Jaana Taponen: Stockan herkku

Tämän kirjan kanssa kävi taas vanhanaikaisesti. Ajattelin lukea pari lukua ja mennä ajoissa nukkumaan eli luin koko kirjan ja aamulla väsyttää niin pirusti. Kirja on laitettu takakannessa chicklit-kategoriaan, mutta muutamia kohtauksia lukuun ottamatta tämä on aika kaukana ainakin sellaisesta chicklitistä, jollaiseksi itse määrittelisin kyseisen kategorian. Myös etukansi on harhaanjohtava sisällön kanssa, vaikkakin komearaamisesta miehestä tässä kerrotaankin.

Kirja on tarina Annasta ja Donnasta. Anna on eronnut, masentunut teinin äiti, joka kaipaa yhä miestään eikä välitä ulkonäöstään. Donna taas on menevä sinkku, kosmetologi ja kaunis. Sellainen huora-pyhimys -asetelma siis. Anna ja Donna törmäävät Stockmannilla komeaan mieheen, Stockan herkkuun. Siitä lähtee tarina liikkeelle. Herkku, Daniel, kiinnostuukin Annasta eikä Donnasta ja sehän ottaa Donnaa päähän. Mukana kuvioissa on myös gynekologi Janne ja opettaja Ben. 

Kirjassa käsitellään vaikeita asioita; kuolemaa, anoreksiaa, seksuaalista väkivaltaa ja petoksia. Millään näistä ei mässäillä, mikä on hyvä, toisaalta niitä käsitellään ehkä hieman liiankin pintapuolisesti, mutta taas toisaalta ei. Ehkä juuri sopivasti. Kuten Taposen edellinen kirja Unelmavaras, myös tämäkin pureutuu myös taustoihin, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Se, mikä ensin näyttää totuudelta, ei sitä välttämättä olekaan. 

Pidin kirjasta aivan älyttömästi, mikä tuntuu tänään varmasti myös työtehokkuudessa. Vaikka olisin halunnut pitkittää lukunautintoa, en kuitenkaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Nyt joudun odottamaan seuraavaa Taposta taas vaikka kuinka kauan. Taponen on liittynyt ehdottomasti yhdeksi seuraamakseni kirjailijaksi. Olen nyt lukenut hänen kaikki kirjansa ja pitänyt jokaisesta, tästä ehkä eniten. 

Suosittelen tätäkin kaikille. Romantiikkaa rakastava löytää jotain pientä tästä, mutta mitään suurta tunteiden paloa ei löydy, eikä sitä juurikaan kaipaa. Tarina on kuitenkin kantava. Se ei ole helpoin tarina, mutta Taponen kirjoittaa hyvin ja kevyesti, ei kuitenkaan höttöisesti.

Kannattaa lukea.

Jaana Taponen: Unelmavaras

Kolmas Taponen ja jälleen erilainen, mutta kuitenkin samanlainen. Unelmavaras kertoo työpaikan ilkeimmästä ihmisestä, joka haluaa kontrolloida kaikkea ja saavan kaiken huomion. Hän haluaa kohota oman suunnitelmansa mukaan yhä ylöspäin välittämättä siitä, keitä loukkaa matkalla ylös. Mari on juuri tällainen ihminen, ei kirjan alussa vaikuta yhtään mukavalta, mutta totuudella on aina toinen puoli. Se juuri tekeekin kirjasta kiinnostavan. Toinen puoli avautuu kauheus kerrallaan ja lopulta sitä alkaakin miettimään juuri sitä, mikä on totuus ja todellinen toinen puoli.

Kirjan hahmot ovat jälleen erittäin uskottavia ja sellaisia, joihin olet voinut törmätä omassa työpaikassasi tai muutoin vain elämässä. Kiusaajia ja kiusattuja on maailma pullollaan, valitettavasti, ja heillä on jokaisella oma tarinansa kerrottavanaan. Tämä on Marin tarina.

Yhä edelleen hämmästelen itseäni, miten olen päästänyt Taposen ohi käsieni aiemmin, mutta toisaalta olen kiitollinen, että löysin hänet kuitenkin. Hän kuvaa hyvin tätä nykypäivää Facebookkeineen ja sen tuomine ilmiöineen. Ihmiskuvaukset ovat myös oikein hyviä ja tilanteet, joissa henkilöt elävät ovat tätä päivää ja hyvin todenmukaisen oloisia.

