Ihan vähän jo vapputunnelmissa

 

Varaslähtö.. 

Teki mieli jotain hyvää, joten ajelimme leipomoon.

Munkkeja.. Nam - nehän on just vappujuttuja :)

Puhaltelimme kotiin ilmapalloja lasten iloksi. Kolmevuotias ei ollut yhtä taitava pallonpuhaltaja kuin eskarilainen, mutta yritystä oli kyllä ;) Kuopus keskittyi pallojen potkimiseen. Huomenna siivoan ja  taidan laittaa hieman serpentiinejäkin.

Kävimme hankkimassa naamiaisasut. Huomenna päiväkotiin/eskariin lähtee keijuprinsessa, ritari ja merirosvo - kaikki arvatenkin ihan innoissaan ;) Kaasupallotkin piti perinteisesti hankkia. Tänä vuonna Hello Kitty, PuuhaPete ja jonkin sortin auto veivät voiton muista. Vappu on ihan jees, meillä pitkälti sellainen lasten oma juhla :)

Mitä tänään syötäisiin?

Ikuisuuskysymys. Ainakin meillä.

'Äitiiiii, mitä ruokaa?' Niinpä, mitä sitten? Aina se on yhtä vaikeaa...

 (kuva lainattu netistä)

Meillä syödään lämmin ateria kaksi kertaa päivässä. Yritän tehdä ruokia niin paljon, että niitä jää lämmitettäväksi seuraavalle päivälle, jotta ruuanlaitolla tarvitsisi vaivata päätä vain joka toinen päivä. Minä en nimittäin mitenkään erityisesti pidä siitä, siis ruuanlaitosta.

Minä vastaan arkiruokailusta, mutta viikonloppuisin mies asettuu mielellään kokin rooliin ja monesti tykkää kokeilla uusiakin juttuja, kun itse olen kangistunut vanhoihin resepteihin. Meillä ollaan pääosin kaikkiruokaisia eikä kukaan ole allerginen millekään. Olen yrittänyt ottaa linjan, että kaikkea pitää maistaa, mutta kaikesta ei ole pakko pitää. Eineksiä syödään todella harvoin.

Meidän lapsista keskimmäinen, 3-vuotias, on kova syömään. Harvoin nousee pöydästä tyytyväisenä yhteen lautaselliseen - vähintään kerran pitää ottaa lisää ja vielä sen jälkeen saattaa kärkkyä ruokaa toisten lautasilta ;) Esikoinen ja kuopus, 6- ja kohta 2-vuotias, ovat tuurisyöjiä. Välillä ei maistu kertakaikkiaan mikään, välillä söisivät vaikka hevosen. Päiväkodin ja eskarin avittamana lapset ovat alkaneet syömään paljon enemmän vihanneksia ja  yllättäen myös kaurapuuro Valion mansikkakeitolla höystettynä on noussut suosikiksi, jota kukaan ei koskaan jätä lautaselle. Eli syödäänhän meillä täten ainakin aamulla ja illalla hyvin, jos päivällä sattuu olemaan epämieluisaa ruokaa :) Jossain vaiheessa stressasin kovastikin lasten syömisistä, mutta sittemmin huomasin, että se on turhaa. Ei kai kukaan nälkään kuole, jos jonain päivänä ei ruoka maita...

Lempiruokia... Jos lapsilta kysytään, niin listalle pääsee ainakin perunat ja makkarakastike, makaronilaatikko/-pata, jauhelihaperunasoselaatikko ja kanapasta. Me mieheni kanssa tykätään tulisista ruuista, pizzoista ja pastoista, mutta kyllä monesti se ihkaoikea kotiruoka on kaikista parasta - etenkin esim. ulkomaanmatkojen jälkeen sitä ihan kaipaa vaikkapa jotain hyvää kastiketta perunoiden kanssa. Perjantaisin meillä on usein koko perheen tortilla- tai pizzailta. Kyllä, meidän vajaat 2v. tykkää myös tortilloista :) Periaatteemme on, että koko perhe yleensäkin syö samaa ruokaa, kenellekään ei valmisteta erikoisuuksia vain sen takia, ettei tykkää jostain.

Nyt on grillauskausi avattu, joten sen puitteissa ainakin osa ruuanlaitosta helpottuu, kun grillissä valmistuu hetkessä kaikkea hyvää ja herkullista. 

