Lauren Oliver: Vanishing girls

Olen varmaan toistanut kyllästymiseen asti, että sitten pidän Oliverin kirjoista. Niinpä laitoin tämän kirjan ennakkotilaukseen heti, kun sen Amazonista bongasin. Kirja ehti "lojua" Kindlessäni kotvan ennen kuin sain sitä alkua pidemmälle. Kun alusta pääsin eteenpäin, ei vauhti loppunut lainkaan. 

Nick ja Dara ovat siskoksia. Eräänä yönä tapahtuu auto-onnettomuus, Nickin ajama auto ajaa ulos. Nick ei muista tapahtumista mitään. Hänen siskonsa Dara ei onnettomuuden jälkeen suostu puhumaan enää Nickille. Sitten seudulla katoaa pikkutyttö. Nick on varma, että katoamisella on jotain tekemistä Daran yllättävän katoamisen kanssa. Parker on poika, joka on ollut Nickin paras ystävä aikoja, mutta alkoi sitten seurustella Daran kanssa. Nyt Parker kuitenkin käyttäytyy oudosti. Tässä lähtökohdat.

Kirjan puolessavälin tajusin suunnilleen kirjan jujun, mutta se ei mitenkään hälventänyt lukukokemusta. Oliver kirjoittaa mielestäni hyvin aidosti tästä päivästä, nuorista ja meistä aikuisista. Tässä pääosassa ovat nuoret, mutta teemat, joita käsitellään ovat hyvin aikuistenmaailmaan kuuluvia. Me aikuiset emme taaskaan ole kovinkaan mukavia. 

Kirjassa oli kivasti käytetty kuvia, mainoksia, sähköpostiviestejä, uutisia ja niiden kommentteja, siis tämän päivän viestintää. Ne sopivat joukkoon oikein hyvin ja toivat elämänmakua vielä enemmän.

Ei tämäkään Oliver ollut yhtä järisyttävä kokemus kuin ensimmäinen Oliver Kuin viimeistä päivää , mutta erittäin hyvä tämäkin.

Kirjasta on vaikea kertoa mitään syvällisempää, että ei paljasta liiaksi kirjan ideaa. 

Lauren Oliver: Panic

Latasin tämän alunperin matkalukemiseksi Prahan reissulle, mutta eihän siellä tullut luettua kuin lentokoneessa ja sielläkin vain vähän. Sen verran kuitenkin, että matkalla sain kirjan puoleen väliin ja tahtomattani taas jouduin ahmimaan kirjan loppuun yömyöhään. Juuri tämä on ongelmani, joudun heräämään aamuisin kuudelta ja vaadin kuitenkin vielä vähintään 8 tunnin yöunet, jotta en olisi aivan poikki. Tämä on syy, miksi olen tietoisesti himmannut kirjojen lukemista, valitettavaa sanoa. Uusi työni vaatii, että olen joka päivä skarppina ja silloin pitää saada riittävästi unta. Mutta minkäs voit, kun joskus kirja vain vaatii luetuksi tulemista.

 

Olen pitänyt Oliverin aiemmista teoksista hyvin paljon etenkin Kuin viimeistä päivää -teoksesta. Myös Delirium -trilogia oli hyvin onnistunut. Niinpä lähestyin tätä teosta suurin odotuksin ja hieman pelonsekaisintuntein, josko odotukseni olivat kuitenkin liian suuret. Onneksi eivät ainakaan täysin olleet.

 

Panic sijoittuu pieneen teollisuuskaupunkiin Carpiin, jonka teollisuus on kuihtunut ja ihmiset haluavat vain pois. Heather on 18 vuotias ja haluaa pois. Hän asuu ns. trailerparkissa juopon äitinsä ja siskonsa kanssa. Dodge asuu baarin takana ramman siskonsa ja tarjoilija äitinsä kanssa ja haluaa kostaa siskonsa rampauttaneelle. Nat on paremmasta perheestä, mutta unelmoi näyttelijän urasta jossain aivan muualla. Bishop on Heatherin paras ystävä jo lapsuudesta ja on pääsemässä pois opiskelemaan. Kerran vuodessa lukion päättäneet voivat osallistua koko kesän kestävään Panic -turnaukseen. Panicissa on pottina suuri summa rahaa, joka menee voittajalle. Haasteena on hengenvaarallisia tehtäviä, jotka vaativat rohkeutta, määrätietoisuutta ja ehkä hieman hulluuttakin. Heather, Dodge ja Nat osallistuvat kisaan kukin omasta syystään. Kisan edetessä tulevat tunteet peliin ja he rakastuvat ensimmäistä kertaa elämässään, mutta on Panic kuitenkin tiellä.

