Afrikan lämpöä Kuopiossa

Nyt ne Afrikan lämpöaallon reunat hipaisivat meitäkin ja saimme nauttia kesän ensimmäisestä hellepäivästä. Parhaimmillaan oma mittarimme näytti 29 astetta, virallisia lukemia en ole kuullut. Eilen satoi vettä aika tavalla, mutta iltapäivään mennessä pintamulta oli aivan kuivaa. Nyt vain odotellaan satoa.

Heinäkuun alun kukkijoita

Purjot ovat hengissä

Herneet hyvässä kasvussa

Kasvimaaolohuone vihreän seinän suojissa

Monta ilon aihetta

Vaikka olen viljellyt palstaani jo ties miten monta vuotta, unohdan aina, että palstalla on ihan oma ilmastonsa. Kun muualla hytistään vilusta, palstalla on kesä. Ja kesäkuumalla palstalla on tropiikki. Ihan turhaan siis olen narissut siitä, että kesä ei tule. Kyllä se on palstalle jo tullut.

Kurkistin harson alle ja sieltä löytyi yllättäen jo tosi terhakat kesäkurpitsantaimet. Olin laittanut liotetut siemenet multaan semmoisenaan viikko sitten ja tässä vaiheessa ollaan menossa. Mahtavaa!

Viime vuotinen persilja on syöntikunnossa ja yrittää salaa viritellä kukkavartta. Täytyy antaa yhden varren kukkia niin saan siemeniä ensi vuoden kylvöksiin.

Tässäpä sitten viime viikolla istutetut purjontaimet lohdutukseksi niille, joiden kasvimaakausi takkuaa. Hehheh. Ei näytä kovin hyvältä, mutta toisaalta purjot ovat olleet joka kevät melko toivottoman näköisiä ja siitä kumminkin virkistyneet. Seuraillaan tilannetta.

Sipuli on päässyt myös kasvun alkuun. Tosin naapurilla oli aivan toista luokkaa, mutta kyllä nämäkin hyvin ehtivät.

 Lemmikki on vallannut vatukon, mutta en mitenkään hennonut käydä näiden kimppuun, kukkikoon ensin, kitken sitten.

Kotipihan laatikoihin ostin muutaman kukan väriä antamaan. Tämä on jonkun sortin pelargonia, aika söpö minun mielestä.

Uusi yritys

Viime kesä vain mennä hurahti. Kasvimaa ei päässyt edustuskuntoon missään vaiheessa, taisi helteet viedä kitkemishalut. Tavallisesti menetän kasvimaan hallinnan elokuun loppupuolella, nyt se tapahtui jo heinäkuun puolivälissä. Ei siitä ollut mitään kirjoitettavaakaan.

No uusi yritys tänä vuonna. Pienennämme hiukan viljelyalaa koska kasvimaasta pitää nauttia. Saattoi olla, että liian suuri viljelyala alkoi tuntua työltä ja sitähän harrastus ei saa olla.

Kesää odotellessa

Vaikka tällä hetkellä suunnittelen pääsiäishiihtoja Lapissa, kesän tuntua on täällä "etelässä" jo ilmassa. Ensimmäisenä olen laittanut aina purjon taimet itämään ja niin teen tänäkin vuonna. Moni masentuu kun taimista ei tule lähellekään ostotaimien veroisia koti-ikkunalla, mutta vuosien saatossa olen oppinut, että noista hiuksenohuista rääpäleistä kasvaa lopulta kuitenkin aivan hienot purjot.

Tässä pari kuukautta esikasvatetut purjontaimet juuri istutettuina (tavallista tuhdimpia taimia)

Ja tässä sadonkorjuuvaiheessa

Purjoja ja pilviä

Tavallisesti emme ole pitäneet purjosipulin korjuun kanssa kiirettä, mutta nyt alkoivat uloimmat lehdet kellastua siihen malliin, että tuntui parhaalta pelastaa sato saman tien. Olen jo kertonut, miten hiuksenohuen olemattomia taimet olivat keväällä istutettaessa (vähässä valossa ikkunalaudalla kasvatetut). Sellaisia ne ovat olleet joka vuosi ja alkuvuosina emme uskoneet niiden enää virkoavan kun istuttamisen jälkeen lojuskelivat velttoina maata vasten, joskus jopa turvauduimme ostotaimiin. Mutta eikö mitä, joka ainut hius lopulta ojentautui pystyyn ja alkoi kasvattaa varren pituutta ja lopulta paksuuttakin. Olen pakastanut ja kuivannut ja nyt koko huusholli haisee sipulille.

