Litter kwitter osa 9

Nyt alkaa olla siinä mallissa, että pian siirrytään suurimpaa reikämalliin renkaiden osalta. Ensin oli siis umpinainen läkkärä pytyn päällä, siten siirryttiin reiälliseen malliin ja vielä on yks rengas jossa hiukan enää reunoja ja reikä siten lähes samaa kokoa, kuin normaalistikin vessanpytyssä on.

Välillä oli pientä ongelmaa isompien tarpeiden yllättäessä. Oskari meinas, että paskominen sujuu huomattavasti paremmin, vaikka kaadettuun roskaämpäriin, kuin pytylle. Väitin tietysti vastaan. Ratkaisin tilanteen sillä, että laitoin kikkareen renkaalle purujen sekaan ja niinpä meni kissalle kaaliin, että siihen se on tehtävä. Nyt sihtaa kikkareensa reunaan eli puruihin, eikä keskelle... jotta menis varsinaisesti pyttyyn ja sen takia jatketaan vielä hetken aikaa, ennen kuin vaihtuu vihonviimeinen harjoittelurengas käyttöön. Aikaa tämä vie mutta lienee sen arvoista. Hiekkalaatikkoa ei ole ollut enää aikoihin käytössä.

Päivisin Oskari on ollut muutaman tunnin ulkohäkissä. Se on siis Väinö-kanin kesäasunto mökkeineen päivineen. Oskari odottaa ovella ulos pääsyä. Muutaman kerran on luikahtanut ovesta ulos mutta onneksi olen saanut kiinni. En uskalla vapaaksi päästää, kun on vilkas tie aivan ojan toisella puolen. Jäis kumminkin auton alle heti kättelyssä.

Aurinkoita päivää kaikille.

Litter Kwitter osa 8

Nyt olen pari kertaa päässyt vaivihkaa seuraamaan Oskarin vessassa käytiä. Siinä se renkaan reunalla nätisti kököttää ja tekee tarpeet suoraan pyttyyn. On siis käytössä isompi reiällinen rengas. Samat purutkin on olleet renkaassa neljä päivää, kun ei ole niitä kastellut, eikä sotkenut. Viikonloppuna tosin oli kovin fiksulla päällä. Oli kipannut vessan roskiksen nurin ja käynyt sontimassa suoraan roskapussiin !

Harjoitukset jatkuvat...

Litter Kwitter osa 7

Pikkusen verran siirsin renkaan vaihtoaikaa. Enkä puhu nyt mistään autonrenkaista vaan siitä Litter Kwitteristä. Eli nyt reilu kk opettelua takana ja vaihdoin reiällisen renkaan eilen. Oskari oitis hoksas juonen ja kävi jo tarpeillaan, vaikka keskeltä näkyy nyt siis pyttyyn.

Kaikki on siis sujunut hyvin tähän asti. Kahdesti vääns tortut saunanlauteiden alle umpinaisen renkaan aikana ja siitä syystä pitkitin vielä renkaan vaihtoa. Nyt odotan mielenkiinnolla miten käy. Käykö testaamassa lauteidenalustaa vai ei.

Yllättävän helposti on kyllä sujunut.

Yks päivä suuttu, kun minä istuin pytyllä ja hänen pyttyrenkaat oli lattialla. Meinas kusaasta pesuvatiin, jossa oli pyykkejä odottamassa koneeseen laittoa. Tuli mulle vähän kiire nousta pois, että kissa pääs pytylle. Niin, meillä nyt sitten jonotetaan vessaanpääsyä kissan kanssa. Oikein tiukanpaikan tullen on ite juostava yläkerran vessaan.

Litter Kwitter osa 5

Viime yö meni muuten hyvin mutta jostain syystä Oskari oli paskonut muualle, kuin vessanpytylle. Kusassu oli kyllä ihan kohilleen mutta paskonu oli lattialle. Ei onneksi... siis onneksi kuitenkaan paljaalle lattialle. Onneksi siksi, että pesuhuoneessa on lattialämmitys, joten olis ollu hiukka hinkaamista lattiassa. Fiksuna kissana oli ottanu pyykkikorista laudeliinat ja tekassu niiden päälle. Täytyy siis nostaa ensi yöksi renkaat vielä lattialle.
Pieni takapakki mutta enpä luovuta, eikä varmasti Oskarikaan.

Litter Kwitter osa4

Viime yöksi siirsin renkaan pytyn päälle. Hiekkalaatikkohan on ollutkin yöt poissa mutta rengas on ollut hiekkalaatikon paikalla. Niin oli Oskari rohkeana poikana tehnyt pissat vessanpytylle. Tosin siinä on edelleen umpinainen rengas jossa purua.
Tällä systeemillä jatketaan nyt tämä viikko eli hiekkalaatikkoa ei enää ole. Ensi viikolla meinaan vaihtaa renkaan aukolliseen versioon. Nähtäväksi jää ;)

Mukavaa viikonloppua.

