Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

Lukujumi yhdistettynä ylityöllistymiseen on saanut lukemisen minimiin. Lukujumia avaamaan päätin antaa itselleni haasteen tälle vuodelle lukea lukemattomia kirjoja hyllystäni. Niitä riittänee vuosiksi eteenpäin. Dicker oli yksi suurista lukuelämyksistä viime vuonna, joten päätin aloittaa hänen teoksestaan. 

Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mielestäni aivan loistava. Suuri osa loistavuudesta tuli päähenkilöiden välisestä suhteesta ja siitä, kuinka he puhuivat kirjoittamisesta ja lukemisesta. Tässä teoksessa on paljon samaa kuin tuossa, mutta se ei yllä aivan kyseisen teoksen tasolle.

Stephanie Mailer on nuori toimittaja, joka ottaa yhteyttä poliisi Jesseen sanoen, että tämän 20 vuotta sitten ratkaisema murha ei olekaan oikeasti ratkaistu, vaan murhaaja oli joku muu. Kuten kirjan nimestä voi päätellä Stephanie katoaa ja (spoiler) myöhemmin löytyy kuolleena. Poliisikolmikolla on siis käsissään sekä tuoreita murhia että vanhoja jo ratkaissuiksi luultuja. 

Kirjan rakenne on saman tyyppinen kuin Harry Quebertissa. Lyhyitä kappaleita eri ihmisten näkökulmista, eri aikatasoilla, eri tilanteissa jne. Se toimii ihan ok koukuttavasti. Elokuvamainen leikkaus laittaa odottamaan jatkoa ja kirjaa lukeekin vielä yksi luku -menetelmällä hyvinkin nopeasti, vaikka sekin on yli 700 sivuinen järkäle. Käytännössä näin pitkän kirjan lukeminen fyysisenä kirjana on vähän haastavaa ajoittain. 

Pidän paljon Dickerin kirjoitustyylistä ja hänen tavastaan kuljettaa tarinaa. Tämä teos oli kuitenkin liiaksi samanlainen kuin Harry Quebertin tapaus. Siinä oli tiettyjä itsestäänselvyyksiä, jos on tutustunut Harryyn ja toisaalta se ei ollut yhtä yllättävä ja kiinnostava kuin kyseinen teos. Se on kuitenkin hyvin kirjoitettu ja tarina kantaa hyvin koko sivumäärän.

Haastan muitakin lukemaan oman hyllyn kirjoja. Omat hyllyni ovat viime vuoden aikana täyttyneet liiaksikin, kun olen ottanut vastaan lahjoituskirjoja, jotka muutoin olisivat kenties joutuneet kierrätykseen. Olen niitä vienyt kirjastoihin edelleen luettavaksi, mutta moni päätyi loppusäilytykseen omaan hyllyyni. Luettavaa siis on, mutta se aika, se on kortilla.

Päätin osallistua pariin lukuhaasteen, johon tämä teos sopii hyvin.

Patrick McCabe: Pikku teurastaja

Olen saavuttanut ihanaisen lukufiiliksen, jolloin pystyy nauttimaan kaikesta lukemastaan ja lukemaan keskittyneesti, vaikka lapset pyörivätkin jaloissa. Tämä kirja kuuluu henkilökohtaiseen Lue oman hylly kirjat -haasteeseen. Kirja on hankittu uudenkarheana kirppiseltä. Lähinnä kiinnostuksen herätti kansi. Nyt kirjan luettuani se kuvastaa melkolailla kirjan sisältöäkin. Takakansi taas ohjasi ajatukseni täysin eri suuntaan.

Kirja kertoo Franciesta, jonka äiti on mieleltään sairas ja isä juoppo. Francien koti on kaukana keskivertokodista. Myös Francien mieli nyrjähtää ikävien sattumien kautta tai ehkä osittain jopa sukurasitteen kautta, sitä tässä ei juurikaan pohdista. Kirja kertoo tapahtumista Francien kertomana, mikä tekee todellisuuden löytämisen todella vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Francie on jo lapsena sekaisin. Hän ei varmaankaan ole ainakaan aluksi tahallaan paha, vaan oma mielikuvitus ja ikävät yhteensattumat saavat hänet tekemään karmivia tekoja. Toisaalta myös Francielle tehdään pahaa ja tämän kautta hän vajoaa yhä syvemmälle mielikuvitusmaailmaansa. 

En pystynyt sympatiseeraamaan lainkaan Francieta ennen kirjan viimeistä lausetta. Se näytti taas kaiken aivan eri valossa. Hämmentävä fiilis. Kirja on kiehtova, vaikka se onkin raaka ja ahdistava. Se säilyttää kiinnostuksen kuitenkin koko ajan. 

Tämäkin kirja on filmattu Neil Jordanin toimesta, myös muita McCaben kirjoja on elokuvana. Mieleeni tulee ainakin Breakfast in Pluto, jossa pääosassa naiseksi pukeutuvana miehenä on ihana Cillian Murphy. Tämän kirjan elokuvaa en ole nähnyt, enkä suoraan sanoen tiedä haluanko. Kirjana tämä on vinksahtanut ja karmiva, se riittää.

Suosittelen tutustumaan, jos et vielä ole. Ei kyllä mikään hyväntuulen kirja.

Antoine de Saint-Exupéry: Yölento

Nyt, kun viimein lukujumi aukesi, täytyy käyttää tilaisuus hyväkseen ja lukea kaikkea keskeneräistä. Tämäkin lyhyt teos on ollut kesken jo jonkin aikaa, mutta jotenkin en vain päässyt sisään ja tänään ahmin kirjan loppuun ja olin vaikuttunut. On kyllä jännä, kuinka paljon tuo jumi vaikuttaa lukemisesta nauttimiseen.

