Uutisia sieltä täältä

Pitkästä aikaa uutisoinnin arvoista Models Ownilta!

Tämä pirtsakka Aciiid-lakka ilmestyi pari päivää sitten Models Ownin nettisivuille myyntiin. Sitä myydään vain ja ainoastaan nettikaupassa, joten Seppälään ei kannata rynnätä tätä tähystämään. Nyt kuitenkin voi elätellä toivoa siitä, josko saataisiin syksyksi pirtsakampia värejä. Kevääksi tulleet harmaat ja hyhmäisen liilat ja vihreät on jo turhan nähtyjä siellä kaupan hyllyillä. Miksiköhän lakka sai nimeensä kolme iitä peräkkäin? :)

Kerroin jokin aika sitten näistä MO:n uusista buffereista kommenttiboksissa, joten laitan tähän nyt kuvatkin niistä. MO:lta saa nykyään tollaisia kunnon nelipuolisia buffer-palikoita, jotka kestää varmasti paremmin, kuin ne nyt kaupoista löytyvät rimpulat. Toinen kummallisuus on tuo kaksipuolinen lättänä buffer, jonka toisella puolella saa viilattua kynnen kärkeä (hiekkapaperiviila?) ja toisella kiillotettua kynnen päällisen. Ihan kätevä, jos ei käytä kynsilakkaa, mutta haluaa kynsien näyttävän siisteiltä! :)

Nyt sitten vaan odottamaan koska näitäkin saadaan Suomeen asti...

Taidetaan vieläkin jatkaa Seppälällä... Kävin kyseisessä myymälässä tänään hakemassa valkoista kynsilakkaa loppuneen tilalle, ja mihin ihmeeseen törmäsinkään! Kynsilakanpuhdistusainetta. Ooooo, mansikan, ananaksen, trooppisten hedelmien ja omenan hajuisena! Ja vielä värikkäissä pienissä purkeissa? Mä haluuuuuun! Mut mitä ihmettä, kui tä näyttää näin oudolta? Luetaas tuoteseloste... "Tunge sormi purkkiin, ja pyörittele siellä olevaa sientä vasten. Kynsilakat ovat hetkessä poissa!"

Siinä vaiheessa iskin purkin takasin hyllyyn. Se oli siis sisältä yhtä isoa pesusientä, joka ui kynsilakanpoistoaineessa. Ja sinne pitäis tunkaista kynsi sormineen päivineen, ja simsalabim, lakat ois lähteny? Olisin oikeesti ottanut ton testiin ihan mielenkiinnosta, mut nyt menee rahat vähän johonkin muuhun, kuten muuttoon, joten sinne jäi. Jos joku muu haluaa uhrata 3,95e/on jo uhrannut ja ostanut ton, haluisin kuulla oliko toimivakin systeemi, ja kuin kauan kestää ennen kuin sieni on niin kämänen, ettei sitä voi enää käyttää.

Tää ei nyt liity enää mitenkään koko asiaan, mut pakko hehkuttaa! Tämän nappasin Seppälästä mukaani, koska eihän mulla ole vasta kun ööööö kaheksan purkillista body creameja ja viis purkillista käsirasvoja. Tää oli siis Hand&Body, ihan eri juttu! :D Mut se oli se tuoksu! Siis näin kirsikkaista tuotetta ei ole sit Lidlin kirsikkajogurtin Suomessa ollutkaan! Mmmmm... Läträän varmaa ton kans tääl päivät pitkät ihan huumassa. :D Mut jos niit muitakin kirsikan ystäviä löytyi, menkää Seppälään hakee tommonen. Makso vajaa neljä euroo ja purkissa on tavaraa 237 ml, eli ihan reilusti! :)

London 5678

Viimein olis tarkotus saada tää toinen osa julkastua. Siskon valmistujaisia vietettiin pari päivää sitten, ja koko viikonloppu meni siivotessa ja leipoessa, joten pahoittelut viivästyksestä!

Viidentenä lomapäivänä oli ohjelmassa London Zoo ja illalla uusin Pirates of The Caribbean. Riemukasta ohjelmaa varjosti mun mystinen mahakipu, ja pahoinvointi aamuisin. (Ei, en ole raskaana. :D) Mahakipu jatkus loman loppuun asti, mut ei onneks yhtä voimakkaana. Ekat kaks päivää tuntus, kuin joku olis aina sillon tällön survassu puukon mun vatsan läpi ja kiertäny sitä viel pari kertaa siin. Ei todellakaan kiva tunne! Olen kuitenki tunnettu siitä, et lähden päivän hommiin vaikka pää kainalossa, joten hammasta purren kohti eläintarhaa!

Ja voi että siellä oli kivaa! Sinne sisään maksoi vähän päälle 20e, mut se oli todella sen arvoista. Tykkään tosi paljon kuvata eläimiä, ja niitä kuvia olikin sit muistikortti puolillaan, vaiks koitin säästeleväisesti kuvata. Siellä oli tosi hienoa, kun sai monessa paikkaa kävellä eläinten keskellä. Ainakin pingviinien, lintujen ja apinoiden aitaukseen pääsi kävelemään polkuja pitkin.

Rakastan niiiiin paljon lintuja, ja tuolla niitä riitti! Oli pelikaaneja, flamingoja, riikinkukkoja, pingviinejä, sorsia viittä eri sorttia ja kaikenmaailman lintuja, joiden nimeä en edes tiedä. Perhostalo oli myös mahtava kokemus, sen läpi sai kävellä ja se oli täynnä perhosia. Ne vaan lensi siit korvan ohitte niin et suhina kuulus. Harmi vaan, et siellä oli tosi kuuma ja kostea ilma, joten kameran linssi veti samantien huuruun. :S

Uuuu! Mangustit oli yksiä mun suosikkeja hipon ja kirahvin lisäks! Ne on niin sulosia kun ne puuhailee siel, vahtii ympäristöö ja riehuu. :)

Nii ja olihan toi laamakin aika lutunen! Ja apina-vauva. <3 Vasemmas alanurkas on se hippo. Kerrankin mul oli mahdollisuus nähdä oikee hippo, ja sit se yks nukkus tollasena möykkynä ja toinen oli veden alla niin et vaan sieraimet näkys. :(

Päivän ruoka hankittiin eläintarhan grilliltä. Enpä ole koskaan syönyt yhtä kauheen makusta hodaria. :D Muutenkin vatta sattus aina kun söi tai joi, ja sit se makkara oli viel ihan sen makusta, kuin se olis jo kerran kulkenu jonkun suoliston läpi. Näin kauniisti sanottuna. Nina ei tosin huomannut siin mitään kummaa. :D

Ja sit oltiin (Nina oli) viel tosi anteliaita. Nina löys kadulta jonkun kolikon ja heitti sen sit tonne keräyslippaaseen, jonka rahat menee hyvään tarkotukseen! Ja tossa samaisessa talossa oli muuten kaikkii jännii itikoita. Muurahaisiaki meni siel sellasen köyden päällä ilman mitään suojaa niiden ja ihmisten välillä kantaen lehtii niskassaan. Tuol perhos-kuvarykelmässä ollut jätti-koppis oli myös siellä, verratkaa nyt sen kokoo siihen vieres olevaan banaaniin! Se oli isompi ku hiiri! :o

Nina ei uskaltanu tulla lintuhäkkiin kävelee, ni se salakuvas mua ulkopuolelt. :S Apinakuvaan mun piti liittää Ninan nassu, kun se oli tosa alemmassa ja mä otin kuvan, mut enpä jaksanu, kun olisin kuitenki joutunu suhraa sen naaman. :D