Litter osa 3

Yöt on sujuneet hyvin Oskari-Litter Kwitter. En vielä ole hiekkalaatikkoa ottanut pois kokonaan. Homma jatkuu entisellään toistaiseksi.

Ensimmäinen vuorokausi Litter Kwitter ja kissa

Laitoin illalla Litter Kwitterin lattialle hiekkalaatikon paikalle. Hiekkalaatikko pois ja piiloon. Niinpä oli yön aikana Oskari osautunut tekemään tarpeensa, ja vieläpä tosi siististi, renkaalle...tai siis sen sisälle, jossa on tällä hetkellä punainen alusta käytössä. Ei yhtään sotkua lattialla. Aamulla sai sitten hiekkalaatikkonsa tutulle paikalle ja rengas meni takas vessanpytyn päälle. Ensi yöksi sama homma. 2-3 yötä saa opetella näin ja sitten siirrän yöksikin renkaan oikealle paikalleen. Oskari on onneksi viksuvekotin ja uskon, että homma menee päähän aika äkkiä.

Palaan asiaan parin päivän päästä.

Litter Kwitter

Nyt alko tässä talossa kissalla vessaharjoitukset. Oskari täyttää kaksi vuotta parin kk päästä ja nyt loppu vessalaatikon sotkeminen.
Siispä Litter Kwitter käyttöön. Oskari oppi itekseen käymään isommilla tarpeillaan pytyllä. Ei se aina sitä tee mutta toisinaan, joten ostin lopultakin sille omat harjoittelurenkaat. En uutena raaskinut ostaa. Ovat aika tyyriitä mutta lopulta putkahti paikalliskirppikselle ( fb ryhmä) myyntiin nuo kapistukset, joten ostin ne kuleksimasta. Laitoin eilen purua renkaaseen ja hiekkalaatikosta vähän tykötarpeita mielenkiinnon herättämiseksi. Oskari on jo tomerasti tutustunut uuteen vessaansa ja peitellyt hajujaan. Parin yön päästä otan vessalaatikon pois ja katon miten käy. Saa yöllä rauhassa asetella itteesä pytylle.

Oskari on siisti kissa. Koskaan se ei ole tehnyt tarpeitaan muualle, kuin hiekkalaatikkoonsa tai vessanpytylle. Uskon vakaasti, että oppii pelkälle pytylle.

Väinö

Se oli tänään Väinö-kanin huoltopäivä. Oli sotkenu alapäänsä, vaikka en oikein ymmärrä miten, kun mitään ripulia ei ole ollut. Ehken on vaan jo niin vanha, ettei jaksa puunata itteesä niin tarkasti, kuin ennen. Onhan ikää jo pian 9v. Yleensä kania ei pestä, koska ei yksinkertaisesti tarvitse mutta josku käy näin.
Aikoinaan jouduin pesemään hamsterin ja sain siitä melkoisen palauteryöpyn silloiseen blogiini. Pesemiseen oli syynsä, joten turhaan nous älämölö :D Ps. en ole eilisen teerenpoika. Olen jo liian vanhakin ollakseni poikanen. Meillä oli siis hamstereitakin. Jopa useita yksilöitä kerralla. Väinö on ollut meillä jo useamman vuoden. Onneksi kanit ovat pitkäikäisempiä, kuin hamsterit. Aina on parku, kun joku eläin lähtee vihreimmille niityille.

Väinö on pirteä papparainen. Tosin ei enää ole intoa loikkia pitkin huoneita, niin kuin vielä esim pari vuotta sitten. Häkin ovi on avoinna useita tunteja päivässä mutta joka päivä ei tule edes häkistään pois. Odotelleenko ulkohäkkiin pääsyä, kun säät ovat lämmenneet. Vännillähän on iso ulkohäkki, joka on verkotettu myös pohjasta. Ei pääse mikään örkki kaivautumaan Vännin kaveriksi. Tällä meidän kanilla itellään ei ole kaivamishaluja. Jotkut kanithan kaivelee tunneleita. Häkki on tehty jyrsijäverkosta JA minkkiverkosta. Ei mene kettukaan häkkiin, vaikka pariin kertaan olen sen meidänkin pihalla nähnyt. Mikälie citykettu. Ei mitenkään säikky. Lontostelee vain omia polkujaan. Hyvä kuntoinenkin se on.

