Kokokynnentarrat, osa II

Lyön päätä pöytään täällä, koska eiiih, kolme viikkoa edellisestä postauksesta! Eli hyvää joulua ja uutta vuotta samantein kaikille! :D Edelleen mättää tää koulun ja vapaa-ajan yhdistäminen. Siin se joululomakin meni koulutöitä tehdessä ja sähkökatkossa istuksiessa. Jep, asutaan sen verran korvessa, et ei niillä ollut myrskyn jälkeen kiire meidän luo. Sähköt oli kolme päivää poissa, lämmitys ei toiminut, eikä meillä ole edes takkaa ja lisäks vesikin meinas loppuu! Puhumattakaan kännyköistä, jotka oli mykkiä vielä pari päivää sähkökatkon jälkeenkin. Meidän tielle kaatui viis puuta (ja mettän puolelle viiskymmentä), mut onneks talot säästy. Yhdellä naapurilla pihalla kaatu ainakin kymmenen puuta, mut ykskään ei osunu taloon eikä autoon, pihakalusteisiin kylläkin, mut aikamoinen tuuri! Eikä ollut kyse edes mistään pienistä puista, vaan semmosista viistoistmetrisistä kuusista. Oli se vaan jännää! Ja oikeestaan se oli ihan kiva kokemus, tulipa pitkästä aikaa pelattua lautapelejä perheen kanssa oikeen urakalla! :P

Niin, mut ehkä teitä kiinnostaa enemmän kynnet, kuin myrskytuhot! :P

Nämä kynnet tein jouluaattoaamuna. Mulla oli aikaa tasan Lumiukon verran, joten en alottanut mitään ikuisuusprojekteja. Päätin ottaa testiin Seppälästä saadut (ks. ed. postaus) kokokynnentarrat. Olin todella epäileväinen kyseisiä lirpakkeita kohtaan, syynä edellinen kohtaaminen. Silloin testissä oli Born Pretty Storesta saadut tarrat, joita siellä nimitettiin kynsifolioiksi. Näihin verrattuna ne kyllä olivatkin aika foliot, todella paljon ohuemmat ja vaikeammat käsitellä. 

Nämä Wild&Mildin kynsitarrat tosiaan yllätti mut iloisesti! Toisaalta syynä voi olla sekin, että nyt mulla on puolet lyhkäsemmät kynnet, kun edellisellä kerralla. Silloin ongelmia oli lähinnä asettumisen kanssa, pitkä kynsi on kaareva, ja sihen on hirveen hankala taitella suoraa läpyskää. Nämä tosiaan meni ihan nätisti paikoilleen, ei mun tarvinnut kuin laittaa ne! :D 

Nämä myös kestivät aivan eri tavalla kuin Born Prettyn tarrat. Ehdin muun muassa saunoa ennen näiden kuvien ottamista, ja kuten näkyy, hyvin pysyi paikoillaan! BP:n tarrat vain irtosivat pahemmin saunomisen jälkeen. 

Vaikka nyt kovasti ylistinkin näitä, en silti vieläkään ihan lämmennyt kokokynnentarroille. Nämä hileversiot oli siitä suositeltavat, että poistamisessa meni hetki vain, toisin kuin viiden kerroksen hilelakan poistaminen... Tosin näistäkin jäi liimaa kynsiin, mutta se lähti pois suht koht nätisti, kun ensin vetäisi todella lakanpoistoaineesta märällä pumpulilla kynnen päältä ja sitten läästräisi liimat kuivaan pumpuliin. Edellisten kanssa kokeilin läpi melkeen kaikki myrkyt, ja liimat jäi silti kynnelle. :S

Toinen huono juttu näissä oli se, että vaikka kuinka nämä asetteli paikoilleen, ne alkoi repsottaa noin kolmen päivän päästä. Edelliset ohuet lähtivät irtoamaan kärjistä, mutta nämä jämäkämpinä irtosivat alaosasta kynsinauhan vierestä, niin että tarran ja kynnen väliin tuli pieni rako. Ei sekään olisi haitannut, mutta sitten neljäntenä päivänä mietin, mitä kaikkea kämää se tarra alleen kerääkään, ja oli pakko repiä tarrat irti, kun alkoi mielikuvitus lentää. :D

Edelleen sanon, että nämä sopii lyhyille kynsille, tämä pituus alkaa olla maksimi, etusormesta alko tarra jo vähän krymppääntyä, kuten kuvista näkee. Paketti oli kyllä todella hyvä, siinä tulee mukana yhteensä kaksikymmentä tarraa, aina kaksi samankokoista. Niinpä jokaisen kynnen kokoon löytyy varmasti sopiva, eikä ääripäätkään ole niin erikokoiset, etteikö samasta paketista riittäisi toiseenkin kertaan (tai kaverille kans!). Lisäksi paketissa oli mukana puutikku ja hiekkapaperiviila. Puutikulla oli helppo painella tarra tiiviisti kynteen, vaikka se lähinnä olikin tarkoitettu kynsinauhojen tökkimiseen. Viila hoitaa hyvin tehtävänsä tarran katkaisijana, lasiviila tuntuu olevan siihen liian epärouhea, ja miniviilasta saa oivan hätäensiapuviilan laukun pohjalle. 

