Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nesbø. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nesbø. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. joulukuuta 2022

Jo Nesbø: Verikuu

Huoh, Harry. Vaikka Harry itse aina ihmettelee omaa vetovoimaisuuttaan, minä en ihmettele. Jälleen rakastuin uudelleen ties kuinka monetta kertaa. 

Tällä kertaa Harry on päättänyt juoda itsensä hengiltä Kaliforniassa. Onneksi ei ole vielä onnistunut. Entinen näyttelijätär joutuu pulaan ja koska nainen muistuttaa Harryn äitiä, päättää Harry auttaa neidon pinteestä. Saadakseen rahaa hän suostuu rikkaan norjalaisen ehdotukseen tulla selvittämään Osloon murhatapauksia, joihin miehellä on selkeä suhde. Harry kokoaa oman tutkimustiiminsä, johon kuuluu kuolemansairas Ståle Aune, Öyvind ja Truls Berntsen. Kaikki eivät ole ihan niitä, jotka itse olisin Harryn ensimmäiseksi kutsuvan mukaan, mutta jokaisella on funktionsa. Murhatutkimus on tietenkin mutkikas ja sisältää yllättäviä käänteitä. Harry tapaa myös poikansa Gertin.

Jos viime kirja sai minut epätoivon valtaan ja surulliseksi, tämä teos jätti jälkeensä hitusen toivoa. Ehkä Harrylla on vielä mahdollisuus, ehkä. Toivon ainakin niin. Eihän sitä eheäksi enää voi tulla tuollaisten kokemusten jälkeen, mutta ehkä hitunen onnea. Hämmentävää, kuinka hänestä on tullut minulle lähes todellinen henkilö, jonka vuoksi jopa murehdin.

Sinänsä Hole-kirjat kulkevat usein hyvin samaa reittiä. Luulet kaiken paljastuvan, mutta ei kuitenkaan. Luulet uudestaan, mutta ei vieläkään. Se ei mitenkään haittaa, mutta jotenkin on ennalta-arvattavaa. Toisaalta milloin dekkarissa murhaaja paljastuisi kirjan puolivälin jälkeen heti. Kiinnostavasti sama kaava kuitenkin tuntuu toimivan kirjasta toiseen. 

Ihan parasta Harrya ei kirja ollut, mutta erittäin miellyttävä lukukokemus jälleen. Mieli tekisi, jälleen kerran, palata alkuun ja luoda suhteemme uudelleen. Maailmassa on kuitenkin niin monta uutta rakkauden kohdetta, että ehkä yritän saada luotua toisia suhteita. 

torstai 24. kesäkuuta 2021

Jo Nesbo: Valtakunta (äänikirja)

En osaa oikein kategorisoida tätä kirjaa, joten en kategorisoi. Se on tarina kahdesta veljestä, perheestä ja salaisuuksista. 

Roy asuu pienessä Osin kylässä jossain päin Norjaa. Hän on huoltamon pomo. Hänen veljensä Carl palaa takaisin kotikyläänsä mukanaan vaimo Barbadokselta sekä suuret suunnitelmat koko kylän varalle. Royn ja Carlin kotitalo sijaitsee vuoren rinteessä, jonne on kapea ja mutkainen tie. Yksi neulansilmämutka on jo saanut uhreja, saako kenties lisää. 

Kirja on kirjoitettu Royn näkökulmasta. Siinä on liikkumista menneisyydestä nykyisyyteen. Avataan pikku hiljaa salaisuuksia, joita moni on kantanut lähes ihmiselämän. Se on myös kertomus veljesrakkaudesta. Siitä, kuinka katumus jäytää sielu. Se on myös tarina rakkaudesta samaan naiseen. Kirjassa on useita vertauksia Raamatun tarinaan Kainista ja Abelista. Ehkä jotain yhteneväisyyttä on. 

Kirja oli hyvä. Se ei ehkä ollut sellainen, joka vie mukanaan, mutta taattua Nesbota ilman muuta. Hän kirjoittaa niin hienon kuvaavasti, että lukija pystyy kuvittelemaan kaiken sielunsa silmin. Yksi syy, miksi pidän kovasti hänen kirjoistaan. Kirja oli kovin erilainen kuin hänen muut Holen ulkopuoliset kirjat, joita ole lukenut. Toki siinä oli rikoksia, mutta kuitenkin koko tunnelma oli kovin erilainen. Pidin siitä.