Mutta niin se alkuperäinen kysymys - mitä tänään syötäisiin? Hmmm, torstaina on ruokalistalla kaiketi päivällä tonnikalapastaa ja illalla broilerinkoipia kera riisin . 

Mitä teillä syödään ja mistä teillä erityisesti tykätään???

Kevätkevätkevät

'Kevätkevätkevät, kevätkevätkevät!' 

Niin lauloi punarinta. Ja oli kevät. 

Puihin puhkesi lehdet, kukat maassa puhkesivat kukkaan. 

Ja pikku punarinnat nokkivat munansa puhki. Oli kevät.

Kyllä tätä voisi nyt kevääksi kutsua. Lämpömittari näyttää reilusti +15C ja aurinko paistaa. Perhoset, ampiaiset, muurahaiset ja kärpäset ovat heränneet, lapset leikkivät leikkimökissään täydellä tohinalla, pihalla ei ole lumesta enää tietoakaan. Leskenlehtiäkin on jo näkynyt (tuon bongasin naapurin tyhjän tontin pusikosta - kuva otettu kännykällä, mutta kyllä  kai siitä selvän saa).

Grillauskausi on avattu jo jokin aika sitten. Tänään mies raahasi kaupasta uuden grillin viime kesänä ostetun tavallisen Weberin rinnalle. Nyt meillä on sitten savustusgrillikin. Kai se on 'tarpeellinen', en tiedä, kun en ymmärrä grillauksen päälle mitään. Meillä grillaus on täysin miehen juttu, minä kyllä mielelläni maistelen aikaansaannoksia ;) Miehen viimekesäinen suosikki oli Beer Can Chicken. Lapset ihmettelivät kovin, kun iskä työnsi kokonaisen broilerin pyllyyn kaljatölkkiä ;)

Vapun sääennusteet näyttävät kurjilta, mutta pidän toivoa yllä...

Ai juu, tuo ote alussa on Tammen Kultaisten Kirjojen kirjasta 'Pupu etsii omaa kotia', joka on meidän lasten suosikki. Nuo kyseiset kirjat on kyllä lähes poikkeuksetta omalla tavallaan ihania. Meiltä löytyy niitä parisenkymmentä. Muita suosikkeja ovat 'Pikku äiti', 'Viisi pientä palosotilasta', 'Antti autokaupassa' ja 'Meillä on vauva'.

Sirkus tuli kaupunkiin

'Äiti, mä haluuuuuun mennä sirkukseen', 'Hei jooko,  mennään sirkukseen'.

No juu, kyllähän se oli suunnitelmissa ilman älytöntä jankutustakin. Päätettiin, että pienin jää vielä sirkuksetta, sillä ehkei vajaat 2-vuotias siellä vielä paljoakaan ymmärtäisi? Pojat lähtivät reissuun iskän ja mummon kanssa. Parituntinen oli kuulemani mukaan ollut hauska. Aikuiset osasivat kertoa, että sirkuksen aloittanut suomalainen pelle oli ollut surkea, mutta muutoin esitys kaikkineen yhtä hieno kuin aiemminkin. Asiaankuuluvat herkut eli popcornit ja hattaratkin tuli maisteltua ;)

Kävin tuon ylläolevan kuvan kuvaamassa päivällä pari tuntia ennen päivän ensimmäistä esitystä. Kävelin samalla sirkuksen ympäristössä ja ihmettelin sitä valtaisaa määrää kaikkea mahdollista, jota show pitää sisällään. Jo pelkästään asuntovaunuja ja -autoja, joissa esiintyjät yöpyvät, oli mieletön määrä - puhumattakaan kaikesta siitä, mitä itse show vaatii. Rankkaa hommaa.

Sillä aikaa, kun miesväki sirkusteli, me tytöt  kävimme pitkällä kävelylenkillä. Ja oli kuulkaa meilläkin sirkusta, kun poikkesimme läheisellä ratsastustallilla ihmettelemässä hevosia. Alisa totesi yhtäkkiä 'heppa höpsöttää'.. Hevonen oli maassa kyljellään ja kieriskeli ympäriinsä, taisi pitää meille jonkinsortin esitystä. Alisa oli lähtiessämme vakaasti sitä mieltä, että hevonen sanoo 'muu-muu' :D

Tänään oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Alkuviikoksi luvataan tänne meidän seutuville samanmoista, mutta vapuksi sitten vesisadetta. Pari viime vappua onkin saatu nauttia miltei kesäkeleistä, saa nähdä kuinka nyt käy...