Karvanopat valtiolle

La 15.3. Oskari menetti karvanoppansa, pallinsa, kulkusensa. Kastraatio maksoi 53€ ja kaupanpäälle tuli mikrosiru. Oskari heräili nopeasti toimenpiteestä ja oli jo samana iltapäivänä oma sekopää itsensä. Mutta on se niin hellyttäväkin... toisinaan.
Välitön muutos on virtsanhajun katoaminen. Vaikka pissat on laatikossa, ei ole mitään hajua. Outoa suorastaan. Tosin edelleen siivoan laation aina, kun Oskari on siellä piipahtanut. Tietysti yön jäljiltä siivoan vasta aamulla. En sentään yötä päivystä ;)
Oskarilla on painoa jo noin 5kg. Voi pojat sitä päivää, kun alkaa ns. massaa keräämään itelleen. Voipi tulla melkonen kolli.

Bobi ( kääpiöpinseri ) kärsii enemmän ja vähemmän närästyksestä. Kyselin Rennie-annostusta paikalliselta eläinlääkäriltä mutta hän ei sitä tiennyt. Soitin toiselle eläinlääkärille mutta ei hänelläkään havaintoa. On siis soitettava yksityiselle, jonka piti se antaakin jo epilepsia kontrollikäynnillä mutta unohtus sitten kaiken muun keskellä. Ajoittan närästys on melkoista. Bobi ei silloin suostu syömäänkään juuri mitään ja aamuyöstä sitten oksentelee keltaista sitkeää vaahtoa. Ruokamerkeistä on kokeiltu useita. Ei apua.
Bobin epilepsiahan todettiin noin 1,5 vuotta sitten. Suuri epäily oli, että sen aiheuttaa aivokasvain. No, todennäköisesti sitä ei ole. Olisi se varmasti jo antanut hiukan erilaisia merkkejä. Bobi on lääkityksen ansiosta täysin oireeton.Toivottavasti närästys saadaan myös kuriin. Närästykseksi vaahdon oksentaminen tulkittiin.

Pari sanaa ja pari sukkaa

Krokotiilitossuista on kysytty langankulutusta. 300g ostin ja pienet nyttöset harmaata lankaa jäi tähteelle. Tein pohjan tasan tarkkaan kokoon 38 mutta kävi semmonen seikkä ilmi, että kannattaa tehdä 1-2 nro isompi, kuin jalka on, koska virkkaus vetää tossua hiukan kasaan. Meni siis uusille, että nasahti. No, uusi malli ja kaikkea ei voi tietää mutta virheistään oppii. Yritän keretä viikonloppuna aloittaa uudet.

Sukat... taas. Tämähän käy jo tavaksi. Koko 45 eli miesten pitkävartiset tällä kertaa.

---------------------------

Pari sanaa gekosta. Oskari-kissa ei ole sitä nähnyt. Pojan huoneen ovi pidetään visusti kiinni, koska Oskaria kiinnostaa suunnattomasti gekon ruokalaatikot, jotka sisältävät mm. Suklaatorakoita, jauhomatoja ja kärpäsiä. Etenkään Suklaatorakoiden en soisi karkaavan !

Näin unta ( jo ennen kuin torakat meille saapuivat... kaupasta ), että tapoin vaaleanvihreitä torakoita liiskaamalla ne keittiön laittiaan Raamattua apunakäyttäen. Uni nauratti kovin aamulla mutta nauru loppu siihen, kun pari päivää sitten Suklaatorakka putosi pinseteistä ja lähti hurjalla kiidolla viipottamaan pitkin pojan huoneen lattiaa. < tapahtui siis ihan elävässä elämässä. Ei ollut Raamattua lähellä mutta onneksi matikankirjassa oli sen verran painavat numerot, että sain kirjalla tirvastua torakkaa. Ei mokoma edes kuollut vaan siirtyi kuitenkin sitten... hiukan avustettuna tosin... gekon ruokakuppiin. Gekkopa ei sitä syönyt. Mangosose oli sen mielestä parempaa.

Uusi asukas

Madagaskarin Päivägekko vauva muutti meille sunnuntaina 26.1. Hän on kuoriutunut 4.8.2013. Tässä ensimmäinen kuva meillä kotona, kun tutustuminen asumukseen alkoi.

Terraario on lähes metrin korkuinen ja 80cm leveä. Syvyyttä 54cm. Sisutuksessa tällä hetkellä bambuputkia ja kasveja. Sisustusta vielä parannellaan ajan kanssa.

Gekko hyppii melkoisen vikkelästi tasolta toiselle ja kulkee pitkin lasiseiniä. Täytyy olla varovainen, ettei hyppää terraariosta ulos, kun suorittaa huoltotoimenpiteitä tai antaa ruokaa kuppiin.

Kirjoittelen tästä söpöstyksestä lisää sitten, kun olemme päässeet hänen kanssaan enemmän sinuiksi.