Yks eläintarhakuva viel! Pingviinei ja tosi kauniit kanoi. Noi kaks tuol ylhääl oli niin somia, kun toinen oli häkissä ja toinen juoksi siel vapaana, sit ne katteli toisias ihan hämmästyneinä. :D

Sit olikin jo aika juosta leffateatterille! Oli se sali vaan iso. Päätäki sai leffan ajan käännellä, jos halus nähdä mitä valkokankaan kummassaki pääs tapahtuu. :D Ninalla oli leffaeväänä poppareita ja limua (joista mä söin kans osan, kun ne oli jättimäiset) ja mä hain Ben&Jerry's-kojusta kirsikkajäätelöä. Ja taas herää kysymys; miksei sitä saa Suomesta? :(

Ainii, kävi muuten leffateatterilla hauska juttu. :D Nina tuli kysyy multa, et kai mä muistin ottaa mukaan mun leffalipun aamulla. Mä kaivoin kauhuissani laukkua, koska olin aamul vaihtanu laukkuu ja heittäny kaikki lippuset ja lappuset kiireessä pois. Ei sieltä mitään löytyny. Mentiin sit paniikis itkemään kassalla istuneelle miehelle, et mun lippu tais jäädä hotellille, eikä me ehditä enää hakee sitä. Se sit käski Ninan antaa lippus sille katottavaks, ja hehehee se mun lippu oli siin Ninan lipun alla ollu koko ajan. :D Muutamaa helpotuksen huokausta ja "OMG!":ia myöhemmin siirryttiin naureskellen salin puolelle. :D

Leffan jälkeen me mentiin hotellille, ja oltiin siellä kerrankin suhtkoht ajoissa. Yleensä me selvittiin sinne vasta kymmenen jälkeen ja oltiin nukkumassa puoliltaöin, ja aamulla oli herätys ennen kahdeksaa, et ehdittiin aamupalalle. Tähän väliin voiskin kertoo, toivottavasti en jo edellises postaukses kertonu, et hotellin hintaan sisältys siis aamupala. Siihen kuulus herkullisia riisimuroja tai vaihtoehtoisesti corn flakeseja. Henkilökunta valmisti rouskuvia paahtoleipiä minkä ehtis, ja niiden päälle sai ylähuulen lisäksi sipaista margariinia tai marmeladia. Juomavalikoima oli todella monipuolinen, pussikahvia, teetä ja appelsiinimehua. Viikon loppua kohti sitä alko olla jo aika kurkkuas myöten täynnä riisimuroja ja paahtoleipää, mut ilmaseks sai, ni en valita. :D

Ja kuvaan liittyen, meillä oli aika komiat maisemat parvekkeelta! Tien toisella puolella kun pidettiin jotain jalkkisharjotuksia melkeen joka ilta. :P

Noi meidän ostamat kanasipsit oli ihan hirveitä. Jos kanapihvi olis maistunu niiltä, se ois ollu ihan hyvä, mut kun kanasipsit maistu kanapihveiltä, se oli todella outo makuelämys. Toisin kun noi juotavat! Ääää, miksei Suomesta saa noita! Toi Cherryade onkin tosa jo loppu, se oli siis kirsikkalimua. Se oli just täydellistä, ei maistunu liikaa kirsikalta, vaan just sopivasti, niin et se oli vielä hyvää kolmenki päivän päästä, kun vedin sitä huoneenlämpösenä ilman hiilihappoa. Toi toinen oli kans hyvää, koska se oli limua ilman hiilihappoa. En oikeestaan niistä kuplista välitä, ja siks juonkin enemmän mehua. Toi oli viel vissiin appelsiini-passion, ja kirsikan lisäks rakastan passion-hedelmii. Siin maistus oikeen kunnolla se passion, kun jos täält Suomest jotain passion-litkuu ostaa, se ei maistu tasan miltään.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa Thorpe Park- päivä! Aamulla käytiin ekana katsastamassa hotellin ikkunasta näkyvä puisto, joka oli täynnä puluja. :)

Sit siel oli tollasia tosi isojalkasia lintuja. Kattokaa nyt noit poikastenki jalkoja! :D

Ja vietiin samalla kortit postiin! Niillä kesti kyl tosi kauan tulla, pari on edelleen tulematta. :S

Thorpe Park on vähän kauempana Lontoosta, joten sinne piti mennä junalla. Lippujen saaminen siihenkin oli oma operaationsa... Ihmiset sanoo metrojen olevan vaikeita ja monimutkaisia, mut kokeilkaapas kulkea bussilla! Jos siitäkin selviää, niin extreme-haasteena voi kokeilla junilla kulkemista. Ihan jo lippuautomaattiakin sai ettiä aika kauan...

Mutta Thorpe Parkiin selvittiin metrolla, junalla ja bussilla! Jos jotakuta kiinnostaa, metrolippuihin meni noin kuusi puntaa, edestakaisiin junalippuihin sanotaannyt kakstoista, edestakaisiin bussilippuihin kolme ja Thorpe Parkiin sisään jotain 25-30 puntaa. Liput huvipuistoon kannattaa ostaa etukäteen Thorpe Parkin sivuilta, koska portilta ostettuina ne maksaa neljäkymppiä + ostamalla etukäteen ei tarvii jonottaa lippuluukulla, vaan pääsee suoraan huvittelemaan.

Ja taas kerran, Ben & Jerry's jätskiautomaatteja Suomeen, kiitos!

Mun suosikki oli ehkä Saw-vuoristorata, joka näkyy yllä. Jo jonotuksessa alettiin luoda tunnelmaa seinäkirjotuksilla, koristeena olevilla kidutusvehkeillä ja jonottajien seassa harppovilla possunaamarisilla kaapu-ukkeleilla. Voin kuvitella et heikompihermosilla menis siinä jo pissat housuun. :D Itte vuoristorata lähti sisätiloista, jossa nähtiin tuttu nukke kolmipyörällään, Jigsaw telkkarissa latelemassa viisauksiaan ja saatiinpa vesisuihkukin naamaan samalla kun vaunut syöksy ulos. Pienen mutkan jälkeen kavuttiin kuvassa näkyviä pystysuoria kiskoja pisin ylös ja toiselta puolelta alas. Loppumatka olikin sit vaan kiemuroita ja mutkia kovalla vauhdilla.

Thorpe Parkista löytyy myös Saw- Alive- kauhutalo, jossa näyttelijät näyttelevät Saw-leffoista tuttuja kohtauksia Jigsawin ansoista. Huvittelijat saa olla siinä mukana, osana show'ta ja koittaa vissiin pelastaa niitä näyttelijöitä. Ihan pikkasen vaan ketuttaa, kun kyseinen talo oli suljettuna toukokuun. Odotin sinne pääsyä ehkä eniten koko lomalta. :(

Jos hurjemmista laitteista tykkää, kannattaa mennä Thorpe Parkiin. Sellasia laitteita et Suomesta löydä. Tunnelmakin oli siellä ihan erilainen, se oli selvästi nuorille suunnattu paikka, ei niinkään lapsille, vaikka niillekin pari laitetta löytyi. Jonotuspaikkoihinkin oli panostettu ja yleensä koko alueen maisemointiin oli varmasti käytetty punta jos toinenkin.

