Kevät jo pitkällä

 Moikkis! Taas on venähtänyt ihan liian pitkä aika edellisestä postauksesta.

Kevät on vierähtänyt jo pitkälle ja loppu viikolle on luvattu ihanaa lämpöä.

Meidän pojista nuorempi viettää perjantaina 13- vuotis synttäreitä ja useana

vuonna on ollut ihan hellekeli hänen juhlapäivänään. Tosin silloin kuin syntyi

oli todella kylmä kevät ja kotiin lähtöaamuna oli pakkasta muutama aste.

Kyllä lämmön ja viherryksen jo toivoisi saapuvan. Kamera on ollut pitkään

lomalla, mutta eilen tartuin siihen ja nappasin muutaman kuvan pihalta

näin toukokuun puolivälin tilannekuvia. Kesähuone on siivottu ja kesäpeti

on pedattu odottamaan ihania kiireettömiä kesäpäiviä. Kesäloma oli

myönnetty juuri ja nyt vain odotellessa nautitaan kaikesta heräilevästä

luonnosta. Tänään kalenterit saatiin tyhjää kertaheitolla, sillä korona nosti

tosissaan päätään ja viikossa tilanne on heikentynyt todella paljon. Vielä

kun viime viikolla kaikkialla hehkutettiin Keski-Pohjanmaan loistavaa

tilannetta koronan suhteen niin nyt tilanne on jo aivan muuta.

 

 

 

 

 

 

 Muistatte ehkä viime kesänä, kun laitoin lemmikit kasvamaan ruukkuihin?

Ne oli niin nättejä, että laitoin myös nyt pieniä lemmikin alkuja pieniin

ruukkuihhin varttumaan isoiksi. Sipulikukat kurottelevat jokainen päivä

korkeammalla ja valkovuokotkin alkavat heräillä. Instan inspiroimana

ostin Magnolian taimen Rustasta, joka ihmeen kaupalla on vielä hengissä.

 

 

 

 

Viimeiseen viikkoon on mahtunut monta mietettä ja isojen asioiden 

puntarointia. Saapa nähdä osaanko heittäytyä ja löydänkö rohkeuden

uusien asioiden äärellä. Nähtäväksi jää. Jos jonkun piirteen saisin itselleni

valita niin se olisi ehdottomasti juuri rohkeus. Rohkeus hypätä pois omalta

mukavuusalueelta luottaen, että osaan ja pärjään vähän vieraammallakin 

tontilla.  Oletko sä hetkeen heittäytyjä vai pohditko tarkkaan eri vaihtoehtoja?

Näiden muutamien keväisten kuvien myötä toivottelen sulle leppoisia

toukokuun päiviä. Nautitaan pikkuhiljaa vihertyvästä maisemasta.

Olohuoneen uusia tuulia

Iltaa! Mitäs ruutujen toiselle puolelle kuuluu? Viikon paras päivä on

käsillä. Parasta perjantaissa on se kun koko viikonloppu on vielä edessä.

Tänään oli kyllä jäätävä herätä aamulla, kun viime viikonlopun ja alkuviikon

ihanan lämpöiset päivät oli vaihtuneet valkeaan maahan. Puut notkui

lunta ja maassa liki 10cm lumikerros. Voi elämä sentään miten kelit voi

näin valtavasti vaihdella. Tuo aamuinen keli olis just ihana joulukuussa,

mutta että huhtikuun lopulla?! No toivotaan, että kunnon ihana kevät

palaa pian. Pitkästä aikaa sisustusjuttuja.. Ehkä huomasittekin, että 

olkkarissa on muutama uudehko juttu? Pähkäsin pitkään millaisen maton

ostaisin olkkariin ja päädyin isoon juuttimattoon. Eteisen musta lipasto

siirtyi olkkariin ja lipaston kaveriksi ostin mustan kaaripeilin, joka

on aikas kiva. 

 

 

Rottinki miellyttää silmää aika paljon ja löysin myös tovi sitten pienen

rottinkijakkaran sohvan viereen. Just soppeli soffan viereen kahvikupin

pidikkeeksi ;) Aamu alkaa aina aamupalan jälkeen sohvannurkasta

kahvikuppi kädessä. Milloin mustana milloin maidon kanssa. Niin ja

onhan muuten olkarin pöytäkin vaihtunut. Ovipöytä alkoi tympiin

sen ison koon vuoksi ja kaipasin jotain muuta. Nykyisen pöydän

on mies aikoinaan tehnyt. Jalkoja hieman lyhennettiin ja pöydästä

tuli aika passeli olkkariin. Vaihtelu virkistää. Ja kimppu kukkiahan

on aina yksi ihana virkistäjä.

