Anni Polva: Penni ajatuksistasi

Tämä kirja on kuin tuulahdus jostain menneisyydestä. Se on kesäinen, iloinen, hauska ja viaton, todella viaton.

Tarina Ullasta, jonka poikaystävä on pettänyt ja joka menee kummitätinsä luo asumaan ja törmää kaupungin sinisimpiin silmiin. Se on myös tarina keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka rakkaus kestää, vaikka eteen sattuu esteitä ja kommelluksia.

Kirjassa matkustetaan kesäisessä Suomessa, niin kuin silloin joskus ennen. Se on täynnä kesän lämpöä ja tuoksua. Tuli oikein halua omalle lomalle, jonka olisi tarkoitus myös suuntautua Suomeen. Kirja on myös täynnä kommelluksia ja väärinkäsityksiä. Siinä ei sen sijaan ole mitään kuumaa ja kiihkeää, vaan hyvin viatonta, hyväntuulista romantiikkaa ilman kähmintää ja salaliittoja.

Olen ollut niin väsynyt, että tämä kirja tuntui ainoalta, johon saatoin saada aivoni taipumaan. Ehkä tämä on jotain kesäväsymystä tms. Lukeminen tuntuu hitaalta ja päässä ei pysy juuri mikään. Meidän perheessä aamut alkavat aina kuuden aikoihin, oli sitten kesä tai talvi tai arki tai viikonloppu. Jotenkin se vain väsyttää.

Anni Polva on juuri täydellistä kesäluettavaa, harmi, että pinossani ei ole enempää hänen kirjojaan ja yritän nyt lukea pinojani alas ennen uusi hamstraamista. Hitaasti nuo vain alenevat. Pian voin suositella nuoremmalla tyttärelleni Polvan Tiina ja Kaisa -kirjoja ja taidan itsekin lukaista muutaman, ihan vanhojen aikoijen muistoksi. Tämäkin toi mieleen Tiinan ja Juhan vaikka kyseessä olivatkin aikuiset.

Jos haluat kesälomalle jonkun aivot narikkaan kirjan, valitse vaikka Polva.

Anni Polva: Otan sinut, äkäpussi

Anni Polva on ollut minulle tuttu lähinnä Tiina-kirjoista, jotka olivat suuri suosikkini nuorena. Aikuisten osastolta olen hänen kirjojaan lukenut vain parin Helena-kirjan verran. Tämä kirja sai kuitenkin aistini heräämään nähdessäni tuon herttaisen kannen kirpparilla. Laitoin sen tähän teidänkin iloksenne.

Kirja on myös itsessään herttaisen hyväntuulinen. Sirkku on toimistotyöntekijä, joka on kihloissa Ollin kanssa. Olli on yliopistoihmisiä, olettaisin, että kirjallisuuden tutkija. Olli on hyvin jäykkä, uppoutunut omiin asioihinsa. Sitten kuvaan astuu Aarne, joka pyyhkäisee Sirkun jalat alta hetkessä. Sirkku taistelee kuitenkin tunteitaan vastaan. Samalla pohtien velvollisuuksien ja huuman välistä suhdetta. Vakavaa sisältöä kirjassa ei ole, mutta eipä sitä kaipaakaan. Tämä on vain niin herttainen.

Kirja on vuodelta 1966 ja se huokuu sellaista viatonta aikaa, rakkautta, aikaa ennen tietokoneita ja sosiaalista mediaa. Aikaa, jolloin naiset lopettivat työnsä mennessään naimisiin, jolloin miehet olivat miehiä ja maksoivat ravintolamaksut. Sellaisena sen voi hyvin myös ottaa ja nauttia myös ajankuvasta.

Ehkäpä eksyn muulloinkin Polvan pariin, tosin nyt alkaa olla sellainen olo, että liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa. Niin paljon hyvää luettavaa on maailma pullollaan, että ottaessa yhden, varmasti hylkää toisen.

Romantiikannälkään oikein hyvä välipala.