Jos sinne meinaatte suunnata, jättäkää kuitenkin väliin laite nimeltä Colossus. Jep, se näyttää kivalta, mut on yhtä tuskaa. Ei henkisesti, vaan fyysisesti. Kovat on mainoslauseet, mut ei se auta, jos istuimet on tehty niin, et aivot on yhtä muussia, kun sieltä lähtee. Päänojassa on sivuilla sellaset palkit, et pää ei pääse kierähtää pois paikoiltas, mut sitku siin on pään molemmilla puolilla kymmenen senttiä tyhjää tilaa ja pää hakkaa molempiin palkkeihin täysillä koko matkan ajan, niin ei siitä saa muuta kun päänsäryn ja aivotärähdyksen. Kaiken lisäks sinne sai jonottaa lähemmäs tunnin! Teitä on varoitettu!

Tosin jonottamiseen kannattaa muissakin laitteissa varautua. Me selvittiin aika vähällä jonotuksella suurimmassa osissa laitteista, mut kesällä saa varmasti jonottaa ihan kyllästymiseen saakka.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös X:/ No Way Out. Se oli aika mielenkiintonen! Me ei edes tiedetty mihin mentiin, kun tungettiin vaan tosta seinässä olevasta reiästä sisään. Päädyttiin sit pilkkopimeeseen sisällä olevaan vuoristorataan, joka kulki kaiken lisäks väärinpäin, selkä menosuuntaan päin. :D

Vesilaitteita siellä oli vaikka kuinka monta, kuten Särkänniemestä tutut Koskiseikkailu ja Tukkijoki, et ne ainakin kannattaa katsastaa kuumana kesäpäivänä! Me ei niihin päästy, kun Nina ei halunnu kastuu, ja ainoa mihin oltais haluttu mennä, oli tietysti kiinni. :(

Huvipuiston alueelta löyty monenmoista ruokapaikkaa, ja me päädyttiin nuudeliravintolaan kierrettyämme kaikki vaihtoehdot läpi. Se oli eka kerta, kun söin muita kuin pussinuudeleita from k-kauppa, ja hyviä olivat! Tosin vähän pelotti mitä se mun juiliva masu sanoo paprikoista, mut ei se paljon enempää niist kiukutellu kun limustakaan.

Limusta puheenollen, toi punanen törppö tossa kuvassa oli nerokas keksintö. Kun ton pullon osti kuudella punnalla, sitä sai täyttää limulla ilmaseks koko loppupäivän kaikissa huvipuiston ruokapaikoissa ja kahviloissa. Se oli tosi hyvä juttu, ja kerrankin tuli juotuu tarpeeks, kun oli kuitenki tosi kuuma ja aurinkoinen päivä. :)

Ihan kuin ei oltais oltu ihan tarpeeks väsyneitä päivän huvipuistoilun jälkeen, päätettiin vielä lähteä nähtävyyksiä kattomaan, kun muuten tulisi kiire niiden kanssa. Siltoja tuli jo nähtyä ihan tarpeeksi, joten otimme suunnaksi Buckinghamin palatsin. Me päästiin sinne vasta aika myöhään, mut kyl ne kuuluisat vahdit siel kuuliaisesti törötti paikoillas. Ja välil käveli edestakas. Siellä oli kyltti, misä kerrottiin et ne vahdit vaihdetaan joka toinen päivä. Nyt vois joku viisaampi sit kertoo, et seisooks ne samat vahdit siel kaks päivää putkeen syömäti ja pissimäti? :D

Palatsilta ja hienoimmalta patsaalta, jonka olen ikinä nähnyt (vasemmalla ylhäällä) mentiin jonkun puiston kautta Big Benille. Siinä vaiheessa mun kamera ilmotti et akku loppus. Onneks sain otettu Big Benistä viel parit kuvat, mut puistos olevat ankanpoikaset jäi nyt kuvaamatta. :( Ihan ku niit ei Suomeski olis. :D

Käveltiin siitä viel Thamesille asti, ja tuli nähtyy se maailmanpyöräkin, jonka juurelle pysähdyttiin syömään krhmmäkkärikrhmmmruokaa.

Ja siel yhden talon sisäl oli tollaset, mist ois saanu Hello Kitty- ja Paavo Pesusieni-pehmolelui! Mut ei me annettu niitte viedä meidän kolikoi. Yritin tota jo kerran siel Thorpe Parkissa, mis oli tollases nörtti-Paavoja. Sain sen kourajutun siihen yläpuolelle, ja se otti siit Paavosta jo kiinni, mut sit se koura ei sulkeutunu tarpeeks, eikä saanu Paavost otet ja sinne jäi. :(

Seuraava päivä, viimeinen, jona voisi jotakin tehdä, oli shoppailua, sightseeingiä ja oleskelua. Toi laukku tossa vasemmalla olis ollu niin ihana! Olen aina haaveillu Paul's Boutiquen laukuista, kun ne on niin värikkäitä ja mun näkösiä. Toi kuosi oli ihan täydellinen, eikä se iso kokokaan olis haitannu, mut siinä oli kova pohja. Ja se kova pohja oli järkyttävän iso. Mun olis pitäny kulkee käsi ihan ihmeellisesti sojottaen, jos olisin kantanut tota olalla. Se sentään makso melkeen 80e, niin sinne se kaunis laukku jäi. :( Noi pikaritkin olisin voinu viedä kotiin, ne oli sitäpaitsi tosi halpoja, mut en sit uskaltanu. Ne ois kuitenki menny rikki koneessa.

Päivän evästyksenä oli Pizza Hutin pizza. Mä otin tollasen aterian, mihin sai valkata pizzan lisäks ranskikset tai salaatin. Otin salaatin, kuka nyt ranskiksii syö pizzan kanssa, ja voi että oli ihanaa syödä kasviksia välillä! Pizzakin oli tosi hyvää, vaiks ananaksii olis saanu olla enemmän, ja yllättävän täyttävää! Katoin eka et eihän toi oo leivänviipalet isompi, mul jää nälkä, mut loppujen lopuks sai väkisin syödä sen viimisen palasen. :D

Oli kyl mielenkiintosta kokea tää Pizza Hut, kun Nina niin kauhiasti sitä ylisti. En ees sellasesta tiennyt ennen, kun niit on vaa tuol Helsingin suunnalla.

Sovituskoppikuvailua! Toi mun iso naamankuva on tossa siksi, koska piti päästä esittelemään mun rusketusraitoja! Siis palamisjälkiä... Mulla oli Thorpe Parkissa pitkähihanen paita ja farkut, mut onnistuin sit kuitenki palamaan tosta. Onneks se ei kauheen kipee ollu, mut kyl se aika pahasti punotti. :D

Sitten kun saatiin loput Oxford Streetistä katsottu läpi (Jes, mikä voittajafiilis! :D ), me laahustettiin Marks&Spencerin kautta Hyde Parkiin, jossa meitä tervehti iiiihanat linnut! Nina tykkäs tosi paljon, kun se niin kovasti tykkäs niist linnuista! :P

Eväiksi haettiin omnomnom-hedelmäpalaboksit. Miksei niitäkään saa Suomesta? Tai jos saa, niin maksaa varmaan mansikoita. Hehee, olenpas vitsikäs! Mut noit tulee ikävä. :(

Siel puistossa oli myös ihana Rose Garden. Siel oli vaiks minkäväristä ruusua, suihkulähteitä ja penkkejä. Just tämmösiin voitais Suomenki verorahat pistää. Vaiks me vaan käveltiin siit läpi, tuli ilonen ja rentoutunut olo. Nätei kukei ja ruusuntuoksua. :)

Ja hieno puu! Siellä oli niin paljon ihania puita, joita Suomessa ei ole. Kaikkii kukkivia puita. Niit olisin kans voinu salakuljettaa mukanani, ne oli niin kauniita näihin meidän peruslehtipuihin verrattuna!