Eiköhän siinä ollut tärkeimmät näistä tältä erää. Vielä on muutama paketillinen käyttämäti, ja odotan mielenkiinnolla, miten sellaiset printtiversiot, ei hileversiot toimivat, mutta siitä lisää sitten joskus! 

Näytän vielä parit jutut, joita tein ennen joulua, että uskotte etten ole tahallani lintsannut bloggauksesta. :P Tän vuoden joulukortti, joita tein parikymmentä, Ninalle tekemäni muffinssiessu ja koulun joulujuhlan lahjanvaihtoon tekemäni puluhylkeet:

Happy 25th Anniversary, Chernobyl!

Näin pääsiäisen vieton jälkeen onkin mukava palata arkeen ja muistelemaan Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta, joka tapahtui 25 vuotta sitten, 26.4.1986. Saatatte nyt miettiä, et mitä ihmettä alan tällasia selittämään, mut tässä taas yks asia, josta olen kiinnostunut. Seiskaluokalla tein esitelmän kemian tai fysiikan tunnille eri energiamuodoista. Ydinvoima oli mun pääaiheenani, tarkotuksena oli haukkua se lyttyyn ja olla niin maailmanpelastajaa että! Siinä esitelmää tehdessä kävi vaan niin, et huomasinkin ydinvoiman olevan hyvä juttu, ratkaisu koko energiaongelmaan. Ei tosin nykyisin käytetyt fissioreaktorit, vaan kehitteillä olevat fuusioreaktorit. No mut asiaan palatakseni, Tsernobyl tuli siinä sitten tietysti myös vastaan, ja se se vasta kiehtova juttu olikin!

Näin tiivistetysti, jos jotkut lukijat eivät ole asiasta tietoisia: Tsernobyl oli silloisessa Neuvostoliitossa sijainnut ydinvoimala, jossa tasan 25 vuotta sitten suoritettiin koe, jonka piti selvittää, ovatko laitteet vielä käyttökuntoisia. Fiksut testaajamiehet kuitenkin vetivät vivut punaisen puolelle huvin vuoksi, missä luki kissankokoisin kirjaimin "räjähdysvaara" tai jotain muuta, josta voisi päätellä, et sinne asti ei kannattais mennä. Ydinvoimalassa viel käytettiin erittäin epävakaata reaktorityyppiä, ja ei siinä kauan mennyt kun kuului poks ja koko voimalan katto lensi ilmaan. Ja siitä se hauskuus vasta alkoi!

Viereisessä kaupungissa säteilyarvot nousi taivaisiin, koska säteilevä ydinkämä pääsi sieltä suoraan taivaan tuuliin. Neuvostoliitto tapansa mukaan salasi kaiken, ja alkoi evakuoimaan porukkaa vasta parin päivän päästä, kun koko Eurooppa osoitti sormella Tsernobyliin päin havaitessaan epätavallisia säteilyarvoja. Silloinkin he vakuuttivat asukkaille, että me tässä vähän tuuletellaan, parin päivän päästä pääsette takaisin!

Seuraava ongelma olikin se ydinpolttoaine, jota levisi koko ajan lisää ja lisää ympäristöön ja tuulen mukana mm. Suomeenkin asti. Paikalle lähetettiin vapaaehtoisia "biorobotteja" tai "likvidaattoreita", jotka olivat tavallisia kansalaisia, jotka palkattiin korjaamaan tuhoja. Ensin tarkoituksena oli heittää ydinjätteet pois katolta ja haudata ne maahan. Katolla säteilyarvot olivat niin korkeat, että tunnin siellä oltuaan ihminen kuolisi. Aluksi katolla hääräsivät puskutraktorirobotit, mutta säteily oli niin kovaa, että parin päivän päästä nekin sekosivat ja lakkasivat toimimasta. Onneksi oli vielä biorobotit jäljellä! Ihmisiä lähetettiin katolle heppoisissa suojavarusteissa lapioimaan ydinpolttoainetta reunan yli. He saivat olla siellä vain 45 sekuntia päivässä, jotta säteilyarvot eivät nousisi liian korkeiksi. Kun tarpeeksi monta ihmistä oli altistettu vaaralliselle määrälle säteilyä, ne keksivät, ettei tästä tule mitään.