Ihan omituinen lauantai

En muistanutkaan miten leppoisaa ja omituista on touhuta miltei koko päivä vain yhden lapsen kanssa. Veimme aamulla pojat mummolaan hoitoon ja ajelimme Ikeaan mieheni ja kuopuksen kanssa. Ikeassa katsastimme keittiömalliston ja ostimme poikien huoneeseen pöydän ja pari tuolia. Iltapäivällä menimme hakemaan poikia pois hoidosta, mutta he olivatkin mummon kanssa päättäneet, että tänään yökyläillään! Oho. Käytiin hakemassa kotoa yökyläilyvarusteet ja ruokailtiin vielä yhdessä mummolassa, mutta sitten pojat jo suorastaan ajoivat meidät kotiin, hih.

Mies ehti kotona piipahtaessamme kasaamaan pöydän ja tuolit esikoisen avustamana (siis KYLLÄ, minä en IKINÄ malta odottaa vaan kaikki pitää kasata HETIJUSTNYT..). Alisa pääsi sitten myöhemmin illalla testaamaan pöytää käyttötarkoituksessaan. Kokonaisuus maksoi 30e, joten vaikka pöydässä nyt sattuukin olemaan valkoisten jalkojen sijasta harmaat, niin ei haittaa!). Valkoiset jalat olivat siis harmikseni loppu.

Minä pyörittelin poikien huonetta jos jonkinnäköiseen järjestykseen palaten lopulta lähes lähtökohtaan - ainoastaan Eliaksen sänky vaihtoi paikkaa ja poikien sänkyjen välissä oleva Expedit asentoa. Huoneesta puuttuu edelleen verhot. Ikeassa olisi ollut kivoja kankaita sekä poikien että Alisan huoneeseen, mutta päänvaivaa aiheuttaa se, että kesän lopulla/alkusyksystä Alisa ja Onni vaihtanee huoneita. Pitäisi siis olla kaukonäköinen verhoratkaisujen kanssa, ettei tuleva koululainen joudu katselemaan vaaleanpunaisia verhoja omassa huoneessaan :)

Tällainen päivä siis tänään, kylläpä oli RAUHALLISTA! 

Miltei tunti sitten neiti nukahti omaan sänkyynsä 

Hello Kitty-pyjamassa, Barbapapa kainalossa :)

These shoes are made for ...

walking?

Nyt täytyy myöntää, etten olisi uskonut kenkiä kuvaavani, mutta niin vain näköjään muiden innoittamana kuvasin osan niistä. Ensin uusimmat ostokseni - mustat kengät Rizzosta ja valkoiset Vagabondit Hulluilta Päiviltä ovat viime lauantain löytöjä ja nuo balleriinamaiset mustat edelliseltä viikolta. Mustat korkeakorkoiset nilkkurit ovat pari vuotta vanhat ja löytävät jalkaani silloin tällöin. Matalat nilkkurit ostin vast'ikään ja tykkään vaikken olisi uskonut :O

Ruskeat Vagabondit (kuvassa alimpana) ovat jalassa kuin aamutossut ja ehkä hieman näyttääkin niiltä. Mustat solkikengät ovat nähneet paljon ja nuo ruskeat sain siskoltani. Niiden käyttö on jäänyt vähemmälle, kun en ole varma, onko sopivat vaiko ei ja niissä on sellainen  korkeahko kiilakanta.

Valkoiset Espritit ovat olleet vähällä käytöllä, hankin ne muistaakseni viime syksynä ja päätin, että nyt pääsevät paremmin käyttöön. Mustat suippokärkiset ovat heräteostos Anttilasta ja ihmeekseni olen pitänyt niitä aika paljon. Yleensä heräteostokset päätyvät kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja. Nuo toffeen (?) väriset ovat niin ikään siskoltani, lupaan pitää niitäkin nyt enemmän kuin tähän asti..

