Kävi niin, että äänikirjavarastoni oli tyrehtynyt, niinpä eräänä perjantai-iltapäivänä tutustuin uuteen kirjastoon Siikaisiin, josta kävin nappaamassa tämän äänikirjan. Sen suurempaa aikaa tutustua ei ollut, mutta nyt palauttaessani aion nuuhkia kaikkien hyllyjen välit. Uusiin kirjastoihin tutustuminen on aina yhtä kiehtovaa. Sitä tapaa vanhoja tuttuja, mutta löytää myös uusia tuttavuuksia, joita ei ole osannut löytää omasta kirjastosta.
Tällä kertaa tuli uusi tuttavuus. Olen huomannut tv:stä tulevan Maria Wern -sarjan elokuvia, mutta yhtäkään en ole katsonut, enkä myöskään lukenut kirjoja. Dekkareiden kuunteleminen työmatkalla on ehkä kivointa, sillä ne vievät helposti ja nopeasti mukanaan.Tämä ei tehnyt poikkeusta.
Koska nyt en tiedä Maria Wernin taustasta mitään ja toisaalta ei kirjan aikana oikein edes tullut sellaista oloa, että lukeminen jotenkin olisi vaikeampaa, jos en ole lukenut aiempia osia. Tosin en tiennyt mitään Per in ja Marian suhteesta, mutta ei se haitannut.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin pieneen Roman kylään, jossa tapahtuu murha jos toinenkin. Ensin tuhopoltetaan vanhan mummon mökki, pian tämän jälkeen kuolee sairaanhoitaja, joka oli viimeeksi yhteydessä mummoon Fridaan. Vielä kolmaskin nainen kuolee. Paikkakunnalla leviää kauhu ja paniikki. Kaikkeen liittyy kaivaminen yöllä, palon raunioista löytynyt lapsen luuranko ja vielä jotain muutakin.
Vyyhti kasvaa kirjan edetessä ja loppuratkaisu jää ihan viimeisille sivuille. Viitteitä murhaajan henkilöllisyydestäkään ei juurikaan anneta, vaikka pakko kehua, että itse aavistelin murhaajan oikein jo melko alussa ihan vain sen takia, että tämä on ilkeä ihminen. Pidin kirjasta, en hullaantunut, mutta pidin kuitenkin. Kirjan henkilöt olivat moniulotteisia ja lähestyttäviä. Heistä ei kukaan ollut täysin puhtoinen, mutta suurimmalla osalla oli kuitenkin omatunto, murhaajalla ei ehkä kuitenkaan.
Kirjan luki Kaija Kärkinen, jonka lukemana taisin viimeeksi kuunnella jonkin Kaari Utrion tai vastaavan, sillä lempeitä takaumia tuli herraskartanosta äänen kera. Pidän hänen lukutyylistään, joka rauhallinen, lempeä ja tasainen olematta kuitenkaan tylsä. Äänen väri on miellyttävä. Hän on enemmän lukija kuin eläytyjä, mutta se ei haittaa.
Ehkä tartun joskus Janssonin muihinkin teoksiin, ehkä en. Ei tämä kuitenkaan niin paljon säväyttänyt, vaikka työmatkoille ihan sopiva olikin.
Olen suunnattoman huonosti lukenut muutoin kirjoja. En oikein uskalla paneutua, sillä silloin menevät yöunet ja nyt juuri pitää olla skarppina töissä. Muutama tuollainen imaiseva teos on odottamassa, mutta yritän lukea hieman rauhallisemmin kuin yleensä, mikä valitettavasti on tarkoittanut erittäin vähäistä lukemista. Odotan vain joululomaa ja aikaa istua sohvannurkassa ja vain lukea.