Lopulta, kun monta päivää riehuneet tulipalot oli saatu sammutettua ja viisaat miehet olivat lyöneet päänsä yhteen, rakennettiin voimalan päälle sarkofagi betonista. Se on kuin suuri kupu, jonka alle koko voimala peittyi. Se rakennettiin nopeasti ja vähän niin sun näin, eikä materiaalikaan tahtonut riittää. Tänä päivänä se sama sarkofagi peittää voimalaa edelleen. Varainkeruu aloitettiin heti lopullista sarkofagia varten, mutta vaikka asia koskee jokaista Euroopan maata, tarvittavia satoja miljardeja ei ole saatu vielä kasaan. Miksi sitten täytyy rakentaa uusi, kun vanhakin on jo kestänyt sen 25 vuotta? Siksi, koska se vanhakin vuotaa jatkuvasti. Kaupungissa elää edelleen muutama tuhat ihmistä, joista suurin osa työskentelee paikkaamalla sarkofagia joka ikinen päivä. Säteily sen vierellä on niin voimakasta, että jokainen työskentelee päivässä vain pari tuntia, jotta ei saisi tappavaa määrää säteilyä. Sarkofagi on kuin seula, ja se voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Se ei olisi vain harmi juttu kaupungin asukkaille, vaan jos sarkofagi romahtaa, sieltä lähtee sellainen säteilypöllähdys, että koko Eurooppa muuttuu asuinkelvottomaksi. Todennäköiseti me kaikki kuoltaisiin, että sepäs kuulostaakin kivalta!

Tämän jälkeen kaikilla on jo puntit täynnä, mutta vielä sananen bioroboteista, urheista työntekijöistä, jotka pelastivat  meidät kaikki oman henkensä uhalla. Heille luvattiin hyvät korvaukset, mainetta ja kunniaa. Ainoa mitä he saivat, oli Neuvostotyyliin mitali rintaan ja heihei. Ne harvat hengissäolevat saavat vielä noin viisisataa euroa kuukaudessa korvauksia, mutta se ei riitä edes korvaamaan heidän lääkkeitään, joita he tarvitsevat säteilysairauksiaan vastaan. Viimeiset kymmenen vuotta tukea on koko ajan pienennetty. Onneksi Venäjä muisti heitä tänään juhlatilaisuudessa, he saivat toiset mitalit! Jippii.

Nykyään tilanne Tsernobylin viereisissä kaupungeissa on aika mielenkiintoinen. Siellä kasvaa jotkut kasvit, mutta muuten siellä on ihan kuollut meininki. Siellä täällä asuu jopa ihmisiä, ja putket, jotka heille tuovat vettä, kulkevat maan päällä parin metrin korkeudessa, koska maa on niiin saastunutta, että sinne ei voi putkia laittaa. Silti asukkaat viljelevät samaisessa maassa perunansa ja porkkanansa. Pari vuotta sitten Tsernobyliin alettiin tehdä myös turistimatkoja, ja netistä löytyy parit kertomukset suomalaisten reissuista sinne. Laitan ne myöhemmin yhteen linkkilistaan.Yksi matkustaneista kertoo, että voimalan viereisessä kaupungissa oli ihan hiljaista. Siellä ei kuullut linnunlaulua, eikä minkäänlaista rapinaa tai kolinaa. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että maailmasta ei helpolla löydy enää paikkaa, jossa olisi aivan hiljaista, ei kuuluisi ainoatakaan ihmisten luomaa ääntä. Tsernobyl on kuitenkin yksi sellainen paikka. Siellä kuuluu vain ihmisen luoma hiljaisuus.


Näin tuli kerrottua pikaisesti Tsernobylin tarina, ja voin viimeinkin esitellä Tsernobyl-kynnet, jotka tein!

Tein nämä kynnet aika erikoisella tekniikalla, josta kiitos Beautiful and Chic- blogille. Siellä on ohjeet DIY-kynsitarroille, mutta päätin soveltaa sitä koko kynnen kuviin.

Ihan ensiksi valitsin kuvat ja tulostin ne. Parhaan kokoiset sain, kun mustasin kaikki, klikkasin vasemmalla hiiren nappulalla ja valitsin "tulosta" ja laitoin oikealta kooksi "Yhteyssivu"-nimisen vaihtoehdon. Vaihtoehdot pitäisi Win 7:lla näkyä siinä tulostusvalikon oikeassa reunassa kuvina. Sitten menin vielä oikeasta alakulmasta Asetukset > Tulostimen ominaisuudet > Sivun asetukset-välilehti > Ruksi pois kohdasta "Reunaton tulostus" > ilmestyy lista, valitse "Skaalattu tulostus" > Laita prosenttiluvuksi jotain 90% > Ookoota vaan ja tulosta. HUOM! Siinä ekassa ikkunassa, jossa näkyy kuvan esikatselukin, ota ruksi pois kohdasta "Sovita kuva kehykseen" tjsp., muuten kuvasta jää osa pois.

Itse tulostin valokuvapaperille, mutta DIY-tarrojen tekijä taisi käyttää tavallista paperia.

Sitten jotta kuvista saataisiin kynsille sopivat, tehdään kaavat!

Käytin kaavapaperina ikkunallisen kirjekuoren ikkunaa. Liiskasin sen kynttä vasten ja piirsin permanenttitussilla kynsieni rajat.

Sitten vaan leikataan! Merkitsin myös minkä sormen kynnen kaava on kyseessä.

Sitten kun on jättänyt vähän mustia reunoja näkyviin, on helppo asetella kaavaa kuvan päälle ja pohtia, minkä kohdan siitä haluaa. Lyikkärillä voi piirtää sen jälkeen ääriviivat.

