Kristiina Vuori: Siipirikko (äänikirja)

Taas kävi näin, mutta tällä kertaa osittain eri syystä kuin edellisen Vuoren kirjan kanssa. Aloitin äänikirjalla ja luin ihan oikeasta kirjasta loput. Toki tälläkin kertaa osasyynä oli kirjan hienoinen koukuttavuus, mutta suurempana syynä oli aivan surkea äänikirjan lukija, jonka tauottaminen teki kirjan kuuntelusta ajoittain täyttä tuskaa. Sitä varmaan kuvittelee, että kirjan lukeminen on ihan helppoa, mutta näinhän ei tosiaan ole. Kaikki näyttelijät eivät ole luontaisia Lars Svedbergeita, ei ainakaan tämän kirjan lukija Kaija Pakarinen. Pahoitteluni tästä murskakritiikistä, mutta valitettavasti kirja meni osaltani melkein pilalle lukijan takia. Ei kesken lauseita pidetä taukoja tai kesken lemmenleikkien kuvauksen pidetä taukoa väärässä paikassa. 

Itse kirjakaan ei ollut niin hyvä kuin Disa Hannuntytär, mutta olihan tässä samankaltaista koukuttavuutta. Henkilöt eivät vain olleet kovin mukavia, kukaan heistä. Itse asiassa he kaikki olivat tavallaan itsekkäitä ja moraalittomia. Heistä ei kukaan ansaitse onnea tai ehkä porvari Hartmannus ansaitsee. 

Selja on kaapattu Hämeestä orjaksi kauaksi Karjalaan. Hän kouluttaa lintuja ja niiden perässä Karjalan perukoille saapuu myö ritari Aijo, joka havahtuu huomaamaan orjuuttajan kaulassa kultaisen sormuksen, joka on kuulunut hänen suvulleen. Selja valehtelee sormuksen kuuluneen hänelle. Tästä alkaa valheiden verkko, joka vain kasvaa ja kasvaa, kunnes kaikki räjähtää. Tätä räjähdystä sitten odotellaankin. Jokainen huijaa, tappaa ja valehtelee. Aijon ja Seljan välillä on jonkinmoista kiihkoa. Kirja sijoittuu 1300-luvun alkuun. Se on ihan kiinnostava yksityiskohta kirjassa ja saa mielenkiinnon pysymään yllä, huonosta lukijasta huolimatta.

Tässäkin teoksessa kirjailija pyrkii sivistämään lukijaa selittämällä työtapoja, sanoja, paikkoja, joskus vähän liiankin laveasti. Kirjan lopussa on myös sanasto näistä oudoista termeistä. Toki on hyvä, että nykylukija pääsee sisälle entiseen aikaan, mutta kun kyse on romanttisesta kirjasta ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi ihan niin tarkasti selittää tai ehkä olen nyt turhan negatiivinen.

Vuoren kirjoista minulla on lukematta vielä yksi, joka löytyy omasta hyllystäni. Taidan nyt kuitenkin pitää tauon Vuoresta. Äänikirjojen valintani seuraaviksi oli äärettömän helppo; Lars Svedberg.

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär (äänikirja)

Vaihdoin (jälleen) työpaikkaa. Nyt on ihanasti työmatkaa noin 45 minuuttia suuntaansa päivittäin eli pääsen jälleen äänikirjojen makuun. Olenkin kaivannut tämän kolmen kuukauden ajan, jonka kävin lähempänä töitä, äänikirjoja. Olen hirvittävän huono kuuntelemaan radiota, koska siellä on joko huonoja juttuja tai huonoa musiikkia. En siis oikein malttanut odottaa kuuntelukokemusta, joka olikin hyvin koukuttava.

Kristiina Vuorta on verrattu Kaari Utrioon, eikä turhaan. Kirja sijoittuu 1300 -luvun Satakuntaan ja Turkuun. Tuttuja nimiä vilisi reilusti. Disa on avioliitossa, jossa mies hakkaa. Eräänä väkivaltaisena hetkenä, kun Disa luulee kuolevansa, hänen poikansa Viljami ampuu nuolen isänsä kurkun läpi ja tappaa isänsä. Isän tappaja on pahimpia rikoksia tuon ajan Suomessa. Disa poikineen lähtee karkuun ja heidän avukseen rientää laivuri Basti. Disa ei ole kokenut rakkautta vain raakuutta ja väkivaltaa. Bastin osuminen paikalle aina, kun Disan henki on vaarassa ei voi olla sattumaa. Disaan kiinnostustaan kohdistaa myös Turun linnanherra. Kuka viekään Disan sydämen.

Kirja oli aivan järjettömän koukuttava. Niinkin koukuttava, että en voinut kuunnella loppuun, vaan oli pakko lukea kirja loppuun ihan kirjana, sillä tottakai kirja löytyy hyllystä myöskin. Kuunteleminen on niin ahdistavan hidasta, vaikka ihanaa onkin. Pidin teoksesta todella paljon. Se ei ole onnellinen kirja, mutta se on hyvä kirja. Aivan, kuten Utrionkin kirjoissa, tässäkin naiset ovat vahvoja ja historia on läsnä niin, että sen pystyy aistimaan.

Kirjan loppu oli niin haikean suloinen, että en säästynyt kyyneliltä, mitkä ovat aina vähän noloja autolla ajaessa. Lukijana on Erja Manto, joka on saanut suuren suosikkiaseman etenkin näissä romanttisissa teoksissa. Hänen pehmeä, ajoittain hieman sössöttäväkin lukutyylinsä saa romanttisen sieluni liekkeihin. 

Kirjasta huumaantuneena tajusin omistavani Vuoren esikoisen, se on seissyt hyllyssäni jo pitkän aikaa ja keskimmäisen teoksen hain kirjastosta heti lukupinoon, joka ei kyllä liikahtele kovinkaan paljon.