Esi-idätystä

Sadepäivänä uhrasin kasvimaalle sen verran ajatusta, että laitoin kurpitsan ja krassin siemenet likoamaan. Sen jälkeen pidän ne kosteana ja annan siementen kasvattaa pienet juuren ja varren alut ennen maahan laittamista. Sain tämän vinkin kasvimaanaapuriltani, joka ei koskaan esikasvata taimia ja hänellä on aina kadehdittava sato. Joten ihan on varmalla pohjalla tämä temppu.

Näiden pikku siementen varassa on kesän suuri sato 

Uusi yritys

Viime kesä vain mennä hurahti. Kasvimaa ei päässyt edustuskuntoon missään vaiheessa, taisi helteet viedä kitkemishalut. Tavallisesti menetän kasvimaan hallinnan elokuun loppupuolella, nyt se tapahtui jo heinäkuun puolivälissä. Ei siitä ollut mitään kirjoitettavaakaan.

No uusi yritys tänä vuonna. Pienennämme hiukan viljelyalaa koska kasvimaasta pitää nauttia. Saattoi olla, että liian suuri viljelyala alkoi tuntua työltä ja sitähän harrastus ei saa olla.

Kesää odotellessa

Vaikka tällä hetkellä suunnittelen pääsiäishiihtoja Lapissa, kesän tuntua on täällä "etelässä" jo ilmassa. Ensimmäisenä olen laittanut aina purjon taimet itämään ja niin teen tänäkin vuonna. Moni masentuu kun taimista ei tule lähellekään ostotaimien veroisia koti-ikkunalla, mutta vuosien saatossa olen oppinut, että noista hiuksenohuista rääpäleistä kasvaa lopulta kuitenkin aivan hienot purjot.

Tässä pari kuukautta esikasvatetut purjontaimet juuri istutettuina (tavallista tuhdimpia taimia)

Ja tässä sadonkorjuuvaiheessa

Kasvimaahöperön karkkipäivä

Ensimmäinen siemenlähetys saapui. Aivan kuin talvi olisi loppunut siihen paikkaan, miten ihmeessä nyt maltan odottaa kevättä ja sopivaa aikaa työntää siemenet multaan. Joukossa on vanhoja hyviksi havaittuja lajikkeita ja uusia ihania kokeiluja. Tulikohan näitä nyt tarpeeksi...

Satoa terassilta ja pihasta

Kylvin yrttejä, rucolaa ja kukkia ruukkuihin. Tänä keväänä yöpakkaset loppuivat toukokuun alkuun, joten olen voinut pitää ruukkuja koko ajan lasitetulla terassilla. Nyt ole siirtänyt jo osan ulos. Kastelua on pitänyt harrastaa päivittäin ja hyvin ovat yrtit kasvaneet. Maistiaisia on saatu timjamista, oreganosta, tillistä, rucolasta ja basilikasta. Reilusti satoa on korjattu persiljasta.

Basilika tekee isoja lehtiä vauhdilla (oli kyllä aluksi aika nihkeää)

Ylätasolla uusi basilikakylvös, alla rucolaa ja ruukussa papua

Osa miljoonasta palmukaalin taimesta päätyi Pirkka-kassiin

Malabarin pinaatti kasvaa rehevänä, kohta pitää maistaa

Tuolin takana mausteiksi kasvatettavat samettikukat

Naapurin perunat

Maahan pääsivät tänään loput kurpitsat ja taittoherne Sugar Bon. Olin ylpeä itsestäni kun taimikasvatusvaiheessa merkitsin jokaisen kurpitsapurkin, muka sillä tavalla tietäisin joka vaiheessa, mikä kurpitsa on kyseessä. Pahaksi onneksi kirjoitin kasvin nimen mustekynällä, jonka jäljen auringonvalo oli haihduttanut aivan näkymättömiin. Ei puhettakaan, että enää olisin saanut selvää, mikä kurpitsa meni mihinkin kohtaan. Tilanne on taas sama kuin muinakin vuosina, syksyllä arvuutellaan, että mikähän se tämäkin sitten on.

