Kesähuoneen talvi

Kaksi yötä jouluun. Kuin varkain päivät vähenee, mutta ihan pian joulu on

täällä. Pieni hössötys ja touhukkaat päivät kuuluu minun jouluuni. Hento

lumikerros suli vesisateen mukana ja tuntuu ihan hullulta, että joulua edeltävät

päivät ovat olleet +6 asteen lämpöisiä. Suurin toive olisi, että aattona saataisiin

herätä valkeisiin tunnelmiin. Kesähuoneeseen ei olle kurkattu pitkään aikaan.

Tänne virittelin marraskuulla valonauhan kattoon. Voi nuo valot näyttää

erityisen kauniita, kun lunta olisi maassa ja kesähuoneen ikkunat täyttyisi

kuurankukista. Kesähuone on ollut syksyn mittaan useamman kerran mun 

kranssipaja. Muutamia kransseja ja havukuusia on käsistäni syntynyt.  

Myös pari ikikranssia tein puksipuuköynnöksestä.

Mutta nyt täytyy viimeistellä kauppalista ja säntään ruokaostoksille jo

ihan pian. Suuressa väkimäärässä pyöriminen kaupassa ei nappaa oikein ikinä

saati nyt korona aikaan. Vähänä paremmat siivoukset tehdään tänään ja

kannetaan kuusi tupaan. Lapset pääsevät iltasella vielä koristeluhommiin.

Jännä nähdä häärääkö tänän vuonna kuusen ympärillä vain yksi koristelija.

Muutama vuosi sitten siellä hääräili vielä kolme. Niin se aika kuluu.

 

Ihanaa joulukuista tiistaita!

 

Aika kotoilun

 Viikonloppu on näyttäytynyt ihan siltä mitä kalenterikin kertoo. Lokakuun

vaihtuminen marraskuuhun, joka on monien suomalaisten mielestä vuoden

kamalin kuukausi. Pimeää ja harmaata, päivät senkuin lyhenee. Tänä vuonna

nätit syyspäivät kestivät pitkälle asti ja itse koen, että lokakuu oli aika

hyvä kelien puolesta. Itseasiassa meillä on edelleen aika paljon lehtiä puissa

ja sen puolesta ei uskoisi marraskuun vaihtuneen. Itse en oo koskaan kokenut

marraskuuta mitenkään ahdistavana ja se johtuu varmasti pitkälti siitä,

että jouluihmisenä marraskuu on alku kaikelle fiilistelylle ja hiljalleen

myös valmisteluille. Lisäksi marraskuun on jotenkin armollinen kaikelle

kotoilulle ja villasukat jalassa laahustelulle. Pimeiden iltojen iloksi

voi sytyttää kasapäin kynttilöitä ja lämmittää glögin. Ottaa kaikista

rakkaimmat kainaloon ja olla vain.

 

 

 

 

 

Syksyn väriloisto on tänä vuonna ollut aivan ihana. Nyt keltaiset sävyt

on alkaneet muuttua ruskeiksi ja ihastelen parhaillaan pihalla nököttävää

tammea, jossa on kauniita ruskean sävyjä. Neiti meillä usein ihmettelee,

että miten äiti voi nähdä ihan jokapaikassa kaunista kuten nätin väriset

lehdet tai auringon värjäämä taivas. Ei kuulemma ymmärrä mua, heh. Ehkä

iän tuomaa juttua? Oon toki aina yrittänyt etsiä niitä kauniita asioita

ympäriltä. Muistan sen jo lapsuudesta ja äitini on ollut samanlainen, joten

liekö sukuvika. Ihana sellainen <3

 

 

 

 

 

Tähän viikonloppuun on riittänyt touhua ja tänään jatkuu. Halloween

juhlia, jännittävää salibandya, kyläilyjä, autonratissa istuskelua mutta

myös kotoilua. Sopivasti kaikkea. Toivottelen sulle oikein

 