 

Kirja purjehti vaarallisesta tilanteesta toiseen Heatherin ja Dodgen näkökulmista. En voi muuta sanoa kuin että kirja imaisi minut mukanaan. Kyseessä ei ole dystooppinen maailma, vaan mikä tahansa paikka, josta haluaa pois. Kyseessä ei ole romanttinen kirja, vaikka kirjassa rakastutaankin. Vaikka kirjassa pohditaan elämää ja sitä, millä hinnalla elämäänsä voisi muuttaa haluamakseen, se ei ole kuitenkaan vain sitä. Kirjan henkilöhahmot olivat jokainen omalla tavallaan sekä rakastettavia että pimeän puolen omaavia, kuten me kaikki olemme. Pidin heistä ja samalla välillä närkästyin. Kirja on kuvaus nuorista, mutta en koe olevani kovinkaan kaukana ajatuksellisesti tilanteesta, jossa luulen tietäväni mitä haluan, mutta tiedänkö kuitenkaan.

 

Panic ehkä toi mieleen Nälkäpelin, mutta ei kuitenkaan. Pidin kirjasta hyvin paljon ja voin suositella sitä lämpimästi. Oliver ei vielä ole pettänyt odotuksiani, vaikka odotukset kasvavatkin koko ajan vain suuremmiksi. Latasin huumassani Oliverin Rooms -kirjan ja siinä mennäänkin taas ihan erilaiseen maailmaan. Osaksi toivon, että kun tänään illalla aloitan kirjan, se ei vie minulta yöunia. Toisaalta taas toivon, että se veisi.

 

Luin kirjan siis englanniksi rakkaalta Kindleltäni, joka sekin on saanut olla melko rauhassa viime aikoina, mutta ei varmaan enää.

Lauren Oliver: Requiem

Eilen illalla, Ässien huumaavan voiton jälkeen, ei uni ollut ensimmäinen asia, joka tuli mieleen. Patasydämen soidessa päässä piti jälleen lukea vain vähän tätä kirjaa. Olin epäonnistunut siinä jo aiemminkin, sillä kirja oli jo melkein lopussa 120 sivua jäljellä. Loppuunhan se oli pakko ahmia.

Täytyy myöntää, että aloittaessani Requiemia meni hetken aikaan ennen kuin pystyin yhdistämään edellisen kirjan tapahtumat. Olen lukenut tässä välissä monituisia dystopioita, joiden tapahtumat ovat yhdistyneet herttaiseksi sekasotkuksi päässäni. Etenkin Condien kirjojen tapahtumat pyrkivät alussa väkisin mukaan Oliverin maailmaan. Eipä kuitenkaan kauaa mennyt, kun olin taas Lenan, Alexin, Hanan ja Julianin maailmassa.

Requiem on trilogian päättävä kirja. Luin tämän englanniksi, sillä eihän sitä millään jaksa odottaa suomennosta. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos et ole vielä lukenut Pandemoniumia, sillä tarina jatkuu siitä, mihin Pandemonium jäi.

Pandemoniumin lopussa Lena näkee jälleen Alexin, joka ei olekaan kuollut. Tilanne on klassinen kolmiodraama, Lena, Julian ja Alex. Tämä on tuttu monista viime aikojen nuorisolle suunnatuista kirjoista ja toki kirjallisuudesta kautta aikain. Kirja jakautuu vuoroin Hanan ja vuoroin Lenan kertojaosiin. Lena on Wildissa kera edellistä kirjasta tuttujen ystäviensä kanssa. He vaeltavat suojatalosta toiseen. Lena on tunteiden kourissa. Alex on mukana, mutta ei osoita Lenaan kohtaan lainkaan sitä samaa hellyyttä ja rakkautta, samalla Julian on syvästi rakastunut.