Eläinten kuulumiset

Oskari - ihanan raivostuttava vitipää, joka putosi akvaarioon toissa päivänä. Kyllä, sinne molskahti. Siivosin pienempää akvaarioa. Ämpärillisen verran olin jo vettä sieltä ottanut, kun Oskari tapansa mukaan taiteili akvaarion reunalla ( ns. kehysakvaario ). Monet monituiset kerrat ehdin kieltää ja nostaa pois mutta mitä se hyödytti. Akvaarion reuna oli jo liukas. Olinhan onnistunneesti sitä kastellut vettä lappaessani ja Oskarin tassut lipesivät. Sinne molahti, jota kuinkin pää edellä. Minä tietysti tempasin vaistomaisesti kiinni siitä mistä sain eli selkänahkasta. Aattelin, että voi kissa olla vähän kippee seuraavana päivänä. Ei ollut -onneksi. Akvaariossa peseydyttyään juoksi, kuin päätön kana rallia yhden kymmenen minuuttia. Ilmeisesti otti hiukan sielun päälle pudota veteen.

Oskari painaa muuten jo 4,5kg. Syntynyt kesäkuun alussa viime vuonna. Pallien poisto mitä ilmeisemmin tapahtunee helmikuussa.

Oskari on kaikkiruokainen. Eilen aamulla tinki kaurapuuroa, kun näki sitä lautasella ja söi kiltisti koko annoksen eli noin ruokalusikallisen höystettynä laktoosittomalla maitojuomalla.

Bobi: koira jolla on epilepsia. Kohtaukset ovat pysyneet poissa. Barbivet lääkitys menee edelleen 15mg x 2. Kävelylenkkejä on tehty aina kun sää ja Bobin vointi sallii. Harmittavan paljon on vaan ollut vesisadepäiviä. Pieni sade ei Bobia haittaa mutta kukapa haluaa kahlata sadevaatteet päällä isommassa sateessa. Bobilla on myös ns. hitaita päivä, jolloin esim lenkillä ollessa vauhti on verkkaista ollakseen kyseessä kääpiöpinseri. Välillä jättäytyy jopa minun taaksekin mutta kun muistaa mennä koiran ehdoilla, niin hyvähän siitä tulee. Semmosina päivinä on turha hötkyillä. Aina ei lenkille lähtö ole edes järkevää. Silloin Bobi vetelee sikeitä omalla petillään vilttinsä alla, suurimman osan päivästä. Kuivamuona on hiukan pannassa. Ei halua sitä syödä muuten kuin liotettuna ( turvotettuna ). Hampaissa ei näytä olevan vikaa tai syytä siihen. Puruluut kelpaavat oikein hyvin, jopa naudan koppukin. On siis saanut nyt suurimmaksi osaksi pehmytruokaa.




Netta: vanha mutta miten vanha?! Eläinlääkärin mukaan oli jo aikaa sitten ainakin 10-vuotta, joten siinä sotassa ikää voisi olla nyt joa 12-13 vuotta. Lonkistaan huono mutta tarvittaessa saa Norocarp särkylääkettä. Nyt ei ole taas aikoihin sitä tarvinnut. Omalla pihalla taivastalee ja käveleksii. Intopinkeenä olisi kyllä lähdössä kävelyllekin mutta en vie vaivaista koiraa kovia teitä pitkin kävelemään. Se tietäisi särkylääkkeen syöttämistä ja siinä nyt ei sitten ole taas järkeä pätkän vertaa, kun ei kerta sitä tarvitse rasituksen ollessa sopivaa. Yläkertaan Netta ei enää juurikaan jaksa mennä. Portaita on vain parikymmentä mutta se on vanhalle koiralle jo liikaa. On toki niitä päiviä, että menee oikein vauhdilla. Ruoka maistuu ja maistuisi jopa liiankin kanssa mutta pakko on rajoittaa. Netta on striloitu vuonna 2007 ja sen tiimoilta myös ruokahalu kasvoi. Netalla painoa noin 26kg, joka on ihan sopiva tuon kokoluokan koiralle ( belgianpaimenkoira/collie ).
Tällä hetkellä karva on taas irti. Sitä riemua riittääkin sitten useamman kuukauden ajan. Ennen... sillon siis kun Netta oli vielä nuori, karvanlähtö kesti 2-3 viikkoa. Nyt tahtoo mennä jopa puolivuotta.
Netta on eläinlauman pomo ja vastaan ei ole sanominen !



Väinö-kani: Väinöllä ikää jo 8,5-vuotta. Entiset kujeet. Kesäthän Väinö asustaa ulkohäkissä, jossa sillä on tilaa juosta ja oma kaksikerroksinen iso mökki. Talvet tietenkin sisällä. Asumuksena kanihäkki eli semmonen tavallinen eläinkaupasta ostettu häkki. Päivittäin Väinöllä on mahdollisuus juosta vapaana alakerrassa ( keittiö-eteinen-makuuhuone) mutta aina se ei häntä kiinnosta. Väinö on erittäin siisti kani. Häkissä on ns. kulmawc, johon Vänni tekee kaikki tarpeensa. Koskaan ei tee esim lattialle, vaan kipittää vessalaatikolleen, vaikka olisi ns. vapaana.

