Joulukalenterin 9. luukku

Tänään joulukalenterin luukusta löytyy odotusaikaa taustamusiikilla tai ilman.  Aika on lopulta meidän tärkein omaisuutemme. 

Odotan kiinteistönhoitajaa (sukupuolineutraalinimitys huoltomiehelle), jonka pitäisi tulla korjaamaan vuotava vessanpönttöni. Aina joutuu vartoamaan jotakin.  

Sain romaanin kansiehdotuksen. En tiedä paljonko voin vaikuttaa kansikuvaan. Laitoin joitakin muutosehdotuksia. Kun itselläni on kuva siitä miltä päähenkilö näyttää, ei graafikolla ole välttämättä samaa käsitystä asiasta. 

Kansikuva on selkeästi viihdekirjan kanneksi sopiva ja sitähän se sisältökin on, toki tietyllä sarkasmilla terästettynä. Ehkä kansi kertoo sen olevan 98 prosenttisesti viihdekirja, mutta omassa päässäni viihdepitoisuus on vain 70 prosenttia. 

Lukulaarissa oli myynnissä vanhoja Aku Ankan joulunumeroita ja ne saivat sydämeni sykkimään nopeammin. Sain lapsena joka joulu Aku Ankan joulumantelin joulupaperiin pakattuna.  Joulumanteli tuli postissa jo ennen joulua, mutta sitä ei saanut lukea etukäteen. Silloinkin piti odottaa. 

 

Joulukalenterin 8. luukku

Taas aukeaa uusi pimeä joulukalenteriaamu. Onneksi aukeaa. Joulutunnelma on vielä kateissa. 

Elämä on niin proosallista. Ilmoitin huoltofirmaan, että vessanpönttöni vuotaa. Laitoin vakuutusyhtiöön kyselyä siitä, kun istuin marraskuussa kaverin designlampun päälle ja rikoin samalla Boknäs-hyllyn (kuulostaa omituiselta, mutta on totta). Lupasivat soittaa näiden arvokkaiden objektien omistajalle, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Vihaan kaikenlaisia hoidettavia asioita. Asunnon osakekirjat olisi pitänyt viedä Maanmittauslaitoksen digitaaliseen järjestelmään, mutta en ole tehnyt sitä.  

Olen jäänyt omien asioiden hoitamisen suhteen seitsemänvuotiaan tasolle.

Miten virastokontaktit ja asioiden hoitaminen sujuu teiltä muilta? Luultavammin tuosta vaan. Vihaan virastoja, kaavakkeita, puhelimesta kuuluvaa kylmää taustamusiikkia ja chatteja. 

Katsoin eilen Areenasta Katri Helenan konsertin ja itkin lähes koko konsertin ajan. Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja nyt sitten itkin sitäkin ensimmäistä kertaa. Siinä se meni samalla.  

Tämän päivän luukusta putkahtaa ihka oikea sievä virasto, vaikka eihän niitä enää edes ole. Pelkkä digitaalinen rasittavuus, viraston irvikuva.  Katri Helena siunaa virastot ja meidän kaikkien päivän.  Hän antaa meille tähtitaivaan.

Joulukalenterin 7. luukku

Anteeksi!  Joulukalenterinne on myöhässä. Syytetään siitä vaikka postia, Yleä tai Kelaa. Olette ehkä yrittäneet avata seitsemättä luukkua turhaan. Etsiä suklaakonvehtia tai kuvaa mielikuvitushangista ja ihkaoikeista tontuista. 

Kävin puolilta päivin pulahtamassa järviveteen (veden lämppötila 4.7 C eli 40.46 F). Celsius-asteikon esitteli ruotsalainen tähtitieteilijä Adres Celsius 1742.  Vältyimme Fahrenheit-astekolta. Ruotsalaiset ovat tehteet hyvää lämpötila-asteikoille. 

Uimisen jälkeen minua on paleltanut. Päälläni on merinovillainen kerrasto, samaa materiaalia oleva vetoketjullinen urheiluväliasu, villapaita ja kahdet villasukat. 

Kävin eilen Tampere Filharmonian itsenäisyyspäiväkonsertissa ja kylässä, jossa katsoimme linnanjuhlia. Suomessa ei olisi juurikaan töitä iltapukujen suunnittelijoille ilman linnanjuhlia, jotka ovat itse asiassa kahvikekkerit boolilla terästettyinä. 

Puvut olivat kauniita,  yhdestä asusta K tosin sanoi, että nainen oli vetänyt ylleen päiväpeiton.  Suzanne Innes-Stubbin puku oli tyylikäs. En tiedä miten usein vieraat vuokraavat iltapuvun, mutta se tuntuisi järkevältä.  

Toivottavasti juhliin käveltiin metallipaljastimen läpi, sillä kutsuihin osallistui myös poliisi ja kansanedustaja Timo V. puolisoineen. 

