Nätti mänty ja kataja

Kataja tuntui olevan hyvin irti, mutta jouduin katkomaan juuria aika paljon. Juuripaakku lähti mukaan, niin suuri ja painava, etten meinannut saada puuta autolle. Tiedä sitten minkä verran juuripaakusta on katajan juuria. 

Testissä istuttaa puu maahan, kompostimultaan. Suojaksi auringolta juuttikankainen huppu. Jätän sen alhaalta irti maasta toistaiseksi. 

Katajathan ovat hankalan maineessa. Omat kokemukseni rajoittuvat 25 vuoden taakse, jolloin keräsin pienen katajan sisälle. Se kasvoi terraariossa kuin hullu koko kesän, kunnes syksyn tullen kuoli ennen kuin ehdin miettiä talvehdittamista. 

Inhoan teräväneulasisia katajia, mutta tuossa oli useita aika hyvän näköisiä runkoja, joten mikä jottei testiä. Juurten leikkaamisen vuoksi annan ennusteen 40%. 

Tosi nätti pikkumänty, jolla tosin tyvellä käänteistä kapenemaa.

Vanhin mäntyni

Kun aloitin ulkobonsaiden kanssa yli 20 vuotta sitten keräsin jonkun verran mäntyjä, jotka kuolivat kaikki. Kasvatuspaikka oli paahteinen parveke. Kerääminen oli epäilemättä se asia, joka meni vikaan, fiikusharrastusta oli takana jo vuosia, enkä millään meinannnut uskoa, että niitä juuria ei kerätessä leikata. 

En sitten kerännyt hyviä mäntyjä enää ollenkaan, vain erilaisia rimpuloita harjoitusvastustajiksi. Tämä puu on noilta ajoilta. Siinä oli, ja on, vain kaksi oksaa. Alaoksaa on lyhennetty varttamalla noin 30 senttiä, ja loppupuu on tehty toisesta oksasta. 

Nyt vuorossa vähän leikkuuta ja langoitusta.

Etenen tämän kanssa omaan tapaani. Jokaisen neulasparin keskellä on silmu. Kun poistaa lähes kaikki kärkisilmut, neulasten tyvellä olevat silmut aktivoituvat. Jos haluaa että verso venyy, poistetaan vain kärkisilmu. Jos haluaa oksan täyttyvän ilman pituuskasvua, leikataan vain siihen asti kuin haarojen on tarkoitus kasvaa.

Toimii kuin junan vessa, kun ei istuttele mäntyä. Jos istuttaa, en tee paljon mitään sinä vuonna. Istutuksesta tulee takapakkia helposti. 

En ole ollut ollenkaan suunnitelmallinen tämän kanssa. Puu olisi paljon pitemmällä, jos olisin ollut järjestelmällinen. Olen lähinnä kokeillut erilaisia asioita, ja pyrkinyt mahdollisimman kompaktiin kasvuun, ja nyt sitten joudun poistamaan haaroja, joihin on jo saatu aikaan ramifikaatiota. 

Tuossa kuva 5 vuoden takaa. 

Orpomänty

Työpajassa muotoiltu mänty.

Tökkii siinä edelleen tuo terävää mutkaa seuraava löysä kaari. Jyrkensin vähän kaarta, mutta ei se paljon auttanut. Mutka menee vielä uusiksi, ehkä syksyllä työpajassa operoidaan. Jos kaarteeseen saisi kierrettä, ehkä rungon asennon saisi paremmaksi. Kävisi siis vähän alempana ja nousisi sitten sieltä.

Langoitus olisi pitänyt poistaa jo viikko sitten. Lanka on painunut oksiin, tuskin vielä niin että pysyviä jälkiä jää, mutta kumminkin. Latva ponnahti pystyyn, sen langoittelen kohdalleen muutaman viikon kuluttua. Muuten oksat ovat asettuneet todella nopeasti aloilleen. Desing on minusta muuten ihan hyvä.

