Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Toinen novellikokoelmani on saatu loppuun. Luin tätä aamulehden sijaisena ja se saikin minut melkein myöhästymään muutamaan otteeseen. Tarinat veivät mukanaan. Kirjassa on koottuna Sinisalon novelleja, jotka on julkaistu erinäisissä lehdissä. Mukana oli myös yksi ihan kirjaa varten kirjoitettu novellikin.

Novelleissa on yhteistä tietynlainen maagisuus ja viittaukset kansanperinteeseen, melkein kaikissa. Osa niistä on todella häiritseviä, ehkä häiritsevin minulle oli Baby Doll, joka oli tietynlainen dystopia tulevaisuudesta, jossa jo 9 vuotiaat ovat seksiobjekteja. Erittäin ahdistava tarina. Mukana oli myös viittauksia Raamattuun Yhdeksän ruukkua -tarinassa, vaihtoehtoinen historia. Oli pari tarinaa, joissa viitattiin lappalaisten mytologiaan. Oli yhtymä Linnunaivoihin vaelluksen osalta. Pidin kuitenkin eniten tarinasta Tango merellä, joka oli häiritsevä kuvaus Ruotsin risteilystä, joka menee pieleen.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka ihan ensimmäiseksi kosketukseksi novellikokoelmiin. Sen tarinat ovat erittäin koukuttavia, hienosti kirjoitettuja. Kirjasta löytyy scifikirjallisuuden skaalaan dystopioista maagiseen realismiin ja mytologiaan. Pääsee siis tutustumaan kevyesti erilaiseen kirjallisuuden muotoihinkin.

Nyt pitää keksi uusi lehden korvike. Otankin mielelläni vastaan ehdotuksia hyvistä novellikokoelmista. Niiden lukeminen pienessä ajassa on minulle sopivaa. Tosin tietokirjallisuuskin on hyvä vaihtoehto, mutta vaihtelua pitää aina välillä olla.

Suosittelen Sinisalon ystäville ja kaikille, jotka haluavat avartaa maailmankatsomustaan. Nyt olen lukenut kaikki Sinisalon teokset lukuunottamatta hänen kirjoittamaansa lastenkirjaa. Sekin täytyy varmaan kirjastosta yrittää bongata.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Olen nyt lukenut kaikki Sinisalon romaanit lukuunottamatta novellikokoelmaa, joka itse asiassa on jo melkein luettu. Tämä on Sinisalon uusin teos, ei ihan uusi kuitenkaan tämäkään. En sanoisi, että tämä on Sinisalo suosikkini, mutta ei mikään hullumpi teos.

Sinisalolle tyypillisesti tässäkin kirjassa vaihtelee fakta ja fiktio. Enemmän kuin aiemmissa tästä löytyy faktaa jopa lähes liiallisestikin. Fiktio jää selkeästi kakkoseksi. Sinänsä asia ei haittaa, sillä itseäni on jo aiemminkin kiinnostanut nimenomaan Singerin ajatukset ja eläintenoikeudet. Fiktio on jälleen hienosti yhdistetty suomalaiseen kansanperinteeseen niin hienolla tavalla, että kaikki tuntuu enemmän kuin uskottavalta. Joskus on pakko oikein miettiä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

Kirja kertoo mehiläiskasvatta Orvosta, jonka poika Eero on kuollut. Orvo huomaa samoihin aikoihin mehiläispesissään pesäautiota eli mehiläisten mystisen katoamisen, joka on alkanut Yhdysvalloista. Tässä kohtaa fakta ja fiktio sekoittuvat ihan nykypäivän mittakaavassa, sillä pesäkadosta on uutisoitu näinä päivinä useinkin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin lähitulevaisuuteen, jossa mehiläisten mystiset joukkokatoamiset ovat lisääntyneet ja levinneet. Kirjassa vuorottelee Orvon tarina ja Eeron bloggaukset ja niiden kommentit.

Pidin etenkin bloggauksista. Ne olivat hyvin uskottavia ja kiinnostavia. Ne pohjautuvatkin todellisiin kirjoituksiin tai ainakin mallia on otettu netin keskusteluista. Orvon tarinaosa jäi jotenkin hieman sekavaksi, vaikkakin hyvin kiinnostava se olikin.