Nautin kirjan äänikirjana Jukka Pitkäsen lukemana. Paino tässä nyt sanalla nautin. Olen joutunut, ollut suorastaan pakotettu valitsemaan kirjani lukijan mukaan. Ei voi mitään.

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Jo Nesbo: Veitsi (äänikirja ja e-kirja)

Uusin Harry Hole. Kirja osittain musersi minut täysin, toisaalta taas toi toivoa. Pidin siitä ja en pitänyt yhtään. Se oli yllättävä, mutta myös saman toistoa, vaikka olikin täysin päinvastainen. Olen siis hyvin sekavassa mielentilassa luettuani kirjan loppuun. 

Kirja on dramaattinen, en viitsi siitä kertoa ihan kauheasti, sillä se kannattaa lukea täysin avoimin mielin ja unohtaa kaikki, mitä olet tähän asti miettinyt Nesbon kirjoittamisesta, toisaalta muistaa ne. Eli juuri, kun olet aivan varma siitä, kuka on syyllinen, sinulta vedetäänkin matto jalkojen alta. Tässä kirjassa kerta toisensa jälkeen niin, että täytyy myöntää, että hieman jo kyllästytti. Toisaalta ei voinut olla hämmästymättä, että näinkö tämä nyt meneekin. Lukijana kuvittelin jo päässeeni Harryn ohi ajatuskuviossa ja pidin häntä jopa hieman hitaana, kun sai tajuta, että eihän se nyt niin helposti mene.

Harrya kohtaa kirjan alussa suuri järkytys. Niin suuri, että lukija on myös murheenmurtama. Harry ei halua herätä ja siksi onkin humalassa suuren osan kirjasta. Humala sumentaa ajattelun, suru tekee siitä yksisilmäisen. Kertoo taas, kuin inhimillinen hahmo Harry on. En halunnut, että näitä asioita olisi tapahtunut. En olisi halunnut nähdä Harrya näin surullisena. Kertoo myös taas siitä, kuinka hyvin rakennettu hahmo ja elämä on. Vihasin loppua, vihaan sitä edelleen. En olisi halunnut sen käyvän niin, en missään tapauksessa.

Kirja herätti siis tunteita, todella paljon tunteita. Piti pitää taukoa, ei pystynyt ahmimaan, sillä oikeasti ei halunnut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka oli pakahtua uteliaisuudesta. Kirjan loppu jättää liudan kysymyksiä. Se jättää paljon avoimeksi, mutta osaltaan tuntuu lopulta. En usko, että lopulliselta lopulta kuitenkaan. 

Nyt olen siis täysin ajantasalla Harryn suhteen. Luin kaikki Hole-kirjat ja nyt lukulistassani ammottaa suuri aukko. Pitää vain löytää joku toinen yhtä hyvä kaveri.

Ja Jukka Pitkänen <3, ihana lukija.

perjantai 1. tammikuuta 2021

Jo Nesbo: Aave (äänikirja/e-kirja)

Ehkä kutsuisin tätä sellaiseksi välikirjaksi Hole-sarjassa. Harry palaa Hongkongista takaisin Osloon pelastamaan Olegin murhasyytöksiltä. Olegin sanotaan tappaneen ystävänsä Guston, joka oli sekaantunut Oslon huumepiireihin. Huumepiireihin on tullut uusi tekijä Dubai, joka myy uutta huumetta Viulua. Samaan aikaan huumekuolemat ovat vähentyneet, mutta riippuvaisia on yhä enemmän. Kunnian huumekuolemien vähenemisestä ovat saaneet Isabel Sköyen ja Mikael Bellman. Harry saapuu siis keskelle huumesotaa ja salaliittoja.

Harrylla ei ole poliisinvaltuuksia ja se vaikuttaa hänen tutkimuksiinsa. Tällä kertaa Harry saa sen verran monta uutta arpea vanhojen lisäksi, että kauneus alkaa olemaan kaukana hänen piirteistään, jos sitä on joskus löytynytkään. Ihme, että pysyy hengissä, sekin tosin kirjan lopussa jää epäselväksi.

