin postauksiini

ja parille uudelle lukijalle tervetuloa.

Kivaa, että olette eksyneet tänne :)

**

Huhhei, vielä näyttää lämpömittari miltei +22C!

Hääpäivä

...Suvituuli kun oksissa soittaa, 
linnut ilmoille laulunsa suo. 

Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan, 

kesä kaiken sen tullessaan tuo. 

Näin valssi tää meille nyt kaikaa, 

on päivämme onnellinen 
ja luonto on puhjennut kukkaan, 

kun alkaa tää tie yhteinen...

Siitä tuli eilen kolmetoista vuotta, kun

minä ja mieheni sanoimme

tahdon.

Hääpäivämme oli sään puolesta yhtä kaunis kuin eilinenkin. 

Miten sitä aika voikaan rientää niin nopeasti, 

että tuosta tosiaankin on jo kolmetoista vuotta 

vaikka se tuntuu ihan äsken tapahtuneen. 

Kuvaajamme ikuisti koko satakaksikymmentäpäisen hääväen 
kartanon pihalla, 

joten sieltä voi tarkistaa muistihäiriössään keitä oli paikalla ;)

Häämatkalle suuntasimme  

Pariisiin <3

Eilisen hääpäivämme vietimme lähes normaalioloissa. 

Illalla mummo otti kuitenkin lapset (luonnollisesti vauvaa lukuunottamatta)

muutamaksi tunniksi hoitoon, joten haimme kiinalaisesta lempiruokiamme 

ja herkuttelimme kaikessa rauhassa vauvan nukkuessa.

Tänään meillä kävi ensimmäiset vieraat katsomassa vauvaa. 

Ystäväni perheineen poikkesi kotimatkallaan Helsingistä Lappeenrantaan.

Illalla kävimme koko perheen voimin aurinkokylvyssä futiskentän laidalla,

seuraamassa esikoisen matsia.

Niin ja tältä meillä näytetään tänään <3 <3 <3

Meitä on nyt kuusi :)

..sunnuntaina..
..ihan omin neuvoin..

..käynnistyi synnytykseni..

Synnytyskertomusta en tänne kirjoita, 

mutta sen verran kerron, että synnytys kesti 4.5h.

Itse tapahtuma eteni nopeasti ja kaikinpuolin hyvin, 

mutta vauva vietiin miltei heti lastenosastolle 
(värin ja tiheän hengityksen vuoksi), 

jossa vietti ensimmäiset 1 1/2 vuorokautta. 

Sai siellä lisähappea, antibioottikuurin, verensokeria mitattiin jne.

Huoli oli meillä vanhemmilla suuri, mutta vauva tokeni nopeasti.
Eilen sain hänet viereeni synnyttäneiden osastolle, tänään päästiin KOTIIN <3

Meidän perhe 
on nyt kasassa 
- onnellisempi en voisi lapsistani ja miehestäni olla -

Luonnonkukkia ja raparperipiirakkaa

'Niittykukkia poimin vain sulle, väri niiden niin hempeä on...'

Ollaan käyty lasten kanssa muutamana päivänä poimimassa kukkia luonnosta 
ja tehty niistä kauniita (?) kimppuja. 
Kyllä on paljon erilaisia ihanuuksia luonnossa ja niitä saa poimia ihan ilmaiseksi :)

Omassa pihassakin alkaa kukkia ihan pian..

Eilen tein taas raparperipiirakkaa. 

Meillä ei ole raparperia omassa pihassa, mutta naapurin tyhjältä tontilta pusikosta löytyy, joten sieltä käyn aina napsimassa. Ollaan pohdittu, että pitäisi käydä ottamassa sieltä sitä ihan omaan pihaankin. Tontti kun on joskus lohkaistu tästä meidän tontista ja ollut vuosia tyhjillään, niin kukaan ei kaipaile sen tontin marjapensaita, raparperia, vadelmia, luumupuita jne.

Mulla on muuten maailman helpoin piirakkapohjaohje, joten siksi tykkäänkin leipoa 
makeita piirakoita.

2 dl kermaviiliä tai piimää

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl margariinia

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruokasoodaa

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja levitetään piirakkavuokaan. 

Päälle omenoita, raparperia, mustikoita, vadelmia - ihan mitä vaan. 
Ja halutessaan ripaus sokeria. 

Paistetaan 200C n. 30min.

Makoisaa lauantaita kaikille! 

Tänään onkin aurinkoinen ja lämmin päivä, sopiva prinsessahäille ;)

Koruaarteita

 ..mulla on oma korusuunnittelija..