Kasvimaalla pyöriessäni jouduin väkisinkin vertailemaan muiden aikaansaannoksia omiini. Aika kekseliästä porukkaa. Ja varsinaisia viherpeukaloita! Etenkin naapuri, joka kohta kai pistää uudet perunat kattilaan porisemaan. En ole yhtään kateellinen, mutta...

Naapurin perunat

Omat perunat, suurin lehti ei ole edes perunan

Toisen naapurin riemastuttava kasvimaavahti

Söpöt taimirivit uuden palstalaisen penkissä

Entäpä sorsaäiti Rauha? Rauha oli kääntänyt nokan toiseen suuntaan ja kökötti tyynenä munakasan päällä. Kuulemma ei hätkähdä enää siinäkään vaiheessa kun kompostiin tuodaan lisää jätettä.

Rauha haluaa olla rauhassa

Kompostin asukit voivat hyvin ja muutakin tilannekatsausta

Äitisorsa oli taas hautomispuuhissa kun pyörähdin palstalla. Se kävi välillä uimassa ja ilmeisesti haukkaamassa välipalaa ja päästeli kovia ääniä houkutellakseen luvattomat kulkijat kauemmaksi munista. Sorsaperhe on nyt kaikkien palstalaisten yhteinen huolen ja jännityksen aihe: pelkäämme, että lokit huomaavat lennellessään pesän ja iskevät muniin, ihmettelemme, miten poikaset pääsevät pesästä, mietimme, pitäisikö sorsaemolle viedä ruoka-avustusta kun se yksinhuoltajana joutuu viettämään suurimman osan päivästä hautomassa. Ihmetyttää, miten yksikään sorsapoikue on tähän asti selvinnyt hengissä kun niistä ei olla hermoiltu isolla joukolla. Kauanko niitä munia haudotaan?

Hilkan palstalla teimme tilannekatsausta. Minähän istutin Uchiki Kuri-kurpitsat maahan ja ilahduin kovasti kun myös Hilkalla oli kurpitsat mullassa. Hänellä tosin harson suojissa, minulla tuulen ja tuiverruksen armoilla (ihan tyyntä oli), kohopenkissä sentään.

Hilkan kurpitsateltat

Vertailtiin kurkun taimia, samankokoisia oli Hilkalla kuin minullakin. Hilkallakin oli kasvamassa viidakkokurkku, huh, ihan yhtä pieniä taimia kuin minulla. Hilkka oli vuorannut kohopenkkinsä reunat kuivilla lehdillä, jotta kurkuilla ei kävisi veto. Kaulahuiviakin mietittiin. Minulla kurkuntaimet ovat vielä parvekkeella, täytyy kai niitä kaulahuiveja alkaa neuloa ettei kurkkuparkoja palele.

Lähdin palstalta kotiin illalla kymmenen aikaan enkä ollut viimeinen. Siellä touhuttiin kaikessa rauhassa valoisassa kesäillassa, tunnelma oli suorastaan mystinen. Ihana ilta ja ihana kasvimaa!

Iltakymmenen tunnelmia Kallaveden rannalla

Optimistin puutarhurointia

Palsta-alue vihertää

Koska löysin sääennustuksen, jossa yöpakkasia ei enää tule, aloin heti toimia sen mukaan. Väliäkös sillä vaikka joku muu ennustaa toista. Vein kasvimaalle loput pavut, Uudenseelannin pinaatin, lehtikaalin, loput palmukaalit (molempien kaalien taimet olivat enemmän kuin säälittäviä), esikasvatetut krassit. Ainoastaan kurkut ja kurpitsat on enää laittamatta ja nekin vain siksi, että käsiä ei ollut tarpeeksi kaikkien taimien kuskaamiseen.

Toissapäivänä maahan laittamani pavut ovat ihan virkeitä ja käpristyneet lehdetkin ovat oienneet. Papusato siis kuitenkin luvassa. Papuja ei ole nyt yhtä paljon kuin aikaisemmin, hmmm... vielä ehtii ostaa uusia siemeniä. Riittävästi ei riitä, liikaa on vasta tarpeeksi.