Ja näin on koko kynnen tarrat valmiina toimintaan!

Loppuvaiheista mulla ei hirveesti kuvia olekaan, koska tää kokeellinen projekti vaati kaiken keskittymisen. Seuraavaksi oli siis vuorossa lakkaus läpinäkyvällä lakalla kuvien päältä, sitten kääntäminen toisin päin, ja sama homma uudelleen, tällä kertaa lakka laitetaan vain nurjalle puolelle.

Sen jälkeen paperi on periaatteessa vedenkestävä, mutta silti sitä on hyvä hetki liottaa vedessä, jotta siitä tulee hieman taipuisampi. Sitä täytyy vähän seurata, koska joistain kuvista vesi meni vähän läpi ja meinasi musteet levitä, mutta joitakin sai lilluttaa vedessä oikein urakalla, eikä mitään tapahtunut. Yleensä otin kuvan pois vedestä, kun reunoissa alkoi näkyä vähän kastumisen merkkejä.

Sitten alkoi se vaikein vaihe! (Joo suklaamunat taustalla :D ) Laitoin kynnelle kerroksen lihmaisinta hilelakkaa jonka löysin. Kerroksen ei kannata olla liian paksu, vaan ihan tavallinen kerros. Sitten alkaa asettelu. Kynsi on kaareva vähän joka suuntaan, joten kuva ei siihen ihan helpolla suostu asettumaan. Itse tein niin, että ensin painoin kuvan kynnen päälle ja kohdistin sen oikeaan paikkaan. Sen jälkeen painoin kiinni kynnen juuressa olevan lyhyen sivun, jonka jälkeen lähdin painelemaan pitkiä sivuja kiinni. Sen jälkeen etuosaan jää kauhea lippa, joten täytyy painaa se kiinni kynteen ja tehdä pitkille sivuille ikään kuin pienet laskokset, jotka tulevat sinne melko luonnostaan, kun koittaa liimata etu- ja takaosaa kynteen kiinni. Laskokset täytyy vain painaa vähän enemmän lyttyyn, jotta ne eivät jää näkyville paljon. Lopuksi täytyy painaa kuvaa kynteen joka reunasta, kunnes lakka kuivuu.

Ja tietysti reilu kerros päällyslakkaa päälle!

Kuvan kannattaa olla aavistuksen verran liian pieni kynteen, koska silloin päällyslakka kiinnittää reunat kynteen paremmin kiinni, ja ne on muutenkin helpompi kiinnittää. Ihan vain sen verran pienemmät, että kynsi näkyy joka reunalta puolen millin verran.

Kertokaa toki, jos aiotte yrittää! En nimittäin usko, et ketään muu olis näin hullu, et alkais tollasii väkertämään. :D

Noi siis kesti ihmeen hyvin. Käsienpesut ja kaikki meni, eikä kuvat liikkuneet minnekään. Niiden surmaksi koitui kuitenkin työt. Mut soitettiin aamulla töihin, ja tiskasin tänään kolmenkymmenen lapsen ruoka-astiat kahteen kertaan. Sitä ne ei sentään kestäneet! Oikeestaan kuvat pysys yhtä sormee lukuunottamatta paikoillaan, eikä lähteneet edes repsottamaan, mut muste lähti leviimään. :S

Palataksemme taas kynsien aiheeseen, oikean käden kynsistä löytyy Tsernobylin ympärillä olevaa piikkilanka-aitaa, varoituskyltti portilta, kuva bioroboteista ahertamassa katolla ja kaasunaamari nuken vieressä. Peukussa, joka näkyy ylimpänä olevassa kuvassa, on läheisessä kaupungissa seinässä oleva maalaus, joka mun mielestä kuvaa äitien surua.

Toisessa kädessä on lisää biorobotteja, radioaktiivisuudesta varoittava kuva, palanen onnettomuudesta uutisoivasta sanomalehdestä ja iso kasa kaasunaamareita. Peukussa on yksi suosikkikuvani Tsernobyliin liittyen, pieni epämuodostunut, säteilyn tuhoama vauva, joka saa aina olon haikeaksi.

Loppuun vielä mielenkiintoisia linkkejä, kannattaa katsoa!

Kuvia säteilyn vauroittamista ihmisistä.

Suomalaisen matkakertomus Tsernobylistä.

Kuvia kuolleesta kaupungista (klikkaa ylhäältä pictures) 

Youtube video biorobottien työskentelystä, kannattaa katsoa!

Ja osa 2.  

Kirjoittamaani tekstiin en voi antaa mitään lähteitä, koska kirjotin sen ulkomuistista. Olen täsä vuosien varrella impannut aiheesta tietoa kuin pesusieni, niin en voisi edes muistaa mistä kaikki tieto on tullut. Asiavirheitä saattaa siis olla, mut tuskin mitään sen suurempia, niin hyvin olen läksyni lukenut. :)

Nyt haluisin tietää, mitä tunteita tämä kaikki teissä herätti?

