Ihanaa juhannusta

PS. Rauha-sorsa johdatteli poikueensa Kallaveteen, viettävät juhannusjuhlia rantakaislikossa.

Tukea tarvitaan

Ihan ensiksi iloinen perheuutinen: Rauha-sorsalla on ainakin kuusi poikasta!! Munia oli seitsemän, eikä yhden kohtalosta ole varmuutta. En uskaltanut edes kameraa laukaista kun kävin Rauhan pesällä, sieltä näkyi pikkujalkoja ja täplikästä untuvaa Rauhan siiven alta. Kompostin omistaja ylpeili onnellisena isoäidiksi tulollaan.

Sade teki kasvimaalle hyvää. Kasvit ovat ottaneet taas harppauksen kasvussaan, myöskin rikkaruohot, mutta nyt kitkeminen on helpompaa, kun näkee, mitä pitää säästää. Kaikki kasvit eivät pysy pystyssä ilman tukemista. Kaipa ne luonnontilassa saisivat tukea ympäröivästä kasvillisuudesta tai köynnöstelisivät ympäriinsä, kasvimaalla niitä pitää auttaa.

Herneillä on muovitettu metalliverkko tukenaan

Härkäpapu ei tarvitse tukea ja sai paikan sipulien välistä

Vadelmat tuettiin puukepeillä ja naruilla

Palstanaapurin jämäkkä humalasalko

Kaikenlaista viritystä

Hannun supersiisti hernetuki

Salkopapujen ja kurkkujen yhteiset (liian lyhyet) tukipuut

Lilan illan lumoa

Kasvimaapiipahdus paljasti, että Rauha-sorsan poikaset eivät ole vieläkään kuoriutuneet. Rauha oli peitellyt munat huolella untuvilla piipahtaessaan iltapalalla, mitään liikettä pesässä ei näkynyt. Kasvimaalla sen sijaan näkyi liikettä paljonkin. Kaija oli herännyt talviuniltaan ja yhteistuumin toisen naapurin kanssa valmisteli kurkku- ja kurpitsapenkkiä. Naapuriapu toimii!

Kasvimaalla alkaa olla väriä, nyt on lila aika. Lilat tulppaanit, akileijat ja iirikset ovat kukassa, kuviinkin osui muutama lila kukkija.

Illakko

Ruohosipuli

Lila unikko, mielikuvitusta vain

Kallavesikin hohtaa lilana

Tilusten esittelyä

Työkaverini tuli vierailemaan palstalla. Oli mukava esitellä orastavia herneitä, porkkanoita ja papuja sekä jakaa valtavaa raparperisatoa. Kävimme kurkistamassa Rauha-sorsaa kompostissa ja siellä se vieläkin kököttää pesässään. Näin jo yhden sorsapoikueen ja odottelin, että Rauhankin poikaset alkaisivat kuoriutua. Sitä odottelee koko kasvimaa. Kasvimaalla on muutenkin odottava tunnelma: lähteekö siemenet itämään, milloin sitä satoa saadaan alkaa korjata, joko unikko kohta kukkii, tuleeko sitä kaivattua sadetta.

Unikonnuput kukkimisvalmiina

Kasvimaalle on ilmaantunut mukavia rentoutumispaikkoja. Meilläkin on viinimarjapensaiden suojissa "olohuone", mutta muiden olohuoneet näyttävät sen verran viihtyisiltä, että paineet lepopaikan sisustukseen ovat kasvaneet.

Naapurin lepokeidas puiden katveessa

Olen kaipaillut niitä maailman parhaita raparperiohjeita ja pula on edelleen kova. Leivoin raparperikääretorttua työkavereilleni. Muuten siitä tuli hyvä, mutta unohdin sen uuniin niin pitkäksi aikaa, että se oli kova kuin gyproc-levy. Ei puhettakaan rullautumisesta. Leikkasin levyn kolmeen suikaleeseen ja täyttelin sitä raparperihillolla kerroksittain. Ihan samalle maistui kuin olisi maistunut rullattuna, vähän vain oli rapeampi kuin kääretortulta odottaisi. Ulkonäköä koitin kohentaa kuorrutuksella ja pähkinöillä, mutta kyllä siitä näki, ettei ehkä ollut ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen.