Avaimenreikäpenkki on nyt täynnä taimia ja siemeniä, siihen sopikin yllättävän paljon kasvatettavaa. Laitoin pensaspapu Merveille de Piemontet avaimenreikäpenkin etelärinteeseen, siinä niillä on lämpimät ja pehmoiset oltavat. Toivottavasti ymmärtävät olla kiitollisia.

Mitä kuuluu sorsaperheelle? Perheen isähän on liuennut takavasemmalle jo varhaisessa vaiheessa, äiti kyllä pitää huolta jälkeläisistään sitäkin paremmin.

Hautomispuuhissa

Tyynen rauhallisena pesällä

Väri-iloa naapuripalstoilla

Jokaisella palstalaisella on oman näköisensä kasvimaa. Ja se on tietenkin hyvä asia. Toinen haluaa palstastaan säntillisen suorine riveineen, toinen pitää palstaa rentoutumispaikkana ja hoitaa sitä suurpiirteisesti (kuulun jälkimmäiseen). Kukista pitävät kaikki.

Anni-naapurin ihanan väriset orvokit

Katrin tulppaanit

Leenan esikot

Omallakin palstalla kukkii tällä hetkellä jotain: voikukat ja leskenlehdet ja lemmikki... Muutenhan se on isoksi osaksi harson (jota inhoan) peitossa. Löysin netistä mieleiseni sääennustuksen, jonka mukaan Kuopiossa ei enää ole yöpakkasia. Voin siis poistaa harsot ja istuttaa kaikki ylikasvaneet taimeni maahan, jee. Älkää sanoko, että iloni voi olla ennenaikaista.

Purjopenkit ilman harsoa, harson alla perunaa, porkkanaa, naurista, pinaattia...

Kurpitsantaimet isottelevat

Olen kärsimättömänä odotellut ja vahtinut taimieni kasvamista ja nyt kun ne sitten kasvavat, odottelen aivan kärsimättömänä, että pääsisin istuttamaan ne maahan. Vielä en uskalla luottaa, että yöpakkaset pysyisivät poissa. Laitoin jo pavutkin esikasvatukseen ja nehän itivät alta aikayksikön. Tuossa ne nyt seurustelevat kurpitsojen kanssa ja yrittävät ottaa ne kasvussa kiinni. Tuo hyvin itänyt papu on Cobra-salkopapu, mutta muutkin näyttävät olevan elossa.

Kurpitsantaimet kasvavat ulos purkeistaan ja kohta koko terassilta

Malabarin pinaatti on kasvussaan maltillinen

Ylemmässä kuvassa papujen ja kurpitsoiden välissä on muutama säälittävä palmukaali. Ehdin jo mainostaa kasvimaaystävilleni, että minulla on hirmuinen määrä palmukaalin taimia ja lupailin niitä kaikille. He ehkä odottavat jotain näyttävämpää kuin nuo veltot ruipelot. Alakuvassa Malabarin pinaatti kasvaa hitaasti mutta varmasti (keksin tuon "varmasti" koska se tuntui kuuluvan lauseeseen). Se on kauniin näköinen, mutta tällä kasvuvauhdilla voin poimia siitä lehtiä joskus 2020 syksyllä.

Ostin sitten stevian

Stevian kasvatus siemenestä meni täysin pieleen, yksikään siemen ei itänyt. Iltasanomissa stevian kasvatuksesta kerrottiin seuraavaa:

"Kasvia voi viljellä siemenestä tai istuttamalla valmiin taimen. Taimikasvatus aloitetaan jo helmi-maaliskuussa. Siemeniä ei peitetä vaan ne painellaan kevyesti kostutetun kylvömullan pinnalle. Itämisaika on 10-30 vuorokautta riippuen lämpötilasta. Ihanteellinen lämpö kylvöksille on noin 25 astetta.