Kirjan yhdeksi teemaksi bongasin isänrakkauden, joka syttyy huolimatta siitä, onko lapsi oma vai ei. Rakkaus ja uudelleen aloittaminen kulkee mielestäni myös kirjassa mukana. Voiko vanhat synnit antaa anteeksi. Muutoin pitää nyt sanoa, että en ihan kauheasti pitänyt kirjasta. Kirja jakautui Guston kertomukseen haudan takaa, joka tavallaan selvitti itse murhaa ja muita tapahtumia, mutta en siitä ihan kauheasti innostunut. Kirjassa tuntuu jokaisen henkilön ikävät piirteet korostuvan, eikä siinä ollut kuin muutama mukava ihminen.

Seuraavan teoksen Poliisin luin ensimmäisenä Holena vuosia sitten. Olen sen jo aloittanut, sillä mielikuvat ovat äärimmäisen heikkoja sen osalta ja koska tässä teoksessa luotiin pohjaa seuraavaan, haluan nähdä miten langat yhdistyvät.



keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Jo Nesbo: Panssarisydän (e-kirja/äänikirja)

 Harry haetaan Hongkongista vastentahtoisesti selvittämään Norjan uusinta sarjamurhatapausta. Harryn poissaollessa Kripos on saanut vetovastuun henkirikostutkinnoista ja he ovat myös Harryn uusin vihamiehistö, joka odottaa häntä jo lentoasemalla. Harry aloittaa tutkimuksen ensin salassa pienellä joukolla, mutta liittyy Kriposin joukkoihin enemmän tai vähemmän myöhemmin. Sarjamurhaaja murhaa uhrejaan monin eri tavoin, mutta ehkä kammottavimmat murhat tehdään laitteella, jota kutsutaan Leopoldin omenaksi. Se on teräksinen pallo, josta sinkoutuu 24 piikkiä narusta vetäessä. Laite on kuvattu niin tarkasti ja sille on luotu oma historiakin, että ainakin itselle meni ihan täydestä tällaisen laitteen todellisuus. Todellisuudessa onneksi ei kyseistä laitetta ole olemassa, vaan se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Kirja vie Harryn Kongoon keskelle sisällissotaa ja tulivuoria. Kirjassa kuvataan maisemia tarkasti, aivan kuin itse pääsisi matkustamaan alueelle. Hyvin Nesbomaista. Harry on jälleen aivan omaa luokkaansa huolimatta isän sairaudesta, huumausaineiden väärinkäytöstä ja muutoin vain angstisesta siviilielämästä. Ja jälleen kerran toivoin, että olisin Harryn tuttu, vaikka uskoisin, että me emme ehkä tulisi toimeen. 

Nesbon kirjojen parasta antia ovat juonet. Tässä kirjassa lopetus venyi mielestäni hieman liian pitkäksi ja kerrokselliseksi. Kerroksia oli myös muutoin kirjassa melko monta, mutta kirjailijan käsissä nämä kaikki pysyivät. Ehkä hivenen vähemmän vastoinkäymisiä ja kähmintää helpottaisi, mutta uskon ja tällä kertaa tiedänkin, että kirjailija valmistelee tässä teoksessa myös tulevien kirjojen taustatarinaa. 

Ihanan Jukka Pitkäsen äänestä en vain saa tarpeeksi.

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Jo Nesbo: Lumiukko (äänikirja/e-kirja)

Olen varmasti lukenut tämän kirjan, mutta blogistani en siitä löytänyt mainintaa. Ainakin kuvittelen niin, vaikka osa mielikuvistani osoittautuikin vääriksi. Elokuvan olen ainakin nähnyt, tosin en muista yhtään onko se kirjan kaltainen. Nyt olen kuitenkin todistetusti lukenut teoksen.

Lumiukko-murhaaja kylvää kauhua Oslossa. Pian selviää, että tämä on aloittanut murhaamisen jo vuosia sitten Bergenissä. Kylmäävästi murhaaja tekee murhatun pihalle lumiukon ja murhaa ensilumen aikoihin. Harry saa uuden työpartnerin Katherine Brattin, jonka kanssa Harry alkaa tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katherinen menneisyydessä on asioita, jotka vaikuttavat murhien tutkintaan. Murhaaja tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä. 