Päädyttiin sen jälkeen taas Buckinghamin Palatsiin. Tällä kertaa vahdeilla oli eriväriset vaatteet. :o Ja se patsas näytti viel hienommalta auringonpaisteessa!

Noi poliisit oli niin söpöjä! Masut pullottaa luotiliivien alta, eikä hilpeyttä ainakaan noi hatut vähennä. Sit ne vielä onnistus muutenkin näyttämään siltä, kun ne olis repästy jostain sketsistä. Klikatkaa kuva vaiks isommaks ja kattokaa! :D

Ja kuten sanoin aikasemmin, ei oo busseilla ihan helppo kulkee! Meidän oli jo aamulla tarkotus mennä bussiajelulle kakskerroksisella bussilla, mut se suunnitelma vähän feilas. Me vaan mentiin pysäkille ja huidottiin bussi pysähdyksiin (Nina näyttää sihen mallia tosa kuvassa), mut kuski sanos et bussista ei saa ostettu lippuja, vaan lähin lipunostopaikka on seuraavassa kaupunginosassa. Onneks se kuski tarjoutus viemään meidät sinne ilmaseks. :)

Siel sit tosin saatiin tietää, et ei oo sellasii, kuin "päivälippu bussiin", vaan pitäis ostaa heidän Oyster-kortti, joka maksaa ihan liikaa. Käveltiin siis lähimmälle metroasemalle ja pitäydyttiin tutussa ja turvallisessa kulkutavassa. Iltapäivällä oli sit kuitenki uus yritys! Sieltä palatsilta käveltiin paikalliselle bussiasemalle, ja ostettiin automaatista liput yhdelle matkalle parilla punnalla. Valkattiiin ekana menevämme Victorian bussiin, mut niit tuli pelkkiä ykskerroksisia, joten hypättiin sittenkin Camden Towniin menevään bussiin.

Ja oli se huimaa kyytiä, kyl pelotti! Lontoolaiset on oikeesti hulluja kaahareita. Tääki bussi veteli pisin kapeita kujia kaasu pohjassa ja tööttäili mennessään. Siin sai pitää kovin ostoskasseistaan kiinni, ettei ne olis lentäny bussin toiseen päähän!

Camden Towniin selvittyämme me bongattiin Starbucks, joita oltiin koko viikon bongattu, mut ei oltu saatu aikaseks mennä kahvittelemaan. Totta kai nyt Starbucks pitäis kokea viel ennen kotiinlähtöä!

Mä otin karamelli-frappucinon ja suklaamuffinsin ja Nina otti juustokakkua ja jotain mitä en muista enää. Joku kaakao-juttu vissiin? Frappucinoon rakastuin! Vaiks sainki kiirees juoda sen, kun kahvila meni jo kiinni, ja ottaa loput metromatkan evääks. Suomeenkin ne toi just nyt sopivasti pullotetut Starbucksin Frappucinot, mut ei se kyl ollu yhtä hyvää. Maistu ihan siltä Frezza Moccalta. Mut ehkä Suomeen vois tulla Starbucks, kun ne meinaa lisätä niiden kahviloiden määrää 30%:lla tänä vuonna. :)

Viimisen päivän saalis oli sitten tässä. Vero Modalta pinkit farkut ja ihana mekko. Mekosta ne otti multa ekana kympin liikaa, ja oli tosi kivaa selvitellessä sitä sit. Farkut on ihanat, ne istu tosi hyvin ja ne ei oo kirkkaan pinkit, vaan tollaset kämäsen pinkit. Turkoosit shortsit ja pinkki hame oli Bershkasta. Sekin sais tulla Suomeen! Se oli niin mun kauppa. Värejä, värejä, värejä ja nättejä vaatteita, jois oli kivoja yksityiskohtia, mut myös ihan perusvaatteita herkullisissa sävyissä! Rusettipaitaa kattelin jo alkuviikosta, mut en sit ottanut. Nyt se kauppa, missä se oli, piti ettii uudestaan ja käydä ostamassa se. :)

Tuliaisiks ostin Jelly Bellyjä, sellasii nimensä mukaisia hedelmäkarkkeja ainakin kahdessakymmenessä eri maussa. Sit oli pakko ostaa kupla-suklaata, toi vihree. Siinä luki viel, et tunne kuplat suussasi! Olin ihan varma et se olis sellast poksuvaa. Ja höh. Se nyt vaan oli suklaata, jossa oli joku minttutäyte, jossa oli ilmakuplia. Jippii.

Shortsien taskuissa on viel Barry M:n eyelinerit. Niit oli kans pakko ostaa, ne oli vaiks kuin hyviä! Ja ihania ja mahtavia. En siis ole edelleenkää niit oikeesti saanu testattu, mut kokeilin niit kämmenselkään, ja siin ne pysys koko päivän, vaiks välil pesinki käsiäni. Ne metallisävyt varsinki oli hienoi, ostin sen hopeisen, joka näytti silt kun olis hopeetussilla piirtänyt. Kerrankin sellasest sai tasasta ja peittävää jälkee!

Ja tässä nyt sitten kuvia meidän hotellihuoneesta! Ekassa vasemmalla näkyy mun sänky. Se ovi siinä on vessan ovi ja sitä vastapäätä oli huoneen ovi. Oikeessa reunassa näkyy Ninan sänky, ei siis ihan hirveesti ollu ylimäärästä tilaa. :D Tossa myös kuva käytännöllisestä lavuaarista, mun käsi on siinä, et tajuutte kuinka pieni se lavuaari oli. Sit kivasti noi kylmä ja kuuma vesi tuli eri puolilta, ni sit sai aina päättää, et halusko polttaa vai jäädyttää kätes, vai ehkä kumpaakin. :) Oikeenpuolimmaisessa kuvassa Ninan sänky, vaatekaappi, josa oli noin kaks vaatepuuta (heivais tonki menemää ni sais lisää lattiatilaa) ja pieni pöytä, jossa oli vedenkeitin ja kahvikupit. Sen vieressä vielä yksi tuoli, jonka vieressä oli parvekkeen ovi, jonka toisella puolella mun sänky. :)

Hotelli oli kyl hintaan nähden ihan hyvä, ja talon ikään nähden ihan hyvässä kunnossa. Viikon oleskelu makso alle kakssataa euroa, mikä on ihan kohtuullista. Henkilökunta oli kyl vähän kummallista. Yks oli niin mukava, ja jutteli meidän kans siin viimisenä päivänä kaikkee Suomest ym., mut sit se yks oli aika tapaus. Kahdesti menin siltä pyytää jotain, ja aina oli naama väärinpäin. Ekan kerran hain salasanaa langattomaan nettiin, ja se vaan mulkasi tiskin takaa ja osotti tiskillä olevia minikokosia lappuja sanomatta sanaakaan. En edes saanu nettii toimimaan, kun salasana oli väärä, mut en uskaltanu enää mennä sanoo siit. :D Toisen kerran pyydettiin toista shampoo-pussia, ja taas se mulkasi pahasti, kaivo tiskin alta pussin ja heitti sen tiskiin, eikä sanonu sanaakaan.

