Now and forever

 Tänään tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun sanottiin alttarilla toisillemme tahdon.

Tuon päivän tulen muistamaan varmasti aina. Oli se niin erityinen, kaunis ja jännittävä.

Yhteistä taivalta on takana jo pitkän aikaa, reilusti yli puolet mun elämästä. Kuullostaa

todella pitkältä ajalta ja onhan tähän aikaan mahtunut vaikka mitä. Olin ysillä, kun aloimme

seukkaan. Mies on muutaman vuoden vanhempi. Voi noita aikoja. Melko pian tuli

puolin ja toisin tunne, että tässä on hyvä olla. Suunniteltiin kihlajaisia, yhteen muuttamista, 

perheen perustamista ja häitä. Ihania aikoja olikin tuo kaikki haaveilut. Ja niin niistä

haaveista tuli yksi asia kerrallaan totta. Olen saanut vierelleni ihmisen, jonka kanssa

on todella hyvä olla. Niin arjessa, kuin juhlassa. Jakaa ilot ja onnen hetket. Ja

surut, toinen toista kannatellen. Hääpäivää ei erityisesti tule vietettyä, mutta onhan 

se mukava kun toinen muistaa ruusukimpulla ja suklaalla <3

Taidan lähteä valmistelemaan vähän parempaa iltapalaa Hääpäivän illalle. Josko

juustoisia skonsseja ja mustikkarahkaa. Ja kaikki rakkaudella valmistettuna ;)

Rakkauden täyteistä Sunnuntain jatkoa!

Kiire

Kyllä hikeä ja ressiä pukkaa kun katsoo kalenterista joulukuuta.

Tekisi mieli painaa kalenteri kiinni ja olla miettimättä jo

etukäteen kuinka joka paikkaan ehditään ja kuinka jokaisen

asian ehtii hoitamaan. Pelkään jo etukäteen, että paras

aika vuodesta jolloin olisi ihana nauttia jouluvalmisteluista

tulee olemaan kireää ilmapiiriä ja kiirettä. Kuinka tuota

kiirettä oppisi sietämään tai hallitsemaan? Itselläni

pinna on todella lyhyt kun juostaan tuli persuksissa ;)

 
Kuva: Visit Porvoo

Onni on lyhennetty työaika vaikka se arjen yksi vapaapäivä

juostaan sekin yleensä lasten menojen vuoksi. Ja sekään ei

tahdo riittää asioiden hoitamiseen. Kiire, kuinka inhoankaan

tuota sanaa.. Liian usein lapsetkin joutuvat kuulemaan

hoputusta ja höpötystä kiireestä. Tärkeitä hetkiä meille

on istua yhdessä ruokapöytään päivälliselle ja iltapalalle

jolloin ehtii kuulumisia vaihtaa. Illalla sylitellään sohvalla ja

näitä hetkiä päivässä toivoisi voivan antaa enemmänkin.

Pidän toki touhusta, menoista ja puuhailuista mutta 

perheen yhteistäaikaa olen vailla.

Tällä hetkellä kun yritän rentoutua ajatukset ovat kauniissa, jouluisessa 

Porvoossa johon suuntaamme ystäväporukalla parin viikon kuluttua.

Odotan niin kovin tuota reissua, rauhoittumista ja rentoutumista.

Porvoo on valtavan kaunis kaupunki. Nyt kuulisin mielelläni

teiltä näkemisen arvoisia kohteita Porvoosta ja tietty myös

sisustusliikkeitä kun me sisustussiskot lähdemme reissuun :)

Kuva: Visit Porvoo

Tulipas valitusta kerrakseen, pahoittelut tästä! Kuvastaa vain

hyvin tämän päivän tunnelmia. Nyt pyrin sulkemaan kalenterin ja

suuntaamaan sohvalle. Uusin Talo&Koti lehti polttelee käsissä,

ystävän kaunis koti on lehdessä joten nyt aion keskittyä vain

siihen ja kuumaan glögiin.

Kauniita unia ja ressittömiä päiviä toivon sulle :)

Elämä on valoa ja varjoja.. Ja uusi ihanuus kotiin.

Moikka!

Täällä on pari viimeistä kuukautta nähty elämän kirjoa sieltä

kurjimmasta päästä. Minun ihana mummi on mennyt lyhyessä

ajassa todella surkeaan kuntoon. Parin kuukauden aikana kotona

asuva mummu on mennyt laitoskuntoon. Niin kurja katsoa

vierestä kun toinen ei ole omaitsensä vaan on pelokas, turvaton ja sekava. 