Nyt vain odottelemaan Stockan herkkua, joka on kirjastossa varauksessa, mutta jota saan vielä odottaa jonkinlaisen tovin. 

Suosittelen tätäkin Taposta, joka on hyvin erilainen kuin kaksi aiempaa.

Jaana Taponen: Lalalandia

Kuten jo totesin aiemmassa postauksessa, olen hamstrannut näitä Taposen kirjoja kirjastosta. Olen joskus hieman neuroottinen lukemisen suhteen eli pyrin lukemaan kirjailijan tuotantoa, mahdollisuuksien mukaan kronologisessa järjestyksessä. Tällöin pystyy näkemään myös kirjailijan kasvun kirjailijana ja toisaalta näkee, toistuuko jotkut samat teemat kaikissa kirjoissa. Tämä kirja on Taposen toinen teos.

Tarina on tarina kolmekymppisistä ihmisistä, jotka ovat erilaisissa elämänvaiheissa. Tapahtumat sijoittuvat joulunaikaan ja aikaan, kun päätöksiä omasta elämästä pitää tehdä. Emma saa miehensä kiinni pettämisestä. Leni puolestaan törmää nuorempaan mieheen. Pystyvätkö he sopeutumaan uuteen tilanteeseen, miten he jatkavat elämäänsä. Siinä ehkä tämän kirjan kysymykset. Ympärillä pyörii myös miehiä ja lapsia, kuten reilu kolmekymppisten ympärillä usein pyörii. 

Itse kirjan otsikko mainitaan kirjassa vain kerran, suhteellisen alussa. Itse ymmärsin, että se kuvaa tilannetta, jossa useat elävät. Ei nähdä omaa elämää sellaisena kuin se on, vaan lähes kädet korvilla lalatellaan, jotta voitaisiin ignoorata oman elämän virheet. Joskus tulee kuitenkin hetki, että on huomattava totuus ympärillä.

Kirja on kuvaus ihmissuhteista, kuinka ne muuttuvat vuosien myötä, mutta kuinka kuitenkin pysyvät ennallaan. Pidin kovasti. Pidän Taposen kirjoitustyylistä ja hänen henkilöistään, he ovat aivan kuin me.

Suosittelen kesälukemiseksi ja muutoinkin.

Jaana Taponen: Väärä varustus

Väärä varustus on Jaana Taposen esikoisteos. Tällä hetkellä häneltä on ilmestynyt neljä kirjaa, joista viimeisimmän Stockan herkun arvostelusta (jossain blogissa, ei voi muistaa missä) sain innostuksen lainata kaikki löytyvät Taposet ja löytyihän niitä, tosin tuo uusin on vielä varauksessa.

Kotimainen romantiikka on minulla usein jäänyt Tuija Lehtiseen, joten on todella virkistävää löytää uusi kirjailija tälläkin saralla. Taposen tyyli, ainakin tässä kirjassa, on vähän lehtismäinen, samoin tapahtumat. Susanna 35 vee on suhteessa Ilpoon, joka selkeästi vain hyväksikäyttää Susannan romantiikan nälkää. He lähtevät saarelle viettämään romanttista viikkoa, mutta kuinkas ollakaan Susanna löytää itsensä pian saarelta yksin yksijalkaisen lokin ja pian myös komean suomenruotsalaisen kanssa. Susanna pohtii kirjassa elämäänsä Ilpon kanssa ja omaa tulevaisuuttaan. Samalla tapahtuu kaikenlaista romanttista ja epäromanttista.

Kirja on ehkä enemmän ihmissuhdekirja kuin pelkkää romantiikkaa, vaikka sitäkin siitä löytyy. Kuitenkaan mitään hattarankeveää romantiikkaa ei kannata tästä hakea. Mukavaa kesäluettavaa jokatapauksessa, sellaista kepeää, hyväntuulista, joka tuoksuu merelle ja auringonpaisteelle.

Jos et ole Taposeen vielä tutustunut, niin tämä kirja ainakin kannattaa katsastaa. Enköhän nuo loputkin jossain vaiheessa saa päätökseen, joten nekin tullevat tutuiksi.