Kuten sanoin, luulen lukeneeni tämän kirjan. Tajusin murhaajan heti alussa, enkä varmasti olisi sitä tajunnut, jos en olisi lukenut, vaikka yksi langanpää jäikin odottamaan vetäjäänsä. Ärsytti suunnattomasti, kun Harry ei sitä tajunnut kerätä koko kirjan aikana. Kirjassa riitti käänteitä ja väärinymmärrettyjä vihjeitä runsaasti, ehkä jopa hieman liikaa, vaikka kirjasta pidinkin ja se piti minut otteessaan. Ehkä ongelmaksi kirjailijalle tuleekin kirjoittaessaan sarjaa se, kuinka uusiutua riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. 

Kirjasta on tehty elokuva, joka ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa. Sehän ei ole harvinaista kirjoista tehtyjen elokuvien osalta. Eniten ehkä ärsytti elokuvassa se, että se oli englanniksi, vaikka sijoittui Norjaan ja se, että Harry Hole lausuttiin täysin väärin. Ongelmahan oli samanlainen Daniel Craigin kanssa elokuvassa Miehet, jotka vihaavat naisia. Siinä ongelma ei ollut niin korostunut.

Viimein sain myös kuunneltua jotain muuta kuin Holea. Siitä seuraavaksi.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Jo Nesbo: Pelastaja (äänikirja/e-kirja)

Here we go again. Tahti sen kuin vain kiihtyy. Olen yhä syvemmin koukussa kirja kirjalta. Seuraavia sarjan teoksia olen lukenut jo aiemmin, mutta aion lukea ne nyt uudelleen. Syy osittain tuo edellä mainittu ja toisaalta lukemisesta on melkoisesti aikaa, joten on ihan hyvä verestää muistia.

Tällä kertaa Osloon saapuu palkkamurhaaja Kroatiasta. Ensin ammutaan Pelastusarmeijan mies keskellä Oslon keskustaa ja pian ruumiita tulee enemmän. Harry on saanut uuden pomon, joka ei hänessä herätä heti alkuun suurta luottamusta. Harry nimitetään kuitenkin tutkinnanjohtajaksi. Tutkinta vie Harryn keskelle Pelastusarmeijan toimintaa ja myös Kroatiaan, jossa edelleen näkyvät sisällissodan jäljet ja haamut. 

Pidän Nesbon tavasta tuoda kirjoihinsa historiaa ja faktaa asioista. Nyt Jugoslavian sodasta ja Pelastusarmeijasta aiemmin aboriginaalien kohtelusta, Thaimaan seksikaupasta, toisen maailmansodan natsimielisistä norjalaisista ja niin edelleen. Taustatyötä on tehty hyvin ja tämä "opettavainen" osuus on aina sidottu erinomaisesti osaksi kirjan tarinaa.

Kirja oli jälleen erinomainen. Se oli yllättävämpi ja eheämpi kuin osa aiemmista teoksista. Ikäviä asioita tapahtuu ja niihin jokainen reagoi tavallaan. Harryn hahmo kehittyi jälleen enemmän. Pääsin askeleen lähemmäs hänen sisintään ja vaikka hän kuinka taistelee, pidän hänestä koko ajan enemmän.

Jukka Pitkänen ei myöskään pettänyt tälläkään kertaa. Eikä Storytell, tässä kirjassa tulin lukeneeksi e-kirjana varmaan lähes kolmanneksen, sillä en vain kestänyt jännitystä.


torstai 8. lokakuuta 2020

Jo Nesbo: Veritimantit (äänikirja)

Aika yllättävää, eikö, että jälleen tulee Harry Holea. Taidan ehkä olla hieman ihastunut Harryyn, vaikka hän ei ehkä siihen syytä annakaan. Hänessä on kuitenkin jotain aitoa ja teeskentelemätöntä, jota ei monissa oikeissa ihmisissä ole eikä myöskään monessa kirjojen hahmoissa. 

Sanoisin, että tämä kirja on melko käänteentekevä Harryn tarinassa. Tietyt asiat saavat päätöksensä ja ikäänkuin uusi ovi avautuu, mitä sen takaa löytyy selviää osittain seuraavassa kirjassa, joka on jo hyvässä mallissa.

Oslosta löytyy kesähelteillä kuollut nainen omasta kylpyhuoneestaan. Naisen silmän alla on punainen tähdeksi hiottu timantti. Pian ruumiita, joilta löytyy vastaava timantti, alkaa löytyä enemmän. Harry joutuu harmikseen ryyppyputken jälkeen jälleen töihin ja vielä suuremmaksi harmikseen Tom Waalerin pariksi. Harryn irtisanomispäätös lojuu samalla poliisipäällikön pöydällä.