Kaapeista löytyy vielä kesäkenkiä - pistokkaita, varvastossuja yms., korkeakorkoisia juhlakenkiä muutamia sekä parit Puman lenkkarityyppiset, joita tykkään pitää esim. farkkujen ja nahkarotsin kanssa. Erikseen ovat sit vielä kengät, joissa sipsuttelen pihalla ja puistoissa. Niin ja juoksulenkkarit tietty. 

Mutta hei, nää oli ihan pakko kuvata.. - ostettu Thaimaan Hua Hinistä yli kymmenen vuotta sitten enkä ole kertaakaan käyttänyt. Odottavat ilmeisesti jotakin sopivaa teemajuhlaa tms. :) Niissä on kokomerkintä 41, joka kuvastaa hyvin thaimaalaisten kokoja, sillä mun kengän oikea koko on 36-37. Aika makeet ja käyttökelpoiset, eikö? ;)

Tunnustaudun naiseksi, joka kävelee mieluummin matalilla kuin korkeilla koroilla vaikka pituuteni puolesta (165cm) ei olisi ollenkaan pahitteeksi pitää useamminkin korkeakorkoisia. Mä en vaan osaa! Äitini sanoisi minua kenkäfriikiksi, MUTTA surffailtuani mm. täällä blogimaailmassa huomaan, että oma kenkävarastoni on minimaalinen muihin nähden. Jokatapauksessa olen sitä mieltä, ettei kukaan pärjää yksillä kengillä - en minä enkä lapset. Siispä kenkiä pitää olla jokaiseen tilanteeseen, jokaiseen vuodenaikaan. Meillä kaikilla. Piste :) Eikä niitä laukkujakaan voi olla koskaan liikaa, hih.

Nomination

Uusi päähänpisto ja pakkosaadajuttu. Keksin siis, että haluan tuollaisen Nomination-korun äitienpäivälahjaksi. Käsittääkseni se on aika suosittu, ja juuri siksi en siitä ole aiemmin tykännytkään. Korun kokoaminen tulisi kyllä olemaan vaikeaa, kun en haluaisi siihen mitään kultaista enkä liiemmin mitään kamalan värikästäkään, ihan tuollainen hopeinen, yksinkertainen juttu vaan. Vai terästäkö se koru on.. Onko kellään kokemuksia korusta?

Toinen, ja ehkä parempikin vaihtoehto, tuolle korulle olisi, että rakas Marja-ystäväni suunnittelisi mun ranteeseen jonkun kauniin hopeisen korun. Marjaaaaaaa :) Olettehan muuten kaikki käyneet ihailemassa hänen tekemiään koruja Marjan korut-blogissa? Mulla on niitä jo aika monta ja kaikista tykkään kovasti :)

Aiemmin olenkin jo ystävääni pyytänyt ideoimaan kaulakorun tyyliin äiti-lapsi-koru. Mulla on jo esikoisen syntymän jälkeen saamani kultainen Kalevalan äiti-lapsi-helakoru, jossa on nyt siis kolme kultaista helaa, mutta en ole sitä  kovinkaan montaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen pitänyt syystä, etten osaa enää pitää kultaisia koruja. Mieheni on kuitenkin halunnut tuon helan jokaisesta lapsesta ostaa, mutta nyt tuntuu, että halvemmallakin voisi päästä - nuo kultaisethan ovat kohtuuttoman kalliita :O Keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen kävin kultasepänliikkeessä kysymässä, josko helat ja ketjun olisi voinut 'vaihtaa' hopeisiin - myyjä piti minua hulluna :D

No, Nomination pysyköön toivelistalla, kunnes jostain putkahtaa parempi idea ;)

Aurinkoa,

Mistä näitä senttejä oikein tulee?

Niinpä niin. Nyt on menossa raskausviikko 32 ja kiloja on tainnut kertyä reilut 12, huh! Neuvolantäti ei onneksi ole torunut minua, koska lähtöpainoni on niin pieni, mutta kyllähän nuo kilot itseä harmittaa vaikka suurelta osin ne on kyllä täysin itseaiheutettuja. Kahdessa viime raskaudessa oon syönyt makeaa aivan älyttömästi!