Kirvoja oli yllättäen aivan hirveästi. 8 Provado-puikkoa pitäisi auttaa nopeasti.

Puun olisi voinut istuttaa jo keväällä, mutta sitten ei olisi voinut tehdä mitään työpajassa. "One insult per year" männyille. Poistin rungon läheltä suurimman osan vanhasta maa-aineksesta. Jos tähän alueeseen tulee uusia juuria, voisi olla hyödyksi seuraavan kerran istuttaessa. Pintamaata lähti samalla, kun se ropisi pois itsestään. Ei varsinainen uudelleenistutus, mutta ehkä auttaa ensi kevään istutuksessa. Nebari - sitä ei ole eikä tule.

Mänty

Kauniisti on lähtenyt kasvamaan tämä viime vuonna loppukesästä kerätty yksilö. Puu retkotti kalliolla polulla, ja sen yli on kävelty ja ajeltu jollain, jossa on nastarenkaat. Kuorta puuttuu kauniisti päältä. Tässä on kaksi pääoksaa, toisesta voisi tehdä latvuksen, ja toisen antaa jatkua oikealle ja alas, aika kauas. Kaikkiaan toista metriä pitkä kapistus. Kaarna on vanhan puun kaarnaa. Yksi mielenkiintoisimmista puistani ilman muuta. Meillä workshopissa ollut Chris Thomas kysyi tästä, että "Now whats the story with that?", tai jotain sinne päin.

Kutsun tätä horisontal literatiksi, vaikka kaiketi tämä on ihan vaan semicascade. Puulla on muistaakseni ihan hyvä nebari jopa, muistaakseni kylläkin vain tähän suuntaan. Se on sitten eri asia, miten ihmeessä sen saa näkyviin. Puu on niin sivupainoinen, että ruukun+maa-aineksen pitää painaa useita kiloja, jottei tuuli heittele. Kivi olisi luonnollinen ja hieno kasvualusta, ja pitäisi huolen painosta. Joku kiinnitysviritys pitäisi olla.

Sain lähes kaikki juuret talteen. Puu kasvoi kalliorinteessä, ja juuret olivat ohuita ja taipuisia ja niitä oli paljon. Kiersin ne rullalle ruukkuun. Hiusjuuret olivat pitkien juurien kärjissä, muuta mahdollisuutta ei ollut.

Suunnitelma on antaa kasvaa tämä vuosi täysin ilman häiriötä. Ruukussa on useita desejä kanankakkaa, ja maa-aines on harvaa, niin että kastella pitää usein.

Viime vuonna keräsin kolme mäntyä, ja ne kaikki ovat kunnossa. Iso juttu meikäläiselle. Tänä vuonna Chrisin kanssa kerätty mänty on kasvussa pisimmällä - se vain jatkoi suoraan kasvua ilman että edes hidasti tahtia. Tästä tekisi mieli vetää se johtopäätös, että aika oli vaan yksinkertaisesti juuri oikea. Puut olivat juuri heränneet, silmut turvoksissa, mutta kynttilät eivät olleet lähteneet vielä pitenemään.

Uusia puita

On taas tänäkin vuonna tullut hankittua yhtä ja toista - noin 15-20 puuta, joista osa isojakin.

Ensinnäkin järkkäsin 6 marjakuusta, joista onneksi minulle jäi vain 1. Kavereille meni jakoon loput. Onneksi siksi, että tila on kortilla. Matsku oli hyvää, useampi olisi kelvannut sen puolesta. Joukossa oli yksi tätä parempikin, mutta tämä on iso. Tyvi on 15cm. Poistettavaa materiaalia, jonka saimme kohtuuhintaan.

Latvassa tappi vasemmalle voisi olla uusi latva. Rungon matkalla on kymmenkunta pistettä,
joissa on uutta kasvua. Asento voisi olla summittaisesti tuo. Alin aksa oikealla joutuu
varmaankin lähtemään, samoin toinen runko, joka näkyy tuossa sisäkaarteessa. 