Pinkkiä pitkästä aikaa

Huuui, kun viime postauksesta on kauan! Mut mulla on tällä hetkellä elämässä ihan liikaa kaikkee. Tänäänkin olin neljään asti töissä, sit kävin kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet, sit juoksin balettiin. Nyt mulla on puolisen tuntii aikaa kirjottaa tätä + pari ajastettuu postaust loppuviikoks ja sit lähden siskon kans leffaan kattomaan Sawia 3D:nä! Ja sit viel huomen työt alkaa 6.30. :D Eli joko oon töis huomen ihan zombina tai sit hyperaktiivinen. Niinku yleensä. Pari päivää sit pistin lapset siel tanssii joululaulujen tahdis hienot roolivaatteet pääl, ja mä olin ainoa joka jakso tunnin verran heiluu ja pomppii siel. Lapsi toises jälkee kuukahti sohvalle voipuneena. :D Jep, se siitä sit taas, teit kiinnostais kenties mun lakkaukset enemmän, ku mun päiväjärjestys/työ!

Muttamutta, palatakseni arkeni selostamiseen, olin alkuviikosta amk pääsykokeissa. Sitä varten piti tietysti lakata kynnet! Ensin ajattelin vain, että pinkkiä pitää saada. Sitten ne näytti tylsiltä. Sitten lättäsin perhostarrat päälle, koska oli jo kiire nukkumaan. Ja taas näytti turhan tyhjältä. Hileet pelastaa aina, joten ryöpsäytin kunnon kimalteet kynnen kärkiin (oikeastaan sutisin nopein vaakasuuntaisin liikkein) ja valmista tuli!

Kirottu talvi! Ihmeen keinovalokuvat ja kädet huutaa kosteusvoidetta... Ja nyt kun sanoin sen, kaikki kiinnittää huomionsa mun ryppysiin sormiin. :D

Lakkana muuten oli BeautyUK:n Neon pink, hileet two waysta. Tarroista saan kiittää Viva la Nailsia.

Jes, siinä varmaan kaikki tältä erää. Kannattaa tosiaan käydä kurkkimassa huomenillalla uudelleen, silloin luvassa esittelyjä uusista Ebay-löydöistä!

Halloween- meininkiä

Koskas se halloween nyt sit oikeen olikaan? Amerikkalaiset ainakin vietti sitä viime viikonloppuna, mut täällähän sitä on yleensä juhlittu pyhäinpäivänä, eli nyt viikonloppuna... No, miten vain, tällä kertaa möröt ja halloween inspiroivat mua lakkauksissa!

Lakkoja on käytetty monenlaisia. Möröt on tehty two way-lakoilla ja punaisilla timanteilla. Alla oleva lakka on Sinful Colorsin Whats your name, musta lakka sinisellä kimalluksella, jota ei tosin kuvissa näy. Eikä oikeen kynsilläkään, jos on vähänkin huono valaistus... Tällee välihuomautuksena, joistain noista tulee enemmän mieleen alienit kuin möröt. Ihan aiheesta poiketen, Möröt vastaan muukalaiset on aika huono leffa. :D Mut tein mun ekat vesimarmoroinnit samalla kun katoin sen!

Sitten piti olla juttua päiväkodin hurjista halloween-bileistä, joissa olin keiju. Sinne tein vain yksinkertaiset lakkaukset, koska oli vähän muutakin järjesteltävää siinä... Models Ownin Lili's Pink oli täydellinen keijukaislakka!

Pistin päälle myös kauneusmessuilta kaupanpäällisiksi saamiani kynsitarroja, mutta ne olivat niin laadukkaita, että tippuivat joka ikinen yön aikana pois. :D

Puvusta mulla ei hirveen hyviä kuvia ole. Ei siellä ehtinyt valokuvaamaan ja lisäks hengailin koko päivän punasenpimeessä huoneessa, joten nekin kuvat mitä saatiin oli tärähtäneitä. Tässä kuitenkin jotain:

Jup, hieno pyllistys. Meikistä otin vielä illalla kuvaa. Illallakin oli hämärää, yllätys yllätys, et ei tässäkään kuvassa oikeen noi värit näy. Jos oikeen tihrustatte, näätte poskessa hopeisen kiekurakuvion. Tein sen Models Ownin (:D) kimalle-eyelinerilla. Oli ehdottomasti paras tohon hommaan, vaikka sen lisäksi kokeilin kaikenmaailman luomivärejä ja kasvomaaleja.

Sellasta tällä kertaa! Mun 50 lukijan arvonta muuttuu hyvin pian sadan lukijan arvonnaks, kiitos postin lakon, mut tuskin se haittaa. Lisäks mulla on toinenkin ylläripylläri hihiii, saatte kuulla siitä varmaan viimeistään joulukuun alussa. Varmaan jo aiemminkin. Täytyy keskustella asiasta toisen osapuolen kanssa ja odotella et posti kulkee taas. Räyr.