Viime keväänä about tähän aikaan aloitin juoksuharrastuksen, josta (toisin kuin kuvittelin) innostuin kovastikin ja sain edelliset raskauskilot karistettua tosi nopeasti. Syksyllä sitten tulin uudelleen raskaaksi enkä ole testin tehtyäni juossut kaiketi kuin pari kertaa. Nyt odotan malttamattomana, että pääsisin taas juoksemaan, mutta en osaa yhtään ajatella kuinka pian sitä synnytyksen jälkeen on juoksukunnossa.

Olen normaalioloissa siitä onnekasta sorttia, että en liho kovinkaan helposti vaikka laittaisin suuhuni mitä. Nuorempana jopa yritin lihoa siinä onnistumatta. Nyt kun kiloja on raskausaikoina tullut, niin en lakkaa ihmettelemästä, miksi kilot kertyy ihan vääriin paikkoihin - takapuoleen ja reisiin?? Ja se selluliitti, voi ei :( No, näitä kiloja kannan suurella ylpeydellä kaikesta huolimatta :)

Huomenna minä ja masuni matkaamme Hesaan VAPAAPÄIVÄN viettoon. Tapaan siellä hyvän ystäväni Marjan shoppailun merkeissä. Huomasin viikolla, että siellähän on jopa Hullut Päivät tällä hetkellä, joten eikun sinne vaan muiden hullujen joukkoon :) Voi kunpa paistaisi aurinko!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

KAKSI kuukautta

eli reilut 9vkoa laskettuun aikaan. Toisaalta... menisipä aika jo nopeasti, jotta vauva syntyisi. Toisaalta... tämä on viimeinen raskauteni, joten jatkukoon se mahdollisimman pitkään - ja niin varmasti jatkuukin, sillä ikinä ennenkään ei meidän lapset ole ilman käynnistystä syntyneet. Esikoinen syntyi 5pv, keskimmäinen 14pv ja kuopus 15pv lasketun ajan jälkeen. Tällä kertaa laskettu aikani osuu kuopuksen 2v. syntymäpäivään, joten voipi olla, että hän saa syntymäpäivälahjan tai minä ja mieheni hääpäivälahjan kaksi viikkoa LAn jälkeen :)

                                                       

(kuva poimittu netistä)

Nautin raskausajasta. Silloin oman kroppansakin hyväksyy miltei täysin, mitä en voi sanoa normaaliolotilassa. Vatsan kasvua on kiva seurata ja tässä tilanteessa verrata edellisiin kertoihinkin. Katselin vanhoja äitiyskortteja ja huomasin, että kaikissa raskauksissa vatsani koko on mennyt samoissa mitoissa, keskikäyrällä tai hieman sen yläpuolella. Tyttöä odottaessani levisin tosin joka puolelta muutoinkin..

Mutta on tässä yksi asia joka ärsyttääkin. Jostain syystä raskausaikana nainen on kaikkien omaisuutta. Tutut ja tuntemattomat saavat mielestään kommentoida mitä vaan ja kosketellakin, jos huvittaa. Noita koskettelijoita on onneksi sattunut kohdalleni vähän, mutta kommentoijat ovat lukunsa erikseen. Jostain keskustelusta taannoin luin, että eräs äiti oli huolestunut vauvansa voinnista ja kasvusta, kun jatkuvasti ystävänsä muistutti häntä siitä kuinka pieni hänen vauvamasunsa oli muihin verrattuna. Samassa  keskustelussa toinen äiti puolestaan kuuli jatkuvasti siitä, että hän näytti valtavalta.

Itse olen saanut kommentteja laidasta laitaan. Toisena päivänä ihmetellään kuinka vatsani on tosi pieni, mittaillaan/vertaillaan toisiin ja seuraavana kysellään, joko kohta poksahdan, kun näytän siltä, että vatsa repeää liitoksistaan isoutensa takia.  Eilen tapasin äidin, jolla on LA 3pv ennen minua. Voinen todeta, että omaani verrattuna vatsansa oli valtava, MUTTA niin oli äiti muutoinkin kaksi kertaa kokoiseni. Tuntuu, että joudun aina puolustuskannalle vatsakeskustelussa. Eikö se ole sama, minkä kokoinen tai muotoinen on, kunhan vauva kasvaa ja kehittyy normaalisti ja äiti voi hyvin???? Lähetän kiitokseni mm. Kuulasta ja kepeää Tuirelle, joka kommentoi 'sinulla on oikein kaunis vauvamasu' sen sijaan, että olisi lähtenyt arvioimaan onko se iso vaiko pieni ;) Tuollaisia kommentteja kuulee harvoin, kiitos vielä :)

