Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohopenkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohopenkki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. syyskuuta 2013

Naapurivakoilija löysi Ponderosan

Tänään kasvimaalla kierrellessä löytyi hauska kyltti. Siitä sain tietysti idean, että meillehän myös ilmestyy ensi kesänä nimi/nimet palstallemme.
Kasvimaalla oli jo paljon satoa korjattu ja kasvijätteet otettu huolellisesti talteen niinkuin kuuluukin.
Tässä meidän puolivalmis kohopenkki

Edellisen vuoden kompostia voi hyödyntää vaikka näin

Tämänkin krassipilven sisuksissa on komposti

Naatit voi levitellä myös suoraan maahan

Tässä näkyy hyvin kompostin eri ainesten kerrostelu

Takimmaisen kompostin seinät on tehty kompostoituvasta aineksesta, ekologista
 Tänä vuonna en enää viitsinyt vaivautua kosmoskukan kasvatukseen, kun aikaisempina kesinä ne ovat tehneet hemmetisti vartta ja lehtiä ja juuri kun olisi nuppu yrittänyt aueta, pakkanen on vienyt koko kasvuston. No tämä kesä on ollut erilainen ja kosmoskukat kukkivat tosi ihanasti niillä onnellisilla, jotka niitä olivat kylväneet. Onneksi niitä voi kuvata (ja vuoden päästä kun katselen kasvimaakuvia, muistan varmaan, että olin nämä itse kasvattanut...)

perjantai 23. elokuuta 2013

Kakkareissu

Eilen lähdimme kolmen palstalaisen voimin hevosenkakkareissulle. Soitimme etukäteen entisen Heppahovin Suville, joka lupasi meidän viedä lantaa niin paljon kuin tarvitsisimme. Peräkärryllinen sitä sitten tuotiin eikä tarvinnut kuntosalia ajatella reissun jälkeen, sen verran hikistä puuhaa lannan lapiointi oli. Puutarha.net-sivut kertovat hevosenlannasta: Huokoinen hevosen lanta sopii kylmään ja tiiviiseen savimaahan. Hevosen lannassa on typpeä 3, fosforia 1 ja kaliumia 3 prosenttia. Hevosen ja karjan lannan ravinnesisältö vaihtelee suuresti, mikä johtuu lähinnä erilaisten kuivikkeiden (mm. turve ja puru) käytöstä. Paljon typpeä sisältävänä hevosen lanta on syytä kääntää heti levittämisen jälkeen maan sisään. Sen palamisessa syntyvä lämpö voidaan hyödyntää myös varhaisissa lavaviljelyksissä. 

Meidän hakemassamme lannassa kuivikkeena oli käytetty etupäässä turvetta, joten se on melko hapanta ja vaatii kalkkilisän. Osan lannasta olemme aina levittäneet suoraan maahan ennen muokkausta, osan käyttäneet kohopenkin rakennusaineeksi. Jos sitä vielä jää, niin voi hyvin laittaa kompostiin muhimaan vuodeksi pariksi. Kaija otti kuvan Arjasta ja minusta kakkaa lapioimassa, katsotaan, onko se tarpeeksi edustava blogiin liitettäväksi.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Syyslannoitusta

Olisin voinut levitellä syyslannoituksen jo ennen sadejaksoa, mutta myöhäisheränneenä olen tavallista aikaisemmassa nytkin. Sade on kastellut palstan ja lannoite toivon mukaan imeytyy hyvin. Käytän ihan syyslannoituksen nimellä kulkevaa raelannoitetta marjapensaille ja monivuotisille kasveille.

Keväällä lisään vielä hevosen kakalla höystettyä kompostimultaa.  Syksypuolella rakennamme myös kohopenkit ensi kesää varten. Meillä on alueella montakin tallia, jotka antavat hevosenkakkaa ilmaiseksi, parasta on jo jonkin aikaa muhinut lanta.

Mutta nyt syyslannoitukseen kasvimaalle, jonka sade oli moukaroinut melko vinksin vonksin.
Sade oli kaatanut kultapallot raperperin syliin

Olgaakin ihmetyttää, miksi härkäpavut sojottavat sinne tänne

Syysasteri ei ole sateesta moksiskaan ja valtaa tilaa kuin syöpäkasvain


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Olgan kanssa kasvimaalla

Olga-koiramme ei ole vieläkään oppinut rikkaruohojen kitkentää, mutta mielellään sekin suuntaa kävelylenkit kasvimaata kohti. Kovasti siellä tuntuu hajuja koiran kuonoon.
Voisikos emäntä tulla vähän reippaammin...