Hana puolestaan on menossa naimisiin Fredin kanssa. Fred on valittu Portlandin pormestariksi. Hän on ilkeä ihminen, jonka edellinen vaimo on kadonnut. Hana alkaa pelätä pahinta. Myös menneisyyden salaisuudet paljastuvat.

Taistelu deliriumia kohtaan on entistä raaempi. Vastarinta pyrkii toimimaan ja samalla syntyy sota. Kirjan dystooppisen maailman perustat on rakennettu kahdessa edellisessä kirjassa sen verran hyvin, että tässä kirjassa pyritään vain kaatamaan aidat. 

Myönnän koukuttuneeni pahasti tähän teokseen, mutta näin jälkikäteen olen hieman pettynyt. Toki loppu oli hyvinkin oivaltava ja tulevaisuuteen katsova, mutta se ei ollut loppu, jonka olisin halunnut lukea. Aivan kuin jokin olisi jäänyt kesken. Vähän niin kuin Stiefvaterin  trilogian päätös. Oliver on kirjoittanut henkilöhahmoista erillisiä pieniä tarinoita, joita voi ostaa Kindlelle Amazonista, en oikein lämpene näille. Näen ne enemmän rahastuksena. Samankaltaisia on tehty monista sarjoista. 

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta, olihan tämä hyvä trilogia. Odotan innolla Oliverin seuraavaa kirjaa. Kannattaa lukea.

Lauren Oliver: Pandemonium

Tämä on jatko-osa paljon pitämälle kirjalle Deliriumille. Luin tämän englanniksi, koska en vain malttanut odottaa suomennosta. Deliriumin luin yhdellä istumalla, tähän taisi mennä kaksi. Kyseessä on kuitenkin yhtälailla koukuttava teos kuin oli Deliriumkin, mutta kuitenkin täysin erilainen. Seuraavaksi juonipaljastuksia ainakin Deliriumin osalta, joten älä lue, jos et halua tietää.

Deliriumin lopussahan Lena pakeni rajan toiselle puolelle, mutta Alex sai luodin osuman ja oli oletettavasti kuollut. Kirja alkaa tästä, mihin edellinen loppui. Lena on rajan toisella puolen (nyt en muista, mikä oli suomennos, mutta englanniksi Wilds). Hän on henkihieverissä, kunnes hänet pelastetaan. Sen jälkeen kirjassa vuorottelevat kaksi eri aikatasoa Then ja Now. Then kertoo Lenan elämästä ulkopuolisten kanssa, hänen tervehtymisestään. Now kertoo ajasta tästä eteenpäin, kun Lena on ylittänyt rajan takaisin ja on New Yorkissa osana vastarintaa. Enempää ei oikeastaan voi kertoa juonesta, jotta ei paljasta liikaa ja pilaa lukukokemusta.

Kirja olisi siis kirjoitettu eri tavoin kuin Delirium, mutta ajatus toimi erinomaisesti. Kieli on selkeää ja hyvää ja jälleen on todettava, että jotenkin alkuperäiskielellä tarina tuntuu erilaiselta, vaikka suomennos olisi kuinka hyvä tahansa. Lena joutuu kohtamaan useita moraalisia kysymyksiä, mitä on oikein tehdä oman uskomuksensa eteen. Kuka on onkaan hyvä ja kuka paha, kuka sen määrittelee.

Jotenkin tämä kirja oli vielä vähemmän teinikirja kuin Delirium. Ehkä osittain tämä johtui nyt lukukielestä, mutta myös aiheesta, mikä sisälsi tosiaan hyvinkin paljon erilaista filosofista pohdintaa. Ei nyt mitään supersyvällistä, mutta kuitenkin.

Viimeinen trilogian osa Requiem ilmestynee ensi keväänä ja mielenkiinnolla odotan trilogian päätöstä, miten kaikki langat saadaan pääteltyä. Alex, Julian, äiti ja tietenkin koko yhteiskunta. Tähän päätteeksi syvä huokaus, sellainen oli kirjan fiilis.