Tarina on hienosti rakennettu ja yllättävä. Pidän erityisesti Nesbon pienistä yksityiskohtien kuvauksesta, esimerkiksi ihan tämän kirjan alusta, jossa kuvataan veren valumista kertomalla talon rakentajista ja heidän historiastaan. Myös hänen henkilökuvauksensa ovat äärettömän hyviä. Juoni on tällä kertaa yllättävä ja murhaaja harvinaisen kekseliäs. Olin aivan koukussa.

Olen käyttänyt tämän kirjan lukemiseen, niin kuin muidenkin viimeaikaisten äänikirjojen, Storytelin loistavaa ominaisuutta jatkaa kirjaa e-kirjana ja palata takaisin äänikirjaan. Ajoittain toiminto ei ihan muista oikein paikkaa, johon olen jäänyt, mutta se on melko harvinaista. Tällaiselle jännityksestä kärsivälle se on aivan loistava ominaisuus, kuten olen jo aiemminkin maininnut.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Jo Nesbo: Suruton (äänikirja)

Eipä onnistunut muiden kirjojen kuuntelu, joten Harrylla mentiin. Tässä teoksessa on jälleen useita kerroksia, jotka osittain menevät limittäin. Keskiössä on kaksi rikosta; pankkiryöstö, jossa ammutaan nainen sekä Harryn entisen tyttöystävän itsemurha. Taustalla Rakel on Venäjällä käymässä oikeutta ja Harry edelleen hakee Ellenin murhaajaa. Vielä myös Tom Waaler painaa kivenä Harryn kenkää.

Kirjassa on monta häntää, jotka kuitenkin pysyvät Nesbolla suhteellisen hyvin hanskassa. Samoin taustalla kulkeva usean kirjan pituinen tarina. Muutamia aivan loistavia kuvauksia löytyy kirjasta, jotka saivat minut ihailemaan Nesbon kerrontaa, hieman kateellisenakin ehkä. Harryn persoona on kiinnostava ja hänen sisäistä ajatteluaan onkin tässä kirjassa melko paljon. Harry taistelee riippuvuuksiaan vastaan ja yrittää pyristellä irti menneisyyden haamuista.

Olen aivan koukussa nyt Harryn tarinaan. Seuraava teos on jo menossa, enkä vain saa itseäni kuuntelemaan mitään muuta. Jukka Pitkänen on myös niin loistava lukija, että häntä jaksaa kuunnella helposti tuntikausia. 


maanantai 14. syyskuuta 2020

Jo Nesbo: Punarinta (äänikirja)

Kovasti yritin kuunnella muutakin, mutta niin vain tämä Nesbo jälleen vei kaiken huomioni. Nyt, kun olen aloittanut sarjan alusta alkaen, on hieno seurata henkilöiden kasvua. 

Tässä kirjassa rikos kumpuaa toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, vaikka ensin toiselta näyttääkin. Kirjassa on runsaasti takaumia toisen maailmansodan tapahtumiin. Ne olivat todella kiinnostavia. Itse olen ollut teinistä asti kiinnostunut kyseisestä sodasta ja sen tapahtumista, joten kirja osui oikeaan koloon. Se, mistä en ole juurikaan lukenut, on toisen maailmansodan vaikutukset Norjassa. Tässä nyt sai hyvän alustuksen aiheeseen. 

Aluksi tuntui, että kirja oli vain sarja toisiinsa kuulumattomia tapahtumia, mutta jälleen kirjailija sai koottua langat käsiinsä. Muutama lanka jäi vielä lattialle, mutta uskon niiden löytyvän tulevissa kirjoissa. Tietynlainen kaava kuitenkin tässäkin kirjassa on nähtävissä. Juuri, kun lukija luulee kaiken selviävän, löytyykin vielä yksi uusi mutka matkaan. Tämähän on toisaalta kiinnostava käänne, mutta toisaalta sellainen, jota osaa jo odottaa. 