 

 

 

Räntäsade alkoi jälleen illan myötä. Tänään ei voinut tehdä muutakuin

sytyttää kynttilät ja laittaa takkaan tulet. Just passeleita juttuja tämmöiselle

kelille. Tällä hetkellä takka lämmittää ja poppi raikaa nuoremman pojan

huoneesta. Ihana kun tulevat vielä kavereiden kanssa iltaa istumaan.

Toisesta huoneesta kuuluu höpötys ja nauru pleikan äärestä, pienin 

kotiutui hetki sitten synttäreiltä ja pötköttelee sohvalla. Perjantai-

iltana meillä otetaan rennosti- kukin tavallaan. Nautihan sinäkin 

viikonlopusta!

 

Rennot pääsiäisenpyhät

Huomenta ja hei hyvää pääsiäistä! Ajattelin jo perjantaina, että palaan pitkästä

aikaa blogia päivittämään mutta en vaan saanut ryhdyttyä. Mihin ihmeeseen

maaliskuu mennä viuhahti? Huhtikuussa mennään ja pääsiäisenpyhiä vietetään.

Pääsiäinen on niin kivan rento juhla. Extravapaata töistä ja rentoa oloa. Ei

mitään paineita ja mennään fiiliksen mukaan. Pienesti pääsiäiskoristeita ja

kukkia. Hitaita aamuja ja päiviä. Roppakaupalla ulkoilua, santsikierroksia

kahvia, läheisiä ihmisiä ja suklaamunia. Pyhinä on kiva, kun saa rauhassa

leipoa ja tehdä ruokaa. Kattaa pöytä nätiksi ja syödä hyvin. Tänään istutaan

ekkua kertaa tälle pääsiäiselle koko perheenä syömään. Nuorisolla alkaa

olla omat menot ja aikataulunsa, joten tänään saan kaikki samaan aikaan

pöydän äärelle. Tehdään aika usein pääsiäiseksi iso satsi kebabbia ja niin

tänäkin vuonna. Isäntä alkoi tekemään pitaleipätaikinaa. 

 

 

 

 Kuvissa pääsiäisen 2021 tunnelmia. Uuden puhelimen myötä kameraan ei ole

juurikaan tullut koskettua, joten puhelinräpsyjä nämä. Mitäs teille kuuluu ja

kuinka pääsiäinen on sujunut? Niin ja oletteko te vielä siellä, kun päivitykset

on jääneet vähemmälle? Instassa olen aktiivisempi sen nopeuden vuoksi :)

 

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

 

 

Sitruunakakkua ja kukkia

 Huomenet! Täällä talvilomalaisena ollaan koko perhe. Toiveena tälle oli

kauniita aurinkoisia päiviä ja rentoa menoa. Tähän saakka nämä toiveet ovat

toteutuneet. Eilen käytiin neidin kanssa viettämässä tytöjenpäivää kaupungilla

parin tunnin ajan. Auronkoiset aamut ovat herätelleet jo hyvissä ajoin, joten

lähdettiin kaupoille heti kun aukesivat niin ei väkeäkään ollut vielä liikkeellä.

Tehtiin mukavia löytöjä neidin vaatekaappiin ja huoneeseen. Nyt ne trumpetti-

housut löytyy neidinkin kaapista. Jaiks! Itse käytin niitä ollessani vitosluokalla

eikä silmä meinaa millään niihin tottua. Flanellipaitaa yritti myös saada, mutta

siihen vedin rajan, heh ;) Edellisessä postauksessa kerroin ottaneeni sisälle

norjanangervonoksia. Ja ne kuulkaa alkoi kukkimaan niin ihanasti.

 

 

 

Tällä(kin) lomalla on tullut herkuteltua. Kun ei kauheasti voi minnekkään 

mennä ja tehdä niin leivottua kyllä tulee ja muutenkin syötyä paremmin. Voi 

koronakilot sentään. Tämän sitruunaisenkakun ohjetta kyseltiin, joten laitanpa

 tänne muistiin. Alkuperäinen ohje on blogiystävältä Anskulta, mutta tein pieniä

 muutoksia ohjeeseen ja tässäpä ohje.

Sitruunakakku

 

3 munaa

3 1/2dl sokeria

200g voita

2tl leivinjauhetta 

0.75tl suolaa

3tl vaniljasokeria

reilu 5dl vehnäjauhoja

 2dl piimää

1dl sitruunamehua 

+ raastettu kuori 

- Sekoita kuivataineet keskenään

- Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi

- Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten 

- Sekoita maito, sitruunanmehu+kuori keskenään

- Lisää vuorotellen jauhoseosta ja sitruunaseosta munavaahtoon ja sekoita

kokoajan hyvin. 