Sitten Mustilan taimipäiviltä käteen tarttunut okakuusi.

Tässä on okakuusen perusrunkoon vartettu lajiketta Diana. Varttokohdan alapuolelta, tai oikeastaan juuri varttokohdasta, puussa on oksa, joka on siis okakuusta. Hieno puun alku. Joskus vuoden kuluttua voisi typistää reilusti vartettua pätkää. Siitä vuoden kuluttua loput? Jotain pientä kaiverrattaa voi tuohon jättää, tai sitten ei. Puulla on kaksi mahdollista latvaa, joiden välillä ei tarvitse vielä muutamaan vuoteen valita.

Kiiltotuhkapensas, jonka löysin roskaläjästä.

Ei ollenkaan hiusjuuria. vain kanto, kuivia oksia ja muutama oksa, jossa oli pikkuruisia eläviä lehtiä. Olin koiran kanssa liikkeellä, joten ajattelin että haen sen lenkin jälkeen, mutta unohdin. Muistin asian vasta kun näin sen seuraavan kerran, usean päivän kuluttua. Kokeilin puuta, ja se oli jo kovin kevyt, eli kuivahtanut. Lehdet olivat vielä hengissä, joten nappasin puun mukaan. Se meni ämpäriin nesteytykseen  viikoksi, sitten säkkiin. Toivotaan parasta - mutta hällä väli. Nyt parin viikon kuluttua lehdet ovat hieman jopa kasvaneet, mutta tuskin sillä vielä on yhtään juuria. Ensi kesä sitten näyttää.

Olen kerännyt jonkin verran vastaavia puita, ja ne ovat lähteneet kasvuun hyvällä prosentilla. Äkkiä laskien 11 yksilöä, joista 9 on lähtenyt kasvamaan, kaikki lehtipuita (orapihlaja * 7, vaahtera * 1, unkarinsyreeni * 2, jonkun pajun karahka). Kannattaa siis ottaa kanto talteen, jos sellaiseen jossain törmää ja siinä on jotain ideaa. Kunnon liotus ja maahan tai säkkiin.

Keväällä nostettu vaahtera. Surkeat juuret ja suurin juuri suoraan alas - sanoisin että se tavallinen tarina vaahteran kohdalla. Tyvi kuitenkin levenee nätisti. Vahvan oloinen vesseli ja tykkää olla säkissä. Maa-aineksena kissanhiekkaa ja lecasoraa lähinnä. Olen bongannut tämän varmaan 10-15 vuotta sitten alunperin, pätkäissyt ensin ylempää, sitten raivausmies on pätkäissyt alempaa, ja lopulta minä tuosta mistä näkyy pari vuotta sitten. Suurin osa oksista on tullut sen jälkeen. Vähän haastava oksisto, mutta runko on kiva. Ensi vuoden saa olla vielä säkissä, mutta oikea asento pitäisi löytää ja alkaa langoitella oksia jotenkin, ennen kuin ne kovettuvat niin ettei niitä pysty taivuttamaan.

Viimeinen vesseli tältä erää, vaakasuora literati vai mikä tuo olisi. Kalliolta kerätty mänty. Juuret tulivat aika hyvin mukaan, paksuja juuria ei montaa ollut ja juuret menivät kiepille ruukkuun. Ensi kesä  näyttää. Kuvasta ei näy, mutta tämä on retkottanut kalliota vasten, ja päällä on kuollutta puuta jonkun verran. Se näyttää siltä, kuin puun yli olisi ajettu nastarenkailla useampaan otteeseen. Jos tämä jää henkiin, kuolleen puun alueita pitäisi laajentaa ja saada jonkinlaista kierteisyyttä niihin.

Männystä

Pari huomiota männyistä.