Mut voin suositella tota hotellii, jos ei tarvii hotellii muuhun ku yöpymiseen ja peseytymiseen. Jos ei aio hengailla siel päivisin. Mietittiin kyl vähän, et jos viel mennään Lontooseen uudelleen, mennään vähän lähemmäks keskustaa sellaseen hotelliin, mikä maksaa 5-10 puntaa enemmän/yö. Tuolt kuitenki meni 20 min metrol keskustaan, ja se oli aika pitkä aika istuu.

Ja metroista puheenollen...

Niitä kans jää ikävä! Siel oli aika jännää suunnistaa maan alla oikeisiin metroihin erilaisissa olosuhteissa. Siel oli oikeesti ihan kummallista. Välillä niis käytävissä oli niin kauhee tuuletus, et tukka lensi. Välil siel oli niin kuuma, et tuli ihan hiki ja välil taas niin kylmä, et sai täristä. :D

Ja ne ihmiset! Niit oli ihanaa kyylätä! Taisin täst jo viime postauksessaki sanoo, mut kuin kivaa vilkuilla mitä kanssamatkustajat puuhailee ja miltä ne näyttää! :)

Toinen mitä tulee ikävä, on kaikki pikkujutut, jotka sai yhtäkkii arjen pysähtymään. Yks oli tollanen liikennemerkkitötteröä soittanut mies ja toinen ihana metrolaulaja. Se tuli vaunuun, laulo laulun, keräs rahat, siirtys keskelle vaunuu, laulo toisen laulun, keräs rahat, siirty vaunun loppupäähän, laulo kaupan päälle viel yhden laulun ja siirtys seuraavaan vaunuun. Se soitti myös samalla kitaraa, mut ei sekään ollu niin ihanaa, kuin se sen olemus. En osaa selittää, mut siit tuli ehkä vähän mieleen Jack Sparrow. Se oli sellanen ilonen ja huoleton ja huojuvainen. :D Ja se sai kaikki innostumaan! Kyl sen hattuun kilisi paljon enemmän kolikoita, kuin sellasen yhden, joka vaan selitti ettei sil oo rahaa, ja kulki hattu ojossa vaunun läpi... Mut et miten ihmiset tuol uskaltaa tehdä tollasta? Suomalaisille se olis liian noloa leikkii et liikennetötterö on torvi, tai alkaa laulelemaan junassa. :D

Mutta joka tapauksessa, joskus kaikki hauska loppuu. Perjantai-ilta meni pakatessa, ja sitä tavaraa oli ihan hirveet määrät! Sain ottaa neljä kiloa lehtiä käsimatkatavaroihin, ettei olis laukku painanu liikoja. :D Periaatteessa olisin saanu Ninalta lisäkiloja, kun sillä oli alle 20kg, ja niit sai sillee yhdistellä, mut en uskaltanu jos ne olis alkanu jotai kysellä siel. :S Suomes me päästiin check-iniin jonottamati, mut Lontoossa sai jonottaa reilusti yli puol tuntia, vaiks me hipsittiin jonoon jo paljon ennen check-inin aukeamista. Mun laukku painoki sit tasan 20.0kg. :D Oli sitä kyl kiva rahdata koko päivän paikasta toiseen! Ei siin muute mitää, mut yhdel metroasemal ei ollu liukuportai, vaan tavalliset portaat. Sain sitä rahdattu noin viis rappust ylöspäin, kunnes komee prinssi tuli siihe ja kysys tarviinko apuu, ja se kanto sen mun puolest rappuset ylös. :D Oisin vieny sen pojan kottii, mut se tais olla mua ainaki viis vuotta nuorempi. :S

Sit olikin jäljellä enää odottelemista. Odottelemista lennolle, odottelemista Suomeen saapumiselle. Lentoasemalta tehtiin vielä viimiset ostokset Accessorizesta verovapaina. Onneks oli kirkkaampi sää kuin tulomatkalla, näki vähän maisemiakin! Vasemmassa yläkulmassa näkyy Turku. :) Harmi et lentsikka meni Hesaan asti. Toi oikeen yläkulman kuva oli muuten junasta, kun oltiin matkalla lentoasemalle. Käskin näyttää mahdollisimman uupuneelta ja väsyneeltä, nyt kun viikon ravaaminen ja juokseminen on ohi. :D

Ylläolevat kuvat on itseasias lähtöpäivältä, kun koitettiin selvitä lentoasemalle parkkiin, mut ne tulee nyt myöhässä, kun sain Ninan kuvat. Osa muistakin postauksen kuvista on Ninan ottamia!

Kotiin olikin pitkä ja kulkuneuvorikas matka, kun ekana mentiin metrolla juna-asemalle, sieltä junalla lentokentälle, josta päästiin oikeaan terminaaliin ihmeellisellä sukkulalla. Sitten lentokoneella Suomeen, ja autolla kotiin. Sitä ennen tosin piti käydä Ninan äidin luona hakemassa auto täyteen tavaraa, ja sit just kun oltiin lähdetty, Ninan äiti soitti et muistettiinhan me kastella kukat. Eli täyskäännös ja kukkia kastelee! Sen jälkeen päästiin sentään pitkälle kotimatkalle. Vähän oli kuskikin väsyny, kun jossain vaiheessa katoin ihan selvästi et tien vieres hengailee leijona, mut se oliki kivenlohkare... Siit mentiiki sit aika äkkii tankkaa ja hypittii tasajalkaa pari kertaa auton ympäri ennen ku jatkettii matkaa. :D

Kotiin olikin ihanaa ja kummallista palata. Koko päivän oli kattonut vaan ikkunasta maisemia ja yhtäkkiä alkokin tulla tuttuja maisemia. Aamulla sitä oli vielä Lontoossa ja nyt Turun peräkylässä. Kotona olikin kaikki ihan innoissaan kun kaarsin autolla pihaan. Sieltä ne juoksi mäkeä alas ja halas mut ihan rusinaks. Puhuin koko illan taukoomati reissusta ja mun äitikin ihmetteli et mis kohtaa toi oikee hengittää. :D Ja sit pääsi omaan sänkyyn nukkumaan, mikä oli ihan ihanaa sen kivikovan hotellisängyn jälkeen. :)

Jes, matkakertomus on valmis! Toivottavasti teillä oli hauskaa lukiessanne tätä, koska mulla ainakin oli hauskaa kirjottaessani. :)

Lontoon lakat

Kahden Lontoonpostauksen väliin päätin tehdä vielä tällaisen tarkentavan postauksen Lontoosta ostetuista kynsilakoista, noista päivän ostokset- kuvista kun ne ei oikein erotu. :)

Haalin vähän vähemmän lakkoja kuin Nina, tai itseasiassa ihan yhtä monta (24?), mut niistä vain seitsemän päätyy omaan omistukseen. Monet meni tuliaisiksi ja sitäkin useamman luovutan myyntiin. Joten jos jäit viimeksi ilman Accessorizen ihania duo-chromeja, vilkuile Dazzling Nailsia tiuhaan! :)

No pitihän mun nyt yks Accessorize itellekin napata! Tässä Pin-Upissa on melkeinpä musta pohjaväri, ja lakan seassa on pieniä pinkkejä hileitä. Tämä oli melkein samanvärinen kuin Hot Looksin Minx, jota käytin mm. jätskikynsissä, mutta Minxissä on vaaleampi ja pinkimpi pohjaväri.