Suosittelen ihanan raastava.

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Tarkoitus oli lukea ihan vähän vain ennen nukkumaanmenoa, mutta kävikin klassinen yhdeltä istumalta lukeminen, kirjaimellisesti vielä.

Pidin Oliverin esikoisteoksesta Kuin viimeistä päivää todella paljon, joten laitoin tämän heti varaukseen kirjastosta, enkä totisesti katunut. Kirja on aivan ihana, itkettävä ja ihana.

Kirja kertoo tulevaisuudesta, jossa rakkaus on luokiteltu kaikkein vaarallisemmaksi taudiksi ja tämän vuoksi kaikki 18 -vuotiaat puhdistetaan eli heidän aivojaan sörkitään, jotta he eivät kykene tuntemaan. Kirjan päähenkilö Lena on pian täyttämässä 18 vuotta.

Jossain määrin kirjasta tuli mieleen Nälkäpeli, jossa siinäkin elettiin totalitaarisessa yhteiskunnassa, tosin muuta yhteneväisyyttä ei juurikaan ole, paitsi, että tästäkin on tulossa trilogia. Kirja on kaihoisan surullinen, jossa Romeo ja Juliakin on varoittavaa esimerkkiä. Itku tuli, se myönnettäköön, sen verran kaunista tämä oli.

Päähenkilö on siis nuori, mutta missään tapauksessa en luokittelisi tätä nuorisokirjaksi pelkästään, vaan sillä on annettavaa meille aikuisillekin. Tavallaan koko kirjan teemana on kulkea massan mukana. Kun näin tekee, tulee onnelliseksi. Sitähän se elämäkin tuntuu välillä olevan, massa mukana kulkemista.

Kaiken kaikkiaan mielestäni aivan ihastuttava kirja, en osaa edes nyt kuvailla oikeilla sanoilla, kun piti heti tulla kirjoittamaan, jotta saisin tämän hyvän kirjan jälkeisen fiiliksen kestämään vielä vähän kauemmin. Tiedättehän sellaisen täydellisen olon, kun laskee huokaisten hyvän kirjan käsistään ja oikeastaan haluaisi melkein lukea sen uudestaan, mutta ei kuitenkaan voi, kun muistaa vielä kaiken. Minulle ainakin näitä fiiliksiä tulee hyvistä kirjoista ja tämä oli sellainen.

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Toinen matkalla lukemistani kirjoista.

Tähän törmäsin muistaakseni Risingshadowin kirjasuosituksissa ja kirja kuulosti heti omalta. Lempielokuvani tai yksi niistä on ehdottomasti Päiväni murmelina. Tähän viitataan myös tässä kirjassa ja kirjan juonikulku on lainattu tästä, siinä onkin yhteneväisyydet.

En yleensä lainaa takakansia, mutta tässä yhteyssä takakansi kertoo oikeastaan sen, mitä haluan itse sanoa.

Kuin viimeistä päivää on paitsi nuoren Samin kasvutarina, myös kaunistelamaton ja elämää pulppuava kuvaus nuorten elämästä 2000-luvun oloissa ja kielellä. Se on herkkä ja karhea, aitoudessaan jopa julma kertomus siitä, miten pieniltä näyttävät asiat voivat kuin huomaamatta johtaa tilanteisiin, joita lehdissä tavataan myöhemmin kutsua traagisiksi.


Tätä kirja juuri on. Menin juuri ennen kirjoittamisen aloitusta lukemaan uudestaan epilogin ja nyt taas vollotan minkä kirjoittamiseltani ehdin. Todellakin kirja, joka saa minut itkemän, mutta myös kirja, joka saa minut nauramaan.

Vaikka kirjan henkilöt ovatkin nuoria, ovat kirjan teemat oivallisia myös meillä muka-aikuisille; kiusaaminen, syrjiminen, omana itsenään pysyminen ja elämän valinnat. Jokainen pieni valinta vie aina johonkin uuteen suuntaan ja vaikuttaa moniin ihmisiin.

Kaiken kaikkiaan siis aivan uskomaton lukukokemus. Suositten.