Kuvan puu on kerätty keväällä 2016. Kuten näkyy, puu otti hiukan siipeensä. Vuoden 2016 kasvu on vähän heikkoa - vaikka tietysti kasvu on aivan loistavaa, kun otetaan huomioon että puu on vasta kerätty. Puu kasvoi kalliolla, ja sille on saatu hyvät juuret mukaan (kertoi kerääjä). Istutusalustana on kissanhiekka ja puu on laatikossa.

Erinäisistä syistä puu joutui minulle 2016 syksyllä. Tilttasin laatikon reilusti vinoon, koska kissanhiekka tuntui vettyvän aika pahasti sateilla. Talvehditus oli paljaan taivaan alla, ja lumella peitettynä, silloin kun lunta saatiin. Kastelu on ollut näin sateisen kesän aikana melko vähäistä. Tämä vuoden kasvu on ollut todella voimakasta, kuten kuvasta näkyy. Suht vähäinen Biogold lannoitteena.

Voimakas kasvu kertoo, että ensi keväänä puun kanssa voisi edetä. Usein männyille suositellaan 3 vuoden toipumistaikaa, joten hyvin voi vielä odottaakin.

Puun voisi istuttaa ruukkuun, mutta jos puu minulla vielä on, ajattelin testata sille sellaista, että koitan rapsutella pois vanhaa maata, joka on juuripaakun keskellä edelleen, kajoamatta ollenkaan laatikon reunoihin. Perustelu on se, että reunoilla kasvavat uudet juuret ovat edelleen hyvin hauraita. Voi olla, että tämän voi tehdä vähillä vaurioilla puun kannalta.

Kuvassa keskivaiheilla uudet takasilmut, jotka tulivat esiin muutamassa viikossa. Nuo taitavat olla viime vuoden kasvussa. 

Toinen asia. Mänty teki normaalit 2-3 suurta silmua liki jokaisen verson kärkeen. Napsaisin nämä kaikki pois (huom siis vain kärkisilmut) noin 3 viikkoa sitten. Ajankohta on valittu niin, että kasvukautta on vielä jäljellä reilusti, jolloin kun silmujen tuottama auksiini häviää puun systeemistä, se tekee uudet silmut. Uusia silmuja tuntuu syntyvän eniten vuoden 2016 kasvuun, jonkun verran myös 2017 kasvuun, ja jonkin verran myös vanhempaan puuhun. Tämä lupaa hyvää tuleville vuosille. Arvaan että tämä olisi ollut virhe viime vuonna tehtynä, ei ehkä fataalia, mutta ei olisi edistänyt puun kehittymistä.

Puulle jäi liki kaikki tämän vuoden kasvu, joten tämä toimenpide ei ole suurikaan rasitus, eikä energiatalouden pitäisi tästä kärsiä. Koska neulaset ovat tallella, ne tuottavat sokereita ja juuret kasvavat edelleen. Toisin sanoin, poistettava biomassa on vähäinen, mutta vaikutus puun kasvutapaan on suuri.

Männyistä sanotaan jopa, että ne eivät tee helposti takasilmuja. Tämä voi olla totta puilla, joille ei tehdä mitään toimenpiteitä, mutta erityisesti silmujen poisto saa männyn tekemään takasilmuja helposti. Tuntuma on, että ensimmäisellä kertaa silmuja tulee jonkin verran, mutta kun tätä (ja muita mäntyjen tekniikoita, jotka tähtäävät samaan) tehdään uudestaan ja uudestaan, takasilmuja alkaa tulla enemmän ja enemmän. Luulen että silmujen poisto johtaa vaikkapa satojen uusien silmujen aihioiden heräämiseen, mutta sitä mukaa, kun silmuja putkahtaa esiin, lisääntyvä auksiini alkaa rajoittaa niitä. Ne palaavat silloin lepotilaan, mutta etenevät taas kun seuraavan kerran tehdään toimenpiteitä.