Stargazerit ovat ihania! Ostin Stargazerin neonpinkin 104:n yläasteella ollessani ja se oli pitkään lempilakkani, koska se oli pirtsakan värinen, helppo levittää ja se pysyi pitkään. Suomessa sain siitä maksaa noin 8e, Lontoosta näitä ihanuuksia löytyi vähän päälle kolmella eurolla, joten pitihän näitä ottaa! Stargazereita oli New Lookissa ihan järjetön valikoima, mut aikani katteltuani valitsin nämä kolme, 301, 319 ja 320. Näistä eka on vaaleansininen supermegashimmeri, toka vaaleanpunaisen korallihtava liilalla supermegashimmerillä ja kolmas pinkki supermegashimmerillä. En tiedä käytetäänkö näistä jopa sitä yhtä sanaa, jota en nyt muista (glass-jotain?) , mut nää näyttää olevan melkeen yhtä shimmeriä koko lakka. Peittävyyskin oli toki sen mukainen (swatcheissa n. 5 kerrosta...) mut lopputulos on sen arvoinen. :)

Nomnomnomnom!

Ja sitten vielä parit Goshit, sekä Barry M:n crackle-lakka. Gosheja sai kaksi yhden hinnalla, joten ne olivat tosi halpoja! Toi sininen on oikeesti vähän vihertävämpi kuin kuvassa ja se onkin nimetty Miss Mintyksi. Kellertävänharmaa on Groovy Grey ja kyljessä lukee, että se on vielä Special Edition, mitä lie se sitten merkitseekään.

Barry M:n ostin lohdutukseksi, koska oikeesti mun piti ostaa Models Ownin parit crackle-lakat, mut niitä ei ollu yhdessäkään niissä kolmessakymmenessäseitsemässä eri Bootsissa, joissa me käytiin! Yleensäkin MO-hyllyt ammotti siellä tyhjyyttään, vaikka olin niin valmistautunut kotiuttamaan sieltä yhden jos toisenkin pikkupullon. :(  Uskalsin sitten napata tuon Barry M:n, kun Salla sitä merkkiä blogissaan hehkutti. :)

Ja mitäs tämä kuva merkitseekään? :) Sitä tietysti, et fimot saapuivat! Itseasias jo ennen reissua. Nyt alkaa kiivas silppuumisoperaatio ennen kuin saadaan nää myyntiin, ja tietysti täytyy ite ensin testata vähäse, et tiedetää myyvämme hyvää tavaraa. :D

Mitä lakkoja teillä on hankinnassa tällä hetkellä? :)

London 1234

Moi vaan taas kaikille, selvittiin reissusta! On ollu ihan ikävä bloggaamista, ja nyt tuleeki sit oikeen jättipostauksia seuraavaksi. Tämä postaus kertoo otsikon mukaan neljästä ekasta päivästä ja lopuista neljästä kerron sitten seuraavassa postauksessa. Koko eilisen päivän kävin läpi kuvia ja muokkailin niitä, nyt olis viel kirjotusurakka edessä!

Ekan päivän aamuna lähdettiin siis autolla kohti Helsinkiä. Edes matkan aikana olleet mahdollisesti sortuvat tunnelit ei pelottanut niin paljon, kun mietin lentokoneen tippumista mereen. Ei se sinne sit onneks tippunu, vaan lento suju ihan rauhallisesti, vaiks taivaalla oli niin paljon pilvii, et muuta ei sit ikkunast näkynykkää. Nousu ja lasku oli hauskimpii, ihan ku olis ollu huvipuistossa! :)

Perillä sitä sitten ihmeteltiin Ninan kanssa, et hei me ollaan Lontoossa! Ei sitä vaan tajunnu. Pyöriskeltiin aikamme siel lentokentällä, kunnes löydettiin kummalliset sukkulat, joilla pääsi ilmaseks juna-asemalle vähän matkan päähän.

Siellä juna-asemalla sit vast mukavaa olikin ystävällisen henkilökunnan vuoksi. Löydettiin jostain joku luukku, josta sai junalippuja, ja näytettiin kartasta, et meidän hotelli on tossa, mitenköhä me sinne päästäis. Arvon virkailijarouva mulkoili meitä hetken vihasena ja puhisi, sitten se alko paiskoo tavaroita ympäriinsä ja tulostella meille jotain karttoja lisää, ruttas papereita ja paiskos niitä roskakoriin ja manas ihan tarpeeks kovaan ääneen työtoverilleen, kuinka on niin kurkkuaan myöten täynnä ihmisiä, jotka eivät tiedä minne ovat menossa... Et welcome to London vaa teillekki!

Onnistus se angstiltas sit sentää myymää meille liput, joilla päästiin ekana junalla London Bridgelle ja sit metrolla hotellille. Sinnekin selvittiin juostuamme pari korttelia ympäri matkalaukkuinemme.

Hotelli vähän jännitti, kun siitä on lukenut niin ristiriitaista juttua. Viikon aikana tuli huomattua miksi niin, mut ensivaikutelmat oli ihan hyvät. Meidän huone oli melkeen ylimmässä kerroksessa, jonne mentiin ylikapeita portaita pisin, jotka narisi somasti. Ja me saatiin parvekkeellinen huone, vaiks niitä oli hotellissa vaan kaks, ja ne sai ihan arpakaupalla! :)  Siellä huoneessa oli kyl ihan jääkaappimeininki kun mentiin sinne, yks kämänen patteri siel seinässä ei ollu ollu varmaa vähään aikaan lainkaan päällä, ja loppuloman se saiki sit hönkii täysillä, ettei paleltu. :D Hotellihuoneesta lisää siinä seuraavassa postauksessa.

Illalla oltiin niin väsyneitä, et vedettiin vähän sipsejä ja ihanaa kirsikkalimua, jotka napattiin jostain lähikaupasta ennen hotellille menoa ja mentiin nukkumaan.

Näkymä hotellin parvekkeelta

Aamulla herätys, sängystä pois, kiire jo pukemaan, pestäkin vois! Siitä se lähti. Päivä kakkosena päätettiin mennä Camden Towniin, koska sinne kannattaa kuulemma mennä sunnuntaina. Matkan varrella tuli jo bongattua muutama kiva kauppa, josta tarttukin yhtä sun toista mukaan...

Itse Camden Town oli kuin mitkä tahansa Suomen markkinat potenssiin viissataa. Sieltä löytyi kaikennäköstä turistikrääsää, mekkoja, vaatteita, itsetehtyjä koruja ja killuttimia, koriste-esineitä... Ja kaikki näytti tosi kivalta, ei lainkaan halvalla tuotetulta krääsältä. Hintakin oli toki sen mukainen, kyllä niistä koruistakin sai vähintään vitosen maksaa, ellei uskaltanut alkaa tinkimään. Ja se alue oli niin järjettömän iso, etten vieläkään ihan tajua sitä! Siellä kuljetaan välillä ulkona ja välillä sisällä, just kun luulee selvinneensä, mutkan takaa löytyykin ihan uusi aukio täynnä kojuja... Huh! Sinne kannattaa siis mennä noin ysiks aamulla, et selvii sieltä ysiks illalla takasin hotellille.

Ja jos sinne haluaa, niin sunnuntaina kannattaa mennä. Siellä oli ihan älyttömät ruuhkat silloin, mut kun me viikolla käytiin siel kans kääntymässä, ei siellä ollut kovin montaa myyjää paikalla.