Raparperikääretorttu (melkein)

Raparperisadon jakoa

Kurpitsat ja kurkut istutettu

Nyt on kaikki istutettu, mitä olen aikonut kasvattaa. Tässä vain odotellaan sadon valmistumista. Ja kastellaan.Ja kitketään rikkaruohoja. Vaikka sadetta ei ole kalastaja-Hannun mukaan tullut toukokuun 11. päivän jälkeen (muuta kuin se pieni ripsaus, joka ei yltänyt edes maahan asti), rikkaruohoja se ei tunnu haittaavan. Olen kantanut vettä herneille, pavuille ja nyt sitten myös kurpitsoille ja kurkuille. Hyvää hyötyliikuntaa.

Rustiikkiset paputukiviritelmät

Virittelin pavuille tukisysteemit, toivottavasti kestävät tänä vuonna. Mitenkään ei voi uskoa taimivaiheessa, kuinka painavia ne loppukesästä ovat. Turha sanoakaan, että aina tukiviritelmät eivät ole kestäneet ja koko papukasvusto on rojahtanut maahan. Kuvan oikean reunan mustat muovit ovat kohopenkkien katteena, muovissa oleviin reikiin on istutettu kurpitsat, ovat vain liian pieniä näkyäkseen kuvassa.

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja monet monivuotiset, jotka normaalisti kukkivat kesäkuun puolivälissä, ovat nyt täydessä kukassa. Enteilisikö tämä myös sadonkorjuun aikaistumista?

Mirrinminttu täydessä kukassa

Kävin kurkistamassa Rauhan kuulumisia. Siellä se edelleen hautoi, mutta ilme oli jo sellainen, että jotain kohta tapahtuu. Silmät olivat apposen auki ja ja jos sillä olisi korvat, nekin olisivat olleet höröllään.

Rauha kuulostelee, joko vatsan alla ritisee

Naapurin perunat

Maahan pääsivät tänään loput kurpitsat ja taittoherne Sugar Bon. Olin ylpeä itsestäni kun taimikasvatusvaiheessa merkitsin jokaisen kurpitsapurkin, muka sillä tavalla tietäisin joka vaiheessa, mikä kurpitsa on kyseessä. Pahaksi onneksi kirjoitin kasvin nimen mustekynällä, jonka jäljen auringonvalo oli haihduttanut aivan näkymättömiin. Ei puhettakaan, että enää olisin saanut selvää, mikä kurpitsa meni mihinkin kohtaan. Tilanne on taas sama kuin muinakin vuosina, syksyllä arvuutellaan, että mikähän se tämäkin sitten on.

Kasvimaalla pyöriessäni jouduin väkisinkin vertailemaan muiden aikaansaannoksia omiini. Aika kekseliästä porukkaa. Ja varsinaisia viherpeukaloita! Etenkin naapuri, joka kohta kai pistää uudet perunat kattilaan porisemaan. En ole yhtään kateellinen, mutta...

Naapurin perunat

Omat perunat, suurin lehti ei ole edes perunan

Toisen naapurin riemastuttava kasvimaavahti

Söpöt taimirivit uuden palstalaisen penkissä

Entäpä sorsaäiti Rauha? Rauha oli kääntänyt nokan toiseen suuntaan ja kökötti tyynenä munakasan päällä. Kuulemma ei hätkähdä enää siinäkään vaiheessa kun kompostiin tuodaan lisää jätettä.

Rauha haluaa olla rauhassa

Kompostin asukit voivat hyvin ja muutakin tilannekatsausta

Äitisorsa oli taas hautomispuuhissa kun pyörähdin palstalla. Se kävi välillä uimassa ja ilmeisesti haukkaamassa välipalaa ja päästeli kovia ääniä houkutellakseen luvattomat kulkijat kauemmaksi munista. Sorsaperhe on nyt kaikkien palstalaisten yhteinen huolen ja jännityksen aihe: pelkäämme, että lokit huomaavat lennellessään pesän ja iskevät muniin, ihmettelemme, miten poikaset pääsevät pesästä, mietimme, pitäisikö sorsaemolle viedä ruoka-avustusta kun se yksinhuoltajana joutuu viettämään suurimman osan päivästä hautomassa. Ihmetyttää, miten yksikään sorsapoikue on tähän asti selvinnyt hengissä kun niistä ei olla hermoiltu isolla joukolla. Kauanko niitä munia haudotaan?