Olen napsinut yksittäisiä  silmuja pois keväällä, ja silloin uusia silmuja putkahtaa esiin myös. Luulen että tämä on kuitenkin parempi tehdä loppukesästä, koska silloin silmut ovat keväällä valmiina, eikä kasvukautta hukata. Näin myös viileä syksy tulee hyötykäyttöön. Tällä voi olla isokin merkitys pitkässä juoksussa.

EDIT:
Tuolla Tony Tickle samasta asiasta

Mänty

Vanhin mäntyni, joka on kestänyt kyydissä jo kymmenisen vuotta. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään ideaa, tämä on pelkkä harjoitusvastustaja, jotta oppisin vähän männyistä. Käänteistä kapenemaakin löytyy.

Taivutin ylemmän oksan pystyyn että koko kauheus näkyy. Alaoksassa harjoittelin varttamista, oksa on pyöräytetty lenkille ja vartettu itseensä kiinni. Lenkki ei vielä ole ihan kuollut. Alaoksasta sen verran, että kaveri kävi kylässä, ja kun kysyin mielipidettä tästä, tuomio oli etä alaoksa kannattaa hävittää :-). Yritän kyllä säästää sen, kun olen noin paljon nähnyt vaivaa.

Päätin yrittää tehdä puusta niin kompaktin kuin mahdollista. Männyn oksat ovat kuin kumia!

Suunnitelma on, että 1 muodostaa alaoksan, 2 seuraavan, 3 menee kainalon alta taakse, siitä tulee oksa vasemmalle taakse, 4:sta tulee 3 oksaa, yksi oikealla ylös, ja kaksi taakse. 5:sta tulee latva.

Saas nähdä :-).

Uusia uhreja

Sanoin jossain vaiheessa männyistä, että minulla on niitä vain yksi, mutta onhan niitä nyt jo muutama. Tässä muutama mökkireissulta hankittu.

Nämä on ihan mökkitien varresta, melkein tieltä, nostettu. Kävin taas katselemassa kaikenlaisia luonnonmuodostumia, joissa voisi olla ehdokkaita, eli paikallisia harjuja ja jokin vuoreksikin nimetty. Ei ole kaksista tarjontaa. Puita ei yleensä löydä luonnosta, vaan ne syntyvät ihmisen toiminnan seurauksena. Teiden varret ja voimalinjojen alustat ovat parhaita paikkoja.

Siinähän niitä on. Harjurinne, eli hiekkainen maa, ja tienvarsi, jossa se jokin raivuukone teloo puut muutaman vuoden välein. Keräämiseen riittää irtonaisessa maassa linkkuveitsi.

Suurin ehdokas menetti vielä puolet varrestaan.

Keräsin läheisestä ojasta rahkasammalta, koska sitä ylistetään todella paljon puiden kerääjien jutuissa. Käärin puiden juuret rahkasammaleeseen ja pakkasin tiiviisti muovipusseihin. Näissä kerätyissä on paljon pieniä versonalkuja, joiden kanssa saa olla varovainen.

Kotona istutus kissanhiekan ja rahkasammaleen sekoitukseen, ja puolivarjoon loppukesäksi.

Here are some pines I collected from a roadside, 3 mame sized and one shohin. Hope they are alive next spring!

Uusi mänty

Olen jättänyt männyt aika vähälle. Syynä ovat huonot kokemukset. Yksi varhaisinpia kunnon puitani oli mänty. Keräsin sen joskus 15 vuotta sitten. Se kasvoi kalliolla, ja oli aivan irti, sen kuin nosti ylös. Kymmensenttinen upea runko, ja oksia oikein sopivilla kohdilla. Kesän aikana sitten seurasin sen kuolemaa. En vieläkään tiedä mihin se kuoli, sain sille kaikki juuret mukaan. Aloittelijan virheitä varmaankin. Se oli traumaattinen kokemus! Pisti minut miettimään, mitä oikeutta minulla oli sitä edes kerätä.