Hieman otin paineita juuri tästä nimenomaisesta bloggauksesta, sillä tämä on 300. kirjoitukseni, wohoo... Luin tätä kirjaa pätkän kerrallaan eikä se missään vaiheessa täysin lumonnut minua tai tempaissut mukaansa, vaikka lukukokemuksena olikin hyvin kiinnostava. Aihe oli kuitenkin jotenkin hyvin raskas ja sisälsi paljon ajateltavaa.

Suosittelen kuitenkin kaikille Sinisalon ystäville ja eläintenoikeuksista kiinnostuneille, sillä siihen tästä löytyy paljon hyviä ajatuksenherättäjiä.

Johan Harstad: Darlah 172 tuntia kuussa

Norjalaista nuorisokirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eli ei juurikaan ikinä. Bongasin tämän kirjan myös Harjavallan kirjaston kirjavinkeistä. Kirja vaikutti takakannen perusteella hyvinkin kiinnostavalta ja sitä se tällä kertaa todellakin oli. Otan kirjan mukaan myös Science Fiction -haasteeseen, koska kirja tapahtuu puoleksi avaruusaluksessa, joten menkööt nyt siihen kategoriaan, sillä todennäköisesti en muuta avaruusaluskirjaa taida lukea.

Mutta tähän kirjaan jälleen. Nasa päättää aloittaa kuulennot jälleen lähes 40 vuoden tauon jälkeen. Julkisesti oli kerrottu lentojen loppumisesta, että ketään ei enää kiinnostanut, totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Jotta uudet kuulennot saisivat maksimaalisesti huomiota, päättää Nasa ottaa lennolle mukaan 3 nuorta, jotka valitaan arvalla. Nuoret ympäri maailmaa saavat osallistua arpajaisiin. Mukaan valikoituvat norjalainen Mia, japanilainen Midori sekä ranskalainen Antoine. Heitä valmistellaan lentoon kuukausien ajan. Samaan aikaan amerikkalaisessa vanhainkodissa dementoitunut vanhus Oleg näkee televisiossa uutisen kuulennoista. Hän havahtuu vuosien horroksesta ja sanoo: älkää palatko... Kuulento lähtee kuitenkin ja nuoret pääsevät avaruusasema Darlah 2:een. Pian saapumisen jälkeen kuitenkin energia katkeaa ja ihmisiä alkaa kadota. Mikä onkaan kuun salaisuus.

En siis ole ollut mikään suuri scifin ystävä, saatikka avaruusteosten. Tämä kirja oli kuitenkin oikein hyvä ja viihdyttävä sekä samalla myös jännittävä ja kauhistuttavakin. En ole Harstadista edes kuullut aiemmin, tosin nyt googlattuani hänet huomasin, että hän on kirjoittanut myös kirjan Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito, joka on tuttu tv:stä. Tämä kirja oli luokiteltu nuorille aikuisille, mutta itse en kovin nuoren suosittelisi lukevan, sillä sen verran synkästä teoksesta on kuitenkin kyse ja teksti on hyvin aikuismaista, jos nyt niin kirjasta voi sanoa.

Salaliittoja vilisee myös kirjassa, mikä on aina myös virkistävää, sillä nehän voisivat olla totta. Voisiko tämäkin kirja olla totta, herää kysymys. Avaruus on kuitenkin suuri tuntematon. Ehkä voisi koukuttua myös puhtaaseen avaruusscifiin, koukutunhan näymmä kaikkeen muuhunkin.

Kirjasta tuli tosi hyvä fiilis. Sellainen, kun tulee hyvän kirjan jälkeen. Hyvin kirjoitetun, hyvin ajatellun ja mielenkiintoisesti loppuvan. Suosittelen siis kirjaa lämpimästi kaikille, vaikka pehmeänä laskuna scifiin, kuten itselleni.

Kat Falls: Veden alla

Olin tätä kirjaa katsellut pidemmän aikaa kirjastossa, mutta jotenkin takakansi ei saanut minua innostumaan. Vedenalainen maailma ei ole kovinkaan innostava. Scifi-haastetta varten ajattelin kuitenkin tämän ottaa eli nuorille tarkoitettu scifi olkoon tämä. Eräänlainen dystopia tämäkin.