Tämä kuva on pari vuotta vanha mutta eipä Väinö ole miksikään muuttunut. Kuva on otettu keväällä, jolloin Väinöä totutetaan ruohonsyöntiin ulkohäkkiin muuttamista varten.



Tulossa: Madagaskarin päivägekko. Siitä myöhemmin.

Tänään Fuskua

..ja minä tykkään. Onneksi mieskin.

Tässä parempien versio ;) <- tuossa tulee tosin muitakin lajeja jos kauan kahtellee.

Tuo on niin hauskaa, siis tuo Fusku. Ensi viikollakin on saman lajin harjoitukset, sitten vaihtuu taas.

Olen säkittänyt kirpparille lahjoitettavia vaatteita ja viennytkin niitä jo neljä jätesäkillistä. Vielä on säkitettävää. Pesen ensin kaikki, vaikka puhtaita ne ovat mutta kaappien perukoilla käyttämättöminä lojuneita. Muutamia kirjojakin olis hävityslistalla. Luettu pariin kertaan, joten en jaksa niitä ennää pyöritellä nurkissa. Kirjoja eivät lähetyksen kirpparille ota. En tiijä mihin ne sitten tuuppaan.

Tytön lakkiaiset on kuunvaihteessa. Kahvituspäivä riippuu siitä miten "vävyntekele" saa vapaata töistä. Lakki, mekko ja kengät likalla on nyt hankittuna. Se mihin säkkiin minä pukeudun, onkin sitten aivan toinen juttu.

Tallinnaankin ollaan kuulema lähössä. Vaatteita, vaatteita, vaatteita pitäis sitäkin reissua varten hankkia. Kysymys vaan kuuluu, että millähän rahalla?! Yleensä kun en itelleni mitään ostele. Lapsille joutuu ostamaan yhtä ja toista vähän väliä, joten rahat ei riitä kaikkeen ja kun olen aina kotona, niin mihis minä mittään vermeitä ees tarviisin. Mut nyt olis sit vissiin pakko jotain ostaa.

Tässä taas pari tyylinäytettä a´la Oskari:

"Täh, miten niin seinä kastu..?"

"Jos tuonne hyllylle sitten seuraavaksi?"

"Märkiä pyykkejä...joo... Hups, tipahti ihan vahingossa!"
Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Pitikös minun kirjoittaakin jotain?

Meinasin jo unohtaa, kun jäin lueskelemaan blogeja.

Ei mulla kyllä ole mittään asiaa. Millonkas mulla olis mutta yritän nyt ihan Teidän kiusaksi saada muutaman paljon sanoja sisältävän mutta mitään kertomattoman lauseen kirjoitettua.

Eilen oltiin taas tanssitreeneissä. Fuskua on listalla. Ollaan sitä nyt tahkottu 5 kertaa alkeisryhmässä ja nyt eilen ekaa kertaa alkeis-jatkoryhmässä. Kyllä kuulkaa koski sääreen, kun piti ruveta opettelemaan nopeita twistaus-askelia. Sääreni satutin muutamia vuosia sitten portaista pudotessani. Sen jälkeen se on oireillut lähes päivittäin. No en, en mennyt lääkäriin. Voitte vain kuvitella mikä näky se on, kun tämmönen tankki opettelee jotain pientä ja nopeaa ! Lopuksi oli vapaat tanssit. Oltiin eka puoltuntinen, koska oli hidasta valssia. Paras paukku tuli, kun ohjaaja tuli kesken tanssin pysäyttämään. Luultiin, että nyt meni päin persettä varmaan mutta hänellä olikin asiaa. Asia oli se, että ens vuonna isännästä tulis sparraaja ! Nainen ei voi tietenkään sparrata. Se on aina mies. SIIS TÄH ? Mulla jäi leuat niin auki, että hyvä kun eivät sijoiltaan loksahtaneet. En ole vieläkään saanut leukoja normiasentoon. Saatiin onneksi mietintäaikaa. Se mikä on lopputulos on todellakin hämärän peitossa. Sparrauksessa on hyvät mutta huonotkin puolensa. Mikä sitten painaa vaakakupissa minkäki verran, sitä mietitään.

Tässä linkki Fusku-videoon.

No sitten kattiasiaan. 

Tuo tuossa, tuo niin kauhian hellyttävän näköinen otus oli yks aamu 25-vuotiaan lehtikaktuksen ruukussa, kaikki raajat eri suuntaan sojottaen... aivan leviänä !! Ai että mulla kiehahti. 25-vuotta olen kasvattanut lehtikaktusta ( marraskuunkaktus ) ja sitten tämä Herra Ylhäisyys, Vatipäiden kuningas menee ja iskee perseensä ruukkuun ! Puolet, siis voitteko kuvitella, puolet kaktuksesta katkesi. Ai saakeli ! Teki mieli heittää kissa niin pitkälle kuin lentää. Kun sain Oskarin pois ruukusta, tokihan se yritti vielä kolme kertaa ampaista sinne takas. No, eihän siinä mitään, kyllähän kissa kukkaruukkuun pääsee MUTTA kun se kukka oli amppelissa ja se amppeli roikkus KATOSTA ! Jumapliut sentään.

