Löydetty: mongolianvaahtera

Löysin pyöräillessä jotain, joka vauhdissa vaikutti mongolianvaahteran lehdiltä:

Paikka oli Kehä III:n viereinen pyörätie. Siellä on käynnissä parannustoimet, tuossa oli irtomaata. Löysin rungontyngän ja nostin ylös:

Katkoin paksut juuret pois, jotta puu mahtui pyörälaukkuun. 

Aika namupala.. Leveys maarajasta on noin 8-10 senttiä, vähän suunnasta riippuen. Vielä kuivan näköinen, mutta parempaan päin menossa.

Hieman huvittavaa, koska olin ollut bonsai-kaverini Hakimin kanssa tutkimassa Sipoon kallioiden antia, ja aika rankan helteisen päivän saldo oli pyöreä NOLLA. Näimme todella hienoja ja inspiroivia puita, mutta kaikki hyvät olivat niin lujassa kallionraoissa, että nostamista ei voi ajatellakaan. Emme toki olleet nyt nostamassakaan, vaan tutkimassa tilannetta. Kotimatkalla sitten ihan ihmisen käden jäljiltä löytyy tälläinen.

Voimalinjojen alustat, teiden laidat, rakennustyömaat, siellä ne bonsaipuut odottavat ottajaansa. Ovat vieläpä kerättävissä ilman omantunnontuskia, tämäkin oli täysin kuolemaan tuomittu.

Populus tremula year zero

New aspen (Populus tremula), collected this spring.

Doing nice. It did not look promising. Awful roots :). Something to do in the following years.

Keväällä kerätty haapa. Lähellä on haavikko, jossa riittää kerättävää tuleville vuosille. Ajattelin kerätä sieltä yhden puun vuodessa. 

Kaivoin tälle hienon juuripaakun, mutta kun nostin puun ylös, paakku halkesi kahtia ja karahka jäi siihen tuollaisena. Ei paljon nebaria ;). Porasin myöhemmin rungon tyveen reikiä, saas nähdä toimiiko kikka.

Uusia uhreja

Sanoin jossain vaiheessa männyistä, että minulla on niitä vain yksi, mutta onhan niitä nyt jo muutama. Tässä muutama mökkireissulta hankittu.

Nämä on ihan mökkitien varresta, melkein tieltä, nostettu. Kävin taas katselemassa kaikenlaisia luonnonmuodostumia, joissa voisi olla ehdokkaita, eli paikallisia harjuja ja jokin vuoreksikin nimetty. Ei ole kaksista tarjontaa. Puita ei yleensä löydä luonnosta, vaan ne syntyvät ihmisen toiminnan seurauksena. Teiden varret ja voimalinjojen alustat ovat parhaita paikkoja.

Siinähän niitä on. Harjurinne, eli hiekkainen maa, ja tienvarsi, jossa se jokin raivuukone teloo puut muutaman vuoden välein. Keräämiseen riittää irtonaisessa maassa linkkuveitsi.

Suurin ehdokas menetti vielä puolet varrestaan.

Keräsin läheisestä ojasta rahkasammalta, koska sitä ylistetään todella paljon puiden kerääjien jutuissa. Käärin puiden juuret rahkasammaleeseen ja pakkasin tiiviisti muovipusseihin. Näissä kerätyissä on paljon pieniä versonalkuja, joiden kanssa saa olla varovainen.

Kotona istutus kissanhiekan ja rahkasammaleen sekoitukseen, ja puolivarjoon loppukesäksi.

Here are some pines I collected from a roadside, 3 mame sized and one shohin. Hope they are alive next spring!