Olgan häntä heilahti hyväksyvästi avaimenreikäpenkin kasveille

Valkosipulien seasta taitaa löytyä jotain kiinnostavaa
Palstallahan kesä menee eteenpäin ja kasvu on hurjaa. Taas olisi pieni sadekuuro paikallaan. Viime vuonna tähän aikaan oli aika viileää eikä kesäkurpitsa ollut vielä innostunut kukkimaan. Nyt näkyy monessa taimessa jo kukkanuppu. Herneet ovat kasvattaneet vartta ja ehkä kohta kukkiakin. Salkopapu on aloittanut kiipeilyn, kukkia ei vielä näy. Pinaattia pitäisi syödä urakalla ennenkuin se innostuu kukkimaan ja unohtaa kasvattaa lehtiä.
Ensimmäiset sormustinkukat kukkivat

Avaimenreikäpenkin kesäkurpitsansiemenet ovat suoraan maahan heitettyjä

Taimena istutetut kesäkurpitsat kukkivat

Pionit ovat parhaimmillaan

Herneet ovat kasvattaneet vartta, nyt odotellaan satoa

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kurpitsat ja kurkut istutettu

Nyt on kaikki istutettu, mitä olen aikonut kasvattaa. Tässä vain odotellaan sadon valmistumista. Ja kastellaan.Ja kitketään rikkaruohoja. Vaikka sadetta ei ole kalastaja-Hannun mukaan tullut toukokuun 11. päivän jälkeen (muuta kuin se pieni ripsaus, joka ei yltänyt edes maahan asti), rikkaruohoja se ei tunnu haittaavan. Olen kantanut vettä herneille, pavuille ja nyt sitten myös kurpitsoille ja kurkuille. Hyvää hyötyliikuntaa.
Rustiikkiset paputukiviritelmät
Virittelin pavuille tukisysteemit, toivottavasti kestävät tänä vuonna. Mitenkään ei voi uskoa taimivaiheessa, kuinka painavia ne loppukesästä ovat. Turha sanoakaan, että aina tukiviritelmät eivät ole kestäneet ja koko papukasvusto on rojahtanut maahan. Kuvan oikean reunan mustat muovit ovat kohopenkkien katteena, muovissa oleviin reikiin on istutettu kurpitsat, ovat vain liian pieniä näkyäkseen kuvassa.

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja monet monivuotiset, jotka normaalisti kukkivat kesäkuun puolivälissä, ovat nyt täydessä kukassa. Enteilisikö tämä myös sadonkorjuun aikaistumista?
Mirrinminttu täydessä kukassa
Kävin kurkistamassa Rauhan kuulumisia. Siellä se edelleen hautoi, mutta ilme oli jo sellainen, että jotain kohta tapahtuu. Silmät olivat apposen auki ja ja jos sillä olisi korvat, nekin olisivat olleet höröllään.
Rauha kuulostelee, joko vatsan alla ritisee

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Naapurin perunat

Maahan pääsivät tänään loput kurpitsat ja taittoherne Sugar Bon. Olin ylpeä itsestäni kun taimikasvatusvaiheessa merkitsin jokaisen kurpitsapurkin, muka sillä tavalla tietäisin joka vaiheessa, mikä kurpitsa on kyseessä. Pahaksi onneksi kirjoitin kasvin nimen mustekynällä, jonka jäljen auringonvalo oli haihduttanut aivan näkymättömiin. Ei puhettakaan, että enää olisin saanut selvää, mikä kurpitsa meni mihinkin kohtaan. Tilanne on taas sama kuin muinakin vuosina, syksyllä arvuutellaan, että mikähän se tämäkin sitten on.

Kasvimaalla pyöriessäni jouduin väkisinkin vertailemaan muiden aikaansaannoksia omiini. Aika kekseliästä porukkaa. Ja varsinaisia viherpeukaloita! Etenkin naapuri, joka kohta kai pistää uudet perunat kattilaan porisemaan. En ole yhtään kateellinen, mutta...
Naapurin perunat

Omat perunat, suurin lehti ei ole edes perunan
Toisen naapurin riemastuttava kasvimaavahti
Söpöt taimirivit uuden palstalaisen penkissä
Entäpä sorsaäiti Rauha? Rauha oli kääntänyt nokan toiseen suuntaan ja kökötti tyynenä munakasan päällä. Kuulemma ei hätkähdä enää siinäkään vaiheessa kun kompostiin tuodaan lisää jätettä.
Rauha haluaa olla rauhassa