Purjoja tuli yhteensä noin 100-120 kappaletta,mahtaako riittää

Purjoa olen käyttänyt tietysti kaikkiin mahdollisiin keittoihin ja piirakoihin. Kuivattua purjoa ripottelen myös kaikkiin paistoksiin, joissa muista kasviksista uhkaa tulla reilusti nestettä. Nyt pakastin myös valmiita keittovihannessekoituksia porkkanan, palsternakan ja lantun kanssa.

Olen kai viettänyt aikaa nokka taivasta kohti ja seuraillut pilvimuodostelmia, nepä osaavat ollakin monimuotoisia. Eilen yritin vangita niitä myös maalaamalla, mutta pysyivätkö paikalla yhden siveltimenvedon ajankaan? Täytyy tehdä nopeusharjoituksia, kameralla pilvien kuvaaminen onnistuu paljon helpommin.

Pilvilintu

Aika vihaisen näköinen, näettekö saman?

Pieni säälittävä kummituspilvi

Pilvimeduusa

Naapurivakoilua ja sadonkorjuuta

On mukava seurata oman palstan edistymisen lisäksi naapureiden tapahtumia ja lainata heiltä hyviä ideoita. Satoa korjasimme taas enemmän kuin mukana oli kuljetusastioita. Vadelmia tuli vieläkin pari litraa, vaikkakin sade oli kastellut pensaat ja osa marjoista oli homeessa. Viinimarjoja löytyi pensaiden sisäosista vielä reilusti. Hernettä, papua ja kurkkua on säilöttäväksi asti. Nostimme myös valkosipulit, joista osa oli tosi muhkeita. Valkosipuleita oli yhteensä 34 kappaletta eli jos kaikki syömme, hajuhaitta voi olla melkoinen.

Katrin unikko, eikö olekin ihana

Lahjoittamani parsapalmukaalit kasvamassa Katrin kompostin kupeessa

Naapurin maissiviljelys

Naapurin Leenan öljysiemenkurpitsa

Tämän naapurin muhkeat sipulit odottavat korjaamista

Täälläkin on yksi naapuri, vattupuskiin maastoutuneena

Naapurin Leenakin jää viljelystensä piilottamaksi

Mikähän on tämä naapurissa kasvava kaunotar?

Sadonkorjuuta oli myös palsternakan siementen kerääminen

Tiedättekös mikä tämä on? Piparjuurihan se siinä, uusi tuttavuus minullekin

Valkosipulia ja viinimarjoja

Purjot saavat vielä kasvaa, laitoin kuvan koska olen vähän ylpeä niistä

Väri-iloa naapuripalstoilla

Jokaisella palstalaisella on oman näköisensä kasvimaa. Ja se on tietenkin hyvä asia. Toinen haluaa palstastaan säntillisen suorine riveineen, toinen pitää palstaa rentoutumispaikkana ja hoitaa sitä suurpiirteisesti (kuulun jälkimmäiseen). Kukista pitävät kaikki.

Anni-naapurin ihanan väriset orvokit

Katrin tulppaanit

Leenan esikot

Omallakin palstalla kukkii tällä hetkellä jotain: voikukat ja leskenlehdet ja lemmikki... Muutenhan se on isoksi osaksi harson (jota inhoan) peitossa. Löysin netistä mieleiseni sääennustuksen, jonka mukaan Kuopiossa ei enää ole yöpakkasia. Voin siis poistaa harsot ja istuttaa kaikki ylikasvaneet taimeni maahan, jee. Älkää sanoko, että iloni voi olla ennenaikaista.

Purjopenkit ilman harsoa, harson alla perunaa, porkkanaa, naurista, pinaattia...

Lähtölaukaus

Tänään saatiin vihdoinkin kasvimaan kunnostus käyntiin. Meillä oli lainajyrsijä, jolla juuri sopivan kostea maa saatiin kuohkeaksi. Kovalla kehumisella ja hyvillä eväillä saimme miehemme muokkaamaan koko kasvimaan, siihenpä oli sitten hyvä laittaa peruna, sipuli, porkkana, nauris... tilanpuutteesta kärsivät purjontaimetkin pääsivät kunnon maahan.

Jyrsijällä maanmuokkaus tapahtui hetkessä

Kahvitauolla kyllä valiteltiin, miten kovasti homma ottaa olkapäihin

Viime päivien lämpimien säiden ansiosta kasvu oli ottanut aimo askeleen eteenpäin ja niinpä sainkin kerätä ison puskan lipstikkaa sekä huomista keittoa varten että kuivattavaksi (elfakorikuivuri hurisee juuri). Palsta-alueella oli kovasti kuhinaa, hyvin näyttivät kasvimaanaapurit ja -ystävät talvehtineen.