Sen jälkeen noin 5-10 vuoden kuluttua oli kesä, jolloin ei satanut melkein ollenkaan. Kalliot täällä etelässä olivat täynnä kuolleita mäntyjä. Se pisti sitten taas miettimään, että eivät ne ikuisia ole luonnossakaan.

Jossain vaiheessa aloin taas varovasti kerätä mäntyjä. Yhden vuodessa parissa. Keräsin nuorempaa tavaraa, harjoitusvastustajiksi. Ne ovat nyt jääneet henkiin ihan hyvin, ja uskaltauduin taas keräämään isomman puun.

Tämän puun löysin muistaakseni 6 vuotta sitten. Olen käynyt moikkaamassa sitä joka vuosi, ja aina pätkinyt oksia vähän kompaktimmaksi ja poistanut tai lyhentänyt isoja kynttilöitä. Irrottelin sitä myös varovasti joka vuosi. Puu kun kasvoi rinteessä, oli sitä helppo kallistaa alamäkeen, jolloin se irtosi kalliosta, mutta kaikki alaspäin kasvavat juuret jäivät koskemattomiksi. Näin ei puun vesihuolto vaarantunut. Useinhan nämä kalliolla kasvavat puut ovat riippuvaisia yhdestä tai muutamasta juuresta, jotka kasvavat johonkin kallionkoloon, ja pitävät huolen veden saannista.

Puun irrottaminen oli lasten leikkiä. Kaadoin puun alamäkeen ja pätkäisin poikki sellaiset juuret, joita ei pysty taivuttamaan kasvatuslaatikkoon.

Lähtiessä mietin, että kyllähän se iso muovikassikin riittää. Otin kuitenkin jätesäkin mukaan, ja eihän se isokaan muosikassi olisi mihinkään riittänyt. Jotenkin on hämärtynyt se, että puu on kasvanut reilusti näinä vuosina.

Runkokuva. Keskeltä lähtee kuollut ohut oksa - se on joskus ensimmäisinä vuosina katkottu latva. Runko on aika mukava. Taaempi haara varmaankin lähtee, voi olla että vasemmalle lähtevä oksa keskellä tulee kuitenkin tarpeeseen. Mukava hillitty liike tuossa etummaisessa haarassa.

Pätkin vähän vielä alaoksia, jotta saan puun mahtumaan johonkin. Alhaalla on monta oksaa, joilla tuskin on käyttöä.

Puulaatikko on karkeasti mittojen mukaan tehty. Juuripaakku on muuten koskematon, mutta tungin varovasti sormilla siihen reikiä, joihin valui istutusalustaa (imuhirmu 50%/3-6mm hiekka30%/turve20%).

Suunnitelma on seuraava: Ensin kasvua tässä laatikossa ilman häiriötä. Uudelleenistutus seuraa vasta, kun edellisenä vuonna kasvu on ollut voimakasta. Aikaisintaan kahden vuoden kuluttua. Uudelleenistutuksesta on vaikea vielä sanoa. Jos uusia juuren kärkiä on paljon, voi pitkiä juuria lyhentää, ja puu voi päätyä isoon bonsairuukkuun, esimerkiksi tuollaiseen:

Raision bonsai, koko 50*38*16, hinta 30(!). Tai se taitaa olla liian korkea. Tuo taitaa olla sopivampi:

Mitat 38*29*10. Noh, vaikea sanoa vielä. Molemmat ovat aivan käypäisiä maskuliinisia kasvatusruukkuja.


Maa-aineksesta säilytän joka tapauksessa ison osan, sillä mänty tarvitsee viihtyäkseen toimivan mykoritsa-sienen. Mäntyähän ei kuulemma tarvitse edes istuttaa uudestaan, jos mykoritsa on voimissaan, sillä se kasvattaa uusia juuria hyvin vähän. 10-20 vuoden istutusvälit vanhoilla puilla eivät ole tavattomia.