                             

Tuliaisia ja muuta eli tosi tärkeitä juttuja :)

Löysin sen laivalta.. siis uuden tuoksun. Näytti olevan ihan uutukainen muutoinkin eli Hugo Bossin summer edition. Tuoksu on varmaan monen mielestä liian makea, mutta mä tykkään - kovasti. Just sopiva kesään! Mukaan laivalta tarttui myös uusi laukku, josta vain välähdys kuvassa. Mä tykkään yleensä laukuista, jotka voi heittää olanyli, mutta tässä on vaan lyhyt hihna. Ei siis kovin käytännöllinen, kun liikkuu lasten kanssa. Mutta kai mä joskus pääsen yksinkin johonkin :O Mulla onkin ollut helmikuusta saakka  (siis todella erikoista, että niin kauan!) käytössä ainoastaan mieheltäni nimpparilahjaksi saamani Longchamp, joten kesäksi voinen viimeistään vaihtaa uuteen. Vyön ostin H&Mlta jo ennen laukkua, siitä tuli heti lemppari. Ja on tunnustettava, että löysin samansävyiset (voiko niin sanoa kengistä?) nilkkurit, ihan halvat vaan, joten oli pakko napata ne kassiin, hih.

Ja koska tytöt on tyttöjä, niin pikkuneiti ei voi jäädä huonommalle. Kyllähän hieman alle kaksivuotias jo tarttee oman laukun, eikö niin? Tällainen löytyi NKlta Tukholmasta. Mielestäni tosi söpö :) Kiva ostella tyttöjen juttuja. Alisa tarttee tuota tasan yhtä paljon kuin pojat nahkatakkeja, jotka saivat tänään. Että mä oon pöhkö :D

Muoks. Juu kollaasit on kivoja, jos niitä osaa liittää. Miksi ihmeessä noihin tulee tuollaiset rajaukset kuvien kehyksiksi, kun esikatselussa niitä ei näy - tyhmää.

Tukholman terveisiä

Tukholman nelipäiväinen matka on takanapäin. Aurinko ei meitä hellinyt, mutta siltikin reissu oli onnistunut ja mukava. Matka lasten ehdoilla eli shoppailulle ei jäänyt paljonkaan aikaa - jostain kumman syystä se ei kyllä harmita... Kävimme Junibackenissa, raitiovaunu- ja lelumuseossa, isossa lelukaupassa Tukholman ulkopuolella ja kiertelimme kaupungilla. Hotelli meillä oli aivan ydinkeskustassa (PUB-tavaratalon yläkerrassa Rica-niminen hotelli, suosittelen!), joten liikkuminen oli vaivatonta. Vaikka meillä olikin yksi extrapäivä, niin olisihan tuolla ollut katseltavaa vaikka kuinka moneksi päiväksi. Aloinkin haaveilemaan, että pääsisin sinne miehen kanssa kaksin, mutta veikkaanpa, ettei meidän kohta nelilapsiselle perheelle ole kovinkaan paljon lastenvahteja tyrkyllä ;)

Junibackenia muuten suosittelen kaikille, jotka siellä eivät ole lastensa kanssa käyneet. Eritoten Satujuna on vaikuttava ihan aikuisenkin näkökulmasta, aivan huipputoteutus - joskin meidän pienimmät hieman pelkäsivät paikoin, kun oli pimeää ja ehkä hieman pelottaviakin satuja.

Laivalla oli paljon puuhaa. Lapset olivat innoissaan Muumeista, jotka olivat jälleen siellä vierailulla. Sen verran kuitenkin ujostutti, että Alisa oli ainut, joka uskaltautui Muumipeikkoa ja Pikku Myytä koskemaan :) Esikoisen totesimme isoksi pojaksi, jolle on kohta turha uskotella joulupukinkaan olemassaoloa - matkasimme eri laivalla suuntiinsa ja näin ollen myös Pikku Myy oli eri henkilö. Tämänhän esikoinen siis huomasi ihmetellen, että 'mitenkäs tuo Pikku Myyn naama onkin yhtäkkiä vaihtunut'. Niinpä :))

Tällaisin tunnelmin siis Tukholmassa, nyt taas arjen pyöritystä. Ihanaa, kun kevät on tullut ja AURINKO hellii :) Seuraava loma on varmaan jossain kovin kaukana vaikka mies väittääkin meidän lähtevän loppukesästä Pärnuun lämmittelemään...

