Camilla Läckberg: Hopeasiivet (äänikirja)

Koska halusin vaihtelua Harry Holelle, päädyin kuuntelemaan tätä kakkososaa Camilla Läckbergin Faye -sarjaan. Pidin ensimmäisestä osasta Kultahäkki ja sitä kautta odotukset olivat ihan suht korkealla myös tämän suhteen. Valitettavasti nyt en ihan niin innostunut ollut.

Ensimmäisessä osassa Faye kostaa miehelleen ja ehkä vähän muillekin miehille. Tässä he yrittävät ainakin kostaa hänelle. Kirja ei ole yhtä jännittävä tai mukaansa tempaava kuin ensimmäinen osa. Tarinakin on hieman tylsä. Eniten kirjassa ärsytti kuitenkin se, kuinka siinä syödään ja juodaan koko ajan hienoissa paikoissa ruokia ja juomia, jotka pitää joka kerta mainita erikseen nimeltä. Ja tätä tapahtuu paljon. En myöskään pitänyt yhdestäkään kirjan hahmoista. Kaikki ovat itsekkäitä ja rikkaita. Jotenkin teos korostaa rikkautta ja hyväosaisuutta sekä kaikkea, mitä tästä voi kummuta. 

Lisäksi Faye tuli miehen huijaamaksi ensimmäisessä osassa ja kas kummaa, tässä teoksessa kuitenkin uskoo ja rakastuu uuteen huijariin. Ihan kuin ei oppisi mitään. En tiedä, onko tämä kaikki tarkoituksellista ja kolmannessa (viimeisessä?) osassa kaikki paljastuu, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli.

Sen verran kuitenkin kirja imi mukanaan kaikesta huolimatta, että luin sen ihan fyysisesti loppuun tai sitten halusin lyhentää kuuntelemisen piinaani kaikkien cocktailien vuoksi. Täytyy myöntää, että mielummin olisin kuunnellut kolmannen Harry Holen heti perään. Mutta luettu, mikä luettu.

Camilla Läckberg: Saarnaaja

Camilla sai väistyä aika ajoin muiden kirjojen tieltä ja siksi lukeminen oli hidasta, mutta varmaa. Kuten jo totesin aiemmassa Läckberg -postauksessani, päätin lukea Läckbergit aikajärjestyksessä ja tämä oli toinen kirja, jossa Patrick ja Erica ratkovat rikoksia Fjällbackan saaristomaisemissa. Jos edellisessä kirjassa oli pimeää ja kylmää, tässä riitti hellettä.

Löydetään kuollut nainen ja tämän alta kaksi vanhaa luurankoa, naisten nekin. Luurangot tunnistetaan 70 -luvulla kadonneiksi kahdeksi tytöksi. Heidän katoamisensa ei ole koskaan selvinnyt ja uusi ruumis herättää kysymyksiä voisiko sama murhaaja edelleen olla kyseessä. Murhantutkimus vie Patrickin lähelle uskonnollista yhteisöä ja yhtä tiettyä sukua. Suku tulee eteen jokaisessa tutkimuksen vaiheessa tavalla tai toisella. Onko se vain sattumaa...

Erica sen sijaan tuskistelee loppuraskauden, kuumuuden ja yllättävien vieraiden kanssa. Tässä tapauksessa Erican rooli on sivustakatsoja, kun se ensimmäisessä kirjassa oli suuri. Tietämättä seuraavista, pohdin kasvaako rooli vai jääkö Erica edelleen sivustakatsojaksi.

Arvasin ja en arvannut murhaajaa. Kuvittelin olevani oikeassa, mutta kirjailija huijasi minua luulemaan olevani väärässä, vaikka olinkin oikeassa. Pidin siitä. On aina kiva lukea kirja, joka ei ole täysin suoraviivainen, joka leikittelee lukijan tulkinnoilla ja oletuksilla. Tässä se onnistui ihan ok. Ei siis huikeasti, mutta kivan yllättävästi.

Seuraava teos odottaa jo olohuoneen pöydällä aloittamista. Pohdin vain, jaksanko aloittaa samaa sarjaa heti kolmatta perään vai annanko ajatusten tasoittua. 