Eilen minua odotti miehen työpaikan postilaatikossa taas kuori,

jossa oli ihana koru - tässä siis uusin ihanuuteni <3

Korusuunnittelijanani toimii hyvä ystäväni Marja.

Meillä käy maut niin hyvin yksiin, että annan hänelle aina vapaat kädet

suunnittelussa, värimaailma on valittu etukäteen.

Koskaan en ole pettynyt..

***

Ihan pakko siis esitellä teille muitakin korujani :)

Allaolevat korut lienevät siinä järjestyksessä kuin olen ne tilannut.

Tuo ensimmäinen helminauha on mun suosikki, voisin pitää sitä AINA.

Se käy niin arkeen kuin juhlaan - tekee arkisestakin asusta juhlavan.

Koruissa parasta on niiden muunneltavuus. 

Riipukset ovat siis miltei kaikissa kiinni papukaijalukolla, 

joten uutta ilmettä koruun saa vaihtamalla riipuksen.

Eilisessä postipojan tuomassa paketissa oli myöskin lahja tyttärelleni. 

Aikani sitä tutkittuani huomasin, että minäkin voin käyttää sitä.

Voin siis vaihdella koruja 2-vuotiaan tyttäreni kanssa :D

Oikeanpuoleisen korun tyttäreni on saanut 1-vuotiaana Marjalta.

Kummitädillä oli paketissa yllätys myös esikoisellemme.

Meillä esikoinen on alkanut futaamaan tänä vuonna..

Keskimmäinen lapsista on sellainen, ettei jostain syystä tykkää pitää mitään kaulassaan paria minuuttia kauempaa :O

Nämä SNÖn korut ovat olleet myös pitkään suosikkejani ja paljon käytössä. 

(Tuossa hopeisessa SNÖssä tosin Marjalta tilattu irrallinen sydänriipus lisänä.)

Hassua, että nykyään pidän aina jonkinlaista korua ja vaihtelen niitä päivittäin,

sillä oli aika, jolloin minulla roikkui kaulassa aina sama ketju.

Kaikista rakkaimmat koruni lienevät kuitenkin

kihla- ja vihkisormukset sekä Kalevalan äiti-lapsi-helat, 

jotka olen saanut mieheltäni lapsien syntymien myötä. 

Harmillisesti vaan 7v. sitten valitsin kultaisen helan, 

sillä nyt noita ei tule juurikaan sen takia pidettyä lähes ollenkaan. 

Siksipä pähkäilen, onko järkeä neljännestä lapsesta helaa enää hankituttaa.

Vihkisormukseni käy joka vuosi hääpäivän (joka on muuten ihan pian)
tienoilla vuosihuollossa lisääntymässä.

Enää ei taida mahtua kuin korkeintaan 3 kiveä.

***

Käykäähän kurkkimassa tuota Marjan blogia, siellä on paljon kaikkea ihanaa! 

Pari ystävääni/tuttavaani ovatkin jo Marjalle tilauksensa tehneet, 

tehkää te muutkin ;)

Tällaisia juttuja tänään - ja taidankin laittaa tähän haasteen

Mitkä ovat SINUN rakkaimmat korusi,
olisi mukava nähdä!!

2v. synttärit ja laskettu aika

Kiitos rakas Taivaan isä, kasvan isommaksi. 

Äsken olin yksi vuotta, tänään olen kaksi. 

Osaan juosta omin jaloin, kädet yhteen lyödä. 

Leikkiä ja lauleskella, lusikalla syödä. 

Pidä kiinni kädestäni, suojaa pientä lasta. 

Taivaan Isä hoida hyvin kaksivuotiasta.

 (Kaksivuotiaan suosikkikirja - Muumipeikko auttaa)


***
Tänään olen jälleen hämmästellyt ajan kulua. 

Kaksi vuotta sitten, siis todellakin jo KAKSI vuotta sitten, 

meidän perheeseen syntyi prinsessa :) 

Synnytykseni käynnistettiin torstaina 12.6., sillä olin toivonut, ettei käynnistys osuisi perjantaille. Sitkeä tyttö oli, sillä äidin toiveiden mukaan ei syntynyt 

13pv perjantaina vaan sinnitteli lauantain puolelle syntyen 14.6. klo 01.20.

***

Viikko sitten juhlimme isolla porukalla, 

tänään kahvittelimme oman perheen ja isovanhempien kesken. 

Neiti sai jätskikakun :)

Onnea :)

***

Tänään on myös tulevan vauvamme laskettu aika 

ja jälleen kerran voin todeta, että yli meni. Huoh.