torstai 30. toukokuuta 2013

Kompostin asukit voivat hyvin ja muutakin tilannekatsausta

Äitisorsa oli taas hautomispuuhissa kun pyörähdin palstalla. Se kävi välillä uimassa ja ilmeisesti haukkaamassa välipalaa ja päästeli kovia ääniä houkutellakseen luvattomat kulkijat kauemmaksi munista. Sorsaperhe on nyt kaikkien palstalaisten yhteinen huolen ja jännityksen aihe: pelkäämme, että lokit huomaavat lennellessään pesän ja iskevät muniin, ihmettelemme, miten poikaset pääsevät pesästä, mietimme, pitäisikö sorsaemolle viedä ruoka-avustusta kun se yksinhuoltajana joutuu viettämään suurimman osan päivästä hautomassa. Ihmetyttää, miten yksikään sorsapoikue on tähän asti selvinnyt hengissä kun niistä ei olla hermoiltu isolla joukolla. Kauanko niitä munia haudotaan?

Hilkan palstalla teimme tilannekatsausta. Minähän istutin Uchiki Kuri-kurpitsat maahan ja ilahduin kovasti kun myös Hilkalla oli kurpitsat mullassa. Hänellä tosin harson suojissa, minulla tuulen ja tuiverruksen armoilla (ihan tyyntä oli), kohopenkissä sentään.
Hilkan kurpitsateltat
Vertailtiin kurkun taimia, samankokoisia oli Hilkalla kuin minullakin. Hilkallakin oli kasvamassa viidakkokurkku, huh, ihan yhtä pieniä taimia kuin minulla. Hilkka oli vuorannut kohopenkkinsä reunat kuivilla lehdillä, jotta kurkuilla ei kävisi veto. Kaulahuiviakin mietittiin. Minulla kurkuntaimet ovat vielä parvekkeella, täytyy kai niitä kaulahuiveja alkaa neuloa ettei kurkkuparkoja palele.

Lähdin palstalta kotiin illalla kymmenen aikaan enkä ollut viimeinen. Siellä touhuttiin kaikessa rauhassa valoisassa kesäillassa, tunnelma oli suorastaan mystinen. Ihana ilta ja ihana kasvimaa!
Iltakymmenen tunnelmia Kallaveden rannalla

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kohopenkkinä avaimenreikäpenkki

Keyhole bed. Törmäsin tällaiseen käsitteeseen selaillessani eri kohopenkkivaihtoehtoja. Tosi mielenkiintoinen. Kohopenkit kiinnostavat siksi, että siinä maan kääntäminen lapiolla on minimoitu ja sehän sopii minulle. Penkki kootaan joko suoraan maahan tai käytetään vaikkapa laudasta/ kivistä/ tiilistä rakennettua kehikkoa. Kaikki kasvimaan orgaaninen aines käytetään penkin rakentamiseen eikä vaivalloista (ainakin jos tekee ohjeiden mukaan) kompostointia tarvitse välillä lainkaan, kompostoituminen tapahtuu kohopenkissä. Olemme tehneet mielikuvituksettomia suoria penkkejä monta vuotta, mutta nyt tämä avaimenreikäpenkki alkoi kiinnostaa. En loppujen lopuksi tiedä, onko siinä muuta hienoa, kuin tuo muoto, mutta kokeilla täytyy!
keyhole vegetable gardens
Avaimenreikäpenkki on kotoisin kuumilta ja kuivilta seuduilta
Image
Avaimenreikäpenkin ei tarvitse olla aivan pyöreä
Juuri valmistunut avaimenreikäpenkki
Oma versioni avaimenreikäpenkistä ei sitten kuitenkaan ollut pyöreä, vaan suorakaiteen muotoinen. Laitoin keskelle aitaverkosta pyöräytetyn kehikon, johon keräsin kompostoitavaa jätettä, kanankakkaa ja vähän multaa, mitkä sitten kastelin kunnolla, raparperin lehdet päällimmäiseksi haihtumista estämään. Penkistä tuli tuollainen loiva harju, johon istutin jo muutaman palmukaalin taimen (niitä kun on riesaksi asti). Siihen voisi laittaa lisäksi pari kesäkurpitsaa, samettikukkaa, salaattia ja pensaspapua. Katsotaan, miten kehittyy.

Keyhole Garden Cross-section A-A
Kaavakuva sivulta



Keyhole Garden plan view
Avaimenreikäpenkki päältä

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kohopenkin suunnittelua

Nytpäs vierähtikin lähes viikko ilman pistäytymistäkään kasvimaalla. Kävin tapaamassa pääkaupunkiseudulle muuttaneita tyttäriäni, joille toki vein kasvimaatuliaisina hillopurkkeja. Pavuthan olivat tehneet hurjan määrän palkoja, niitä tuli kaupan muovikassillinen. Kesäkurpitsa oli vähän laiskotellut, viikon aikana oli ilmestynyt vain yksi syötävän kokoinen kurpitsa.  Muuten kasvimaalla oli nyt keltaisten ja punaisten kukkien ilotulitulitus, laitan tähän nyt muutamia punaisten kukkien kuvia. Palstoilla oli paljon porukkaa ja Olga-koira tervehti ylenpalttisen iloisesti jokaista, onneksi kasvimaavaatetus ei hätkähdä multatassujen taputuksista.
Kaijan hajuherneet, tosi kaunis ja erikoinen väri

Palsta-alueen kaunein maloppiryhmä

Naapurin Leenan punahatut


Keskustelimme myös kohopenkkien koostumuksesta. Olemme monta vuotta tehneet aina syksyisin kohopenkin, jossa seuraavana kesänä kasvaa kurpitsa, sitä seuraavana yleensä purjo ja sitten se onkin valmista tavaraa sekoitettavaksi kasvimaahan. Tässä kuva Lena Israelssonin Keittiöpuutarhurikirjan kohopenkistä: alimmaisena on risuja, oksia yms. karkeampaa tavaraa, meillä yleensä auringonkukkien varret. Seuraavana ruohotuppaita ja kasvinjätteitä, sen päälle kunnon kerros hienompaa jätettä, esimerkiksi puiden lehtiä ja siihen voi jo sekoittaa hevosenlantaa (kanakakkarakeetkin käy) ja jos on vanhaa kompostia, sitä vielä päälle. Päällimmäiseksi multakerros. Meillä kaiken päällä on mansikkamuovi, mutta se ei ole välttämätön, pitää kuitenkin penkin kosteampana. Kun olemme keväällä istuttaneet kurpitsantaimia, olemme kaivaneet penkkiin kuopan, kastelleet hyvin ja laittaneet siihen kaupan multaa ja taimen multaan. Hyvin ovat kasvaneet.
Kohopenkin syvin olemus
Olga kitkemässä rikkaruohoja

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kateviljelyä

Kateviljelyn ideana on estää rikkaruohojen kasvua ja pitää maa kosteana. Ruohonsilppukate lisäksi ravitsee maata. Palstaviljelijöillä ei yleensä ole isoa pihaa, jolta saada ruohosilppua, joten katemateriaaliksi pitää keksiä jotain muuta. Marjapensaiden alle on hyvä levittää jonkinlainen kate, koska sieltä rikkaruohojen kitkeminen on hankalaa. Olen myös kokeillut paremman puutteessa katteena turvetta lannoittamisen jälkeen ja se toimi erittäin hyvin purjoilla.

Kurpitsat olemme kasvattaneet monta vuotta kohopenkissä, joka on peitetty mustalla muovilla. Vaikka muovi on ruman näköinen, se onneksi peittyy kurpitsan isojen lehtien alle melko pian. Mansikallehan mustaa muovia on käytetty pitkään.
Kurpitsat viihtyvät kohopenkissä, jota musta muovi lämmittää.

Heinä- ja rikkaruohosilpunkin voi käyttä katteeksi kunhan sen tekee ennen siementen kypymistä.

Kaija istutti valkosipulit syksyllä, peitti lehdillä, ja siirsi lehtiä syrjään kasvun tieltä keväällä.

Olkia ja kaislan varsia voi käyttää katteena, silloin on hyvä käyttää reilummin kanankakkaa, koska ne kuluttavat maatuessaan typpeä.

Meidän viinimarjojen alla on hylätty käytävämatto. Räsymattoakin on kokeiltu, mutta sen läpi rikkaruohot kasvavat melko nopeasti.

Juurimatto mansikan katteena. On vähän kauniimpi kuin musta muovi.
Raparperinlehdet voi hyvin käyttää katteena käytävillä

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kasvimaahaaveita

Tällaiset hernetuet ovat tosi koristeelliset ja luultavasti pitkäikäisiäkin
Aurinko paistoi päivän ja juuri kun ehdin illalla kasvimaalle, alkoi sataa. Napsin kasan raparperin varsia ja vetäisin harsot lopuilta herneiltä (mistähän johtuu, että ne herneet, joiden päällä ei ollut harsoa missään vaiheessa, ovat paljon suurempia ja puhtaampia). En ehtinyt kuvata sadepisaroiden keskellä, vaikka kuvattavana olisi ollut sateenkaari. Nämä kuvat ovat ihannepuutarhoista, jospa joskus minullakin...
Kohopenkki voi olla näinkin hauskan näköinen

Puutarhavälineet ovat kuvauksellisia kun ovat näin järjestyksessä

Tällaisesta kukkaniitystä unelmoin, ja tietenkin noista päärynöistä

Palstaviljelyä sveitsiläisittäin