Nyt on kukkaraasku siirretty pojan huoneeseen turvaan. Siinä voi mennä se toinen 25-vuotta ennen kuin alkaa edes muistuttamaan marraskuunkaktusta.

Ja kalastus. Ai että se on mukavaa...Oskarin mielestä. Onneksi se ei saa kaloja kiinni.

Alkuviikosta vaihdoin vettä pienempään akvaarioon. Kun silmäni vältti, Oskari seisoi akvaarion reunalla hurrrjasti keikkuen ja uitti etutassujaan kainaloita myöten vedessä. Kun lopulta taistojen jälkeen uutta vettä oli putsiin laitettu, kansilasit huolimattomasti akvanpäällä, lähin hakemaan rättiä pyyhkiäkseni lampun päällisen -kuului molskahdus ja rymähdys. Ryntäsin takas akvaarion luo. Oskari istui lampun päällä ja urkitti tassullaan akvaarion kansilasia, jonka oli pudottanut akvaarioon ! Voi huokaus sentään.

Eilen aamulla koko kissan naama oli vettävaluvan märkä ! Se saakutti päätti sitten katella ison akvaarion vedenpinnan alle.

Näin vähän oli asiaa.

JK. Tytär J muutti kohti uusia tuulia. Isompi muuttukuorma viedään tämän viikon lauantaina. Matkaa meiltä noin 120km.

Sukkia

Nyt on menossa sukkabuumi. Talvi tekee tuloaan ja se tietää villasukkakautta. Kolmet neulottu ja päätelty. Neljännet puikoilla ja viidennet vielä täysin lankoina. Laitan sitten aikanaan kuvantapaista, jos niissä on mitä kuvata.

Ulkona on oikein mukava syyssää. Lämpöasteita kymmenkunta. Suurimmassa osassa lehtipuita on vielä lehdet. Vaahterakin pöllöttää vielä vihreänä, vaikka monen naapurin vastaavat puut ovat jo vaihtaneet syysväreihin ja pudotelleet lehtiään pitkin pihoja. En tiedä liekö tuo meidän Vaahtera jotain toista lajia, kun se ei ikinä edes tule voimakkaisiin väreihin vaan pikemminkin paskanruskeaksi. (Krääks... olipas taas sanavalinta. ) Eipä siitä saa taaskaan kummoista syysasetelmaa tehtyä. Vaahterasta siis. On siis mentävä kyselemään naapureilta, josko saisin lehtiä kerätä.

Tulevana viikonloppuna poika A lähtee paikallisen seurakunnan leirille. Leiri on yön yli kestävä. Seuraavana viikonloppuna on sitten E:n vuoro. Kovasti pojat tykkää niistä reissuista. Siellä on kaverit ja siellä on paljon erilaista tekemistä. Vaikkakin emme kuulu seurakuntaan. Seurakuntaan kuulumattomat maksavat tuplaleirimaksun ja se on oikein se. Ennen oli sama maksu kaikille mutta ehotin sitten kirkkoherralle, että josko saatais maksaa vaikka tuplana, kun ei kerta kirkollisveroakaan makseta. Niin he nyt sitten ottavat kaikilta seurakuntaan kuulumattomilta kyseisen summan. Pojat saavat aikanaan päättää sitten ite liittyvätkö seurakuntaan vai ei. Se on jokaisen henkilökohtainen asia.

Sitten kissa-asiaa. Meille muutti Oskari joitain aikoja sitten. Oskari on oikea Duracell. Joka paikassa päälaellaan menossa. En ikinä kuunaan ole tavannut yhtä vatipäistä kissanpentua. Energiaa on niin paljon, että varmaan sillä määrällä hoitaisi koko kotikatumme sähköntarpeen. Onneksi ei paljon tee pahojaan. Ei siis toistaiseksi ole repinyt muuta kuin yhden paperisen lampunvarjostimen. Tosin varjostin oli iso. Paino sanalla oli. Raapimapuutaan käyttää ahkerasti. Vesisuihkepullo on ollut hyvänä apuna koulutuksessa. Nykysin kun vain näkeekin pullon, tietää jo tiekirjansa muualle. Pöydän takalaidalla on lupa istua, koska tykkää katella ikkunasta.

Oskari harrastaa tyhjässä pesukoneen rummussa juoksemista. Sitä tosin seurasi se, että minusta on tullut ihan neuroottinen. Vaikka totean pyykkikoneen tyhjäksi, kun tätytän sitä, tarkistan aina vielä kissan fyysisen sijainnin, ennen kuin läiväsen koneen luukun kiinni ja koneen käyntiin.