Esikasvatettu taimi on hyvä pitää sisällä, kunnes hallanvaara on ohi. Sitten taimen voi istuttaa ulos ravinteikkaaseen multaan joko yrttipenkkiin tai ruukkuun. Suomessa yksivuotinen stevia viihtyy erittäin hyvin lämpimässä kasvilaatikossa, ja kesän päätteeksi pikku taimesta on kasvanut tuuhea monihaarainen kasvi..

Taimi maksoi 3,90€

Kasvista käytetään sen lehtiä joko "raakana" murskattuna tai kuivattuna. Jo yksi murskattu lehti makeuttaa mehukannullisen. "

Wikipedia tietää, että stevia on 300 kertaa makeampi kuin sokeri, siinä ei ole kaloreita, ja se sopii myös diabeetikolle. Kasvi on löydetty Paraguayn itäosista 1800-luvun lopulla, jossa alkuperäiskansat käyttivät sitä makeutukseen.

Lisätietoa steviasta ja sen käytöstä stevia-sivuilla.
P.S. Lisäsin stevianlehtiä pieneksi pilkottuna raparperihilloon. Kyllä ne makua antavat, tosin lisäsin myös sokeria varmuuden vuoksi.

20 kappaletta kurpitsantaimia

Kesä on tullut. Lämpötila lähes hellelukemissa. Kävin puutarhakaupassa multaostoksilla, vielä on ruukkuja tyhjänä vaan ei kauan. Eilen laitoin osan Malabarin pinaatin taimista ruukkuun, reunoille kylvin Freddy-nimistä pinaattia. Nyt ajattelin siirtää samettikukat kunnon multaan isoihin ruukkuihin. Toivon todella, ettei pakkanen enää pauku, ruukkujen siirtely on sen verran työlästä, että takuulla jonain iltana unohtuu. Kurpitsoita vielä varjelen kylmältä, tämän näköisiä ne ovat tällä hetkellä, olen vähän ylpeä. Kuvista puuttuu vielä Papaya Pear, ujouttaan jäi sivummalle.

Hokkaidokurpitsa Uchici Kuri

Kurpitsa Butternut Hercules

Kesäkurpitsa Striato d´italia

Kesäkurpitsa Tondo Chiaro di Nizza

Tulossa kurpitsakesä

Kurpisantaimet

Siirsin taas taimipurkkini terassille aurinkoa ottamaan. Lähes kaikissa kurpitsa-astoissa on jo taimen alku, jippii!! Perheeni ei ole vieläkään oppinut arvostamaan kurpitsaa ruoka-aineena. Nyt jos joku tietää huippuhyvän kurpitsaruoan ohjeen niin otan kiitollisena vastaan.

Kesäkurpitsaa luvassa

Vapaapäivä. Ja vettä satanut koko päivän. Jos olisi hiukan myöhäisempi ajankohta, osaisin iloita sateesta, mutta nyt se ärsyttävästi hidastaa maan muokkausta ja tepastelua plantaasillani. Viime viikonloppuna kylvämäni kurpitsat ovat alkaneet itää purkeissaan ja olenkin siirrellyt niitä terassille siinä toivossa, että viileys hidastaisi varren venymistä honteloksi. Kesäkurpitsa Tondo chiaro di Nizza on kirinyt Herculeksen ohi ja pukkaa jo sirkkalehtiään auki. Hyvin kurpitsantaimet ovat aina läheteneet kasvuun, mutta yhtäkkiä niissä on ollut pitkä, kapea, kiemurainen varsi, joka lopulta, juuri kun alan istuttaa sitä kasvimaahan, ottaa ja katkeaa. Älyäisivätköhän tänä vuonna olla hiukan maltillisempia varrenvenytyksessään.

Joskus ilo voi syntyä näin pienestä

Ruukkuun siirtämäni Red Gem-samettikukat napottavat terhakasti ruukussaan. Pitäisi kuulemma latvoa, jotta kasvaisivat pensasmaisemmin. En raski ihan vielä niitä kiusata.