Akryylimaalikukkasia

Terveisiä Helsingistä! Olin eilen Värileikkien Ninan kanssa Kauneus & Terveys & Muoti- messuilla. Toki vähän kierreltiin sit keskustan kaupoissakin. :) Lista näytteilleasettajista ei sanonut paljon mitään, mut onneks messuilla oli yllättävän paljon kynsilakkoja. Kynsikoristeitakin oli kiitettävä määrä. Pienissä pyöreissä rasioissa myytiin pieniä sydämiä, kukkia, perhosia, kolmioita, neliöitä, pyörylöitä, hilettä, paljetteja, höyheniä... Kannatti siis käydä! Muotipuolellakin oli joitain kivoja juttuja. Vaatteita nyt ei hirveesti ollut, lukuunottamatta ylikalliitta design-vaatteita, mut koruja ja laukkuja ainakin löytyi. Kooky Gemsin koruihin ainakin rakastuin! Suunniteltiinkin jo vähäsen Ninan kanssa kimppatilausta. :)

Perjantai-iltana piti sitten tehdä reissulakkaukset valmiiksi. Halusin ehdottomasti 1) käyttää Models Ownin Purple Grayta ja 2) kokeilla akryylimaalien käyttöä lakkauksessa. Monet kynsibloggaajat ovat nyt kertoneet ostaneensa akryylimaalit, ja olihan mun sit pakko kaivaa omat tuolta kaapin perältä pölyttymästä ja kokeilla niitä, ennen kuin joku muu ehtii ensin. :P Inspiraatiota hain näistä lakkauksista. En oikeestaan tehnyt sitä tietoisesti, mut tajusin jälkeenpäin, et varmaan toi kuva nousi jostain alitajunnasta mieleeni, kun mietin lakkauksia.

Ekan kerran kokeilin samalla tuollaisia lakkauksia, joissa osa kynnestä jää näkyviin. Ennen maalailua vedin lakan päälle tavallisen päällyslakan, mutta kukkien päälle laitoinkin mattalakkaa.  Mun mielestä nää onnistui aika hyvin ekoiksi akryylimaali-lakkauksiksi! Aion todellakin käyttää maaleja jatkossakin, koska niitä oli paljon helpompi työstää, kuin kynsilakkoja. Kynsilakat ovat paksumpia ja ne kuivuu nopeammin, lisäksi maaleja on helpompi sekoittaa keskenään.

Esittelen vielä messulöytöni.

Ensimmäisenä pari purkkia koristeita. Keräsin ensin fiksusti kaikki haluamani putelit koriin (n. 30 kpl) ja sitten aloin miettiä, mitkä kaksi haluaisin. Lopputuloksena tuskainen palautusoperaatio. :D Nyt olen alkanut miettiä, et olisinkin halunnut noiden mustien tilalle joko sellaisen yhden hilepurkin tai salmiakki-kuvioita. Mut kyllä noillekin käyttöö löytyy!

Korviksetkin löysin. Kuten olen aiemmin sanonut, rakastan pöllöjä. Nyt sain pöllö-korvikset! Samasta paikasta bongasin aivan ihanat vesimeloni-korvikset. Toisesta puuttui yksi timantti, ja sain niistä kassalla alennusta huimat 5%! Mulla itelläni on punaisia timantteja, joten toi on äkkiä korjattu. :)

Sitten lakkoihin! Sinful Colorsin lakoissa oli tarjous, sai kolme kympillä. Taas hamstrasin kädet täyteen kivoja sävyjä, ja lopulta myyjä toi mulle pussin johon sain ne pinottua. :D Näihin kolmeen sitten päädyin. Nyt vähän kaduttaa, et jätin sen yhden oranssin sinne, mut sit olis kuitenkin pitänyt ottaa kaks muutakin.

 Musta pienellä sinisellä hileellä on #313 Whats your name. Turkoosi isolla ja pienellä hopeahileellä varustettu on #927 Nail Junkie. Vihreä, jossa on isoja hippusia, kuten Goshin Rainbowssa, on #220 Green Ocean.

Nämä kuvat eivät oikeen vastaa noita oikeita värejä. Otin ne luonnonvalossa, mut en saanut hyvää kuvaa sitten millään. Täytyy seuraavaksi varmaan suosiolla raahata kaikki kuvattava ulos auringonpaisteeseen... Noissa kaikissa on nyt kolme kerrosta, mut lakka kuivui nopeasti ja levittyi hyvin.

Kaupan päälle sai vielä valita paketillisen kynsitarroja. :)

 Uusi tuttavuus mulle oli Misa-merkkiset lakat. Mulla ei ollut mitään käsitystä, onko sen merkkiset lakat hyviä vai ei, mut nämä olivat superalennuksessa, joten pakkohan ne oli ottaa!

Pullossa on 15ml lakkaa, kuten Sinful Colorsissakin. Valkoinen on helmiäisvalkoinen ja vaaleenpunanen on creme-lakka. En ole vielä varma tuleeko tota vaaleenpunasta käytettyä, mut voihan sen sit vaikka laittaa arvontaan myöhemmin. Ja arvonnasta puheenollen, taas kerran, ihan pian käynnistyy arvonta täällä! Mietin jo kovasti, mitä laitan palkinnoksi. Aion hankkia jotain hieman erikoisempaa, kyllähän te voitte Models Owninne hakea itsekin Seppälästä. ;)

Heittäkääs jotain toiveita, millaisen värisiä lakkoja olisi kiva saada arvontaan! Synkkää ja syksyistä, vai kauniin kesäistä, kenties hilettä, vaiko hologrammia?