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

Se perinteinen vaahterakranssi

Lokakuun puoliväli. Aivan kuin varkain aika tuo aika kulkee. Ei uskoisi

marraskuun olevan parin viikon päässä, sillä lokakuun aurinkoiset ja yllättävän

lämpimät päivät on hellineet. Käytiin pieni syyslomareissu Kalajoella, jossa

nautittiin joka ikinen auringonsäde ja d-vitamiiniannos. Kun pyöräili fatbikella

pitkin kalajoen hiekkoja ja tarkeni juoda mökin terassilla lasillisien kylmää

auringon paistaessa täydeltä laidalta niin ei olisi uskonut olevan lokakuun

jo pitkällä. Teki ihan super hyvää vaihtaa maisemaa kotonurkista hetkeksi.

Ja se tunne sitten kun palaa kotiin. Se on jotain aivan ihanaa.

 

Lokakuu on ollut lämmön lisäksi myös ihanan värikäs! Miten ihmeessä

entiset inhokki värit keltainen ja oranssi on näyttäneet niin kauniilta tänä 

syksynä. Ja olihan se perinteinen vaahterakranssi näperreltävä. Siinnä se

 komeilee kesähuoneen ovella ja toivottaa tervetulleeksi. Noi kranssihommat

jaksaa miellyttää vuodesta toiseen. Pianhan alkaakin olla kranssien

kulta-aikaa joulun lähestyessä. Kesähuone on mun oma rauhan tyyssija,

jossa otan aika-ajoin omaa aikaa näpertelyn merkeissä. Vaahterakranssin

tein kyllä poikkeuksellisesti terassilla, sillä siihen paistoi ihanasti aurinko.

 

Tykkäätkö sä tehdä käsillä asioita kuten kransseja? Se on yllättävän helppoa

 ja rentouttavaa. Kauniin väriset vaahteranlehdet suorastaan huutelee kranssin

sidontaan. Joten jos yhtään mielit kaunista syystunnelmaa ulos niin ei

 muutakuin sitomishommiin!  

 

Nyt mä ajattelin toistaa eilisillan ja meen sohvalla kattoon muutaman 

jakson Yökylässä Maria Veitolaa ja nappaan vielä kupillisen kaffia mukaani.

 

Leppoisaa iltaa!

Kesän loppu

 Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Kesä on jälleen hyvästeltävä tältä erää.

Kesä 2020 on ollut todella monenlaisten tunteiden kesä. Ei ihan ehkä

paras, mutta mahtui siihen myös ihania pieniä retkiä ja paljon mukavia

hetkiä. Jokainen auringonsäde on koitettu ottaa talteen ja pihalla on

vietetty suurinosa ajasta kesän aikana. On koetettu tankata lämpöä

ja d-vitamiinia talven varalle.

 Tänä viikonloppuna vietetään Venetsialaisia. Ventsut on olleet aina mun yks 

lemppari. Pimenevä ilta ja lukuisat kynttilät. Varmasti juurikin tunnelman

 vuoksi olen siitä aina pitänyt. Ja siksi myös häitämme juhlittiin 15 vuotta

sitten venetsialaisina. Tänään on nautittu kotosalla ihanan lämpimästä

päivästä. Illantullen pienemmän kutsut kavereitaan meille, saunoivat

tuossa ja herkuttelivat. Vanhimmainen on pelireissulla Turussa. Eilen

kokoonnuttiin lähes koko suuren perheen kesken mökille. Aika ihana

nyt kun on tuollainen kesäpaikka jonne kokoontua. 

Oi miten ihanalta ulkona näyttää, kun kynttilät loistavat pimeässä. Raketit

 räiskyvät taivaalla ja lapset nauttii olostaan. Tässä ajassa, kun olen

postaillut niin ulkona on itseasiassa tullut ihan pilkkopimeää. Tähän on

taas totuttelua. Vietetäänkö teillepäin parhaillaan Venetsialaisia?