Mänty

Minulla on vain yksi mänty (jaa, on toinenkin, mutta se ei jää henkiin). En ole kovin hyvin onnistunut mäntyjen kanssa, ja olen tullut varovaiseksi. En ole kokeillutkaan tavallisella männyllä kuin kahdesti ennen tätä.

Tämä yksilö kasvoi kalliolla, ja sain sille mukaan valtavat juuret. Puu kasvoi paksussa pehmeässä sammaleessa. Keräysaika oli kesä 2007. Jonkun Helsingistä lähtevän tien varrelta kalliolta tämän löysin. Maana on karkeaa hiekkaa ja kuoriketta, muistaakseni noin 70/30 suhteessa. Juuriin en ole sen jälkeen koskenut, koska kasvu on ollut vähäistä sekä maan päällä että alla. Ensi keväänä lienee jo pakko ruukuttaa puu uudestaan.

Ensimmäisenä kesänä puu ei tehnyt kerrassaan mitään. Jotkut vanhat silmut lähtivät kasvamaan vuoden 2008 keväällä, ja kesän mittaan noiden pitkien oksien kärkiin tuli pienenpieniä silmuja. Napsin joitakin uloimpia silmuja varovaisesti pois, jotta puu innostuisi tekemään uusia silmuja lähemmäs runkoa. Tänä keväänä näin kävikin, ja napsin edelleen muutamia uloimpia silmuja pois.

Nyt syksyä kohti silmuja on muutamia kymmeniä jopa, ja osa aika isoja. Odottelen ensi kesäksi jo hieman enemmän kasvua. Hirveän hidasta tämä on. Ennen kuin tuosta tulee bonsai, jolla on järjelliset oksat, aikaa on kulunut varmasti 15 vuotta. Epäilemättä tässä välissä ehtisi kerätä monta otollisempaa yksilöä. Harjoittelen kuitenkin tällä, kunnes minusta alkaa tuntua siltä, että olen vähän enemmän sinut mäntyjen kanssa.

Muotoilua olen miettinyt sen verran, että tässä väliaikana tuota voisi kasvattaa puun tyyliin "Alpine pine". Tällä tarkoitetaan sellaista puuta, jonka oksien kärjet roikkuvat suoraan alaspäin. Taustana on puu, jonka on muotoillut jokatalvinen lumikuorma. Oksien sopii hyvin olla katkenneita ja muutkin kaunistelemattomat jäljet luonnonvoimista ovat toivottavia. Naturalistinen tyyli siis. Tästä tyylistä on asiaa mm. Herb Gustafsonin kirjassa Miniature Bonsai, ja Walter Pall on myös tehnyt tällaisia. Ja tietysti moni muukin, tämä on yksi niistä tyyleistä, joita eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset ovat kehittäneet yrityksenä löytää enemmän ilmaisun vapautta usein kaavamaiseen bonsai-estetiikkaan.

Sain herätyksen tähän tyyliin viime kesänä Gotlannissa. Siellä männyt kasvavat aivan omalla tavallaan. Muistan hyvin yhdenkin puun, jolla oli aika vähän oksia, mutta kaikki oksat ulottuivat lähes maahan asti. Aivan latvasta lähtien siis. Kasvutavaltaan oksat olivat kuin meikäläiselläkin männyllä, jossa uudet oksankärjet tulevat yleensä vähän vanhojen alle ja eteen. Puu oli ehkä 5 metriä korkea, ja latva ja muut oksat ulottuivat verhona liki maahan asti. Tuollaisen oksan kasvun on täytynyt kestää satoja vuosia.

Siitä en saanut kuvaa otettua, joten näytetäänpä toinen Gotlannin mänty, monihaarainen (blogini otsikkopalkin taustana muuten):
Aika ohkaisissakin oksissa on hieno kilpikaarna. Kaunis puu, mutta ei kyllä mitenkään liity "Alpine pine"-tyyliin :). Ja minulla on kyllä ohjelmistossa sen oppiminen, miten mänty ylipäänsä pidetään hengissä ja saadaan kasvamaan.