Peacock Green

Sunnuntaina lakkasin kynnet Models Ownin Peacock Greenillä. Olen tosin edelleenkin sitä mieltä, että se on sininen, eikä vihreä. Olen vielä aika uusi sinisten ja vihreiden lakkojen käyttäjänä, varsinkin noin tummien, joten tyydyin laittamaan koristeluiksi Viva La Nailsin sample-paketista löytyneitä perhosia. Ne muuten ovat parempia kuin pöllökynsissä olleet kukkastarrat, eivät vieläkään repsota, eivätkä näytä merkkiäkään irtoamisesta.

Peukalon kynteen oli pakko kokeilla postin perjantaina tuomia kynsiteippejä, jotka ostin Ebaysta. Paketissa oli kymmenen eriväristä rullaa. Kirjoitan niistä sitten myöhemmin esittelyn, mutta sanon jo nyt, että pysyvyys oli jopa huonompi kuin odotin, eivät pysyneet päivääkään kauniina...

Mulla tuli heti mieleen tosta Peacock Greenistä yksi toinen omistamani kynsilakka, nimittäin Rimmelin Green with Envy. Ja sekin on muuten mun mielestä sininen nimestään huolimatta! :D Joka tapauksessa, pakko oli tehdä vertailua.

Tarkan havainnoinnin jälkeen voin todeta, että lakat ovat perusväriltään aivan erilaisia, Peacock Green on huomattavasti tummempaa, mutta kummassakin on tasan saman värisiä kimallehippuja. Aika mielenkiintoista!

Tänään sain taas postipaketin, Models Ownin kimppatilaus osa II saapui vihdoinkin. Siitä kerron myös vielä tällä viikolla lisää, ja esittelen oman Models Own-kokoelmani, sekä pistän kuvan vielä koko tilauksesta. Olisi melkein tehnyt mieli pitää ne kaikki itsellä, sen verran herkullisia sävyjä ihmiset tilasivat! :)

Nyt toivotan hyvät yöt ja lähden korjailemaan unirytmiäni!

Pöllöjä!

Kuten lupasin, tänään...ai hups, keskiyö meni jo! :o No, kauhuleffoista jos jotain on opittu, niin se, että pöllöt ja muut pelottavat otukset liikkuvat öisin. Joten mun oli ihan pakko odottaa pimeän tuloa, jotta pöllöni uskaltavat tulla näytille! Niinhän se menikin!

Heheh, eiköhän mennä asiaan. Kaikki ovat varmasti huomanneet, että kaupoissa alkaa olla todella paljon kaikkea pöllö-tavaraa. Sen takia halusin tehdä itselleni myös pöllö-kynnet, koska olen jo pitkään tykännyt sellaisista hauskan näköisistä pöllöistä, mutta en halua ostaa kaupasta niitä samoja pöllöjä, joita kymmenet muutkin ostavat. Haluan jakaa pöllöilyn ilosanomaa myös teille, joten lopussa on ohjeet, miten saatte itse tehtyä hienot, ainutlaatuiset pöllökynnet. Sanokaa EI kauppojen tusinapöllöille! Kattokaa vaan niin ensi viikolla esittelen täällä uusia pöllökoruja tai jotain muuta vastaavaa...

Ylimmässä kuvassa paremmin onnistunut käsi, eli vasen käsi, sekä hieman piilomainostusta. Keskimmäisessä ylempänä olevat kynnet ovat oikean käden kynsiä, ihan vaan todisteeksi, että nekin onnistui ihan hyvin.

Ja sitten lakat, joita käytin:

Laitoin tärkeimpien lakkojen nimet kuvaan valmiiksi, jotta kiireisimmät lukijat (=kuvien katselijat) bongaavat ne sieltä helposti. Vasemmalta oikealle: Viva la nailsin kukkakynsitarroja (oli muuten sen verran pieniä, että oli hieman vaikeuksia irrottamisessa ja paikoilleen saamisessa), Models Ownin Sterling Silver, La Femme Beautyn Pink Cream, Two-way lakat (musta ja vaaleanpunainen), takana taas se sama nimetön lehden mukana tullut two-way lakka, Orlyn mattamusta Vinyl Matte, Trindin Nail repair (kerrankin muistin sen), Trindin quick-dry laitettavaksi kuvioiden päälle ja edessä vielä käyttämäni vanha eyeliner-sivellin.

Ja sitten ohjeet tuohon nimettömän pöllön tekoon. Nimetön viittaa siis sormeen, vaikkei pöllölläkään nimeä ole. :D Yritin tehdä sellaiset ohjeet, että kaikki ymmärtävät, joten kertokaa, jos olisi jotain parannettavaa.