Päivän ruokana toimi kana-pekoni-leivät. Mentiin ruokakoju-alueen keskellä olevaan taloon syömään, ja odoteltiin niitä yksiä kämäsiä leipiä yli puoli tuntia... Sitten kun saatiin ne, sieltä puuttu välistä majoneesit, mut oli niin kauhee nälkä ettei jaksettu välittää siitä. :D

Ja jälkkäriksi banskunlehdiltä tarjoiltua ananasta/banskua/mansikkaa valko-/maito-/tummalla suklaalla ja vaahtokarkeilla kuorrutettuna omnomnom! Sain kyl syödä Ninankin annoksesta osan, kun oli mukamas liian makeeta. :o

Siellä alueen keskellä oli aika kivasti ne kaikki ruokakojut rivissä, joten oli helppo kiertää ne läpi ja päättää mitä halusi syödä. Ulkona oli ruoka-aikaan todellakin ruuhkaa, mutta ruokaa tehtiin isoilla pannuilla nopeasti, joten siitä olisi saanut ruoat melkeenpä nopeemmin. Ei uskallettu kuitenkaan maistaa mitään siellä näkyneitä epäilyttäviä keitoksia. :D

Illalla oltiin ihan uupuneita kierrettyämme koko Camden Townin alueen ja tingittyämme nättejä mekkoja puoleen hintaan ahneilta kauppiailta, mut päätettiin silti mennä viel pienelle sightseeing-kierrokselle. Tarkotuksena oli käydä kattomassa London Bridgeä, mut se oli suljettu tieremontin vuoksi. :( Käveltiin sit pimeitä ja syrjäsiä kujia pisin seuraavalle sillalle, ja kipitettiin sitä pisin kattomaan Tower of Londonia.

Ninan tarinoitua mulle mitä siellä Tower of Londonissa on joskus tapahtunu (Tudors-tv-sarjan mukaan) päädyttiin mäkkäriin. Ja hyi mähän en sellaseen mäkkäriruokaan koske, kun siin tuotannossa riistetään lehmiä ja salaatteja ja sämpyläpuiden kasvattajia ja yhyyyy ja hese on paljo parempi, joten Nina söi kaks ateriaa. Jups, uskokaa pois! Se majoneesi oli kyl ihan mautonta. :(

Ja päivän päätteeksi taas liukuportaita metroon, ja metrolla hotelliin! Rakastuin kyl metroon jo heti ekoina päivinä. Oli niin kiva kattella niit ihmisii, jotka oli paljon värikkäämpii ja tyylikkäämpi kuin Suomessa. Siis niillä oli ihan oma tyylinsä suurimmalla osalla. Sit oli kiva kyylätä mitä ne tekee metrossa. Yks pelaa tetristä iPhonella, toinen kuuntelee musiikkia, kolmas lukee kirjaa, neljäs opettelee nuotteja ulkoota, viides kaivaa korvaa surumielisenä... Täällä tuntuu et lähinnä nuoret vetäsee napit korville ja kuuntelee musiikkia jossain bussissa, mut siel kyl ihan kaikki harrasti sitä bisnesmiehistä mammoihin.

Hotellilla levitettiin päivän ostokset sängylle ja tällainen oli mun saalis:

Camden Townista löysin itelleni kolme ihanaa mekkoa. Tai oikeestaan toi vasemmanpuolimmaisin oli tuliaiseks mun siskolle (ja se muuten rakastu siihen!). Myyjä halus siit ensin 27 puntaa, pikkasen heitti hinnan yläkanttii, mut tinkasin hinnan alle puoleen. :D

Ihanan Cupcake tarjottimen löysin ihanasta krääsäkaupasta. Olen tota jo Ebayssa kattellut, mut en oo raaskinu ostaa kalliiden postikulujen takia. Nyt sain sen sit halvalla. :) Kynsilakkoja löytyi paljon, mm. Goshit oli tarjouksessa, makso euroissa jotain 4e/kpl, pikkuset Mua-lakat ei maksanu paljon mitään. Sitten oli pakko ostaa vielä silikoniläpyskät kenkiin, kun tajusin unohtaneeni omani kotiin. Isille vielä tuliaiseksi suklaatupakkaa, joka on siis suklaatikkuja tupakka-askin näkösessä boksissa. :)

Ja sitten nukkumaan ja aamulla baanalle! Kolmantena päivänä oli vuorossa Oxford Street, Lontoon kuuluisin ja isoin kauppakatu. Päivässähän se vedettäis läpi, tuskin se nyt on isompi kuin mikä tahansa kauppakeskus... Siis sehän oli ainakin 2,5 kilometriä kauppaa kaupan vieressä, ja lisää kauppoja sivukujilla. Matkan varrella oli lisäks monia kauppakeskuksia ja lähes jokasessa muussaki kaupassa oli 2-4 kerrosta!

Aamulla oli tarkotus juosta suoraan Primarkkiin, ylihalpaan vaatekauppaan. Ei me sitä kuitenkaan löydetty kun vasta vähän ennen puoltapäivää, jolloin siel oli jo pahempi meininki kuin Hulluilla päivillä, kuten meille oli varoteltu. :D

Siellä oli kyllä niin itkettävän halpaa, et huh! Täällä Suomessa kun ei raaski ostaa toppia seitsemällä eurolla, niin sieltähän niitä sai parilla eurolla. Komeita korkokenkiä kympillä, ja näyttäviä, isoja koruja tai timanttikorvissettejä noin euro viidelläkymmenellä. Yks parhaista löydöistä oli sieltä kyl rintsikat. Niistä en varsinkaan raaski maksaa 15-20 euroa, ja halvemmat menee muutaman pesukerran jälkeen ihan krimpuloiksi. Tuolta sai ihanan väriset ja laadukkaan oloiset alle vitosella! Nyt melkeen harmittaa, et otin vaan kahdet. :S

Primarkin jälkeen oli jo pakko pysähtyä syömään, alkoi olo olla jo sen verran hutera. Päätettiin kokeilla KFC:tä, sieltä sai jotain kanajuttuja. Se on tunnettu jostain kuorrutetuista kanatöntsöistään, joita dipataan ja syödään, jos oikein ymmärsin. Me otettiin kuitenkin sellaset leivät, jossa oli paahdettua kanaa ym. kämää välissä. Ja tajuttiin vasta sen jälkeen, et syötiin kanaleipää edellisenäkin päivänä. :D

Ja shoppailu jatkui iltamyöhään asti. Ihastuin tohon sinertävään laukkuun yhdessä kaupassa, jossa myytiin viime kauden merkkituotteita. Kyljessä komeileva Versace lupaili jo hyvää, ja vilkasu hintalappuun vahvisti asian, ei ollu mun laukku. Seittemänkymmenen prosentin alennuksellakin se makso vielä 700 puntaa... Mut onneks löysin toisen kivan laukun parillakympillä! :)

Noita valkosia rusettipaitojakin kävin kuolaamassa, mut uskalsin vasta loppuviikosta hakea sen itelleni, vaiks se maksokin euroissa alle 15. Ja noi tietokoneen hiiret oli ihania! :D

Siellä oli muuten ihan ihmeelliset systeemit joka ikisessä kaupassa. Joka kaupan ovella seiso sellanen vartija, joka kyyläili tarkkana asiakkaita, ettei mitään sujahtaisi maksamati taskuun. Sen lisäksi monissa pikkukrääsäkaupoissa, esimerkiksi Accessorizessa oli yksi myyjä tyrkyttämässä asiakkaille ostoskoreja heti kun käteen eksyi enemmän kuin yksi tavara. Vielä sen lisäksi vaatekaupoista löytyi sovituskopeista 1-2 henkilöä, jotka katsoivat montako tuotetta otat sovituskoppiin ja sitten he vielä johdattivat vapaaseen koppiin. Sillä meiningillä katois Suomestakin työttömyys! :D

Illalla oli sitten ohjelmassa mun valitsema musikaali. Olin aina halunnut nähdä Phantom of The Operan, koska rakastan Nightwishin versiota siitä tunnusmusiikista ja tarinakin on niin ihana. Me otettiin halvimmat mahdolliset liput ja löysimme itsemme ylimmältä parvelta, jossa sai koko ajan kurkotella kaulaansa ja heilua, jotta näkisi jotakin. Siinä kyllä tapahtui aika paljon yläilmoissakin, et ihan hyvin siellä ylhäälläkin pääsi fiilikseen mukaan. Se haamun näyttelijä oli kyllä niin loistava! Sillä oli just oikeenlainen puhe- ja lauluääni, ihan kylmät väreet meni selässä, kun se veteli siellä! <3

Ja illalla olikin sitten aika palata hotellille ja katsastaa päivän ostokset.