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Luettuani Kultahäkin innostuin Läckbergin kirjoitustyylistä ja päätin aloittaa hänen tuotantonsa läpikäymisen järjestyksessä. Kuten yleensäkin pyrin lukemaan kirjailijan teoksia, jos saan innostuksen jostain hänen teoksestaan. Nyt olen siis lukenut uusimman ja vanhimman, hyvä alku. Kehityksen pystyi huomaamaan, mikä sekin on ihan hyvä juttu.

Erika Falck palaa kotitaloonsa vanhempiensa traagisen kuoleman jälkeen. Hänen lapsuudenystävänsä Alex löydetään kuolleena talostaan. Murhan tutkinta alkaa ja pian menneisyyden haamut ovat jälleen läsnä. Erika lyöttäytyy yhteen Patrickin kanssa, joka on salaisesti rakastanut Erikaa jo nuoresta. Erikan siskon Annan aviohuolet vaikuttavat myös ilmapiiriin. 

Monta lankaa, monta suuntaa, selkeä ajatus sarjasta. Langat pysyvät käsissä, ne eivät juurikaan sotkeudu. Murha selviää, mutta se ei ole kirjan pääasia kuitenkaan. Pääasiana tuntuu olevan henkilöiden esittely, taustan luominen. Tämä siis oma fiilikseni. Täytyy myöntää, että monta kertaa mieleen tuli myös Åsa Larssonin kirjat.

Läckberg on huiman suosittu ympäri maailmaa ja hänen kirjoistaan on myös tehty tv-sarja, jota en vielä ole katsonut. Se ei käsittääkseni ole saanut kovinkaan mairittelevia arvioita, joten en tiedä haluanko pilata oman mielikuvani sarjalla. Larssonin kirjojen osalta ehkä näin kävi, kun katsoin kirjoista tehtyjä elokuvia.

Sen verran taas kuitenkin koukutuin, että varasin kirjastosta myös seuraavat kirjat, odottavat tuossa lukupinossa.

Monen asian summana olen löytänyt jälleen lukuinnostuksen, toivon, että se myös säilyy. 

Camilla Läckberg: Kultahäkki (äänikirja)

Vähän noloakin ehkä myöntää, että en ollut lukenut yhtään Läckbergin kirjaa ennen tätä. En myöskään olen katsonut tv-sarjaa. Nimi oli tietenkin tuttu, mutta ei muuta. Tätä kuunnellessani päädyin jo lainaamaan muutaman kirjan luettavaksi.

Koska en ollut aiemmin Läckbergiin tutustunut, niin lähdin kuuntelemaan kirjaa täysin ilman ennakko-odotuksia. En siis osaa verrata kirjaa mihinkään muuhun kirjailijan kirjaan. Tästä kirjasta pidin. Se piti otteessaan, sisälsi yllätyksiä ja mielenkiintoisia käänteitä.

Fayella on salaisuuksia. Hänen sisällään on synkkyyttä, jonka hän on piilottanut hyvin. Faye on omasta mielestään onnellisesti naimisissa Jackin kanssa. Jack on menestynyt yrittäjä ja Faye kotiäiti. Jack on täysin henkisesti alistanut Fayen, joka romahtaa Jackin jättäessä tämän toisen naisen vuoksi. Romahdusta seuraa monimutkainen kostosuunnitelma. Faye ei ole enää uhri.

Kirjassa kuljetaan kahta tasoa. Ennen tapahtuu Fjällbäckissä ja tällöin Faye kertoo minä-muodossa. Nykyhetkessä kerronta on kolmannessa muodossa. Tämä oli mielestäni oikein hieno ratkaisu, se erottaa sen entisen Fayen nykyisestä. Tasot antavat selityksiä kirjan kuluessa varsin oivasti. 

Tässä kirjassa naiset saattavat olla uhreja, mutta he nousevat elämänsä raunioista voittajina. Eivät välttämättä lain mukaan tai aina kauniisti, mutta nousevat kuitenkin. Kirja on myös tarina naisista, jotka pitävät yhtä. Suurin osa kirjan miehistä on iljettäviä hyväksikäyttäjiä, yksi poikkeus tietenkin varmistaa säännön.

On ihanaa, kun pääsee arkeen. Pääsee kuuntelemaan kirjoja työmatkalla, saa omaa aikaa.