Näiden lakkausten tekoon tarvitset ohuen siveltimen, esimerkiksi vanhasta eye-linerista. Eye-linerien siveltimet ovat usein myös melko laadukkaita, joten kannattaa ottaa talteen! Laitettuasi kynnelle haluamasi lakan, maalaa siihen oksa. Sen jälkeen valitse toinen väri, jolla haluat tehdä pöllön. Ota lakkaa pari pisaraa paperille tai muoviselle alustalle, josta saat helposti otettua sitä siveltimelle ja tee pöllön ääriviivat keskimmäisen kuvan mukaisesti. Sen jälkeen väritä pöllö samalla värillä mahdollisimman nopeasti ettei lakka ehdi kuivua, mutta jätä vatsan alue lakkaamatta.

Tee seuraavaksi pöllön vatsa. Tarvitset siihen toisen väristä lakkaa ja edelleen siveltimen. Putsaa sivellin kynsilakanpoistoaineella ennen vatsan värittämistä. Tee vatsasta vähän sydämen muotoinen, kuten kuvassa on. Sen jälkeen tarvitset two-way lakkaa. Jos sinulla ei ole sellaista, jatka siveltimen kanssa. ´Käytä two-way-lakan pursotuspäätä ja pursota pöllölle silmät mahdollisimman kauas toisistaan. Lakkaa saa laittaa runsaasti, jotta silmät oikein pullottavat. Siveltimellä saat aikaan saman tiputtamalla/kasaamalla isot pisarat lakkaa silmiksi. Anna kuivua hyvin! Jos haluat pöllölle silmät timanteista, upota ne ennen lakan kuivumista keskelle silmää.

Sitten seuraa vaikein osa. Tarvitset paksukarvaisen siveltimen, josta leikkaat yhden karvan irti. Sen täytyy olla tarpeeksi pitkä, jotta saat siitä otteen ja tarpeeksi paksu, jotta voit piirtää sillä ilman että se vääntyilee miten sattuu. Jos sinulla ei ole sellaista pensseliä, käytä mielikuvitustasi. Paksu siima saattaisi toimia myös, mutta neula ei tähän hommaan sovellu, se vain naarmuttaa lakkaa. Karvalla tms. tehdään pöllön silmiin ohuet viivat kuvan osoittamalla tavalla. Eli yksi viiva ylhäältä alas ja kaksi ristiin vähän kuin väli-ilmansuuntien mukaan. Jos käytät tässä liian paksua apuvälinettä, silmän väriä jää liian vähän näkyviin.

Lopuksi on viimeistelyn aika. Tee pöllölle silmän mustuaiset, nokka ja jalat mustan two-way-lakan pursotuskärjen avulla. Jos sinulla ei ole sellaista, tee ne äsken käyttämälläsi siveltimen karvalla tms. ohuella apuvälineellä tai ensiksi käyttämälläsi pienellä (eyeliner-)siveltimellä. Halutessasi voit vielä lisätä oksaan lehtiä tai kukkia tai mitä ikinä haluatkaan.

Näin. Mitäs tykkäsitte? Oliko ohje ihan turha vai innostuitteko pöllökynsistä? Kertokaa myös mielipiteenne uudesta sivupohjasta ja muista uudistuksista, jos ette sitä edelliseen postaukseen jo tehneet! :)

Vooou, mulla on blogi!

Viimein sain tämän aikaiseksi, enkä ole yrittänyt kuin viisi vuotta. En voi sanoa tälle blogille yhtä aihepiiriä, koska tämän aiheet tulevat olemaan yhtä ailahtelevaisia kuin mieleni ja mielenkiinnonkohteeni. Tällä hetkellä olen innostunut kynsien lakkaamisesta, leipomisesta, sisustamisesta, korttien teosta ja valokuvaamisesta. Nyt viimeinen viikko on kulunut tilatessa nättejä kynsilakkoja, sitä edellinen meni pelatessa The Sims 3:a yötäpäivää, ja sitä edellinen leipomalla ja kortteja tekemällä. Minulla oli nimittäin lakkiaiset. Nyt on edessä välivuosi, joten minulla on paaaaljon aikaa postailla tänne kuvia, ja ehkä vähän tekstiäkin. Ai niin! Saatan lähteä syksyllä au pairiksi, joten niistä kokemuksista kirjoitan myös tänne!

Heti alkuun esittelen lakkiaiskynteni.

Ostin kirpputorilta jotain kämäsiä kynsitarroja, ja halusin käyttää niitä. Pysyivät muuten neljä päivää kauniina irtoilemati! Lakkana kymmenen vuotta vanha H&M:n todella läpinäkyvä vaaleanpunainen.

Toiset lakkaukset, jotka minulla on tällä hetkellä:

Näissä on käytetty Rimmelin 60 seconds Green with envy-lakkaa. Päällä Seppälästä ostettua liila-turkoosia hilelakkaa. (Tässä välissä ehti pikkurillin kynsikin katketa.) Lakan alla käytän aina Trindin aluslakkaa.

Viikonlopun menoja varten laitan vielä lakat huomenna uusiksi, ja kokeilen juuri postista tulleita Konad-laattoja! :)