" Tais mennä pari kierrosta likaa..."

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Lisäksi hän harrastaa hiusten haromista. Tupeeraa, kampaa ja järjestelee. Kampa on vaan Oskarilla liian teräväpiikkinen. ;)

Pakko olla hattu päässä, ettei päänahka lähe irti. Istuu siis hartioilla, kun olen tietokoneen äärellä. Tosin olen siinä paljon ja usein, kun persaukseni ei kestä istumista pehmeällä tuollilla, joten neulon tässä koneen äärellä. Silloin, kun neuloin Japaniin lapasia, tein pitkää päivää. Jopa 10-12 tuntia päivässä pelkkää neulomista. Siinä rytäkässä meni häntäluu vissiin jotenkin vinttaan tai suivaantu vaan muuten nojatuolissa istuessa, joten vain kovatuoli on enää hyvä. Muuten tulee särky, joka herättää myös yöllä.

Mukavaa viikonjatkoa Sinulle.

Ei meinaa riittää usko, eikä toivokaan

Toivon ja en uskalla toivoa, haluan uskoa mutta ei meinaa uskokaan riittää. Simon näköinen kissa oli siis ollut meidän talon kohilla, tien toisella puolen keskellä pyörätietä kuolleena la 6.7. aamulla. Se on kohta, josta Simo kulki päivittäin viiden vuoden ajan. Kotiin matkaa noin 100-150 metriä. Olis niin paljon helpompaa, kun olis päässy ite varmistamaan mutta kun ei päässyt. Ja mihin hävisi kissan ruumis muutamassa tunnissa ( muutama ihminen olisi siirtänyt kissan pois )? Veikö sen jo joku? Oliko se jonkun toisen kissa sittenkin? Miten kissa päätyi keskelle pyörätietä ja miksi? Mitä tapahtui?

Yöt nukun huonosti. 3-4 tuntia ja herään kolmen maissa, enkä saa enää unta. Kuulen, että Simo hyppäs ikkunalaudalle ilmoittaakseen, että haluaa sisälle. Ketään ei kuitenkaan tule, eikä ketään kuitenkaan ole.

Ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla tarkistan terassin, onko Simo tullut. Simon tuolilla ei ole nukuttu, eikä Simon teltassakaan ole kukaan näköjään käynyt. Vesi ei ole vajunut ulkona varjossa olevasta vesikupista.

Niitin viikatteella takapusikon heinikoita. En löytänyt mitään. Olen kävellyt ja kolunnut pyörätien pientareen, joka on useita metrejä leveä jo useampaan kertaan löytämättä sieltäkään mitään. Ei karvatupsuakaan, ei pantaa, ei yhtään mitään. Kohta minut varmaan korjaa valkotakkiset parempaan talteen.

Simo 6/2006-6.7.2013

Ilmoittelusta johtuen sain lukuisia yhteydenottoja liittyen Simoon. Simo (?) oli ollut kuolleena keskellä pyörätietä lauantai aamulla 6.7. Miten se on sinne joutunut, mitä on tapahtunut, en tiedä. Ajotieltä siihen on matkaa kuitenkin useampi metri ja pientareella on ojakin, joten tuskin on omin avuin pyörätielle päätynyt. Yhden ilmoittajan mukaan takapää oli murskana mutta hän ei kuitenkaan ollut uskaltanut mennä lähemmäs katsomaan. Ajoiko auto niin rajua ylinopeutta ( rajoitus 50km/tunnissa), että kissa lensi kaaressa törmäyksen voimasta?

Ainoa lohtuni on, että tuskin on kitunut.

Lauantaiaamuna levitin pyykkejä narulle noin klo 10-11 välisenä aikana. Kuulin vaimean naukaisun kaksi kertaa. Selkeä mutta hiljainen ääni. Kumartelin kahtelemaan pensaiden alle ja kutuin Simoa hiljaa. Simppa ei vastannut.
Kun sitten tiistai-iltana sain viestiä  lauantain löydöstä, tajusin miksi kuulin äänen. Löytöpaikalle on meiltä noin 100-150m. Ehkä Simo sanoi, että älä mamma sure. ( matkaa niin paljon kuitenkin, että konkreettisesti en olisi voinut Simon ääntä pyörätieltä asti kuulla ) Sen koommin en ole ääntä kuullut. 

*Niin vaikeni ääni tassujen, vaikeni liekki suuren sydämen, jätti surun suuren, valtavan, sisintämme kalvaten.
On poissa katse vihreiden silmien, ei juttele raitapoika aamuisin ja kehräys-sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto, hetki täynnä elämää, kun näitä muistelen en koskaan ilman sua jää.