 

Joulukalenterin 6. luukku

Tampereen työväenteatterissa esitetään näytelmää Helene Schjerfbeckistä. Eilinen esitys oli kielletty alle 18-vuotiailta, vaikka siinä ei näytetty väkivaltaa tai seksiä. Ensimmäisen kerran olen törmännyt näihin K18-näytöksiin elokuvissa. Ikäraja asetetaan, jotta teatterisaliin saa viedä alkoholia. 

Briteissä katsojat kantoivat esityksiin olutta huterissa muovimukeissa, Helenen yleisö joi katsomossa valko- ja kuohuviiniä. 

Ymmärrän, että juomat tuodaan stand up - tai Vuonna 85 Reunion -esitykseen, mutta Helene tuntuu kummalliselta. Onhan kuitenkin pikkujouluaika, joten pitäähän saada nauttia alkoholista myös esityksen aikana! Kuka muuten vaivautuisi katsomaan työnantajan maksamaa teatteria. Ei alkoholi minua häirinnyt, tosin paheksuin katsojaa, joka otti kännykällään kuvia esityksen aikana. 

Olen savolaissyntyinen hienostelija. Jos juon näytelmän väliajalla muutakin kuin vettä, juon pienen lasillisen kuivaa sherryä, ellei minulla sitten satu olemaan seuralaista, joka jakaisi kanssani piccolokuohuviinipullon. Ei tulisi mieleenikään juoda sherryä milloinkaan muulloin, enkä ole koskaan ostanut kyseistä juomaa kotiin. Sherry on varattu juotavaksi teatterin lämpiössä. 

Näytelmä oli parempi kuin odotin. Pidin vaihtuvista kuvista (maalauksista) näyttämön taustalla. Näimme myös tekoälyllä henkiin herätetyn valokuvan taidemaalarista. 

Nykyään näyttelijöiltä odotetaan käsittämätöntä fyysistä voimaa ja notkeutta. Helenen putoaminen portaissa oli hienosti esitetty. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!  

Joulukalenterin 5.luukku

Kahvakuulaohjaaja kertoi saaneensa äidiltään puurojoulukalenterin. Tämä ei ole puurojoulukalenteri, enemmänkin vessanpyttyjoulukalenteri.

Soitin huoltofirmaan vuotavasta vessanpöntöstä. Puhelu sujui näin: luurista kuului "Paina yksi jos..." siinä vaiheessa suljin puhelimen ja lähetin firmaan sähköpostia. Taloyhtiön käyttämän huoltofirman nimi oli aiemmin Tammertalkkarit, tämän uuden nimi on Alltime. Ei voi mitään. 

Nyt kehun kustantamoa, josta seuraava romaanini tulee. Laitoin kässärin sinne lokakuussa, ja sain vastauksen, että he ehtivät lukea sen marraskuussa. Heti marraskuun alussa sain viestin, jossa kysyttiin ovatko tekstin oikeudet edelleen tarjolla, kerrottiin ennakon ja rojaltien taso, jotka olivat hyvinkin kilpailukykyiset. Allekirjoitin kustannussopimuksen marraskuussa ja ennakko tuli tililleni. Tapasin kustannustoimittajan joulukuun alussa. Minua ei ole roikotettu turhassa toivossa kuukausikaupalla. 

Ainoa huono puoli on se, että kustantamo keskittyy ääni- ja e-kirjoihin, mutta sinnepäin ovat muutkin kustantamot menossa, luulisin. Kirjasta tehdään myös paperiversio, jonka voi tilata nettikaupasta, mutta jota ei tarjota kirjakauppoihin.  Kaikki on ollut ihmeen selkeää heti alusta lähtien. 

Enää ei tarvitse murehtia sitä, ettei ole saanut kutsua takkatuli-iltaan (ilman takkatulta), koska sellaista ei ole. 

Joulukalenterin 4. luukku

Tänä aamuna joulukalenterini taso nousee, sillä tarjoilen teille Pekka Kytömäen joulupalindromeja. 

Lukuohje: Lue palindromi ensin alusta loppuun perheellesi, kotieläimillesi tai olohuoneen seinälle, jonka jälkeen suosittelen sinua kääntämään selkäsi yleisölle ja lukemaan palindromit lopusta alkuun.  

Aatto, kuusi./ Siis äitiäsi/ isi suukottaa. 

Uupuva,/ haali paketit,/ eka pilaa havupuu.

Tee latu,/ ihannejoulu./ Ojenna hiutaleet.  

Palindromit ovat kirjoista Aattelu rulettaa (Aviador 2018) ja Sytytys (Aviador 2020).

Huomasitte varmaan, että kirjojen nimetkin ovat palindromeja. Suosittelen muutenkin Pekka Kytömäen runokirjoja! 

Kurssikaverini harrasti aikoinaan palindromeja, nyt hän rustaa niitä pilven reunalla. Tämä on jäänyt mieleeni: Neulo taas, saat oluen. 

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa joulusiivous. Kiillota jouluhopeat!