Lukijana jälleen Jukka Pitkänen, jonka ääneen en tunnu kyllästyvän. Olenkin Storytellista jo hakenut listalleni hänen lukemiaan kirjoja lisää. Jos vaikka jotain muuta välillä, pahalta kuitenkin vaikuttaa, sillä seuraava Hole -kirja on jo yli puolessavälissä.

tiistai 18. elokuuta 2020

Jo Nesbo: Torakat (äänikirja)

Toinen Nesbo meni samalla vauhdilla helposti. Jäin vähän koukkuun sekä Storyteliin että Nesboon kerrontaan. Tällä kertaa käytin Storytelin mahdollisuutta jatkaa kuunneltavaa kirjaa lukien, sillä en vain malttanut odottaa seuraavaa työmatkaa. Nyt lupasin itselleni, että kuuntelen jonkin toisen kirjan väliin ennen seuraavaa. 

Tällä kertaa Harry kutsutaan Bangkokiin selvittämään norjalaisen suurlähettilään murhaa. Harry on ajautunut huonoille teille kotimaassaan, joten kutsu ulkomaille on hienoinen yllätys. Suurlähettiläs löydetään veitsi selässään halvasta hotellista. Halutaanko Harryn oikeasti selvittävän, mitä tapahtui vai onko hänet lähetetty paikalle vain silmänlumeeksi. 

Thaimaa kaikkine kauneuksineen ja kauheuksineen levittäytyy Harryn eteen. Kirjassa käsitellään niin seksityöläisten arkea kuin pedofilian vaikutuksia Thaimaassa. Kuten Harry myös minä lukijana koin ne kovin ahdistavina. Totuushan on edelleen kuitenkin se, että länsimaista matkustaa edelleen henkilöitä Thaimaaseen nauttimaan maan tarjonnasta sekä hyvässä että pahassa. Harryn persoonaa avataan kirjassa enemmän, se oli kirjan parasta antia, vaikka itse tarinakin on hyvä. Tietynlainen juonikaavio toistui tässä verrattuna ensimmäiseen kirjaan. En nyt saa muistini lokeroista kaivettua toistuuko se muissakin Hole-kirjoissa. Palaan siihen, jos löytyy vielä kolmannestakin.

Nesbo osaa kirjoittaa äärimmäisen koukuttavasti. Hän osaa rakentaa kiinnostavia ja monikerroksia henkilöitä. Tässä osa oli todella hienosti rakennettuja, mutta osa jäi suhteellisen ohueksi sen kuitenkaan häiritsemättä lukukokemusta.

Lukijana ihana Jukka Pitkänen, jonka ääntä jaksan helposti kuunnella pitkään. Seuraavaksi siis jotain ihan muuta, jollen hairahdu kuitenkin Harryyn. 

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Jo Nesbo: Lepakkomies (äänikirja)

Olen taistellut äänikirjoja tarjoavia sovelluksia vastaan pitkään. Kirjaston tarjoama Ellibs saa riittää, olen ajatellut. Satunnaisesti olen hankkinut yksi tai kaksi kirjaa Elisa-kirjasta, mutta siinä se. Olen taistellut, mutta turhaan. Huomasin reilu viikko sitten Storytelin tarjouksen 30 päivää ilmaiseksi. Sisäinen Sulo Vilen heräsi ja tartuin tarjoukseen ja olen koukussa. Vielä olen toki ilmaisella ajalla, mutta palvelu tuntuu juuri minulle tehdyltä. Tämä ei siis ole maksettu puheenvuoro tai mitään, vaikka nyt kehunkin. Sovellut on toiminut moiteettomasti. Kirjat eivät pätki, sovellus toimii autoni ohjelman kanssa langattomasti loistavasti. Eniten pidän ominaisuudesta, joka on kirjoissa, jossa on sekä ääni- että e-kirja; voin jatkaa kirjaa lukemalla siitä, kohdasta missä olen. Tällaiselle jännittäjälle se on erinomainen ominaisuus. Olen käynyt kirjastossa hakemassa fyysisen kirjan lukemattomia kertoja, kun en ole jaksanut kuunnella hitaasti etenevää äänikirjaa. Tämän kirjan osalta en sitä tarvinnut, sillä nyt, kun on toimiva sovellus, olen kuunnellut kirjaa vähän joka paikassa ja kirja tuli kuunneltua viikossa.