Kasvimaanaapurin vaalean lilat valkovuokot kukassa

Toinen kasvimaanaapuri sunnittelee pitempiaikaista leiriytymistä palstalle

Purjot, tänä vuonna ne erottaa ilman suurennuslasiakin!

Kasvimaamuistiinpanoja

Lupasin itselleni, että tänä vuonna kirjaan ylös, mitä lajeja olen kylvänyt ja miten niille käy. Tässä tähän astiset kirjaukset. Kun katson listaa, ihmettelen itsekin, minne kaikki mahtuvat (eivätkä ne totta puhuen mahdukaan, pöydät ja ikkunalaudat pursuavat ja ikkunoiden pesu on mahdotonta, voi voi...) 

laji	maaliskuu	huhtikuu
Purjo Titan	13.3. E	latvottu
Uudenseelannin pinaatti	13.3. E
Persilja	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun
Oregano	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun timjamin kanssa
Rosmariini	25.3. E
Timjami	25.3. E	24.4. isoon ruukkuun oreganon kanssa
Pieni samettikukka		12.4.E
Munakoiso		13.4.E
Stevia		13.4.E
Malabarin pinaatti		13.4.E 25.4. suurempaan astiaan
Kääpiösamettikukka Sweet Mace		21.4.E
Kääpiösamettikukka Lemon Star		21.4.E (24.4. hyvin itävät)
Ryhmäsamettikukka, omat siemenet 2011		21.4.E (24.4. hienosti ovat lähteneet itämään)
Basilika Large Leaved		24.4.E
Palmukaali Neri di Toscano		27.4.E
Tilli Bouquet		27.4. ruukkuun
Purjo Kööpenhaminan tori		28.4.E
Sidesalaatti		28.4.E
Basilika		28.4.E

Kasvimaan katsastus

Kävin kurkistamassa mitä palstalle kuuluu. Ainakin lumi oli sulanut. Muuten sinne ei vielä kannata rynnätä, on vielä melko märkää. Minulla oli muovipussi, hanskat ja sakset mukana jos vaikka saisin jotain tuomisia. Se oli kyllä turha luulo.

Raparperit ovat kyllä tulossa, mutta eivät keruukunnossa

Piparjuuri tunkee versojaan entisten seasta

Lipstikassa, josta saa alkukesän maistiaisia, oli vielä piparjuurtakin pienemmät versot. Viime kesän persilja kyllä vihersi mutta ei ollut vielä oikein innostunut tuottamaan uusia lehtiä.

Kotona jatkoin taimipurkkien kanssa. Nyt laitoin uuden satsin purjoa kun satuin löytämään pussinpohjallisen Kööpenhaminan tori-nimistä lajia. Entiset purjot siirsin syvempiin astioihin, jonne laitoin pohjalle lannoitettua multaa, en alkanut niitä mitenkään koulia vaan heitin koko purkillisen yhtenä könttinä uuteen purkkiin, saattaa olla, että se ei ole oikea tapa...

Kasvien vallankumous

Päätin jo hyvissä ajoi, etten esikasvattele tänä vuonna juuri mitään. Siinä kävi niinkuin laihduttajalle, joka ei voi muuta ajatellakaan kuin ruokaa; mietin koko ajan, mitä vielä sopisi ikkunalaudoille itämään. Laitoin multaan Malabarin pinaattia, samettikukkaa, steviaa (luultavasti aivan liian myöhään) ja jopa muutaman munakoison siemenen (ne nyt ainakin olisi pitäyt laittaa itämään ajat sitten). Aiemmin kylvämäni siemenet voivat vielä ihan hyvin, vaikka pohdiskelen tässä, pitäisikö niitä jossain vaiheessa lannoittaa sillä kylvömultahan ei sisällä paljon ravinteita. En todellakaan aio siirrellä niitä eri astioihin tai multiin, saavat pärjätä noissa kipoissaan.