Uskookohan kukaan, että nämä ovat luonnossa paljon paremman näköisiä kuin kuvassa

P.S. Eilen uhkailin Malabarin pinaattiani kovin sanoin ja eiköhän vain täksi aamuksi olleet ilmestyneet ensimmäiset sirkkalehtien jälkeiset lehdet. Uhkailu kiristys ja lahjonta taitavat olla avaintekijöitä vihannestenkin kasvatuksessa.

Palmukaali ulkoilee

Palmukaalivauveleita

Aurinkoinen päivä, ei aivan niin lämmintä kuin sääennustuksessa luvattiin. Viime yö oli ensimmäinen, jolloin unohdin peitellä taimet terassilla. Ei niille käynyt kuinkaan. Olisi minulle niin tyypillistä ensin kasvattaa kaksi kuukautta työllä ja tuskalla taimia ja sitten palelluttaa ne yhtenä yönä. Näin kävi palmuvehkalle, josta minulle sanottiin, että kasvaa vaikka sängyn alla. Vein sen ulos ja heti ensimmäisenä pakkasyönä se ryökäle jäätyi ja nyykähti sulamisen jälkeen velttona terassille. En voi suositella noin epäkiitollista kasvia kenellekään.

Tuo Malabarin pinaattikin on aika nokkavaa sorttia. Se kasvoi innoissaan kylvömullassa, mutta kun vaihdoin sen uuteen purkkiin, ravinteikkaaseen multaan (tosin Lidlistä ostettuun, siitäköhän se närkästyi) niin siihenpä pysähtyi kasvaminen kuin seinään. Annan sille vielä muutaman päivän armonaikaa osoittaa kiitollisuutta, muuten päätyy pataan ennen aikojaan.

.

Palmukaalin lisäksi ulkoilemaan pääsi Malabarin pinaatti ja samettikukat

Malabarin pinaatti pitää mykkäkoulua purkin ja mullan vaihdon jälkeen.

P.S. Striato d´italia-kesäkurpitsa on itänyt!! Herculeksen etumatka ei ole ollenkaan ratkaiseva.

Herculeksella unelmalähtö

Viime viikonloppuna kylvämistäni kurpitsoista Butternut Hercules on päättänyt voittaa kasvuunlähtökisan. En voi laittaa siitä kuvaa, koska idut ovat vielä hyvin pieniä. Minähän kylvin näitä siemeniä kuuteen purkkiin varmuuden vuoksi.  Hyvä Hercules! Siemenpusin kuvassa Hercules näyttää tältä, elokuussa suoritamme sitten vertailua minun aikaansaannokseen. Ethän petä Hercules!

Siemenpussin lupaukset

Malabarin pinaatti-asiaa

Olen kuluttanut koko aamupäivän (joka piti kuluttaa siivotessa) katsemalla You Tubesta kaikenlaisia puutarhavideoita ja lueskelemalla puutarhablogeja. Kekseliäitä puutarhureita on maailma pullollaan. Koska olen kylvänyt Malabarin pinaattia tietämättä, millainen siitä tulee ja kasvaako se edes täällä, olen etsinyt siitäkin lisätietoja netistä. Eksyin sivuille, joilta poimin tämän kuvan.

Olisiko näistä vinkeistä hyötyä, katsotaan

Ja lisätietoa valokuvien kera myös näiltä sivuilta

Kivan näköinen köynnöskasvi näyttäisi olevan

Taimikasvatusta ja -ulkoilutusta

Aurinko kyllä paistaa, mutta tuuli on vietävän kylmä. Tulisi se kesä jo! Tänään pääsivät maitopurkkeihin elämäänsä aloittelemaan kurkut (Petit de Paris) kurpitsat (Uchiki Kuri, Papaya Pear, Butternut Hercules),  ja  kesäkurpitsa (Striato d´italia, Tondo Chiaro di Nizza). Kuljettelin aurinkoiselle terassille ulkoilemaan samettikukkien pikkutaimia ja siirtelin isompiin purkkeihin rosmariinia ja Uudenseelannin pinaattia. Tarvitsisinkohan lastenvaunut vauveleiden kärräämiseen?