Päivän paras ostos oli toi Suzy Smithin (kuka se sit onkaan) laukku, koska mulla ei ennestään ole laukkua. Olen jo kauan ettiny jotain, joka miellyttäis mun silmää ja lainaillu siskon laukkuja. :D Farkkuleggarit, yöhousut ja toppi on Primarkista, samoin kuin pinkit korvikset ja hiuskoristekin. Farkkujen päällä olevat korvikset on siskolle, samoin kuin kultaset kynsitarrat. Unimaskin ostin äidille, koska eka jonka hänelle tein itse, oli mukamas liian pieni, toinen, joka ostettiin kaupasta, oli väärää materiaalia, ja tää kolmas nyt onneks kelpas! Kynsilakkojakin löytyi, oli pakko ostaa Barry M:n vaaleenpunainen crackle-lakka, koska niit Models Ownin crackleja ei löytyny yhdestäkään Bootsista joissa käytiin, ja muutenkin MO-valikoimat oli niissä huonommat kuin yhdessäkään suomen Seppälässä! :( Huulirasvoja ostin kans kaks, Coca-Cola Cherryn ja mansikkaisen puutarhatonttu-huulirasvan Claire´s-kaupasta, joka oli melkeen mun suosikkikauppa koko matkan ajalta. siellä oli paljon samantapasta tavaraa kuin Accessorizessa, mut värikkäämpää ja leikkisämpää + halvempaa. :)

Evääksi ostettiin sipsejä ja keksejä lähikaupasta, koska illalla tuppas aina olee viel vähän nälkä. Sipsit oli Lontoossa ihan kummallisia, joko ne oli tollasia tosi pieniä pusseja, ehkä puolikkaita Taffelin megapussiin nähden, tai sit oli sellasia megapussin kokosia, jonka sisällä oli kuus pienempää pussia. :S

Ninakin löysi itelles ihanan mekon H&M:stä, se rakastus sihen heti! :D

Ja ekan kunnon shoppailupäivän jälkee sitä huomaski, miten paljon kolikoi noilla tuolla on!

Niillä oli 1:n ja 2:n punnan kolikoiden lisäks 1-, 2-, 5-, 10-, 20- ja 50-pennin kolikoita. Lisäks osa isompiarvosist kolikoist oli kooltas pienempii, kuin pienempiarvoset, eikä noit 1- ja 2-pennisii meinannu saada mihinkää hävitetty. Onneks meil ei tullukkaa niit sentin ja kahden kolikoi Suomee!

Ja sit neljäs päivä alkoi taas shoppailulla, Oxford Streetille oli pakko päästä takaisin, kun saatiin siitä kolmantena päivänä käyty vaan neljäsosa.

Kaupasta toiseen juoksentelua taas kerran. Tuli nähtyä monet ihanat vaatekaupat ja pääsi oikeen shoppailun makuun, kun tähän asti oli vähän säästellytkin. Selfridgellä tuli katsastettua maailman suurin kenkäosasto ja nähtyä livenä kaikenmaailman pradat sun muut. Siellä oli menossa sellanen Project Ocean-kampanjakin, en siitä mitään muuta tiedä, kuin että ne näyteikkunat oli ihan mahtavia. Harmittaa kun en ottanut niistä kuvia. :(

Välipalaa siirryimme syömään Mark&Spencerin alakerran kahvilaan.

Mä söin pekoni-salaatti-tomaatti-leipää ja smoothieta, Nina päätti pitäytyä kanaleivissä vielä kolmannenkin päivän... :D

Päivän pääruoka päätettiin syödä Burger Kingissä, brittiläisten kansallisravintolassa. Me etittiin sitä varmaan yli puoli tuntia kiitäen pisin Oxford Streetiä ja löydettiin se sitten viimein jostain viimisestä kadunkulmasta. Eikä odotusta edes palkittu, se ruoka oli ihan järkyttävän makusta! Hampurilaisen pihvi ihan löllyi rasvassa ja oli ihan vetelä. Hyyyh. Ninan pekonimikälie-hampurilainen oli vielä kaameempaa tavaraa.

Illalla vielä mentiin katsomaan Ninan valkkaamaa musikaalia. Ensin piti mennä kattomaan yhtä toista, mistä nähtiin mainoksia metroasemilla, mut huomattiinkin sen viimisen näytöksen olleen jo muutama kuukaus sitten... Nina valkkas sitten suunnitelma B:ksi Billy Elliotin, joka kertoi pojasta, joka halusi tanssia balettia. Pääosassa oli joku neljäntoista vanha poika, ja hui kauhia et se osas tanssia! Siltä sujus niin steppaaminen, baletti piruetteineen, kuin takaperinvoltitkin. Sen lisäks se osas laulaa ja näytelläkin vielä! Sen menoo vaa katteli suu apposen ammollaan koko esityksen ajan. Nyt meillä oli vielä paremmat paikatkin, otettiin ihan lattiatasosta, niin nähtiin kunnolla koko esitys. :)

Ja illalla tietystikin taas shoppailusaldo!

Lehdet ostin siskolleni, kun se pyysi tuomaan nuo itselleen. Sukat, kengät ja sukkikset käytiin hakemassa vielä Primarkista. Accessorizen kynsilakat taisi löytyä Superdrugsista, samoin kuin tummille hiuksille tarkoitettu kuivashampookin. Huulirasvat (cherry cupcake x 2 ja Spongebob-appelsiini), sekä kaksi kirsikkakäsirasvaa Claire´silta, shortsit ja laukku... mahtoks olla New Lookista? Jee, mulla on kaks uutta laukkua! :)

Piti ennen musikaalia käydä noi viemässä hotellille, koska ihan noi lehdetkin paino jo viis kiloa. Voin kertoo, et rankan päivän jälkeen oli yhtä tuskaa kanniskella niitä, luulin et mun olkapäät tippuu pois, kun niihin sattu niin paljon. :D Oli hotellillakin kiva ylläri kun mentiin sinne, siivooja oli jättänyt meidän oven auki ja hilpassu menemään. Onneks ei ollu mitään viety...

Siinä oli neljä ensimmäistä päivää Lontoon reissusta! Jo kolmantena päivänä alko olla jo aika väsynyt, kun koluttiin kauppoja kiireellä läpi, mut jostain sitä vaan löys voimia joka aamu kammetakseen ittes ylös hotellin kovasta sängystä, vaiks jalkapohjia edelleen jomotti edellispäivän kävelyn takia. :D Mut niistä neljästä viimisestä päivästä sit myöhemmin tällä viikolla, muun muassa London Zoosta ja Thorpe Parkista. :)

Huomhuom, kuvat kliksimällä isommiksi! :)