Tunnelmallista iltaa!

Kesähuoneessa

Iltaa! Kylläpä on postaustahti ollut hitaanlainen kesän aikana. Kamera on

huilinut pitkään ja into on ollut hieman kadoksissa. Katotaan löytyykö se

syksyn tullen ja riittääkö aika miten, sillä mulla alkoi jälleen täystyöaika.

Olisin mieluusti jatkanut lyhennettyä, mutta nyt kun neiti lähtee kolmoselle

niin sitä ei ole pakko myöntää. Harmi kun silloin jaksaa huomattavasti

paremmin ja jää aikaa tällekin touhulle. Mutta hei kesähuoneeseen ei

oo taidettu kurkata juurikaan koko kesänä kunnolla? Tässäpä jo aikaa

sitten otettuja kuvia. Tuo rautasängyn kuskaus kesähuoneeseen oli hyvä

idea. Siellä on ollut aika ihana löhötä. Ollaanpa taidettu jokainen 

ottaa siellä päikkärit kesän mittaan. Tuossa ihanassa rottinkituolissa

oon juonut melkeinpä joka kesäloma aamu kahvit. Tuoli oli löytö

äitienpäivän tienoolla alesta ihan sattumalta. Ihana olikin! 

Huomenna se on sitten lapsillakin paluu arkeen. Koulut alkaa pitkän loman

jälkeen. Oi terrvetuloa rytmit! Täällä on ollut jännitystä ilmassa nuorimmaisen kärtyisyydestä päätllen ;)

Esikoinen palasi juuri Eerikkilästä salibandytouhuista ja lähti melkein samantien.

Ei ollut kuulemma kotiin ollut ikävä ;) Mutta hei näin se menee. Voi kun

nyt syksy niin koulut kuin harrastukset voisi jatkua normaalisti. Pahoin

kyllä pelkään, että mitä tästä syksystä tuon koronan osalta tulee. Mutta 

toivotaan parasta! Nyt me laitetaan kouluvaatteet valmiiksi ja painutaan

saunan kautta pehkuihin. Toivottelen mukavia koulupäiviä jokaiselle

koululaiselle! Kumpa kaikki saisi käydä koulutietä turvallisin mielin.

Tsemppiä arkeen!

Oi pionit!

Heippa ihanat siellä! Tovi vierähti viimeisestä postauksesta. Oon meinannut

kyllä ryhtyä postauksen tekoon jo viimeiset pari päivää, mutta aina läppärin

esiin ottaessa on tullut jotain muuta. Mutta hei nyt mä viimeisen sain tämän 

todellisen kuvatulvan julkaisuun. Nämä valkoiset kaunokaiset, iki-ihanat

valkoiset pionit ovat kukkineet kesähuoneen edustalla kauniisti. Ja olin

ihan super iloinen, että kukinnat eivät olleet menneet sateiden mukana

meidän reissun aikana. Olen siis ehtinyt nauttimaan näistä. Nuppuja on

vielä muutamia ja onneksi ovat kesähuoneen katon ja vaahteran suojassa

sateilta. On kyllä kelit vaihtuneet aivan toisiin. Ei ole tietoakaan helteistä

enään. Väliin on satanut kaatamalla ja pian taas paistanut. Mutta kuvat

puhukoot puolestaan! Valokuvat on otettu n. viikon aika haarukalla.

Aina ihmettelen miten pienestä nupusta voi tulla näin upea kukka!

Harmaina ja sateisina hetkinä on mukava sytyttää myös ulos kynttilä tai pari.

Sen enempää en kesällä kaipaa vaan isommat kynttilämeret jätä suosiolla

syksylle. Ja syksyä en vielä todellakaan kaipaa. Kun nyt saataisiin nauttia

lämpimistä keleistä heti pitkälle syksyyn. Sitä toivon niin paljon!

Kauniita unia!