Se sovelluksen ylistämisestä, nyt kirjaan. Lepakkomies on Nesbon ensimmäinen Harry Hole -kirja. Olen lukenut uudempia Hole -kirjoja aina niiden ilmestyttyä, mutta jostain syystä, omista tavoista poiketen, en ole lähtenyt lukemaan sarjaa järjestyksessä. Nyt päätin tehdä niin, sillä palvelusta löytyvät kaikki sarjan kirjat. Sinänsähän uusissa kirjoissa on pysynyt ihan hyvin kärryillä, vaikka ei olisi Harrya ennen tavannutkaan. Takaumia on kuitenkin käytetty jonkin verran. Nyt tämän kirjan myötä monet uudempien kirjojen mieltä askarruttaneet seikat ovat avautuneet paremmin.

Tässä kirjassa Harry on matkustanut Australiaan selvittämään siellä kuolleen norjalaisen nuoren naisen murhaa. Hän saa parikseen aboriginaali-Andrewn, joka avaa hänelle tutkinnan kuluessa myös Australian ongelmallista historiaa ja aboriginaalien asemaa, joka on hämmästyttävän ankea. Kirjaan on hyvin tuotu aboriginaalien tarinoita ja uskomuksia ja ne sulautuvat osaksi murhatutkintaa aukottomasti. 

Pidin kirjasta, kuten olen pitänyt muistakin Nesbon teoksista. Ja jotenkin uskon tai ainakin toivon, että pidän jatkossakin. Kirjassa oli sopivasti jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Langat pysyivät hyvin kirjailijan hallussa ja ne kerättiin kokoon riittävästi. Ehkä ei ihan jokaista säiettä, mutta ne saattavat hyvinkin löytyä seuraavista kirjoista. Päätin tätä kuunnellessä tosiaan lähteä kuuntelemaan sarjaa järjestyksesssä ja nyt onkin jo hyvässä vauhdissa seuraava teos.

Lukijana kirjassa on Jukka Pitkänen, jonka ääneen olen aivan rakastunut. Ei hän Lars ole, mutta erinomainen lukija, jonka ääntä jaksaa kuunnella pitkään. Hänellä ei ole mitään ärsyttäviä tapoja lausua ja hän eläytyy riittävästi olematta mitenkään feikki. Pieni mainos vielä Storytelistä meille tiettyjen lukijoiden rakastajille, siellä pystyy hakemaan kirjoja myös lukijan mukaan. Helppo arvata kenen lukijan kirjoista oma kirjahyllyni on täyttynyt.

perjantai 7. elokuuta 2015

Jo Nesbo: Isänsä poika (osin äänikirja)

Pitkästä aikaa oli kiva kuunnella hyvää äänikirjaa. Hyvää sekä sisällöltään että luvultaan. Täytyy myöntää, että olin hieman tylsistynyt äänikirjarintaman osalta tässä pidemmän aikaa. Kokeilin monia, mikään ei kelvannut. Tämän teoksen olin myös onnekseni ostanut aiemmin Elisa kirjalta tablettiin, mutta olin jopa edennyt yhden luvun. Nyt kuunnellessa kirja vei täysin mukanaan, jopa niin, että lopussa piti turvautua tablet-versioon, jotta sain teoksen loppuun mahdollisimman pian.
 
Olen Nesbolta lukenut ainakin yhden Harry Hole -dekkarin ja yrittänyt lukea useampia. Jotenkin oli siis sellainen vähän varovainen fiilis tämänkin suhteen. Nyt kuitenkin rakastuin Sonny Lofthusiin ihan täysin, vaikka pahishan hän kai on.
 
Sonny on ollut vankilassa 12 vuotta huumekoukussa ja kuuntelijana. Hänelle ovat syntinsä tunnustaneet muut vangit vuoron perään. Hän on aina luullut, että hänen isänsä teki itsemurhan, koska oli korruptoitunut poliisi ja tämä suisti Sonnyn myös huumeiden pariin. Nyt hän kuulee kuitenkin jotain ihan muuta isänsä viime hetkistä. Tämä kaikki muuttaa Sonnyn ja hän karkaa vankilasta ja alkaa tuomion enkeliksi. Häntä lähtee ajamaan takaa joukko rikollisia ja hänen isänsä entinen pari Simon Kefas. Sonny tuntuu kuitenkin olevan koko ajan askeleen edellä. Enempää ei ehkä viitsi kertoa juonesta, sillä siitä löytyy käänteitä. Nyt löytyy sopivasti romantiikkaa, jännitystä, salaliittoja, yllätyksiä, ennalta-arvattavuuksia eli kaikkea, mitä hyvästä jännäristä pitääkin löytyä.
 
