Pavut kaatuvat (taas)

Kumma, ettei koskaan muista, kuinka painavaksi papukasvusto muuttuu kesän myötä. Viime kesänä pavut pysyivät juuri ja juuri pystyssä, edellisenä romahtivat pitkin palstaa. Nyt näyttää taas uhkaavalta. Papuja tämä salkopapu Kobra tekee hurjana, niitä on syöty ja pakastettu ahkerasti. Pensaspapu ei ole vielä lainkaan yltynyt samaan paputuotantoon, ehkä sen paras kausi on myöhemmin.

Tältä näyttivät pavut kesäkuun alussa

Tältä samat pavut näyttävät nyt, pelottavasti kallellaan

Tukea tarvitaan

Ihan ensiksi iloinen perheuutinen: Rauha-sorsalla on ainakin kuusi poikasta!! Munia oli seitsemän, eikä yhden kohtalosta ole varmuutta. En uskaltanut edes kameraa laukaista kun kävin Rauhan pesällä, sieltä näkyi pikkujalkoja ja täplikästä untuvaa Rauhan siiven alta. Kompostin omistaja ylpeili onnellisena isoäidiksi tulollaan.

Sade teki kasvimaalle hyvää. Kasvit ovat ottaneet taas harppauksen kasvussaan, myöskin rikkaruohot, mutta nyt kitkeminen on helpompaa, kun näkee, mitä pitää säästää. Kaikki kasvit eivät pysy pystyssä ilman tukemista. Kaipa ne luonnontilassa saisivat tukea ympäröivästä kasvillisuudesta tai köynnöstelisivät ympäriinsä, kasvimaalla niitä pitää auttaa.

Herneillä on muovitettu metalliverkko tukenaan

Härkäpapu ei tarvitse tukea ja sai paikan sipulien välistä

Vadelmat tuettiin puukepeillä ja naruilla

Palstanaapurin jämäkkä humalasalko

Kaikenlaista viritystä

Hannun supersiisti hernetuki

Salkopapujen ja kurkkujen yhteiset (liian lyhyet) tukipuut

Kurpitsat ja kurkut istutettu

Nyt on kaikki istutettu, mitä olen aikonut kasvattaa. Tässä vain odotellaan sadon valmistumista. Ja kastellaan.Ja kitketään rikkaruohoja. Vaikka sadetta ei ole kalastaja-Hannun mukaan tullut toukokuun 11. päivän jälkeen (muuta kuin se pieni ripsaus, joka ei yltänyt edes maahan asti), rikkaruohoja se ei tunnu haittaavan. Olen kantanut vettä herneille, pavuille ja nyt sitten myös kurpitsoille ja kurkuille. Hyvää hyötyliikuntaa.

Rustiikkiset paputukiviritelmät

Virittelin pavuille tukisysteemit, toivottavasti kestävät tänä vuonna. Mitenkään ei voi uskoa taimivaiheessa, kuinka painavia ne loppukesästä ovat. Turha sanoakaan, että aina tukiviritelmät eivät ole kestäneet ja koko papukasvusto on rojahtanut maahan. Kuvan oikean reunan mustat muovit ovat kohopenkkien katteena, muovissa oleviin reikiin on istutettu kurpitsat, ovat vain liian pieniä näkyäkseen kuvassa.

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja monet monivuotiset, jotka normaalisti kukkivat kesäkuun puolivälissä, ovat nyt täydessä kukassa. Enteilisikö tämä myös sadonkorjuun aikaistumista?

Mirrinminttu täydessä kukassa

Kävin kurkistamassa Rauhan kuulumisia. Siellä se edelleen hautoi, mutta ilme oli jo sellainen, että jotain kohta tapahtuu. Silmät olivat apposen auki ja ja jos sillä olisi korvat, nekin olisivat olleet höröllään.

Rauha kuulostelee, joko vatsan alla ritisee

Sateen jälkeen

Pavut, vielä hengissä

Nyt on satanut pari päivää. Onneksi en alkanut kastella liian aikaisin. Vaikka on ollut hiukan viileää, palstalla tapahtuu valtavaa kasvua, myös ei-toivottua. Pavut ovat löytäneet niiden tueksi tarkoitetut kepakot, kukkia niissä ei näy, mutta sukulaisensa herne kukkii iloisesti.



Ja tuo pettämätön kesäkurpitsa lykkää jo hedelmää!  Kesäkurpitsareseptit pitää kaivaa esille ja etsiä uusia. Mieluiten teen sellaista ruokaa, jota joku muu on tehnyt ensin ja onnistunut. Keittokirjoistakin inspiroivat eniten sellaiset, joissa reseptin lisäksi kuvailtu ruokaa ja sen tarjoilutilannetta. Jamie Oliver osaa ainakin kehua tuotoksiaan ja miten helppo niitä on tehdä ja niitä on siksi mukava itsekin laittaa, muutenhan se miljoonien ainesosien luettelo saisi ruoan tuntumaan tosi työläältä.

Kesäkurpitsakausi alkoi!

Vielä kerran sormustinkukkia, niitä kun kerran riittää

Naapurivakoilua

Hilkka tarkastelemassa plantaasiaan

Hilkan pinaatit

Kävin kurkistamassa kasvimaanaapuri Hilkan palstaa. Hänellä kukoistaa kaikki tosi hienona. Viljelykset ovat suorissa riveissä eikä rikkaruohoja näy lainkaan. Porkkanat olivat jo harvennusvaiheessa, salaatti ja pinaatti syötävää. Hilkalla oli mielenkiinoinen punavartinen pinaatti, jota hän kehui erittäin hyvän makuiseksi ja nopeakasvuiseksi. Maistoin lehden ja kyllä se hyvältä maistuikin. Vieläköhän ehtisi... Oma pinaattini on hädin tuskin itänyt ja nyt se jo työntää kukkaa, mikä petturi!

Paputuki

Kävin myös vakoilemassa Kaijan palstaa. Olen jo aikaisemmin ihaillut hänen pajutukiaan ja nyt niitä oli ilmestynyt uusia. Pavuille oli hauska papusalkorivistö, herneille ihana pajupitsikudelma ja köynnökselle (joka minusta näytti humalalle) oli pajukartio

Tuki jollekin....kasville

Pitsiaita herneille

Kaijan kudelmia

Laitoin jo aiemminkin kuvia palstaystäväni Kaijan hienoista pajukiehkuroista. Niin kauniita ja käytännöllisiä. Tässä lisää.

Paputuki kuin perhonen

Tämän pajuhäkkyrän merkitys ei ihan auennut, mutta hieno se oli

Yritin tavata, lukeeko noissa hernetuissa Kaija