Kirja kuuluu henkilökohtaiseen Lue oman hyllyn kirjat -haasteeseen, joka näin ollen saavuttaa jo 20 %:n valmistumisasteen. On varmaankin selvää, että tätä kirjaa vertaa Pikku prinssiin, mutta ei ehkä kannattaisi. Siinä, missä Pikku prinssi on koskettava, satumainen teos, on tämä realistinen, ahdistavakin. 

Saint-Exupéry itse oli lentäjä ja tämän huomaa tarinasta, joka kertoo eräästä yölennosta. Siinä vaihtelee lentäjän kokemukset myrskyrintaman lähestyessä pilkkopimeässä sekä lennonjohtajan ajatukset ja teot saman lennon aikana. Se on tarina kurinalaisuudesta ja rakkaudestakin. Riviére on virkamies parhaimmillaan, toimii ohjeiden mukaisesti, rankaisee, kun on rankaisun paikka, mutta samalla välittää alaisistaan enemmän kuin he ehkä ikinä ymmärtävät. Enemmän kuin lentäjän kirja, tämä on nimenomaan lennonjohtajan kirja.

Kuvaukset yölennon ahdistavuudesta, pimeydestä on autenttisuudessaan täysin uskottava ja pelottava, ainakin tällaiselle pimeänpelkääjälle. Kaikesta näkyy, että kirjoittaja itse rakastaa lentämistä ja tietää siitä, jos ei nyt kaikkea, niin ainakin todella paljon. Rakkaus voittaa pelon.

Hieman erilainen kirja itselleni luettavaksi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

John Steinbeck: Taipumaton tahto

Ensimmäinen Lue oman hyllyn kirjat -haasteen kirja on saatu päätökseen. Nyt tosiaan on ollut sellainen vähän sitä ja tätä lukufiilis, joten luin tätä monen kirjan kanssa samanaikaisesti. Toisaalta kirja on melkoisen, ei ehkä raskas, mutta ajatuksia herättävä, että itselleni ainakin sopi tällainen pätkälukeminen. Jotenkin sai nautiskella Steinbeckin loistavasta kuvauksesta pidempään.

Kyseessä on Steinbeckin varhaisromaani, joka julkaistiin 1936 eli ennen hänen läpimurtoaan. Kirjasta huokuu Steinbeckin hienovarainen, pienimuotoinen, mutta äärettömän kaunis, tehokas ja koskettava ihmiskuvaus yhtä lailla kuin hänen ympäristönkuvauksensa. Olen erittäin vaikuttunut, liikuttunut jopa, kuinka hienovaraisilla sanankäänteillä saa aikaiseksi tarkkaa ja kaunista, tämän kirjan kohdalla ehkä rujonkaunista kuvausta. 

Kirjan päähenkilöiksi nousevat Jim, Mac ja London. Jim on nuori mies, joka haluaa tehdä jotain ja ajautuuu näin kommunismin pyörteisiin aloittamaan lakko omenanpoimijoiden keskuuteen. Mac on osa liikettä ja toimii ikään kuin Jimin mentorina. Londonista leivotaan taas paikallisten poimijoiden pomo, lakon johtaja, vaikka oikeat johtajat ovatkin taustalla kuiskimassa. 

Kirja on väkivaltainen, likainen ja raju, mutta kuitenkin niin kaunis. Se on varmasti ollut aiheeltaan mielipiteitä jakava ilmestyessään ja varmasti on tavallaan vieläkin. Työväenliike on suuressa osassa maailmaa hyväksytty tapa ajaa työläisten oikeuksia, mutta on valitettavasti vielä monia maita, joissa liikkeet ovat kiellettyjä.

Olen vaikuttunut ja onnellinen. Sain haasteesta ensimmäisen luettua ja samalla erittäin hienon lukukokemuksen aiheesta, joka ei kirjaston hyllyltä olisi houkutellut ihan heti tarttumaan, mikä taas on hieman ristiriitaista, sillä itsehän kirjan ostin poistomyynnistä... 

Lue oman hyllyn kirjat -haaste

Olen kirjahamsteri, myönnän. Nyt lukemattomia kirjoja odottaa tuossa reilu sata plus kirjaston kirjat. Jonkinlainen pakko on aina hyvä motivaattori. La petite lectrice -blogissa oli juuri sopiva haaste tähän lukemattomien kirjojen ahdistukseen.

Päätin aloittaa helläkätisesti ja määrätä luettavakseni 10 kirjaa omasta lukuvuorestani vuoden loppuun mennessä. Olen oppinut, että tavoitteita ei saa asettaa liian korkealle, muutoin ei saa mitään aikaiseksi. Osa seuraavista kirjoista on varmaan helppoja luettavia, osa taas jo ennalta haastavia, joten keskiarvoltaan sellaisia sopivia.

- Antoine de Saint-Exupery: Yölento

- Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja mr Hyde

- Guy de Maupassant: Ihmissydän

- Margaret Atwood: Nimeltään Grace

- Satu Taskinen: Täydellinen paisti

- Patrick McCabe: Pikku teurastaja

- F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä

- John Steinbeck: Taipumaton tahto

- John Steinbeck: Ystävyyden talo

- René Vásquez Diaz: Kavaltajan viimeinen talvi

Kuten blogini lukijat voivat päätellä, kirjat ovat kaikki kaukana peruskamastani eli romantiikasta ja paranormaalista romantiikasta, mutta jatkumoa kuitenkin viime aikoina lukemalleni. Lista ei sisällä kirjaston kirjoja ja saan vapaasti lukea muutakin, kunhan suoriudun näistä. Iskee suorituspaineet...