Tarina sijoittuu siis veden alle, jonne on perustettu uusi territorio, missä asuu muutamia uudisasukkaita sekä ihmiskunnan pohjasakkaa. Veden alle saapuu myös pintapuolinen Gemma hakemaan veljeään, joka on kadonnut. Hän tapaa Tyn, pojan, joka on asunut pinnan alla suurimman osan elämästään. Nuoret etsivät Gemman veljeä yhdessä.

Kirja sisältää erittäin kauniita kuvauksia vedenalaisesta maailmasta. Siinä on jännitystä ja tietenkin romantiikkaa, hyvin iisiä sellaista kuitenkin. Kerronta oli sujuvaa ja melkein myöhästyin töistä aamulla, kun olisin halunnut lukea kirjan loppuun. Loppua kohti siis jännistys tiivistyi ja salaliitot paljastuivat.

Suosittelut kaikille scifistä ja fantasiastakin pitäville.

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Tarkoitus oli lukea ihan vähän vain ennen nukkumaanmenoa, mutta kävikin klassinen yhdeltä istumalta lukeminen, kirjaimellisesti vielä.

Pidin Oliverin esikoisteoksesta Kuin viimeistä päivää todella paljon, joten laitoin tämän heti varaukseen kirjastosta, enkä totisesti katunut. Kirja on aivan ihana, itkettävä ja ihana.

Kirja kertoo tulevaisuudesta, jossa rakkaus on luokiteltu kaikkein vaarallisemmaksi taudiksi ja tämän vuoksi kaikki 18 -vuotiaat puhdistetaan eli heidän aivojaan sörkitään, jotta he eivät kykene tuntemaan. Kirjan päähenkilö Lena on pian täyttämässä 18 vuotta.

Jossain määrin kirjasta tuli mieleen Nälkäpeli, jossa siinäkin elettiin totalitaarisessa yhteiskunnassa, tosin muuta yhteneväisyyttä ei juurikaan ole, paitsi, että tästäkin on tulossa trilogia. Kirja on kaihoisan surullinen, jossa Romeo ja Juliakin on varoittavaa esimerkkiä. Itku tuli, se myönnettäköön, sen verran kaunista tämä oli.

Päähenkilö on siis nuori, mutta missään tapauksessa en luokittelisi tätä nuorisokirjaksi pelkästään, vaan sillä on annettavaa meille aikuisillekin. Tavallaan koko kirjan teemana on kulkea massan mukana. Kun näin tekee, tulee onnelliseksi. Sitähän se elämäkin tuntuu välillä olevan, massa mukana kulkemista.

Kaiken kaikkiaan mielestäni aivan ihastuttava kirja, en osaa edes nyt kuvailla oikeilla sanoilla, kun piti heti tulla kirjoittamaan, jotta saisin tämän hyvän kirjan jälkeisen fiiliksen kestämään vielä vähän kauemmin. Tiedättehän sellaisen täydellisen olon, kun laskee huokaisten hyvän kirjan käsistään ja oikeastaan haluaisi melkein lukea sen uudestaan, mutta ei kuitenkaan voi, kun muistaa vielä kaiken. Minulle ainakin näitä fiiliksiä tulee hyvistä kirjoista ja tämä oli sellainen.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Yllätyin, kun löysin tämän kirjan ihan vain kirjaston hyllystä. Olin kuvitellut, että varauslistat olisivat hyvinkin pitkät. Onnellisuudentunne kirjan löytymisestä oli todella hieno.

Tätäkin kirjaa on hehkutettu etukäteen hyvin paljon. Näin taas sitten suurin odotuksin eteenpäin.

Tämä lienee ensimmäinen ihan oikea scifi-kirja, johon olen ylipäätään tarttunut. Kokemus myös sellaisenaan uusi. Klassikkolistalleni tuli kuitenkin Säätiö-trilogia, joten lisääkin on luvassa.

Ongelmia aiheutti hieman alussa scifimäiset termit ja asiat. Ne oli kuitenkin hienovaraisesti selitetty kirjan kuluessa, joten eivät haitanneet lukukokemusta loppuun asti. Kirjahan aloittaa sarjan ja sen jotenkin huomasi kirjasta. Tahti kiihtyi loppua kohden ja pidin juuri lopusta todella paljon. Outoa sanoa, mutta henkilöhahmot, jos ne nyt henkilöitä ovat, olivat hyviä, kiinnostavia ja herättivät sympatiaa.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava lukukokemus. Odotan innolla jatkoa.