- voitele ja korppujauhoita vuoka ennen taikinan kaatamista

- Paista 175 asteessa reilu tunti. Itse paistoin tunnin ja olisi saanut olla vielä

hetken pidempään. 

- Kumoa kakku vuuasta ja anna jäähtyä. Ripottele jäähtyneelle

kakulle tomusokeria tai tee vaikka kuorrute tomusokerista sekä sitruunamehusta. 

 

 

 

Täällä oli lomanaloituksessa hieman jännitystä, sillä vanhimman lapsen

koulussa oli todettu myös koronaa. Jännityksellä odoteltiin soiko puhelin, mutta

ei onneksi. Voi itkut kun tämä jännityksen aika olisi jo pian ohi. Jos kaipaat

tekemistä lomalle niin laitahan jauhot pöllyämään tai kata vaikka huomis

aamulle aamiaisbrunssi perheelle. Meillä on tänään on luvassapieni maiseman 

vaihdos, joten nyt paikat kuntoon ja menoksi.

Kivaa päivää!

Kevään tuntua

 Huomenta! Viime viikolla joku lapsista ihmetteli keittiön pöydällä vaasissa

olevaa risukasaa. Olivat kuulemma aika erikoisen näköiset verrattuna siihen,

kun yleensä pöydällä komeilevat kevään tuntua tuovat tulppaanit. Otin

viime viikon perjantaina muutaman norjanangervon oksan sisälle, sillä niihin

tulee yleensä todella nopeasti vihreyttä. Ja nyt viikko eteenpäin ne ovat jo

täynnä vihreitä pieniä nuppuja. Kuumaan veteen laittaminen herättelee oksat

talviuniltaan jo ihan parissa päivässä, jolloin muutosta on huomattavissa.

Kertaalleen olen viikon aikana leikannut uudet imupinnat ja lisännyt

lämmintä vettä. Nyt vain odotellaan kukintaa. Ihania kevään merkkejä.

Ulkona sen sijaan on satanut viime päivät lunta ihan urakalla. Nyt näyttäisi

tauonneen ja aurinkokin kurkistelee pilvien takaa. Taitaa tulla kaunis päivä.

 

 

 

 

Helmikuun lemppari juttuja on etenkin viikonloppuisin mehukkaista

appelsiineista puristettu mehu. Ovat niin edukkaitakin nyt, että tämä on hyvä

keino saada vitamiinit talteen. Meillä lapset on jotenkin laiskoja kuoriin

hedelmiä syötäväksi, mutta mehun puristaminen käy hetkessä.  

 

 

 

 

 

Kuinka teidän viikonloppu on mennyt? Täällä se on mennyt yhdessä hujauksessa,

 kun viikonloppu on sisältänyt monta mukavaa juttua. Pitkästä aikaa on ollut

vähän enemmänkin säpinää viikonlopussa ja vitsi on tuntunut mukavalta.

Perjantaina pyydettiin toisen siskon tyttöset meille yökylään ja tehtiin kivoja

tyttöjen juttuja. Eilen käytiin moikkaamassa kummipoitsua ja päivällä oli

vielä toisten serkkujen synttärit <3 Oli niin mukava vaihtaa heidänkin kanssa

oikeen pitkän kaavan mukaan kuulumiset. Tänään mä pääsen huoltojoukkoihin

Seinäjoelle nuoremman pojan joukkueen matkassa. Ja tiiättekö on sellanen

olo, että heti kun olis pidemmällekki reissulle lähdössä pitkästä aikaa :)

Mukavaa sunnuntaita!

Aurinkoisia päiviä

Moikkis! Onpa edellisestä postauksesta aikaa jo ihan reilusti. Tammikuu

on selätetty ja helmikuukin jo puolivälissä. Helmikuu on hellinyt super

ihanilla talvikeleillä. Pakkasta on ollut sopivasti ja aurinko paistanut lähes

joka päivä. Kelit on olleet ehdottomasti korona-ajan kantava voima. Luonto-

äiti on nähnyt meidät hätääntyneet ihmiset poikkeausajan keskellä. Nyt

olleen siellä elämän perusasioiden äärellä. Ulkoilua talvilajien parissa tai

retkeillen. Väljempiä aikatauluja, jotka voimaannuttaa ja uskon, että niitä

kiitollisuudenkin aiheita on noussut esiin ihan eri tavalla. Niitä ihan pieniä

ja tavallisia asioita arjessa. Vaikka epävarmuus jatkuu eikä tiedä koska 

tämä kaikki loppuu niin luotettava on, että joskus kuitenkin.