No, ei auta kuin odotella - kyllä se viimeistään kahden viikon päästä syntyy.

Jännittää, pelottaa, olo on malttamaton...

Mistä pienet lapset on tehty?

Meillä esikoinen on joskus tämän kysymyksen esittänyt, 

mutta siitä taitaa olla jo parisen vuotta.

Jokin ympäripyöreä kelpasi hyvin vastaukseksi.

Nyt lapset kysyvät, 

miten vauva pääsee masusta ulos..

*** 

Olen aina rakastanut raskaanaolemista. 

Toiset inhoavat sitä, mutta minä oikeasti olen joka kerta nauttinut siitä!

Toisaalta 

tunnen suurta haikeutta siitä, että pian minulla ei olekaan pallomahaa

vaan sen tilalla on röllykkä, jonka poissaamisen eteen täytyy tehdä töitä.

 Tässä raskaudessa minulle on tullut +14kg, joten juoksuksi on pistettävä heti, 

kun se on mahdollista :)

Toisaalta 

minulla alkaa olla malttamaton olo.

Syntyisipä vauva jo!!
Synnytys jännittää - meneekö kaikki hyvin, onko vauva terve?

 (Laitettakoon tähän päivänasukuvat tältä ja eiliseltä. Pian en itseäni täällä kehtaa esitellä.)

***

Äiti, 
kertoisitko olen kuusi vuotias ihminen jo, mistä pienet lapset on tehty.

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt, hän on vain minulle hymyillyt 

ja talkkarikin oli hämmästynyt, hän sanoi, odotahan nyt. 

Naapurin pihalla kerrottiin, että pienet lapset on tehty niin, 

että vettä ja jauhoja sotkettiin ja taikina lapseksi muovailtiin, 

sen jälkeen uunissa paistettiin ja sitten vain elämään käskettiin.

Äiti 
tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, 
voiko pelto ja pihamaa ihmisen taimia kasvattaa, 

niin kuin porkkanaa, heinää ja muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät pellon mullassa pärjäävät, 

kun siellä on madot ja jyrsijät sekä sateet ja tuulet myrskyisät? 

Tai jos minut on tehty sairaalassa tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
mistä rakennusaineen saivat? 

Millä lämmön laittoivat ruumiiseen, millä saivat jalkani liikkeeseen?
Mistä paha olo, kun tuhmasti teen? Mistä itku, kun sattuu varpaaseen?

Lapseni, 
olet pieni ymmärtämään, 

mutta väärin teen, jos ääneti jään, siksi rakennusaineesta kerron.
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa, ei sitä rahalla ostaa saa, 

ei kasvata meret, ei metsä, ei maa,
silti jokainen voi sitä omistaa. 

Taivaan Isämme kultaisin meille kaikille lahjoitti paketin, 

joka sisältää rakennusaineen. 

Se on rakennustarvikepakkaus ja sen päällä on teksti Rakkaus, 

siitä lapseni sinutkin tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu, sillä onni koteihin on asennettu,

sillä kaikki paha on karkoitettu.

Autolla ajetaan varo-varovasti...

...ettei kaatuisi kallis lasti.

Suoraa tietä, suoraa tietä, mäkiä on matkan varrella...

...pois, pois kaikki alta, tie näyttää kapealta.

Mittari näyttää kaheksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa...

Kävimme tänään mikroautoradalla esikoisen toiveesta. 

Poika on kerran aiemmin kokeillut mikroautoilua, 
mutta itse en ole ollut tuolloin paikalla näkemässä. 

Minua suoraan sanottuna aluksi hirvitti, että oikeastiko se menee tuon auton rattiin 

ja osaa muka ajaakin satuttamatta itseään. 

Mutta hei, se meni HIENOSTI eikä poika olisi halunnut lopettaa millään.

Totesin, että selkeästi on poika äitiinsä tullut - TAITAVA kuljettaja kertakaikkiaan :))

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. 

Meidän pikkuiset eivät ihan ajamaan luonnollisestikaan päässeet, 

mutta varusteita piti toki kokeilla ja kylmäajaa autoa.

Oli kyllä veikeän näköistä, kun neiti sai kypärän päähänsä ja oli horjahtaa kumoon sen painosta :D

Kiva harrastus tuo mikroautoilu olisi, mutta hitsin kallis. 

Onneksi tuo silloin tällöin ajelu ei ole kallista - nyt poika ajoi 2*4kierrosta, maksoi vitosen. 

Jotain saa siis vielä halvallakin.