Sonny on ihanan sympaattinen hahmo, vaikka muuttuukin sarjamurhaajaksi. Myös Simon on symppis. Kirja tapahtuu Oslossa ja sen kauneus tuleekin tapahtumien ohessa esiin, vuonot ja vedet, mutta myös nurjapuoli. En haluaisi sanoa kirjasta mitään negatiivista, joten en sano, vaikka tottahan toki sitäkin löytyy.
 
Kahden Nesbo-kirjan perusteella, voin sanoa pitäväni hänen teoksistaan ja siitä kuinka ne kuvaavat Norjaa. Tekevät kunniaa. Norja on muutoinkin yksi lempimaistani ja pyrimme käymään siellä vuosittain lähes. Tänä vuonna kävimme Varanginvuonolla ja täytyy sanoa, että Kätilö heräsi henkiin. Herkistyn vieläkin niistä upeista maisemista, jotka olivat aivan kuin Ketun kirjassa. Sinne haluan uudelleen.
 
Voin ainakin tätä teosta suositella lämpimästi. Se on lämminhenkinen, hauska ja viihdyttävä.

torstai 9. tammikuuta 2014

Jo Nesbø: Poliisi (äänikirja)

Aloitin kaiken väärinpäin. Tämä on ensimmäinen Nesbøni ja lukaisin jostain, että tätä ei kannata lukea, jos ei ole lukenut aiempia. Itsehän en neuvoja kuuntele ja kirja toimi hyvin ilman ennakkotietojakin. Vahingosta tosin viisastuneena kannoin eilen kotiin kassillisien Nesbøn kirjoja ja tänään laitoin varaukseen loput. En tiedä kyllä luenko aikajärjestyksessä, mutta saas nähdä.

Harry Hole oli minulle vain nimenä tuttu. Tiesin, että sellainen poliisisarja on olemassa, mutta enpä muuta. Hole oli virkistävä tuttavuus, vaikka tässä kirjassa hän onkin selvinpäin ja huumeitta, joita olen ymmärtänyt muissa kirjoissa riittävän. Harry on opettajana poliisikoulussa, kunnes Osloa alkaa riivata sarjamurhaaja, joka murhaa poliiseja rikospaikoilla, joilla tehtyä rikosta ei ole selvitetty. Harryn tuttu (näin oletan) tutkimusryhmä alkaa tutkia murhia ja heillä tuntuukin olevan sopiva rikollinen. Kaikki ei käy kuitenkaan yhteen. Harryn mukaantulo muuttaa tutkimuksen suuntaa ja pian Harry huomaa itsekin olevansa vaarassa samoin kuin kaikki muut poliisit.

Kirja ikäänkuin jakautuu kahtia. Alussa on mysteerimies sairaalassa ja jahdataan sekä häntä ampunutta miestä ja poliisimurhaajaa. Sitten tapahtuu jotain ja Harry tulee kuvioihin ja kirja muuttuu. Siittä tulee henkeäsalpaava. Aivan loistava. En pitänyt kirjan alkuosasta, mutta loppu imaisi mukanaan aivan täysin. Onneksi annoin mahdollisuuden.

Ainut, mikä lähes pilasi koko nautinnon oli Jarmo Mäkinen. En pitänyt hänen lukemisestaan viimeeksikään, mutta tämä kirja oli yhtä tuskaa. Tiedän kirjassa olleen kappalejaon, mutta tyyppi ei edes vetänyt henkeä lauseiden välillä ja välillä taas piti taukoja kesken lausetta ilman edes pilkunpaikkaa. Ei näin ei ei ei. Onneksi kirja on loistava, joten Mäkinenkään ei pystynyt tuhoamaan nautintoa. Aion kuitenkin vältellä kaikkia kirjoja, joita hän lukee, jollen tiedä, että kirja itsessään kantaa. Aivan päinvastainen reaktio kuin Lars Svedbergillä, jonka lukemana varmaan arvonlisäverolakikin saisi sukat pyörimään jalassa. 

Toivon nyt vain, että saan saman fiiliksen tuosta Nesbøn kirjojen pinosta, joka on valloittanut kirjastohyllyni toistaiseksi. Tänään anoppi oli tuonut laatikollisen kirjoja, koska viimeeksi sain lähes sydänkohtauksen hänen kertoessaan vieneensä kasseja kirjoja roskikseen. Se oli lähes henkilökohtainen solvaus.