 

 

Tänään on ystävänpäivä. Kiitos teille ystäville ja tuttaville vuosista,

joita on yhdessä kuljettu <3 Elämän suurinta rikkautta on ystävät ja

hetket joita heidän kanssa jakaa muistoja tehden. Tänään on myös

laskiainen ja sunnuntai aamupäivä startattiin pulkkamäessä pienten 

kaverusten kanssa. Mäen laskussa pidettiin kuuman kaakaon pituinen

tauko. Naurulla ei ollut rajaa, kun meikäläinenkin innostui laskemaan

tyttöjen kanssa. Siinnä ihmettelin kuinka ihmeessä nykyään tehdään

kapeamman mallin pulkkia ja laskuvälineitä ;)  

 

Pulkkamäen aikana karjalanpaisti hautui uunissa monta tuntia ja maistui

valtavan hyvälle. Ruuan päälle juotiin pullakahvit. Laskiaisen ja ystävänpäivän

yhdistelmään sopivat hyvin sydämen malliset pullat. Voitte uskoa, että

nuo pullasetkin maistuivat ulkoilun päätteeksi.

 

 

 

 

 

 

Perjantaina hakemani kukkakimppu on tuonut niin paljon iloa ja silmän

ruokaa viikonloppuun. Kukkavalikoima on nyt ihan huikean ihana.  Tässä 

ihmettelen rauhaisaa kotia ja ihastelen kukkia. Muu väki on omissa 

menoissaan kavereiden kanssa ja isäntä kera neidin harkoissa. Nautin

myös ikkunoista tulvivaa valoa. Ihan uskomattoman paljon päivät jo

pidentyneet ja miten paljon auringonpaiste tuo energiaa. 

 

Ihanaa Ystävänpäivää <3

Turhautumisen pullat

Moikkis. Vieläkö siellä ruudun toisella puolella ihan hyvin jaksellaan

tätä poikkeuksellista arkea? Aika-ajoin tympäsy tämän suhteen nostattaa

päätään. Väliin menee hyvin eikä se arkea ihan hirveästi haittaa mutta

tänään on kyllä tympässyt tämä tilanne. Loppuuko nämä poikkeukselliset

olot ikinä? Alkaa turhauttamaan, kun menot on aika minimissä eikä oikein

mitään voi suunnitella. Ja täytyy myöntää, että tässä kaikki taitaa hiljalleen

alkaa odottaa sitä, että olis jokaisella omat menot ja aikataulut. Yksi

iso pelastus on kyllä ollut hyvät talvikelit, joten ulkoilla on pystynyt.

Mutta näin kun keli menee huonoksi ja kaikki matelee samankaton

alla niin herättää ainakin itsessä tosi paljon turhautumista. Ja sitten

alkaa kehä kiertämään negatiivisen palautteen ympärillä, jota viljelen

koko porukalle. Kyllä tässä niin kaipaisi irtiottoa ihan itsekseen.

Kuullostaako tutulta? No mitäpä sitä tänään muutakaan sitten sen

ulkoilun lisäksi olisi tehnytkään, kun leiponut pullaa. Todelliset

turhautimisen pullat. Ja hitto kyllä ne maistui hyvälle!

 

 

 

Mutta tilanne on mikä on ja ei auta, kun vain yrittää ajatella positiivisesti.

Haaveilla siitä, että ehkä joskus on vielä aika kun ei tarvii kulkea maskit

naamalla ja voi reissata. Voi tavata ihmisiä ilman pelkoa, että tartuttaa

jonkun jos vaikka itse olisi oireeton. Sitä, että voi reissasta perheenä, voi

tehdä pieniä irtiottoja kahden tai ystävien kanssa. Että lapset ja nuoret saisi

vielä joskus harrastaa normaalisti ja pelata. Nauttia niistä harrasteista,

jotka on iso osa elämää ja tärkeitä. Oon niin hahrmissani niiden lasten

puolesta, joilla harrastukset on olleet jäissä jo pitkään. Ja tietty yksin

eläjät. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta se on. Ei auta kuin uskoa,

että kaikki muuttuu vielä joskus normaaliksi. Millaisia ajatuksia sulla

on korona ajasta nyt kun sitä on pian vuoden jo jatkunut?

 

Nyt saunan kautta soffalle ja Putouksen pariin. Rentoa iltaa!