Hilkan palstalla teimme tilannekatsausta. Minähän istutin Uchiki Kuri-kurpitsat maahan ja ilahduin kovasti kun myös Hilkalla oli kurpitsat mullassa. Hänellä tosin harson suojissa, minulla tuulen ja tuiverruksen armoilla (ihan tyyntä oli), kohopenkissä sentään.

Hilkan kurpitsateltat

Vertailtiin kurkun taimia, samankokoisia oli Hilkalla kuin minullakin. Hilkallakin oli kasvamassa viidakkokurkku, huh, ihan yhtä pieniä taimia kuin minulla. Hilkka oli vuorannut kohopenkkinsä reunat kuivilla lehdillä, jotta kurkuilla ei kävisi veto. Kaulahuiviakin mietittiin. Minulla kurkuntaimet ovat vielä parvekkeella, täytyy kai niitä kaulahuiveja alkaa neuloa ettei kurkkuparkoja palele.

Lähdin palstalta kotiin illalla kymmenen aikaan enkä ollut viimeinen. Siellä touhuttiin kaikessa rauhassa valoisassa kesäillassa, tunnelma oli suorastaan mystinen. Ihana ilta ja ihana kasvimaa!

Iltakymmenen tunnelmia Kallaveden rannalla

Optimistin puutarhurointia

Palsta-alue vihertää

Koska löysin sääennustuksen, jossa yöpakkasia ei enää tule, aloin heti toimia sen mukaan. Väliäkös sillä vaikka joku muu ennustaa toista. Vein kasvimaalle loput pavut, Uudenseelannin pinaatin, lehtikaalin, loput palmukaalit (molempien kaalien taimet olivat enemmän kuin säälittäviä), esikasvatetut krassit. Ainoastaan kurkut ja kurpitsat on enää laittamatta ja nekin vain siksi, että käsiä ei ollut tarpeeksi kaikkien taimien kuskaamiseen.

Toissapäivänä maahan laittamani pavut ovat ihan virkeitä ja käpristyneet lehdetkin ovat oienneet. Papusato siis kuitenkin luvassa. Papuja ei ole nyt yhtä paljon kuin aikaisemmin, hmmm... vielä ehtii ostaa uusia siemeniä. Riittävästi ei riitä, liikaa on vasta tarpeeksi.

Avaimenreikäpenkki on nyt täynnä taimia ja siemeniä, siihen sopikin yllättävän paljon kasvatettavaa. Laitoin pensaspapu Merveille de Piemontet avaimenreikäpenkin etelärinteeseen, siinä niillä on lämpimät ja pehmoiset oltavat. Toivottavasti ymmärtävät olla kiitollisia.

Mitä kuuluu sorsaperheelle? Perheen isähän on liuennut takavasemmalle jo varhaisessa vaiheessa, äiti kyllä pitää huolta jälkeläisistään sitäkin paremmin.

Hautomispuuhissa

Tyynen rauhallisena pesällä

Yllätys kompostissa

Erään palstalaisen komposti on niin viihtyisä, että sorsaäiti kelpuutti sen perheelleen pesäpaikaksi. Pesässä on seitsemän munaa, joita sorsaäiti hartaana hautoo. Aluksi se säikkyi palstan touhuja, mutta tuntuu nyt tottuneen. Pesänkin se on kuvan oton jälkeen vuorannut höyhenillä pehmeäksi. Nyt palsta-alueella jännitetään, miten tässä käy ja milloin pesästä alkaa kuulua pientä piipitystä. Palstanaapuri Hellevi napsaisi nämä kuvat ja seuraa tilannetta yhtä innolla kuin minäkin. Hellevi kirjoitti tänään: Pesä on nyt paljon eeppisemmän näköinen, koska siinä on untuvaisista vuoraukset. Mutta toisaalta tässä kuvassa on sellaista alkupinnistysvaiheen ronskia naisenergiaa 'no ny ne munat tulee ja pesäkin on ihan kesken'.

Seitsemän munan pesä

Kompostin kyljessä varoitetaan häiritsemästä pesän asukkeja