Pääjalkaisia

Hetken jo luulin, ettei Elias ala ikinä piirtämään muuta kuin sotkua, kunnes reilu viikko sitten poika yllätti ja piirsi muina miehinä monta arkillista pääjalkaisia ja autoja. Piirustuksiin pääsivät niin oma perhe kuin mummit, kummit ja kaveritkin eli intoa riittää. Eräänä päivänä leikkasin saksilla jotain, kun Elias halusi myöskin leikata. Totesin vain, että en anna noin "pienen" pojan leikata, kun ei olla harjoiteltu. Poika otti sakset käteensä ja leikkasi ihan niinkuin pitääkin. Siis täh. No, noin oli esikoinenkin oppinut kerhossa, Elias näemmä päiväkodissa. Ja minä pessimistinen ja tylsä äiti olen vain todennut "kannustavasti", ettet osaa. Pitää parantaa tapani.

Täällä on sadellut tänään lunta, mutta onneksi on niin lämmin, ettei se enää jää maahan. Tänään sain talvivaatteet pestyä, nyt kun saisi ne kuivaksi ja talviteloille. Ja enää niitä ei kyllä kaiveta esille vaikka mikä tulisi... Huomenna lähdemme neljän päivän reissulle Tukholmaan, toivottavasti siellä on jo aurinkoisen keväistä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille :)

Pääsiäispuuhia

Nyt se on takanapäin, pääsiäinen nimittäin. Neljä päivää perheen kesken, ei paha ollenkaan :) Aluksi pääsiäinen näytti ilmojen puolesta ikävät puolensa vesisateiden muodossa, mutta tänään oli miltei koko päivän aurinkoista ja lämmintä, lämpötilakin kipusi yli +10 asteeseen! On se vaan kumma, miten juhlapyhinä tulee syötyä aina ihan liikaa. Vatsa on siis pullollaan paitsi ruokapöydän herkkuja niin myös mämmiä, kakkuja ja suklaamunia. 

 (Pääsiäismunista löytyneiden yllätysten syöminen on tarkkaa puuhaa ainakin meidän puolitoistavuotiaalla)

 

Pääsiäislauantaina olimme häissä. Anoppini meni naimisiin harkittuaan liittoa yli 20v. :)) Häät pidettiin ihan perhepiirissä tuoreen avioparin kotona. Mukavaa oli ja kaikki perinteiset toiminnot oli järjestetty eli häävalssi tanssittiin, kuohuvalla kilistettiin, serenadit kuultiin, sukkanauhaa ja kimppua heitettiin, morsian ryöstettiin... Esikoiseni toimi ikäänkuin sulhaspoikana ja "appiukkoni" pojantytär oli morsiusneitona.

Vesisateiden ansiosta lumi on sulanut vauhdilla, joten pyörä- ja autotiet ovat tässä meidän tienoolla jo täysin lumettomat. Aurinko on kuivattanut pihakivetykset, joten tänään ei ollut ollenkaan niin kuraista kuin olisin kuvitellut. Esikoinen sai lauantaina uuden pyörän, 20-tuumaisen ja kolmevaihteisen Tunturin. Kriteerinä hänellä pyörän valinnassa oli, että siinä EI saa olla tarakkaa :) Keskimmäinen kokeili pyöräilyä esikoisen vanhalla 12-tuumaisella periaatteessa ensimmäistä kertaa (viime vuonna loppukesästä ihan vähän vaan harjoiteltiin). Aluksi jalat olisivat halunneet vaan jarruttaa, mutta kun oikea tekniikka löytyi, niin poika huristelikin jo ilman tuenpitäjää. Tänään poika halusi alleen 16-tuumaisen, joten eikun apupyörät siihenkin ja menoksi. Ohjaus on hieman vielä hakusessa, mutta huomasimme, ettei tuo isompikaan pyörä ole liian suuri.

Näissä tunnelmissa arkeen. Pari tavallista päivää ja sitten pienelle matkalle, kivaa :)