Näytetään tekstit, joissa on tunniste Schenkel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Schenkel. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. elokuuta 2011

Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä

Tutustuin tosiaan Schenkeliin väärässä järjestyksessä. Tämä on Schenkelin esikoisteos ja Saksassa palkittu. Kirja kertoo todistajalausuntojen kautta murhasta pienessä kylässä. Murhassa tapetaan koko perhe. Lausuntojen kautta aukeaa kuvaus ankeasta perheestä, jossa on salaisuuksia vaikka muille jakaa. Mutta ovatko salaisuudet murhien syynä...

Schenkelin kirjoitustyyliä olen kehunut jo aiempien kirjojen kohdalla, eikä tämäkään jättänyt tyhjäksi. Loppu poikkesi edellisistä siinä, että murhaaja jopa taitaa paljastua. Käsittämätöntä kuinka hienoin sanankääntein saadaan luotua tunnelmaa, joka on ihan käsinkosketeltavaa. Aivan upeaa kirjoittamista ja varmasti upeaa käännöstyötä, että ollaan saatu säilymään tunnelma.

Tämä kirja sai vielä enemmän intoa lukea Schenkel saksaksi.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis

Oi, että pidän Schenkelin minimalistisesta kerronnasta. Kuinka tarinaa voidaan kuljettaa eteenpäin ilman vaikeita lauserakenteita, yksinkertaisesti, toteamalla, mutta kuitenkin luomalla ilmapiirin, joka kietoo sisäänsä. Niin hienovaraista, kaunista.

Tarinan aihe ei ollut kaunis, sarjamurhaaja. Tarina kertoo siis sarjamurhaajasta kuljettaen tarinaa nuoresta tytöstä suuressa kaupungissa. Päätyykö hän yhdeksi uhriksi? Loppujen lopuksi, kuka on murhaaja? Onko hän joku kirjassa erikseen nimetyistä henkilöstä vai ei? Tämä on kirjan kysymys, johon vastauksia ei välttämättä saadakaan.

Ihanaa, kun saa itse pohtia, miettiä ja ihmetellä. Kuvaukset sarjamurhaajan ajatusmaailmasta ovat karmivia. Koko kirja ajoittuu 1930-luvulle. Viittaukset natseihin ja sotaan ovat olemattomia, mutta jotenkin taustalta löytyviä.

Schenkel on kotimaassaan palkittu kirjailija, eikä mielestäni syyttä. Jotenkin tuli kauhistuttava fiilis, että olisi kiva lukea joku kirja ihan alkuperäiskielellä, mahtaisiko saksani siihen taipua. Yksi Schenkel vielä lukematta, mutta varmasti tulee luettua.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri

Tartuin kirjaan kirjaston uutuushyllystä. Ilman mitään ennakko-odotuksia tai -tietoa on jotenkin virkistävää lähteä lukemaan kirjoja.

Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu kolmen eri kertojan kautta, jotka erottuivat kirjassa eri fonttien mukaan. Ahmin kirjan nopeasti, sillä ensinnäkin se on lyhyt ja toiseksi kerronta tempaisee mukaan, lukija haluaa tietää, mitä oikeastaan tapahtuu. Loppujen lopuksi se ei selviä. Hienoinen turhautuminen jää päälle, mutta toisaalta tekisi mieli lukea jälleen uudestaan.

Kirja pistää miettimään pahuutta, kuka on paha. Ennakkoasetelmat kääntyvät päälaelleen ja takaisin toisinpäin ja lopputulos on täynnä kysymyksiä. Mielenkiintoista sanoisin ja voin kyllä suositella.