Enhän sitten yhtään liioitellut kurpitsankasvatuksessa

Rottavainaan jäämistö toimii hyvin leikkikehänä pikkutaimille

Kasvimaamuistiinpanoja

Lupasin itselleni, että tänä vuonna kirjaan ylös, mitä lajeja olen kylvänyt ja miten niille käy. Tässä tähän astiset kirjaukset. Kun katson listaa, ihmettelen itsekin, minne kaikki mahtuvat (eivätkä ne totta puhuen mahdukaan, pöydät ja ikkunalaudat pursuavat ja ikkunoiden pesu on mahdotonta, voi voi...) 

laji	maaliskuu	huhtikuu
Purjo Titan	13.3. E	latvottu
Uudenseelannin pinaatti	13.3. E
Persilja	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun
Oregano	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun timjamin kanssa
Rosmariini	25.3. E
Timjami	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun oreganon kanssa
Pieni samettikukka		12.4.E
Munakoiso		13.4.E
Stevia		13.4.E
Malabarin pinaatti		13.4.E 25.4. suurempaan astiaan
Kääpiösamettikukka Sweet Mace		21.4.E
Kääpiösamettikukka Lemon Star		21.4.E (24.4. hyvin itävät)
Ryhmäsamettikukka, omat siemenet 2011		21.4.E (24.4. hienosti ovat lähteneet itämään)
Basilika Large Leaved		24.4.E
Palmukaali Neri di Toscano		27.4.E
Tilli Bouquet		27.4. ruukkuun
Purjo Kööpenhaminan tori		28.4.E
Sidesalaatti		28.4.E
Basilika		28.4.E

Kasvimaan katsastus

Kävin kurkistamassa mitä palstalle kuuluu. Ainakin lumi oli sulanut. Muuten sinne ei vielä kannata rynnätä, on vielä melko märkää. Minulla oli muovipussi, hanskat ja sakset mukana jos vaikka saisin jotain tuomisia. Se oli kyllä turha luulo.

Raparperit ovat kyllä tulossa, mutta eivät keruukunnossa

Piparjuuri tunkee versojaan entisten seasta

Lipstikassa, josta saa alkukesän maistiaisia, oli vielä piparjuurtakin pienemmät versot. Viime kesän persilja kyllä vihersi mutta ei ollut vielä oikein innostunut tuottamaan uusia lehtiä.

Kotona jatkoin taimipurkkien kanssa. Nyt laitoin uuden satsin purjoa kun satuin löytämään pussinpohjallisen Kööpenhaminan tori-nimistä lajia. Entiset purjot siirsin syvempiin astioihin, jonne laitoin pohjalle lannoitettua multaa, en alkanut niitä mitenkään koulia vaan heitin koko purkillisen yhtenä könttinä uuteen purkkiin, saattaa olla, että se ei ole oikea tapa...

Mausteiden tuoksua

Persilja, oregano ja timjami lähtivät niin reippaaseen kasvuun, ettei tomaattirasia enää riittänyt niille. Siirsin ne ruukkuun, jossa mielestäni saavat kasvaa koko kesän. Nyt pitää vain toivoa, että lasitettu parveke on riittävän lämmin, en haluaisi niiden paleltuvan. Siirtäessäni taimia isompaan astiaan, niiden liikuttelu sai aikaan aivan ihanan mausteisen tuoksun, herkullisen pizzaisen...

Siinäpä nämä herkulliset maustepehkot ennen ruukutusta

Kylvin ruukkuun myös basilikan siemenet, oikein Large Leaved, viittaa suuriin lehtiin. Olen joskus esikasvattanut basilikaa pienessä astiassa ja sitten siirtänyt isompaan. Osa taimista kärsii muutosta. Parhaiten ovat kasvaneet ne, jotka ovat saaneet pysyä sijoillaan ilman siirtelyä.