Toista samanmoista ei ole olemassakaan mitä Simo oli. Simo tuli meille Turusta 10.4.2008. Perheen toinen kissa oli alkanut kohtelemaan Simoa kaltoin ja meille Simo pääsi ainoksi lajinsa edustajaksi.
Simo osasi aukoa ovet ja laatikot. Harrasti öisin esim pyyhekaapin tyhjäämistä, sulkesi nukkumaan vaatekaappiin, tyhjäsi takatassuun vetämällä paperit tietokonepöydän laatikosta. Nukkui talvisin minun ja isännän tyynyjen välissä niin, että perskarvoja sai syleksi aamulla suupielistään. Simo oli kova myös juttelemaan. Vastasi lähes jokaiseen sille esitettyyn kysymykseen naukaisulla. Ei repinyt koskaan huonekaluja, eikä kiipeillyt pöydillä. Osasi käyttää sujuvasti hiekkalaatikkoaan, joka oli aina saatavilla jos raitapoika niin halusi. Tuli syliin, kun siltä tuntui, mahtui tai ei.

Simo laihtui tänä kesänä paljon. Sillähän oli virtsakiviä ja söi viimeiset 4 vuotta liuotusruokaa. Sanimed Antisruvite merkkistä kuivamuonaa. Muu ei edes kelvannut. Talvisin huoli kyllä sikajauhelihaa raakana ja kesäisin pyydyti hiiriä ja myyriä, joilta söi vaan päät. Eläinlääkäri oli erittäin tyytyväinen Simon kuntoon viime kesänä mutta siis tänä kesänä laihtuminen oli tavallista suurempaa muihin kesiin verrattuna. Oliko virtsatiet menossa tukkoon? Neljä vuotta lääkeruoalla on kuitenkin pitkä aika.

No kaikki tämä on nyt jossittelua. Tiesin kyllä, että elinikä jää matalammaksi, kuin se ehken olisi ilman virtsakivivaivaa mutta en uskonu sen päättyvän näin. Toki ulkona vaanii vaarat ja ihteänihän tästä saan vaan syytellä.

Olisin halunnut haudata raitapojan omaan pihaan. Nyt ruumista ei ole. Se oli kadonnut pyörätieltä pariin tuntiin kuulema. Mutta sytytän kynttilän Kassun (dallu) haudan vierelle.

Vihreitä niittyjä sinulle Simo. Olit rakas ja olet sitä edelleen.

Edit 11.7. klo 8.44.
Sain viestiä löytöeläintalosta, jossa on Simon tiedot ja kuvat, ettei pidä vielä luovuttaa. Kesä on hyvä ja kissat voivat tehdä pitkiäkin reissuja.

R.I.P Simo

Jos joku yhden toiveeni
toteuttaa voisi
Pyytäisin,
että sinut takaisin toisi
Vaan turha on toive
Sinua koskaan en enää saa takaisin
Mutta voinhan aina unelmoida
sinut vierellein
Pystyn taas kuulemaan
kuinka kehräät
Pystyn taas tuntemaan
kuinka pusket
Vaan kun avaan silmäni
olet poissa
Ja vain huoneen tyhjyys
minulle vastaa
Muistan, että olet kaukana täällä
ja toivon sinun olevan iloinen
Toivon, että sait ystävän siellä
etkä murehdi minua
Kyllä minä pärjään
huonosti, mutta pärjään
Kyllä taas joskus me ollaan yhdessä
Eikä silloin mikään meitä enää erota.

Kyllä se kesä on tullut

Eilinen päivä meni ulkohommissa. Yks vanha kukkapenkki purettiin. Tilalle tulee nurmikko. 

Pihasyreeni on täys kukkanuppuja, vaikka pelkäsin, että kukkiiko tänäkään kesänä, kun viime kesän jätti jostain syystä väliin. RinneAngervot puolestaan oikuttelee. Niitä on muutama vieretysten ja vain reunimmaisissa pensaissa on lehdet ! Kun lehdettämistä katkaisee oksan, kyllä se vihreä on mutta ei silmun silmua ole. Tai no on, semmosia minikokoisia, jotka vaikuttavat aivan hengettömiltä. Päätettiin kuitenkin hetki vielä odotella, josko on vain hidasälyinen.

Isäntä poltti eilen auringossa, joka ei edes paistanut, selkänsä. Koko päivä oli siis umpi pilvinen ja vettäkin ripotteli iltamassa. Mitäs oli ilman paitaa.

Väinö on nyt muuttanut kesämökkiinsä ja voi sitä riemua, kun toissapäivänä sinne pääsi. Ensimmäinen puolituntinen meni hepulirallia juostessa. Tosin edellisen yön oli vielä sisähäkissä mutta viime yön jo kesämökissään. Naapuri karsi omenapuita ja Väinö sai metsuroitavaa häkkiinsä. Näyttää olevan Vännillä hommia.

Tässä kuva toissapäivältä: