Kärhöpistiäinen ?

Parissa yössä hävis Kärhöstä lehdet. Arvatkaapa ottaako pattiin?! Onneksi kerkesi kukkia ennen hyökkäystä.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Hemmetti ! Toivottavasti ei ensi kesänä käy samalla tavalla. Kärhö on ollut samalla paikallaan noin 8-9 vuotta ja tämä oli eka kesä, kun näin kävi. Toivottavasti myös viimeinen.

Edit: Lueskelin netistä, että vain myrkky tuhoaa nämä. Eli Pyretriiniä niskaan. Taidan leikata koko Kärhön alas.

Muutama hassu kuvatus

Siinä muutaman tällä hetkellä kukintavaiheessa oleva Saintpaulia. Eläkää pelätkö. Ei tuossa ole tietenkään kaikki.

Sitten parit kuvat ulkoa.

Soittajapoikakin pääsi hommiinsa. Viime kesän se huilasi.

Pihasyreeni kukkii tänä vuonna. Viime kesän sekin huilasi jostain syystä.

Lisää kesärönttösiä..

Oli muuten kallis petunia. 6,50€ !

Eilen oli lämmintä. Onneksi tuuli on sentään pitänyt huolen, ettei ihan tukehduta. Yön sateli vettä ja tänään lpö vain 18astetta mutta välttää mulle oikein hyvin.

Näihen kukinta on jo ohi

Pioonit on jo kukintansa kukkinut tälle kesälle. Tämä yläkuvassa oleva kukki ekaa kertaa tänä kesänä. Muutaman vuoden on vaan tönöttäny.

Tämä on Pioni vanhus. Kukkii joka kesä ihan ryökönään. Näitä on kaksikin.

Tämä taas on jo useamman kesän jaksanut loistaa mutta on vasta alle 10 vuotta vanha:

Tämä kukki ekaa kertaa. Väri on vaan väärä valotuksesta johtuen. On tummempi punainen oikeasti.

Kasvituksia

Ukontulikukka, vaikka kuva onki otettu vaakaversiona ja ihan tarkoituksella. Kukintohan on pystysuuntainen.

Ukonkello. Tätä kun saisin valkoisena. Tätä sinistä on jo riittämiin.

Tarha-alpi. Kiitollinen kukkija vuodesta toiseen.

Ylipuutarhuri

Yhen sortin päärynäpuu on tänä kesänä todella täys kukintoja. Pari muuta ei kuki vielä.

Narsisseista kaksi lajia ilmaantu tälle kesälle.

Vuohenjuuri ilahduttaa minua suuresti. Harmi ettei jaksa kukkia koko kesää.

Liljakukon paskiaiset tuhoavat jo hyvää vauhtia Kirjopikarililjoja ja kuten kuva kertoo, kohta niitä perhanoita on riittävästi. Raid tappaa talossa ja etenkin meillä puutarhassa.

Tämä nyt tuli tähän muiden jatkoksi. Riippaneilikka.

Tuomenkehrääjäkoi

Tuo viheliäs pieni perhonen, joka syö joinakin keväinä Tuomet paljaaksi, asustaa meillä lasipurkissa sisarineen ! Ötökkätohtori poika E otti tuomesta lehtikasan toukkineen päivineen ja kasvatti perhoset lasipurkissa. Moneen kertaan ehdottelin täsmäiskua Raid-suihkeen kanssa mutta eihän se tietenkään pojalle sopinut.

Nyt on lentokykyiset perhoset kuoriutuneet.

Joko mä nyt saan myrkyttää?

Mustanmeren ruusu

Ketuttaa kuin liito-oravaa hakkuuaukean reunalla mutta jotain mukavaakin. Sininen Mustanmeren ruusu avasi ensimmäiset kaksi kukintoaan.

Yleensä heinäkuussa on niin täys kukintoja, ettei lehtiä tahdo seasta nähdä.

Verta purkitettu

No jos nyt ei sentään ihan purkitettu niin otettu kyllä. Poika A käytettiin tänään verikokeissa. Pitkä oli koelista mutta vain yksi putki tarvittiin. Ens vk torstaina 14 pv on sitten lastenlääkärille aika iltapäivällä.

Huomenna on jotain menoa ja meininkiä tiedossa...ehkä. Torstaina on sitten poika A:lla hammaskirurgilla käynti. Hän tarkastaa purukaluston ja antaa ohjeet oikovalle hammaslääkärille. Pojan etuhampaiden väli kun on niin iso, että kärpänen mahtuu välistä lentämään. Yhden maitoposkihampaan nykäsivät viime viikolla pois tieltä. Oli reikänen hammas, joten mitä sitä enää uudestaan paikkaamaan, kun kertaalleen oli jo paikattu. A:lla on ongelmana maitohampaiden osalta ahtaus mutta sitä mukaa kun maitohampaita lähtee, tulee pysyvät hampaat niin haralleen, kuin vain voi olla. Reikiä tulee maitohampaisiin nopeammin, kuin sieniä sateella. Ei kertakaikkisesti mahu harja mihinkään väliin, joten senhän tietää miten käy. Toviottavasti pysyvistä tulee niin hyvät välit omaavat, ettei reikiintymistä tapahdu ainakaan alvariinsa.

---------------------

Alppikärhö kukkii jo ihan muutaman kukinnon verran:

Tämä monivuotinen orvokki on kans ihan mahoton. Alottaa kukinnan jo lumien aikaan ja jatkaa vielä joulukuussakin:

Väri Alppikärhöllä ja tällä orvokilla on jotakuinkin sama.

Yllättävän aikaisin

Hieman yllättyneenä huomasin, että tämä Akileija aloitti jo kukintansa.

Ostin tämän viime kesänä tai oikeastaan syksyllä alennusmyyntien alettua. Sen tarkempaa nimeä en tuolle muista. On matalakasvuista mallia. Osa korkeimmista Akileijoista on kyllä jo hyvällä nupulla ja osa vasta suunnittelee nuppujen tekemistä.

Tämän Streptocarpuksen luulin menneen talven aikana mutta eipäs ollutkaan.

Kysessä on siis Soilikki nimeltä Silvia. Kukinto ei ole vielä täysin auki mutta en jaksanut enää odottaa. 

Mulla ei ole Soilikkipurkeissa nimiä, koska tunnistan ne kukintojen perusteella, joten menetetty on ilmeisesti Heidi. Sillä kun oli samanvärinen purkki, kuin Silvialla.

Nyt Kohleria Red Ryder on tehnyt jo niin paljon kukintoja, että pelkään koko kasvin katkeavan kukintojen painosta. Laitoin sen nojaamaan ikkunan pieleen.

Käsityörintamalla on hiljaisen rauhallista. Teen sen mikä huvittaa ja kehtaan. Sormet huutaa heti särkylääkettä nivelkipuun, jos vaan vähänkin enemmän puikkoja tai koukkua kädessäni pidän. Mutta mikäs pakko minun on koko ajan tehä? Ei yhtään mikään. Tämän kuitenkin tässä muutaman päivän aikana väsäilin. Tiedän tälle kyllä jo kodin mutta jääköön se vielä hämärän peittoon.

Silmukkamäärän, lähinnä sopivan leveyden toivossa, katoin Novitan sivuilta. Muuten meni sitten aika näppituntumalla. Lanka on Novitan Kotiväki.

Saintpauliat

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kohleria Clytie

Hän availee kahta ensimmäistä kukintoaan. Ei vielä täysin avoin.

Tämä se on semmonen kukkanen, että ostin kävyn -näkemättä käpyä etukäteen. Käpynen tuli mulle postissa. Avasin kirjekuoren, jonka sisältä löytyi pieni minigrippussi ja pussissa oli vajaan 0.5cm pituinen kävyn murunen. Hetken aikaa sitä siinnä kämmenelläni pitelin ja mutisin itekseni. Ensin en ees tajunnu, että se on todellakin käpy. Luulin, että joku on tehny mulle pilaa ja lähettäny jonkun roskan.

Saatuani aivoni järjestykseen laitoin kävyn multaan. Mietin laittaessani, että niinköhän tuosta kasvaa ikinä mitään. Se oli vuonna 2009. Viime kesänä eli 2011 mullasta alkoi pilkistellä ensimmäiset vihertävät viuhakkeet. Tosi hentoiset. Ei juurikaan silmäneulaa paksummat. Tänä keväänä vaihdoin mullat ja istutin Clytien vähän suurempaan purkkiinkin. Alkoi kasvamaan lisää. No, nyt siinnä on kaksi kukintoa. Kukkavarret ovat edelleen kovin hentoiset. Pelottaa, että menevät poikki.

Kannatti se kuitenkin odottaa.

Edit täti iskee tähän :) Kohleria = Narrinhiippa

Tätä olen odotellu

Kohleria `Red Ryder` aloitti kukintansa. Nuppuja on läjäpäin. Vasta yksi kukinto ilahduttaa minua kukintonsa värillä.

Huom. Kuvassa väri on haaleampi, kuin luonnossa.

Mulla on useampiakin Kohlerioita. Odottelen heidän kukintaansa. Nuppuasteella on jo monta.

Tämä päivitys ei muuta tarvihe. ;)

Vappua

Krookusten kukinta on jo ohi mutta tässä pari kuvaa heidän loistostaan.

Sinivuokot ovat vielä täydessä kukinnassa. Näitä on meillä monen metrin verran penkinreunassa ja ojanpientareessa.

Posliinihyasintit ovat tällä hetkellä  kukintavaiheessa

Turvallista keväänjuhlaa kaikille.

44

Siitä on nyt yli 44 vuotta, kun synnyin. Kääretortun tekasin syntymäpäivänäni ( joka siis oli ja meni jo ) ja hyvin uppos kotijoukoille. Tosin kukaan tenavista ei tuota ees tajunnu. Sanoin tekeväni pääsiäisen kunniaksi kakkua tai kääretorttua. Vasta sitten, kun yksikseni alakerrassa keittiössä hörpin kahvia kera tortun, poika E kysyi mitä hyräilen. Laulelin itekseni " Hämi möö tei tuu mii..." Poika E lauloi nuilla sanoilla pienenä :) Synttäriaamuna heräsin kännykän piippaukseen, kun äiti laittoi onnitteluviestin. Sen jälkeen tuli siskolta ja siinäpä ne sitten olikin.  Kaksi onnittelua tuli fb:n kautta. Siellä ei näy päivämäärä. En halua sen näkyvän. En kehtaa näillä numeroilla enää meteliä pitää eto päivästä. Vuosi tuli lisää ja se siitä. Sehän tietää vain sitä, että olen jälleen vuoden lähempänä lähtölaskentaa, vai liekkö jo alkanut. Mistäs sitä tietää. Niin, onneksi ei tiedäkään. Ehkä sitten teen iiiison kakun, kun  / jos täytän 50 vuonna 2018. Onhan se sentään puolivuosisataa.

Hoyat ovat alkaneet kukkimaan urakalla yksi toisensa jälkeen.

Hoya Lacunosa

Hoya Carnosa

Hoya DS-70

Soilikeista on menny talven aikana monta ja monituista. Eniten kaipaan tällä hetkellä "Tattoo" Soilikkia. Sekin on kokonut kuoleman :(

Katon osalta homma on edennyt ja mies kera vanhimman poikamme on saanut revittyä muoveja pois. Yksi muovi on jumissa. Se pitää kuulema jollain koukulla saada kiskottua alas räystään alustasta päin.

Näin siis hajoitettiin räystään alusia, että sai jyrkän osuuden muovit kiskottua alas. On siis seuraavaksi tiedossa uudelleen laudoitusta ja maalausta.

Sikamainen homma.