Elämänhalu kadoksissa ja pelko kuolemasta on kova. 

Kaikista kurjinta on se vaikka kuinka mummia pitää kädestä kiinni ja 

kertoo, ettei ole mitään hätää niillä sanoilla ei ole merkitystä. 

Alkavasta dementiasta on ollut viitteitä mutta se, että tämmöinen muutos

mummun käytöksessä ja voinnissa ihan lyhyessä ajassa on käsittämätön.

Keskivaikea dementia joka etenee nyt nopeaa on ollut diagnoosina.

Mummi on ollut aina iso osa meidän kaikkien arkea. Paljon on vietetty

aikaa yhdessä. Mummi on iloinnut pienistä lastenlastenlapsista 

nauttinut kun on saanut viettää aikaa meidän kanssa. Se on tuonut

hänelle aina suurta iloa! Nyt enään ei edes lapset tuo hänelle iloa

kun ei pysty keskittymään levottonuuden vuoksi. Iltaisin mummu

kertoo painavansa tyynyn kasvojen päälle ja itkee siellä

hiljaa. Tuntuu niin pahalta!

Olen aina ihastellut mummun keittiön seinällä olevaa lautashyllyä ja 

mummu on sen aikoinaan minulle luvannut. Nyt oli sen aika. Tänään käytiin 

tyhjäämässä mummun asuntoa kun yksin asuminen ei enään tule

olemaan mahdollista. Keittiöön tämä ei meille mahdu mutta paikkoja tälle 

ihanuudelle löytyisi useampiakin. Aika kivasti sopisi tuohon eteisen seinälle 

pöydän ylle vai mitä?

Pöydän alla oleva rottinkikori tuli myös mummin luota. Kirjain hyllyllä

on kirppislöytö viime viikolta. 

Helpottipa kun sai vuodattaa. Kiitos jos jaksoit kuunnella.

Vaikka tämä kaikki on luonnollinen osa elämää tuntuu se niin pahalta

ja raskaalta. Katsoa toista kun on paha olla. Toivotaan sydämmemme

pohjasta, että mummun olo helpottuu kun lääkkeet saataisiin kohdilleen.

Pelko ja turvattomuus kun on tunteista kauheimmat!

Nyt pyyhin kyyneleet silmäkulmista. Illalla pikku E menee mummulle

yökylään ja me muut mennään katsomaan Risto Räpääjää.

Pidetään toisistamme huolta ja iloitaan joka päivästä koskaan

kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ♡

Suvi Teräsniskan biisi on koskettava.

"Elämä on varjoa ja valoa Joskus se kyyneliin tiristää Silloin kun itkun 

kaulukset Kurkkua kiristää Elämä on sekoitus onnea Ja surullisia vaiheita 

Meil on täydellinen elämä Täynnä laulun aiheita Meil on täydellinen elämä"

Surumielisestä postauksesta huolimatta toivotan teille

mukavaa päivää!

Elämä on..

.. todellakin se on sitä.. niin arvaamaton. Monenlaista surua ja huolta on mahtunut viimeisiin viikkoihin. Varsin raskaan ja koskettavan asian ystäväni ilmoitti alkuviikosta. Pieni keskosvauva aivan liian aikaisin syntynyt taistelee tällä hetkellä elämästään. Pieni, hauras ihmisen alku. Enkeleitä toivon niin kovin paljon hänelle matkaan ja läheisille voimia ja jaksamista! Pelko, huoli ja epätietoisuus on kurjat tunteet! Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä eikä tehdä tuhansia suunnitelmia eikä sanoa sitten kun.. Koitetaan siis nauttia päivästä tästä.
Ettei vallan mene synkistelyksi tämä perjantai-ilta täytyy mennä jatkamaan kirppistavaroiden hinnoittelua. Huomiselle saatiin pöytä ystävän kanssa. Nämä home made hiljalleen kaappeihin kertyneet tavarat menevät myös myyntiin josko löytäisivät uudet kodit. Oli jossakin vaiheessa tarkoituksena pitää pienet myyjäiset mutta aika ja rahkeet eivät niihin ainakin nyt riitä.

Sain tunnustuksen Mialta Willa Olivisasta ja haasteen Piialta PiiaS Dreams blogista. Kiitos tytöt :) Palaan näihin myöhemmin!
Mukavaa viikonloppua ja kiitos kivoista viesteistänne!