Äitienpäiväaamuna herkistyin oikein kunnolla.
Lapset herättivät minut lauluilla, korteilla, aamupalalla ja lahjoilla. Päiväkodissa ja eskarissa tehdyt kortit olivat niin ihanat, että en oikeasti pystynyt pidättämään kyyneliä ja siinä sitten olikin lapsilla ihmettelemistä - vanhin kysyi 'äiti, mikä hätänä?' ja pienemmät vaan tyytyivät katsomaan onnesta kyynelehtivää äitiä ihmeissään. Esikoinen oli tehnyt mulle ainutlaatuisen pöytäliinan ja mies lahjoi toivomallani kellolla :)
'Varpaisillaan hiivitään, viel äiti nukkuu, sen mä nään.
Eliaksen/Alisan pieni käsi tää, pian äidin unest' herättää.
Suukkoja mä annan sulle, paras äiti oot sä mulle'.
Tämän näköisinä lapset veivät minut ravintolaan äitienpäivälounaalle. Esikoinen totesi haluavansa irokeesin, joten jokin sentapainen väsättiin :)
Lounas oli todella maittava ja tulikin syötyä taas 'koko rahan edestä', mutta siltikin jaksoimme vielä muutaman tunnin päästä siitä äitienpäiväkahvitella kotona isovanhempien sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tein ensimmäistä kertaa itse mutakakkua, tällä ohjeella. Hyväääää :)
Äitienpäivänä meillä on ollut aina tapana ottaa kuva äidistä ja lapsista - niin siis nytkin..
Ja vielä yksi äitiä ilahduttanut juttu - neiti halusi KAIKKI pinninsä ja pompulansa yhtäaikaa päähänsä ja antoi niiden jopa olla pidempään kuin 2 sekuntia ;)
Tällaisia tunnelmia meidän äitienpäivästä. Ensi vuonna mulla on sitten taas yksi muru enemmän, toivottavasti. Tämä päivä on kulunut lapsien ja siskoni kanssa, joka jäi meitä ilahduttamaan tänne pariksi päiväksi.
Ihanan kuuloinen äitienpäivä, on ne lapset niin ihania!
VastaaPoistaKaunis potretti ja suloiset jälkeläiset:) Niinpä niin, omat lapset on aina ne parhaat, eipä voi oikeen makuasioista kiistellä :D
VastaaPoistaNiin parhaita lahjoja ikinä nuo lasten itse väsäämät. Ja mulla sama homma, aina saa niellä kyyneliä, kun pikkuinen tuo hoidosta jotain itse tekemäänsä ja esittelee niiiin ylpeänä ja silmät loistaen.. <3
VastaaPoistaHienoja lahjoja sait <3
Toivottavasti saan tämän nyt lähtemään, ekalla kerralla epäonnistui..
Niin onkin sulla ihanat lapset ♥ ja meillä komea kummipoika!
VastaaPoistaJuu, kyllähän se niin tuppaa olemaan, että jokaisella meistä on ne kaikista ihanimmat, kauniimmat ja suloisimmat lapset :)
VastaaPoistaKatri, hyvin tuli perille - kiva :)
Marja - komealta kummipojalta terveisiä kauniille kummitytöllemme <3
Voi miten ihanalta sun äitienpäivä kuulostaa! Saat olla onnellinen, kun sulla on noin huomaavaiset lapset ja mies.
VastaaPoistaOma ensimmäinen äitienpäiväni ei sujunut ihan yhtä juhlavasti. Heräsin aamulla ennen kuutta anoppilassa, 200 kilometrin päässä kotoa, siihen, kun 5-kuukautinen vauvani teki matkasängyssä äidille pakettia:) Eipä siis muuta kuin vaipanvaihtohommiin.
Vauvani on ihana ja herttainen, ei siinä mitään. Ja se isä sitten... Vaipanvaihdon jälkeen isukki nousi vauvan kanssa aamupuurolle ja sain vielä hetkeksi jäädä torkkumaan. Kun 45 minuutin päästä nousin, sain juuri askarrellun äitienpäiväkortin. Kaksikko oli lainannut anopilta tarvikkeita ja tehnyt kortin häthätää aamupuuron jälkeen anoppilassa. Oli vissiin juhlapäivä tullut taas yllättäen, kuten meillä aina kaikki muutkin juhlapäivät.
Oli tosi kurjaa huomata, miten minua taas muistetaan viime hetkellä ja hätäisesti kyhätään jotain kasaan. Ja päälle päätteeksi vielä niin, että anoppi ja appiukkokin näkevät, miten tuoretta äitiä huomioidaan ja arvostetaan. Tuntuu, että viimeiset puoli vuotta ovat olleet elämäni rankinta aikaa - ja tässä kiitos.
Anopin lahja ja kortti oli sentään hankittu ajoissa. Minä olin ostanut kortin ja lahja hankittiin koko perheen voimin jo viikkoa ennen. Anoppi oli erittäin tyytyväinen.
No, tästä ei voida kuin parantaa:)
Mirva, voi miten harmi kuulla. Täytyy kuitenkin todeta, että kyllä meilläkin on joskus äitienpäiväkortteja askarreltu vasta äitienpäiväaamuna. Tänä vuonna kortit oli tehty päiväkodissa/eskarissa, joten miehen ei tarttenut vaivata niillä päätään. Mutta kuten totesit, tuosta voi vaan parantaa :) Nauti pienestä ihmeestäsi täysin siemauksin, kiva kun poikkesit täällä kommentoimassa!
VastaaPoistaMinunkin on pakko kommentoida Mirvalle, että ei meilläkään muisteta mitenkään sen kummemmin! Mies ei mitään muistaisi ellei tytöt tarhassa väkertäisi kortteja ja lahjoja valmiiksi. Tai jos muistaa, niin tasan taatusti viime hetkellä... Tosin, sama kuvio toisinpäin, itse olen lähes yhtä huono muistaja joten turha siis itsekään haaveilla mistään koru- tms. hienommista lahjoista. Toisaalta saamani juoksusukat olivat enemmän miestäni kuin mikään koru tai lahjakortti olisi ollut :) Lasten juhlapäiviä yritän kyllä parhaani mukaan muistaa, mutta aikuisten juhlat tuppaavat kyllä unohtumaan... Kuten Terhikin tietää, sillä olisit varmaankin enemmän ihmeissäsi jos yhtäkkiä muistaisin teidän nimpparit tms. :)
VastaaPoista