Persiljaa jos katsoo oikein tarkkaan, voi nähdä ihan oikeat persiljanlehdet

Kun kallistat päätä 90 astetta vasemmalle, näet yrttitarhan alkuni, purjo edessä

Multasormia kutittaa

Kaikissa purkeissa on elämänmerkkejä. Rosmariini ja persiljakin työnsivät muutaman vihreän haituvan mullan pinnalle. Purjothan on kohta syöntikunnossa (ai eikö?). Päivät ovat olleet niin aurinkoisia, että tuntuu sietämättömältä odottaa kasvimaan löytymistä lumen alta, multasormia kutittaa. Laitan ehkä odotellessa kuitenkin kukkia esikasvatukseen, vaikka sekin kuului niihin eikoskaanenää-juttuihin.

Vihreä villitsee

Salakuljetin taimipurkit mieheni työhuoneen ikkunalaudalle siinä toivossa, että hän ei huomaa niitä. Toivottavasti hänelle ei tule mieleen alkaa siirrellä verhoja.

Vihreää näkyvissä!

Uudenseelannin pinaatti itikin yllättävän nopeasti

Purjo kurkottelee valoa kohti

Viikko sitten kylvämäni siemenet ovat heränneet henkiin. Nyt alkaa sitten valosta toiseen siirtely, keittiön ikkunalle aurinko paistaa vain aamupäivällä. Valon puutteen vuoksi en mielelläni harrasta suurien määrien esikasvatuksia. Kurkut ja kurpitsat laitan vasta toukokuun alussa, jolloin niitä voi pitää koko ajan lasitetulla terassilla, tässä vaiheessa siellä on lämpötila pakkasen puolella.

Tästä se alkaa

Tänään laitoin ensimmäiset siemenet multaan. Purjo, merkiltään Titan ja Uudenseelennin pinaatti pääsivät aloittelemaan kasvukauttaan.

Kasvimaakausi on nyt avattu

Kylvömultaa taimikasvatukseen

Purjoasiaa

Nostimme osan purjoista maasta. Purjot olivat kasvaneet tänä kesänä tosi hyvin, liekö runsaat sateet auttaneet asiaa. Puhdistin ja viipaloin pakastettavaksi valkeat osat (annospusseihin ja pussit vielä yhteen pussiin niin kaikki pakasteet eivät maistu purjolle), vihreät osat viipaloin myös, mutta laitoin ne kuivumaan. Kuivattu purjo on tosi kätevä käyttää ja kuivana se murenee helposti pieniksi muruiksi ja sopii sipulikammoisenkin ruokaan (no jaa, kyllä oman perheeni sipulikammoinen sen huomaa).

Multausta siistimpi tapa pidentää purjon valkeita osia. Ekologista.

Purjot ovat jaksoivat kasvaa melko paksuiksi.

Jos kasvattaa purjoja siemenestä asti, pitää asennoitua positiivisesti ja luottaa kaikista tapahtumista huolimatta hyvään lopputulokseen. Olemme laittaneet siemenet tavallisesti hiihtoloman jälkeen, maaliskuun puolivälissä itämään. Itäminen tapahtuu nopeasti ja herättää toiveita. Sen jälkeen ei tapahdu paljoakaan, hiuksenohuet purjot näyttävän selviävän juuri ja juuri hengissä. Oppaissa neuvotaan latvomaan taimet, minkä olemme tehneet ja minkä jälkeen näyttää, että taimet on menetetty lopullisesti. Jos malttaa olla heittämättä taimilaatikkoa roskikseen, voi huomata, että nuo haivenet ovat kuitenkin hengissä (jos vielä on jaksanut kastella silloin tällöin) toukokuun lopussa, kun päätät laittaa ne maahan, kävi miten kävi. Istutuksesta ei meinaa selvitä ilman suurennuslasia ja yllättäen noita hiuksia onkin satamäärin. Sinne ne kuitenkin maahan lopulta päätyvät. Mutta entäs kun tulet parin päivän päästä palstalle: purjon lähes näkymättömät taimet lojuvat velttoina pitkin pituuttaan maassa, täysin masentuneina ja itsemurhan partaalla. Älä sinä missään nimessä masennu, anna niiden selvitä depressiosta omin voimin ja yllättäen parin viikon jälkeen rivi juolavehnän näköisiä heiniä töröttää penkissä. Jos onnistut kitkemään vain juolavehnän, syyskuussa purjot ovat siinä kunnossa, että niillä voi rehennellä palstalaisten kokoontumisissa.
P.S. Purjo vaatii paljon lannoitusta. Olemme kasvattaneet niitä kohopenkissä toisena vuotena, eli ensimmäisenä vuonna kohopenkissä kasvaa kurpitsa ja seuraavana purjo. Tavallinenkin kasvimaa kanankakalla höystettynä on tuottanut hyvän lopputuloksen.