Margaret Moore: Ritarin suojeluksessa

Kesä on parhaimmillaan, joten lukeminen sisätiloissa ei tule koko ajan kysymykseen. Ulkona en oikein tykkää lukea, ainakaan itikoiden keskellä ja niitähän riittää. 

Hyvin voi päätellä kirjoittajasta sekä kirjan nimestä, että kyseessä on sitä, ah, niin ihanaa hömppää. Moore kirjoittaa mukavia keskiajalle sijoittuvia kirjoja. Tämä kirja sijoittui 1200-luvulle ja sisältää niin ihanaa ritari-neito -asetelmaa. 

Lady Gillian johtaa kotitilaansa, jonne saapuu Sir Bayard, jonka tehtäväksi on annettu Lady Gillanin suojeleminen salaliitolta. Kuinkas ollakaan he rakastuvat, mutta tuohon aikaan oli voimassa vielä laki, joka kielsi avioliiton sellaisten henkilöiden välillä, joiden sisarukset olivat jo keskenään naimisissa eli suhde on kielletty. (huom. opin uutta, en tällaisesta laista tiennytkään, sitä kutsuttiin kanoniseksi laiksi ja se jouduttiin kaatamaan, kun lain seurauksena oli kyliä, joissa kaikki olivat naimakelvottomia, kun olivat sukua avioliiton kautta.)

Tämä oli siis ihan mukava luettava, kuten Mooret tuntuvat olevan. Ei mitenkään ihmeellinen, ei kauhean paljon romantiikkaa, kiihkosta puhumattakaan, mutta edellisen esimerkin kaltaisia historiallisia nippelitietoja oli kyllä. Oikein opettavaista siis.

Sellainen kiva kevyt kesäkirja.

Margaret Moore: Lady Beatricen lemmitty

Takakansi lupaili romantiikkaa ja kiihkoa. Nyt tuli kyllä pahanlaatuinen odotuskuilu, sillä vaikka kirja toki sisälsi romantiikkaa, oli siitä kiihko kaukana ja itse romanssikin oli suhteellisen tylsä, kuten koko kirjakin. Melkein jäi kesken koko teos, mutta urheasti kahlasin sen loppuun.

Hyvää tässä kirjassa oli, että sankaritar oli taas hieman iäkkäämpi ei 18 vuotias, vaan jopa 23 muistaakseni ja urhealla ritarilla oli punaiset hiukset. Siihen oikeastaan hyvät jutut jäivätkin. Lady Bea on rakastunut Ranulfiin, joka ei tunnu vastaavan hänen tunteisiinsa, joten lady Bea päättää vietellä miehen. Kuulostaa ihanan romanttiselta, mutta kerronta ei pysynyt ihan mukana.

Tulipa tosiaan luettua ja se siitä oikeastaan. Taisi käydä melkein samoin edelliselle Moorelle. Koskahan ihminen oppii virheistään...

Margaret Moore: Lochbarrin morsian

Aloitetaan vuosi takuuvarmalla romantiikalla. Kyseessä on Harlekiini Historiallinen-sarjan kirja, joka sijoittuu 1200-luvun Skotlantiin. En ole tainut aiemmin lukea Mooren kirjoja, mutta tästä pidin oikein paljon. Morsian ja sulhanen joutuvat tässä vastentahtoisesti naimisiin pelastaakseen sukunsa sodalta. Normanni ja keltti joutuvat tottumaan toisiinsa ja tapoihin. Rakkaus alkaa tietenkin kukoistaa ja sotakin unohtuu.

On tietenkin vaikeaa arvostella kirjan autenttisuutta, mutta hyvältä tämä tuntui siis ajatellen historiallisia yksityiskohtia. Kuten aiemmin olen todennut tämän vuosisadan kirjojen lukeminen ei ehkä kuulu suosikkeihini, mutta alan päästä tästä hienoisesta vastenmielisyydestä eroon.

Kirjassa on oli tietenkin myös kuumia tunteita ja sähköistä kemiaa. Ihan kiva siis, ei mitään mullistavaa, mutta tällainen vuodenvaihteen yön kirja.

Huomenna alkaakin ihan uusi työ. Saa nähdä ehdinkö tai jaksanko enää lukea entiseen tapaan.